keskiviikko 15. lokakuuta 2014

David Levithan - Every Day

Every day I am someone else. I am myself - I know I am myself - but I am also someone else. It has always been like this.

Each morning, A wakes up in a different body. There's never any warning about who it will be, but A is used to that. Never get too attached. Avoid being noticed. Do not interfere. And that's fine - until A wakes up in the body of Justin and meets Justin's girlfriend, Rhiannon. From that moment, the rules by which A has been living no longer apply. Beacuse finally A has found someone he wants to be with - every day...

David Levithan on kirjailija, jonka suhteen minulla on nykyään korkeat odotukset. Ennen Every Dayn lukemista olin lukenut häneltä kolme kirjaa, Two Boys Kissing, novellikokoelman How They Met and Other Stories sekä yhdessä John Greenin kanssa kirjoitetun romaanin Will Grayson, Will Grayson. Two Boys Kissing ja Will Garyson, Will Grayson ovat lempikirjojen joukossa ja How They Met and Other Storieskin oli upeaa luettavaa. Odotukseni olivat siis Every Dayn suhteen korkealla, etenkin kun myös Reta kehui kirjaa heinäkuussa. Every Day on myös se kirja, joka mainitaan aina Levithanin nimen yhteydessä. Odotukseni olivat siis melkoisen korkealla, mutta valitettavasti petyin hiukan. Ei Every Day huono kirja ole, mutta ei se minun kohdallani tehnyt mitään erityisen suurta vaikutustakaan.

Every Dayn päähenkilö on 16-vuotias A, joka herää joka päivä eri ruumiista. Hän ei tiedä keitään kaltaisiaan, eikä voi jäädä yhteenkään elämään pidemmäksi aikaa kuin yhdeksi päiväksi. Herätessään hän tietää vaistomaisesti missä on ja kenen ruumiissa. Hänellä on pääsy kyseisen ihmisen muistoihin ja yhden päivän aikana A pyrkiikin vain tekemään kaiken niin kuin ruumiin oikea omistaja tekisi. Hän on vuosien varrella tullut sinuiksi jatkuvan muutoksen kanssa, eikä osaa enää kaivata muunlaista elämää. Kunnes eräänä päivänä hän herää Justinin ruumiissa ja tapaa tämän tyttöystävän, Rhiannonin. A huomaa löytäneensä ihmisen, jonka kanssa haluaisi viettää enemmän kuin vain yhden päivän.

Ideahan tässä Levithanin romaanissa on todella mielenkiintoinen. Ajatus ihmisestä, jolla ei ole omaa elämää tai omaa ruumista, joka vain herää satunnaisesti keskelle jonkun muun elämää, tuntuu todella tuulesta temmatulla, sillä siistillä ja hienolla tavalla. Lukijan mieleen pulpahtaa heti monia kysymyksiä. Onko A:lla vanhempia? Onko hänen kaltaisiaan muitakin? Kerro lisää, kerro lisää. Every Day ei kuitenkaan moniin kysymyksiin vastaa.

Tavallaan minä pidin siitä, miten asioita jätettiin auki. Lukija saa tietää vain sen, mitä A tietää ja se ei ole paljoa. Hän tietää vain sen, mitä on itse vuosien varrella oppinut ja havainnut, eikä itsekään tiedä miksi on erilainen. Every Day ei ole scifiä, jossa A:n todellista olemusta pyrittäisin selvittämään, vaan ennemminkin kertomus rakkaudesta ja ihmissuhteista. Minä kyllä pidin siitä, eikä avonaisuus varsinaisesti haitannut. Loppupuolella kuitenkin selviää äkkiä paljon lisää informaatiota ja äkkiä sitä alkaa janota lisää. Sitä ei kuitenkaan tule, vaan kaikki jätetään kauniisti auki. Tavallaan haluaisin tietää lisää ja tavallaan en. Avoimet loput saavat minut aina tuntemaan oloni ristiriitaiseksi.

A on todella mielenkiintoinen päähenkilö. Hän herää joka päivä eri ihmisenä, mutta on silti oma persoonansa. Koska hän herää alussa Justinin ruumissa ja rakastuu Rhiannoniin, minun mielikuvissani hän onkin poika. A voi kuitenkin herätä sekä tyttöjen, että poikien ruumiista, eikä varsinaisesti koe kuuluvansa kumpaakaan sukupuoleen. Tämä tuo sekä kirjaan, että A:n hahmoon paljon lisää mielenkiintoisia puolia. David Levithan onkin onnistunut tuomaan mukaan paljon erilaisia ja kiinnostavia hahmoja, eikä lukiessa käy aika pitkäksi.

Pidin paljon myös Rhiannonista. Hänessä on tahdonvoimaa eikä hän kaadu suoraa päätä A:n käsivarsille. Rhiannon tajuaa orastavan suhteen melkoisen suuret ongelmakohdat, eikä osaa päästää heti irti myöskään Justinista. Rhiannonin kaltaisia hahmoja saisi nuortenkirjoissa olla enemmänkin.

Mutta sitten siihen, mikä minun kohdallani tässä tökki. Suurimmaksi ongelmaksi nousi kirjan tasapaksuus. Etenkin kirjan keskiosa tuntui minusta saman kuvion jatkuvalta jankkaamiselta, A herää aina uudesta ruumiista ja yrittää päästä Rhiannonin luo. Matkassa on jos minkälaisia mutkia milloinkin. Minusta tuntui, ettei kirja ollut etenemässä oikein minnekään. En vain nähnyt missää oikein mitään järkevää keinoa jolla Levithan aikoi lopettaa tarinansa ja huomasin ärsyyntyväni toistuvasti. Lisäksi A:n ja Rhiannonin väliset (kylläkin ymmärrettävät) suhdekiemurat tuntuivat myös kulkevan kehää.

Lopussa Levithan veti kuitenkin esiin aikamoisen yllätyskortin, josta pidin kovasti. Minusta Every Dayn loppu on kerrassaan hieno, enkä jäänyt kaipaamaan mitään lisää. Tavallaan olisi mielenkiintoista lukea, mihin tarina vielä päätyy, mutta jätän tämän kyllä mielelläni tähän. Ensi vuonna pitäisi kyllä ilmestyä tälle eräänlainen toinen osa, Rhiannon. Se ei kaiketi varsinaisesti jatka tarinaa, vaan kertoo tapahtumat Rhiannonin näkökulmasta. Minua ei tuo niin kauheasti kiinnosta, joten en tiedä tuleeko sitä luettua.

Every Day oli mukavaa luettavaa ja kirjan sai lukaistua mukavasti päivässä. Keskiosassa hiukan takkusi, eikä tämä ole suosikkini Levithanilta, mutta mukava kirja kuitenkin.

Arvosana: ♣♣♣

Teos: Every Day
Kirjailija: David Levithan
Kustantaja: Electric Monkey (Egmont Books)
Julkaisuvuosi: 2013 (ensimmäinen julkaisu 2012)
Sivuja: 371 (pokkari)
Luettavaksi: kirjastolaina

4 kommenttia:

  1. Minusta taas loppu oli vähän plaah :D Varsinkin kun loppupuolella alkoi tulla hieman enemmän tietoa A:n tilasta. En nyt kaipaa mitään aukotonta selitystä, mutta olisi ollut kiva kuulla lisää.

    Minäkään en ole Rhiannonin versiosta niin kiinnostunut, varsinkin jos se kertoo samat tapahtumat uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tavallaan tykkäsin siitä, että asiat jätettiin auki. Toisaalta olisi kyllä ollut kiva tietää lisää... Rhiannon tosiaan tuntuu aika turhalta.

      Poista
  2. Kuulostaa todella mielenkiintoiselta kirjalta, ainakin perusidean perusteella! Kävin myös lukemassa, mitä olit kirjoittanut tuosta Two Boys Kissing -romaanista, ja kiinnostuin siitäkin. Pitääpä pistää kirjailijan nimi muistiin, jos saisin hänen kirjojaan jostain käsiini. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Levithania suosittelen lämpimästi! Two Boys Kissing on lempparini häneltä Will Graysonin ohella. :)

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)