maanantai 27. lokakuuta 2014

Arthur Golden - Geishan muistelmat

Kalastajaperheen kuvankaunis tytär Chiyo myydään yhdeksän ikäisenä kiotolaiseen geishataloon. Näin alkaa merkkillinen ja lumoava kuvaus itämaisesta viihdyttämisen taiteesta, ainutlaatuinen paljastus ammatista, jonka salaisuudet ovat olleet tarkasti varjeltuja.

Tie silkkisten kimonoiden maailmaan on pitkä ja raskas. Chiyo joutuu raatamaan vuosikausia orjatyössä kustantaakseen elämänsä ja opiskelunsa. Lopulta tulee kuitenkin päivä, jolloin 14-vuotias tyttö puetaan seremonialliseen asuun ja hänen tukkaansa muotoillaan perinteinen kampaus, eroottisesti symbolinen "halkaistu persikka". Chiyosta on tullut geisha Sayuri, teehuoneiden kaunistus ja varakkaiden herrojen tavoiteltu statussymboli. Viehkeä Sayuri valloittaa mahtimiehiä, mutta sitä ainoaa miestä, jonka hän haluaisi, hän ei voi saada.

Geishan muistelmat on kirja, jonka monet mainitsevat yhdeksi lempikirjakseen ja joka on kiinnostanut minua jo pitkään. Ennen syyslomaa otinkin itseäni niskasta kiinni ja varasin tämän kirjastosta ja loppuviikosta sain myös luettua. Takakannen perusteella tässä olisi voinut olla jopa lempikirjapotentiaalia, mutta itse sisältö ei kyllä yltänyt sille tasolle. Geishan muistelmat on varmasti monien lempikirja, mutta minulle vain ihan mukava lukukokemus.

Olen aina ollut kiinnostunut Japanista, etenkin juuri usein romantisoidusta samuraikulttuurista ja geishoista. Samuraikiiltokuvat kyllä kuihtuivat kun tein aiheesta tutkielman viime keväänä historian kurssille, mutta geishat olivat minulle vielä valloittamatonta aluetta. Geishan muistelmat on laajalti kehuttu, vaikkakin kirjailja on saanut osakseen myös kritiikkiä. Chiyo/Sayurihan on fiktiivinen henkilö, mutta Golden on käyttänyt apunaan haastattelemansa geishan elämäntarinaa. Kyseinen geisha on kirjan julkaisun jälkeen kokenut tarinaansa käytetyn väärällä tavalla ja vetänyt jutun oikeuteenkin. (Tämä on pikaisen googletuksen tulosta, korjatkaa jos olen väärässä.)

Kirja alkaakin todella hämäävästi kääntäjän esipuheella (kyseessä ei ole siis suomentajan esipuhe), jossa annetaan ymmärtää Geishan muistelmien olevan tositarina. Lopussa kirjailijan kiitoksissa Golden taas sanoo Sayurin olevan fiktiivinen henkilö ja niin sanoo myös internet. Olen aivan sinut sen kanssa, ettei tämä ole tositarina, mutta ärsyynnyn aina tällaisesta lukijan hämmentämisestä. Minulle on aina ollut tärkeää, että pystyn sanomaan, onko kirja fiktiivinen vai tositarina ja tällaiset harhaanjohdattelut saavat niskavillani pystyyn. Olin myös jostain syystä saanut sellaisen käsityksen, että kirja sijoittuisi jonnekin 1800-luvulle, mutta kyseessä olikin 1900-luvun alku aina toisen maailmansodan ylitse. Eipä siinä mitään, oma väärinkäsitys ja hienosti tarina toimi tuossakin ajassa.

Vaikkei Geishan muistelmat lempikirjakseni noussutkaan, oli se silti uskomattoman koukuttava. Luin kirjaa eilen jokaisena vapaana hetkenä ja samoin tänään. Uhrasin yöunia ja jouduin lauantaina menemään puolijuoksua kouluun. (Kyllä, meillä oli lauantaikoulupäivä...) Tarina tempaa mukaansa ja kirjasta on vaikea päästää irti. Lisäksi geisha-kulttuuri on tavattoman kiinnostava.

Silti kirjasta jäi vähän laimeahko vaikutelma. Minä olin valmis rakastamaan tätä ja olisin halunnutkin. Mutta kun ei niin ei. Tajuan, miksi niin monet ovat tämän kirjan lumoissa, mutta itse en vain kyennyt kokemaan kirjaa niin vahvasti. Minusta tuntuu, että odotin kirjalta hiukan liikaa, odotin Sayurin tarinan olevan vielä hiukan dramaattisempi. Tiedän, että kyseessä on elämäkerta, vaikkakin fiktiivinen. Eihän ihmiselämäkään mene kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta Geishan muistelmiin olisin silti kaivannut jotain lisää. Keskivaiheilla kirja tuntui hiukan seisovan paikoillaan, eikä tarina tuntunut etenevän suurella vauhdilla mihinkään suuntaan. Aloin myös kyllästyä itse Sayuriin ja hänen ihaniin vedenvärisiin silmiinsä, joita ihastellaan noin joka toisella sivulla. Myös Sayurin palvoma puheenjohtaja jäi mielestäni paljon mielenkiintoisemman herra Nobun varjoon.

Tämä oli kirja, josta olisin halunnut pitää vielä enemmän. Ei Geishan muistelmat huono teos ole, mutta minusta tuntuu, että jotain potentiaalista jäi käyttämättä. Kyllä tätä kirjasta kiinnostuneille voi suositella, kenties joku muu pitää tästä vielä enemmän kuin minä.

Arvosana: ♣♣♣

Teos: Geishan muistelmat
Alkuperäisteos: Memoirs Of A Geisha
Kirjailija: Arthur Golden
Kääntäjä: Irmeli Ruuska
Kustantaja: WSOY
Julkaisvuosi: 2006 (alkuperäisteos 1997, ensimmäinen suomenkielinen painos 1997)
Sivuja: 594 (Loisto-pokkari)
Luettavaksi: kirjastolaina

3 kommenttia:

  1. Kannattaa katsoa elokuva, kirjaa en ole vielä lukenut, mutta elokuvan olen katsonut jo kahdesti ja sen on kyllä upea teos. Voi olla, että elokuvaan on lisätty enemmän draamaa/tiivistetty jolloin se ei junnaa paikallaan? Elokuvan käsikirjoituksenkin olen lukenut ja se oli upea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuunnellut leffan soundtrackia ja se ainakin lupaa hyvää ;) Katson tämän varmasti joskus kun muistan ja aikaa löytyy. :)

      Poista
  2. Olen samaa mieltä, kirja ei ollut niin lumoava kuin olisin odottanut. Eniten minua turhautti se, kuinka geishat olivat niin miesten miellyttämisen armoilla. Okei, se oli heidän ammattinsa, mutta feministi minussa silti vähän turhautui.

    VastaaPoista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)