keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Alexandra Bracken - Never Fade

Never Fade on toinen osa The Darkest Minds -trilogiassa, joten tämä bloggaus sisältää juonipaljastuksia edellisestä osasta.

Ruby never asked for the abilities that almost cost her her life. Now she must call upon them on a daily basis, leading dangerous missions to bring down a corrupt government and breaking into the minds of her enemies. Other kids in the Children’s League call Ruby “Leader”, but she knows what she really is: a monster.

When Ruby is entrusted with an explosive secret, she must embark on her most dangerous mission yet: leaving the Children’s League behind. Crucial information about the disease that killed most of America’s children—and turned Ruby and the others who lived into feared and hated outcasts—has survived every attempt to destroy it. But the truth is only saved in one place: a flashdrive in the hands of Liam Stewart, the boy Ruby once believed was her future—and who now wouldn’t recognize her.

As Ruby sets out across a desperate, lawless country to find Liam—and answers about the catastrophe that has ripped both her life and America apart—she is torn between old friends and the promise she made to serve the League. Ruby will do anything to protect the people she loves. But what if winning the war means losing herself?


Olen odottanut Never Faden lukemista siitä saakka, kun luin viime keväänä Alexandra Brackenin trilogian ensimmäisen osan. The Darkest Mindsin loppu oli aikamoinen shokki ja kuljin pari päivää masentuneena zombina miettien kuinka ihmeessä minun tulisi jatkaa elämääni. Niinpä lienee turhaa sanoa, että olin riemuissani, kun mökiltä palattuamme posti oli tuonut minulle paketin. Viimeinkin pääsisin lukemaan, kuinka ihmeessä Ruby aikoo selvitä kaikesta ja ennen kaikkea, mitä Liamin suhteen tapahtuu. Sunnuntai jolloin minun piti olla ahkera ja tehdä kouluhommia menikin sitten päin prinkkalaa, kun vain luin tätä jatko-osaa niin nopeasti kuin suinkin. Illalla olinkin saanut sen loppuun ja nyt olen samassa tilanteessa kuin keväällä - mitä ihmettä minun pitäisi tehdä siihen asti, että saan viimeisen osan, In te Afterlight, käsiini?

Ruby on nyt Children's Leaguen palveluksessa, juuri siellä, minne ei halunnut päätyä. Saadakseen Liamin vapaaksi, hänen oli kuitenkin lupauduttava palvelukseen ja nyt hänen päivänsä kuluvat erilaisissa operaatioissa ja kuulustelutehtävissä. Eräässä tehtävässä vapautettu vanki järkyttää kuitenkin Rubyn tasapainoa ja myös kertoo hänelle huolestuttavia uutisia. Muistitikku, joka sisältää tärkeää tietoia IAAN:ista, sairaudesta joka on tappanut yli 90% Yhdysvaltojen lapsista ja tehnyt selvinneistä yhteiskunnan pelkäämiä, on kadonnut. Tiedetään kuitenkin kenellä tikku on - ja tuo henkilö on Liam Stewart, poika, jonka kanssa Ruby kerran luuli löytäneensä tulevaisuuden itselleen. Nyt Rubyn on löydettävä Liam, joka ei enää muista häntä. Alkaa vaarallinen matka, jonka aikana Ruby joutuu taistelemaan velvollisuuksiensa ja lojaliteettiensa välillä.

The Darkest Minds ei vielä aivan tehnyt minusta tämän trilogian ykkösfania, vaikka kirjasta todella paljon pidinkin. Never Fade olikin juuri sitä, mitä toivoin sen olevan, se kirja, joka lopullisesti tempaisi minut kirjasarjan matkaan. Heti luettuani sen aloitin ensimmäisen osan uudelleen ja näin toisella kerralla pidän siitä vielä enemmän. (Myönnän kyllä skipanneeni ensimmäiset sata sivua, sillä hei, minun piti päästä heti siihen vaiheeseen, jossa saan lukea Liamista.)

Syy, miksi Never Fade iski minuun niin lujaa, on varmasti se, että aloin kiintyä hahmoihin oikein toden teolla. Bracken marssittaa esiin hahmokaartin, jonka jokaisen jäsenen haluaisin tavata. Rakastan tämän kirjasarjan jokaista hahmoa niin paljon. Alussa mukaan tulee kuitenkin muutama aivan uusi tuttavuus, joille lämpeneminen vei aikansa. Alkukirjan ajatukseni juoksivatkin seuraavaa rataa: "Liam, missä olet? Mitä tapahtui Chubsille? Missä on Zu?" Loppussa rakastin kuitenkin tasaväkisesti kaikkia.

Tai melkein tasaväkisesti, sillä haluan tällä hetkellä mennä naimisiin Liamin kanssa. (No okei, ehken vielä aivan naimisiin, en minä nyt ihan vielä halua alttarille sännätä, mutta silti.) Sillä voi Liam, Liam. Jos joku on ikinä kirjoittanut kultaisen miespääosan mihinkään nuortenkirjaan, niin se on tässä. Liam on henkilö, jonka haluaisin oikeasti tavata. Jos verrataan Liamia esimerkiksi Jace Waylandiin, niin Liam voittaa suoralta kädeltä. Jace voi olla kirjan sivuilla ihanan sarkastinen, mutta todellisessa elämässä haluaisin luultavasti kuristaa hänet. Jacessa on sellaista kusipäämäisyyttä, joka sopii fiktiivisille hahmoille, mutta todellisessa elämässä ei tee ihmisestä mitenkään ihastuttavaa. Liam sen sijaan on aidosti kiltti, suloinen, hauska ja huolehtivainen. Liam on henkilö, johon voi luottaa ja joka kohtelee kaikkia kohteliaasti. Luen tällä hetkellä The Darkest Mindsia uudelleen ja rakastan häntä aina vain enemmän, sillä voi miten ihanasti Liam kohtelee pientä Suzumea.

Myös Chubs kuuluu ehdottomasti lempihahmoihini. Ensimmäisessä osassa hän suhtautuu Rubyyn vielä varsin karsaasti, mutta Never Fadessa heidän välillään vallitsee jo kaunis ystävyys. Lisäksi samaistun vahvasti Chubsiin, joka on innokas lukija ja jossittelee sellaisilla asioilla, kuten mihin collegeen olisi mennyt jos kaikki ei olisi mennyt päin prinkkalaa. Ruohometsän kansa on yksi hänen lempikirjojaan ja minäkin huomaan taas innostuvani kirjasta hiukan. Myös Liamin ja Chubsin välinen välittäminen ja ystävyys saa silmäni kostumaan, sillä voi kuinka kaunista ystävyys voi olla.

Juoni kulkee samalla tyylillä niin ensimmäisessä osassa, kuin Never Fadessakin. Tapahtumia ei puutu ja koko ajan saa jännätä millä lailla suunitelmat voivat mennä pieleen. (Mitä olen kirjoista oppinut: Suunnitelmat eivät ikinä toimi. Paras olla hyvä improvisoimaan.) Välillä olisin kaivannut hiukan rauhaakin kaiken toiminnan keskelle, jotain The Darkest Mindsin autossa vietettyjen rauhallisten hetkien kaltaista.

Never Fadessa muistin myös, kuinka olin jo ensimmäisen osan kanssa välillä aivan pihalla siitä mitä tapahtuu. Minulla on paha tapa lukea todella nopeasti ja hyppiä puolivahingossa (tai puolitahallaan) kappaleiden yli. Joissain kirjoissa tuo ei haittaa mitään ja kaikesta saa ehjän kuvan. Tämän trilogian kanssa huomaan kuitenkin jatkuvasti tippuvani kärryiltä siitä, missä autossa milloinkin ollaan, kuka löi ketä ja missä räjähti ja kuka olikaan tuo tyyppi joka pompahti tyhjästä esiin. Brackenin kirjoitustyyli ei salli lepsua lukemista, vaan mukana on mentävä tiiviisti.

Olisin myös kaivannut hiukan lisää taustojen avaamista esimerkiksi IAAN:in suhteen, mutta minulla on kutina, että Bracken on säästänyt kaikki suurimmat paljastukset viimeiseen osaan. Sitä odotellessa siis, In the Afterlightin pitäisi ilmestyä kuun lopussa. Haluan vain lukea sen ja tehdä Liamista elävän henkilön.

Arvosana: ♣♣♣♣

Teos: Never Fade
Kirjailija: Alexandra Bracken
Sarja: The Darkest Minds, #2
Kustantaja: Disney-Hyperion
Julkaisuvuosi: 2013
Sivuja: 507
Luettavaksi: omasta hyllystä

2 kommenttia:

  1. Hei anteeksi kun tämä ei liity tähän kirjaan. Haluaisin kysyä tupsta john greenin kirjasta will grayson. Onko ne pojat homoja? Itse pidän tästä kirjasta. Sulla on upee blogi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) John Greenistä sen verrran, että will grayson on homo, Will Grayson ei. (Eli siis toinen on, toinen ei, eikä heidän välillään ei ole mitään ystävyyttä enempää. Loistava kirja kyseessä!

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)