tiistai 30. syyskuuta 2014

Kirjaostoksilla

Marika Oksa Oksan hyllyltä -blogista haastoi elokuun lopussa kaikki kirjabloggaajat ostamaan syyskuun aikana kirjan ja bloggaamaan ostoksistaan kuun lopussa. Minä en tietenkää voinut jättää osallistumatta haasteeseen, jossa pääsisin ostamaan pari kirjaa oikein syyn kanssa. Kirjojen osto kun on kivaa. (Tein muuten pari viikkoa sitten mielenkiintoisen laskelman. Omistan sellaiset 110 kirjaa, joista noin 40 on ilmestynyt hyllyyn tänä vuonna. Kirjojen osto on siis minusta nykyään todella kivaa...)

Silti huomasin taas toteuttavani epätieteellistä, mutta varsin toimivaa teoriaani kirjojen ostosta. Kun nimittäin annan itselleni luvan ostaa jonkun tarkemmin määrittelemättömän kirjan, se ei enää olekaan niin helppoa. Sitä tulee ylikriittiseksi, mikä on nyt Se Kirja, joka täyttää nämä haasteen suuret ja mahtavat kriteerit. (Joita ei edes ole.) Ei olekaan enää niin helppoa.

No, tuosta "ongelmasta" päästiin kyllä ja kirjaostoksia kertyi lopulta neljä kappaletta.


Cassandra Clare & Joshua Lewis: The Shadowhunter's Codex

Kirja oli itse asiassa tilattu netistä jo aikoja sitten, mutta saapui postissa vasta syyskuun aikana, joten päätin laskea sen mukaan. Kyseessä oli heräteostos, joka syntyi kun tilasin Alexandra Brackenin Never Faden ja päädyin hetken mielijohteesta ostamaan tämänkin. Never Fade ei ole vielä tullut, koska pokkariversion ilmestymistä pitää odotella, mutta The Shadowhunter's Codex saapui aikaisemmin. Olen jo lukenutkin tämän, mutten tullut bloganneeksi. Tiivistettynä: Mukavaa luettavaa, välillä todella kiinnostava, välillä puuduttavan tylsä. Kivoja kuvia ja Claryn ja kumppaneiden kommentit kultaa. (Plus superhieno kansitaide!)



Charles Dickens: Oliver Twist

Pääsemme tarinassamme lukuun "Kirjaneito meni käymään Lukulaarissa". Käyn kyseisessä divarissa hyvin usein, mutten kuitenkaan osta läheskään aina mitään. (Näettekö, jotain rotia hommassa vielä.)Tuolla kerralla tunsin kuitenkin velvollisuudekseni pitkän tonkimisen jälkeen ostaa viimein jotakin. Ja koska divareissa tunnen aina vetoa ostaa klassikoita valikoitui mukaan tämä lukematon Dickensin romaani. (Jokin niissä klassikoissa siellä hyllyllä aina vetoaa. "Kun ostan tämän kirjan ja laitan sen hyllyyn vaikutan sivistyneeltä ja hyvin henkevältä ihmiseltä. Varmasti luenkin tämän vielä. Tästä tulee varmaan uusi lempikirjani! Sillä klassikko lempikirjana on niin sivistynyttä ja hienoa." Tuohon tapaan ajatukseni juoksevat.)

 
Charles Dickens: Kaksi kaupunkia

Tästä tulee pitkä tarina...

Luin Kaksi kaupunkia viime keväänä toukokuun lopussa ja rakastuin silmittömästi. Aina siitä saakka olen etsinyt kirjaa kaikilta kirpputoreilta ja divareista, erityisesti Lukulaarista, mutta etsintä ei ole tuottanut tulosta. Ennen kuin nyt viimein. Luulen, että kyseinen yksilö on kyllä ollut Lukulaarin hyllyssä jo kauan, mutten vaun ole huomannut sitä. Joukko klassikkopokkareita on nimittäin hämmentävästi aseteltu historiallisia harlekiineja sisältävän hyllyn alimmille hyllyille, jotka olen tähän asti sivuuttanut. Voitte siis kuvitella hyperventilaatiokohtaukseni, kun Oliver Twist kädessäni kaappaan myös tämän ihanuuden mukaani. Olin hyvin iloinen ihmisolento.

Mutta tarina ei ole vielä ohi. Viime viikolla tutkiskelin nimittäin taas huvikseni olohuoneemme isoa ja toivottoman sotkuista kirjahyllyä, jonka sisällöstä ei ole kenelläkään tarkkaa tietoa. Hyllyssä ei ole minkäänlaista järjestystä, osa kirjoista on varmasti sukulaisten eikä kaikkia ole edes luettu. Melkein kuin antikvariaatti siis. Minä koitan aina välillä painaa mieleeni hyllyn kirjoja, mutten ikinä muista. Tuolla kerralla katseeni kuitenkin osui hämmentävän tutun näköiseen kirjaan.

Charles Dickens: Kaksi kaupunkia.

Se Kaksi kaupunkia, jota olen metsästänyt divareista kolme kuukautta, on koko ajan ollut myös olohuoneen hyllyssä vieläpä tismalleen samana versiona, kuin se jonka lopulta löysin. Eikä sitä ole varmastikaan kukaan perheenjäsen koskaan edes lukenut. Huokaus. Sain hivenen hysteerisen naurukohtauksen, mutta olen silti iloinen omistaessani ikioman kappaleen. Koitin jo ehdotella varovasti perheen sisäistä lukupiiriäkin, mutta ei löytynyt innostuneita. (10-vuotias siskoni luki uteliaana kirjan ensimmäisen lauseen, sanoi kirjaa kahjoksi eikä halua siitä enää kuullakaan.)


Samantha Shannon: The Bone Season (The Bone Season, #1)

The Bone Seasonin myötä pääsemme kirjojen osto -teoriassa osaan "Kirjaneito ostaa kirjoja ollessaan hyvällä tuulella". Huomaan nimittäin ostavani kirjoja usein juuri silloin. Iloisena myös luen enemmän ja uskon syyn olevan yksinkertainen. Onnellisena tekee asioista joista pitää ja minä pidän kirjoista. Viime lauantai olikin mainio päivä, kävin uimahallissa, kävelin kaupungilla kauniissa syysilmassa ja Akateemisen hyllyt näyttivät tavallistakin houkuttelevimmilta. The Bone Season on viekoitellut minua kauniilla kannellaan jo pari kuukautta, vaikken tiedä sisällöstä oikeastaan mitään. Lauantaina huomasin, että kirjassa on myös jonkinlainen sukupuu ja kartta. Sukupuu ja kartta! Takuuvarma myyntikkka kun minusta on kyse, joten kaupat tuli. Jotenkin Akateeminen kirjakauppa tuntui tuona lauantaina tavallista ihanammalta (niin kuin oikeastaan kaikki) eikä minulla ollut sydäntä lähteä ostamatta mitään. (Tuo asenne tulee kyllä aiheuttamaan vielä ongelmia...)


Tämmöistä siis tällä kertaa. Nostetaan vielä malja kirjakaupoille, ilman niitä elämä olisi paljon kurjempaa.

8 kommenttia:

  1. Kylläpäs ostit paljon Dickensiä :D

    Ihana bloggaus jälleen, niin kuin aina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo :D Kyllä minä hänen romaaneistaan pidän, vaikka lukukokemus on usein aikamoinen matka kun taistelen kirjan hitauden ja pituuden kanssa...

      Kiitos!

      Poista
  2. Melkoiset saaliit! Oli pakko tarkistaa Kaksi kaupunkia -kirjan ensimmäinen lause, ei paha! Mutta ikävä kyllä virkkeen pituus alkoi lähennellä jo omia ennätyksiäni :D Toivottavasti Dickens malttaa seuraavilla sivuilla heittää pisteen aina sinne tänne :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Dickensiä lukiessa täytyy yleensä pitää lauseen alku tarkasti mielessä tai loppuun päästessä unohtaa jo mistä oli kyse... :D Kyllä niitä pisteitäkin onneksi löytyy ;)

      Poista
  3. Divarien penkominen on ihanaa puuhaa... siellä ei koskaan tiedä, mitä eteen tulee. :) Mukavaa, että olet noin innostunut Dickensistä. Pitäisikin etsiä jotain häneltä luettavaksi. Viimeksi muistelen lukeneeni Loistavan tulevaisuuden, mutta se oli ennen blogiaikaa. Tässä tulikin pari hyvää vinkkiä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kahta kaupunkia suosittelen lämpimästi! Oliver Twist on minullakin vielä lukematta, mutta koitan ensin saada keskeneräisen David Copperfieldin loppuun... :D Loistavan tulevaisuuden luin kesällä, mutta se ei ole suosikkini Dickensiltä. Siinä olin välillä kuolla tylsyyteen... ;)

      Poista
  4. Minäkin hankin The Bone Seasonin, tosin e-kirjana, kun niin törkeän halvalla se lähti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, päästään sitten vertailemaan mielipiteitä! :)

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)