torstai 18. syyskuuta 2014

Kerstin Gier - Smaragdinvihreä

Smaragdinvihreä on kolmas osa Rakkaus ei katso aikaa -trilogiassa, joten tämä teksti spoilaa edellisiä osia.

Aikakaudesta toiseen seikkaillut Gwendolyn on aivan maassa. Oliko Gideonin rakkaudentunnustus lainkaan todellinen?
Särkynyttä sydäntä ei ole kuitenkaan aikaa jäädä parantelemaan, sillä sukunsa aikamatkaajageeniä kantavalla Gwenillä on pian aivan uusia huolia. Hänen pitäisi toteuttaa tehtävänsä aikamatkaajana, kun vain tietäisi mikä se on… Saint-Germainin kreivin menneisyydessä punoma verkko kiristyy ovelasti huomattavan paljon myöhemmin, ja niinpä Gwenin ja Gideonin on selvitettävä salaisuus ja syöksyttävä seikkailuihin halki aikojen, olipa rakkaudessa ryppyjä tai ei.
Smaragdinvihreä on jatkoa Safiirinsinelle ja suositun Rakkaus ei katso aikaa -trilogian päätösosa.


Kirjastolla on kyllä ajoitukset kohdallaan näiden varausten saapumisten kanssa! Koeviikko päättyi tänään ja pääsin jo heti aamulla historian kokeen jälkeen noutamaan varaukseni, jolloin loppuillan suunnitelmat olivat sitten selvät. Ei enää pakollisia kouluhommia, minä aion vain lukea koko päivän. Ja niinhän minä sitten teinkin. (Lisäksi fiilistelin matikan kokeen arvosanaa. Pakko nyt hehkuttaa joka paikkaan, mutta kyllähän se kymppi sydäntä lämmittää. En edes yhtään turhaa merkkivirhettä onnistunut paperiin lättäämään. Jos nyt olisin kokenut jonkun suuren valaistumisen ja pitkä matikka lähtisi luistamaan helpommin.)

Jälleen kerran lähdin kyllä lukemaan sarjan päätösosaa niistä mahtavista olosuhteista, että muistoni toisesta osasta olivat hivenen... hämärät. Lopussa Gideonin rakkaudentunnustukset paljastuivat huijaukseksi (hah, nauroin kyllä sarkastisesti jo silloin), jossain välissä oltiin jossain juhlissa ja Gwen ja Gideon pusuttelivat kellarissa. Olin siis alkuun hiukan pihalla, mutta onneksi tärkeimmät yksityiskohdat palautuivat mieleen pian. Jos eivät nimittäin olisi muistuneet, olisi lukukokemuksesta tullut melkoisen sekava, sillä juoni rullaa nopeassa tahdissa.

Ehkä jopa liian nopeassa. Kirjan nopeatempoisuus ei sinänsä haittaa, en minä kaipaa sinitaivasta kuvailevia kappaleita tai syvällisiä keskusteluja. Mutta kun mietiskelee hiukan sitä faktaa, että, kirjasarjan ensimmäisen osan tapahtumista on Smaragdinvihreässä kulunut vasta muutama viikko, tulee hiukan epäuskottavuusongelmaa. Etenkin romanssin kohdalla.

Huokaiskaamme syvään. Gideon ja Gwen ovat tunteneet toisensa noin kaksi viikkoa ja luultavasti tapelleet ajasta puolet. Mutta silti sitä ollaan sitten kosmisesti rakastuneita ja valmiita kuolemaan toisen puolesta sillä elämäähän ei yksinkertaisesti ole ilman toista. Lisäksi kirjan alkuosa kuluu suuren rakkausdraaman selvittelyyn, joka sai minut välillä pyörittelemään silmiäni. Koko draama tuntui hiukan väkisin väännetyltä ja yhtään romanttista kirjallisuutta lukeneelle, kaiken turhuus paistoi läpi. Ugh, minä olen aina inhonnut kirjoissa pääparin tuskaisia riitoja joissa jankataan vain samaa polkua ympäri ämpäri eikä edetä mihinkään. Kaiken taustallakin on usein vielä syistä raivostuttavin: "Minun täytyi valehdella sinulle tunteistani pitääkseni sinut turvassa." Juu kivakiva. Jos olisit vain puhunut asiat halki niin olisi säästetty sata sivua ruikuttamista ja vältytty suurilta ongelmilta. Olen kuitenkin sen verran helposti vedätettävissä, että aina kun draamailut saadaan selvitettyä, silmistäni leijailee vaaleanpunaisia sydämiä ja tanssahtelen ainakin henkisesti ympäri huonetta.

Tuskinpa nyt mitenkään merkittävästi spoilaan kenenkään lukukokemusta, kun vihjaan, että Smaragdinvihreässä kuullaan myös monta siirappista rakkaudentunnustusta. Minulle hattara kyllä maistuu etenkin koeviikon jälkeen, mutta välillä minäkin tunsin oloni hiukan tukalaksi. Gwenin hullaantuminen nyt vielä menee kun hän on ihanan höpsö ja niin edelleen, mutta Gideonin julistaessa kuolematonta rakkauttaan alkoi minunkin sokerinsietokykyni hiukan ylittyä.

Gwen on kuitenkin ihastuttava päähenkilö, josta edelleenkin pidän. Hän on tunteellinen ja impulsiivinen, tekee välillä idioottimaisia päätöksiä ja saa minut turhautumaan, mutta hänessä on ihanaa kuplivaa huumoria ja höpsöyttä joka saa minut kuitenkin loppujen lopuksi kääntymään hänen puolelleen. Gwenin möläytykset ja ajatuksenjuoksu ovat tavattoman hupaista luettavaa ja kirjojen pariin on aina hauska palata.

Huumori onkin mainiota myös tässä viimeisessä osassa, kikattelin taas ääneen etenkin Gwenin kummitus/demonilemmikille (vai mikä ikinä nyt onkaan) Xemeriukselle ja sen kommenteille. Smaragdinvihreä on kyllä mainiota aivot narikkaan luettavaa, josta tulee takuulla iloiselle mielelle. Suosittelen stressaantuneille.

Uutta informaatiota aikamatkaajien ennustuksista ja muista tulee tässäkin osassa paljon ja lukija saa kyllä pinnistää aivosolujaan ymmärtäkseen kaiken oleellisen. Aikamatkustus on mielestäni kaikista fantasian monista elementeistä se kinkkisin, etenkin jos matkaillaan lähimenneisyyteen ja vaikutetaan nykyisyyteen. Ehkä vain hyväksyin nyt sen, etten tajua kaikkea, mutta jotenkin kaikki tuntui viimein edes jotenkin selkeältä. Ainakin melkein. Lisäksi eräs minun Rubiininpunasta asti hautomani teoria osoittautui oikeaksi, mikä saa aina minut hyvin iloiseksi. Mutta kyllä tässä yllätettiinkin, mukaan heitettiin yllättäviä juonenkäänteitä ja kaiken ratkeamista sai jännittää.

Rakkaus ei katso aikaa, on ollut mainio trilogia, hivenen höpsö ja eikä missään nimessä täydellinen, mutta ihanaan hyvänmielen kirjallisuutta. Olen tyytyväinen loppuratkaisuun ja tulen kyllä ikävöimään hetkiä sarjan parissa.

Arvosana: ♣♣♣½

Teos: Smaragdinvihreä
Saksankielinen alkuperäisteos: Smaragdgrün
Kirjailija: Kerstin Gier
Kääntäjä: Ilona Nykyri
Trilogia: Rakkaus ei katso aikaa, #3
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2014 (alkuperäisteos 2010)
Sivuja: 485
Luettavaksi: kirjastolaina

12 kommenttia:

  1. Siis... Aloitit iltapäivällä? Sait luetuksi nyt? :D Hui olkoon, sun lukunopeus pelottaa mua!

    Tämä on kesken... Alku vaikuttaa ihan hyvältä, mutta ei nappaa täysin. Edelliset osat olisivat kolahtaneet paremmin, jos ne olisi yhdistetty suoraan samoihin kansiin. (Rubiininpuna loppui ennen kuin alkoikaan ja Safiirinsini alkoi keskeltä kaikkea.) Toivon mukaan tämä olisi vähän kokonaisempi. ;)

    Onnea kympistä!!! :) Mun (eka!) koeviikko alkaa huomenna, mutta onneksi ei hirveästi tarvitse opoon lukea. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Olen nopea jos kirja on nappaava, on aikaa ja satun sille intensiiviselle lukutuulelle. Tänään oli hyvä päivä. Alkusivut takkusivat hitusen minullakin, mutta kun kankeudesta pääsi eroon, kaikki kääntyi hyväksi. Onnea ekalle koeviikolle!

      Poista
  2. Huoh, en malta kyllä odottaa, että varaus saapuu! :D Hyvältä tuokin kuulostaa, mutta jouduin kyllä kelaamaan alkuun takaisin, koska kannet olivat niin samanlaiset, että olin ennakoinut ja lukenut nimeksi Safiirinsini..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä näissä sinissä punissa ja vihreissä saa olla tarkkana :D Toivottavasti pääset kirjaan käsiksi pian!

      Poista
  3. Miten sä aina ehdit lukea kaikki omalla lukulistalla odottavat kirjat ennen mua? Smaragdinvihreä odottlee hyllyssä tälläkin hetkellä, sattui löytymään kirjastosta :) (Sain kohtauksen löytäessäni kirjan...) Tän arvostelun perusteella odotan lukemista entistä isommalla mielenkiinnolla!

    Ja onnea matikan kympistä! Meillä oli koe tänään ja tuntui ihan liian helpolta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä parasta löytää uutuuskirja kirjaston hyllystä! Siitä tulee ihan aarteenetsijämäinen olo :) Ja hah, mulla on vaan tuuria ja tahtoa, plus hylkään aina kaikki keskeneräiset kirjat ja luen uutuudet siinä välissä ;)

      Kiitos! Liian helpot kokeet on pelottavia... Joko sitä on nero tai sitten missannut jotain valtavan tärkeää :D

      Poista
  4. Itse sain kyseisen kirjan luettua siinä viikko sitten, mutta aivan ihanien opettajien takia ei arvostelun tekemiseen ole löytynyt aikaa. Nyt sitten vihdoinkin loppui yksi koe putki, ja toivon, että aikaa löytyisi taas enemmän ;)

    p.s 10 MATIKASTA! Täydellinen mahdottomuus tälle tytölle, onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! En olisi kyllä viime syksynä uskonut pääseväni näin pitkälle niiden 7½ jälkeen... Onneksi pääsit kokeiden maailmasta vapaaksi, toivottavasti saat arvostelua väsättyä pian! :)

      Poista
  5. Kirjan loppu oli minulle suuri pettymys siitä jäi jotain sen takia puuttumaan koska se loppui kouluun. Mutta muuten aivan mahtava kirja mutta olisin mielelläni lukenut näitä kirjoja lisää koska minua kiinnostaa mitä uudessa kirjassa olisi tapahtunut vaikka joku tyyppi joka varastaa kronografin ja vie sitä toisiin vuosiin ja Gwen ja Gideon yrittää ottaa sen kiinni ja jos Luci,Paul ja Gwen tutustuisivat paremmin. Se olisi jännää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa siltä että voisit kirjoittaa fanfictionia mielinmäärin :D Minä en enää kirjan loppua kovin tarkkaan muista, mutta minusta sarja loppui kuitenkin hyvin.

      Poista
  6. Tai jos Gideon ja Gwen tekisi salaisia aikamatkoja sillä kronografilla mikä on Gwenillä

    VastaaPoista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)