maanantai 20. lokakuuta 2014

Charles Dickens - David Copperfield

Englannin suurimman klassikon omaelämänkerrallinen, verrattoman huumorin sävyttämä tarina on henkeäsalpaavan jännittävää luettavaa koko perhelle.

David Copperfieldin merkilliset vaiheet ovat kiehtoneet nuoria ja vanhoja lukijoita sukupolvesta toiseen. Pienen Davidin onneton lapsuus, kolkot koulukotikokemukset ja valoisaksi kääntyvä nuoruus eriskummallisen tädin hoivissa liikuttaa kovapintaistakin.

Voimmeko vain huokaista syvään, sillä nyt on David Copperfield viimein luettu. Aloitin kirjan joskus elokuun alussa ja sain loppuun syyslomalla. Ei ehkä se kaikista suositeltavin tapa lukea tätä juoneltaan rönsyilevää klassikkoa, mutta sainpahan sentään loppuun. Enkä vain saanut loppuun, vaan myös pidin lukemastani. Paljon.

David Copperfield on nimensä mukaisesti David Copperfieldin elämäntarina. Kirjassa seurataan Davidin varsin kurjaa lapsuutta, valoisampia sävyjä saavaa nuoruutta aina vanhuuteen asti. Juoni on tyypilliseen Dickensin tapaan rönsyilevä ja monipolvinen.

Tavallaan ihmettelen, miksi minulta meni niin tuhottoman kauan lukea David Copperfield. Kirja on paksu, mutta minä pidin joka hetkestä sen parissa. Toki kirjassa on lukuja, joita on vaikea lukea haukottelematta ja välillä Dickens jaarittelee asioista minun makuuni vähän turhankin pitkästi, mutta pääosin tämä oli oikein mielenkiintoinen. Kirjan lukeminen ei tuntunut siltä, kuin raahaisi perässään kivirekeä tai uppoaisi suohon, ainoastaan paksuus lannisti välillä. Sanoisinkin, että David Copperfield on Kahden kaupungin jälkeen suosikkini Dickensiltä.

En kuitenkaan missään nimessä suosittele kirjaan tarttuvia lukemaan tätä yhtä kauan kuin minä. Kolmen viikon tauon jälkeen pakostakin unohtaa jotain ja pitää taas päästä kirjaan uudelleen sisälle. Minulla oli vielä raivostuttava tapa jättää kirja kesken aina puoliväliin lukua, johonkin pitkään ja jaarittelevaan yksinpuheluun, jonka jouduin sitten lukemaan kokonaan uudelleen, kun en kuollaksenikaan muistanut mistä sillä kertaa oli kyse. Vinkki kokemuksen syvällä rintaäänellä sanottuna: koita lukea tämä tiiviissä tahdissa.

Vaikka olen lukenut Dickensiltä nyt kaiken kaikkiaan neljä kirjaa, vasta David Copperfieldissä tajusin kunnolla hänen kykynsä luoda tyypiteltyjä ja mieleenpainuvia henkilöhahmoja. Jokaisesta Copperfieldin sivuilla vilahtavasta hahmosta piirtyy lukijalle selkeä mielikuva, eikä kukaan jätä täysin kylmäksi. Erityisesti mieleen jääviä olivat päähenkilö David Copperfield, tämän vihamies Uriah Heep ja nuoruudenrakastettu Dora. David itse on ihanan sympaattinen hahmo, jonka seikkailuissa elää mukana. Hänen monia vaiheitaan muistelee milloin vihaisena, surullisena tai hymy huulilla. Uriah Heep taas on yksi vastenmielisimmistä henkilöistä joita muistan koskaan tavanneeni. Dickens kuvaa osuvasti hänen kalamaista kädenpuristustaan ja kieroa luonnettaan, että tunsin oloni oikeasti epämukavaksi. Dora taas on lapsellinen ja hupsu, enkä moneen kertaan osannut sanoa, inhosinko häntä vai pidinkö hänestä.

David Copperfield, eli tuttavallisemmin Taavetti Kuparikenttä onkin kirja, jota lukiessa käydään läpi koko tunneskaala. Kirjaa ajatellessa nousee mieleen monia sydäntä lämmittäviä hetkiä, hetkiä joina olisin halunnut kirota maailmaa ja hetkiä, jolloin huokailin milloin mistäkin posiitiivisesta tai negatiivisesta asiasta. Melkoinen matka tämän lukeminen oli, mutta ihana kirja, jota suosittelen lämpimästi Dickensistä kiinnostuneelle tai hänen romaaneistaan pitävälle. (En kyllä tiedä kannattaako Dickensiin tutustumista aloittaa juuri tästä, sillä paksuutensa takia David Copperfield tuntuu välillä aika kauhealta järkäleeltä.)

Arvosana: ♣♣♣♣

Teos: David Copperfield
Alkuperäisteos: David Copperfield
Kirjailija: Charles Dickens
Kääntäjä: J.A Hollo
Kustantaja: Suuri Suomalainen Kirjakerho
Julkaisuvuosi: 1986 (alkuperäisteos 1849, ensimmäinen suomenkielinen painos 1924)
Sivuja: 826
Luettavaksi: kirjastolaina

8 kommenttia:

  1. Oi Dickens! Seurasinkin mielenkiinnolla urakkaasi Goodreadsissa. Ja eihän pitkä lukuaika kerro mitään kirjan hyvyydestä! Jotkut tarinat vain ottavat oman aikansa :)
    Olenkin miettinyt mikä olisi minun ensimmäinen Dickensini. Tuskin siis David Copperfield, joten ehkä se kuuluisa Oliver Twist ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulta on Oliver Twist vielä lukematta, odotan innolla kun se hyllyssäkin jo odottelee. David Copperfield tosiaan otti aikaa, mutta oli sen arvoista.

      Poista
  2. En uskalla edes muistella kauan minulla tämän lukemisessa vei. Omistan vielä kirjan kahdessa paksussa niteessä, niin kyllä se vähän raskaalta urakalta tuntui :D Mutta hyvä kirjan minunkin mielestä :) Oliver Twist on kuitenkin vielä se rakkain teos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai Oliver Twisti on sinun suosikkisi Dickensiltä? Pitääpä lukea se ensi tilassa. Voin vain kuvitella millaista oli kahlata Copperfield kahdessa niteessä... :D Kunnioitukseni suoriutumiseesi.

      Poista
    2. Jep, Dickensiltä paras on ollut tähän mennessä Oliver Twist eikä Loistava tulevaisuuskaan huono ole :)

      Poista
    3. Olen lukenut Loistavan tulevaisuuden nimellä Suuria odotuksia, mutta se on ollut tähän mennessä "huonoin" lukemani Dickensiltä. Ei nyt huono, mutten pitänyt siitä samalla lailla kuin muista.

      Poista
  3. Nämä sun blogin uudet kirjakuvat on jotain aivan upeaa. :) näin btw.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :D Mökillä on kivasti jotain muutakin maisemaa kun sama vanha parketti ja sitä oli säälliseen valokuvausaikaan jossain muualla kuin koulussa.

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)