sunnuntai 26. lokakuuta 2014

J.S Meresmaa - Mifongin mahti

Mifongin mahti on Mifonki-sarjan kolmas osa, joten tämä bloggaus saatta sisältää juonipaljastuksia edellisistä osista. Lukeminen omalla vastuulla.

”Jokaisessa meissä on voimavaroja ja salattuja sopukoita, joihin kukaan toinen ei näe. Niihin ei edes taikuus yllä. Meistä jokainen on arvoitus.”

Kaksoset Ciaran ja Fewrynn elävät pantterikansan laaksossa äitinsä Ardisin ja isäpuolensa Connailin kanssa. Rauhallinen elämänkulku järkkyy, kun he täyttävät kaksitoista vuotta. Vanha sopimus velvoittaa Ciaranin lähtemään Merontesiin valtaistuimen perijäksi, mutta Fewrynnin on pysyttävä laaksossa. Ciaran odottaa tulevaa kuninkuutta innokkaasti: vihdoinkin hän pääsee näyttämään omat kykynsä ja välttymään ainaiselta vertailulta magiaa hallitsevaan siskoonsa.

Merontesin kuninkaan osa ei kuitenkaan ole helppo. Kaikki eivät ole ihastuneita uuteen vallanperijään. Lisäksi kaupunkia vaivaa mystinen kirous. Kehen Ciaran voi luottaa?

Fewrynniä painaa mahdin taakan lisäksi joukko muita suruja. Kaksosveli on kaukana poissa, ja läheiset pitävät häntä yhä pikkutyttönä. Lapsesta asti vaivanneet painajaiset pahenevat. Utelias kurkistus Ardisin ajatuksiin käy kalliiksi – Fewrynn ei saa mielestään tummaa muukalaista, joka täyttää äidin muistot. Entä kuka on vihainen nainen, joka vierailee Fewrynnin painajaisissa?

Kun Merontesia riivaava kirous uhkaa yllättäen Ciaranin henkeä, Fewrynn tietää, että hänen on kohdattava pahimmat pelkonsa pelastaakseen veljensä.


Olenko ainoa, jolla tämän kirjasarjan kirjojen nimet tahtovat mennä sekaisin? Olen nyt kirjoittanut vasta otsikon, spoilerivaroitukset ja tiedot ylös ja sekoillut monta kertaa. Mifongin perintö eikun aika eikun mahti. Yritän parhaani mukaan pitää ajatukseni järjestyksessä ja koetan olla lipsauttamatta väärää nimeä. Kyseessä on kuitenkin tällä kertaa Mifongin mahti, kuten kansikuvastakin näkyy.

Olen lukenut Mifonki-sarjan edelliset osat Mifongin perintö ja Mifongin mahti ennen blogiaikaa. Perinnön olen tainnut lukea kaksikin kertaa (toisen kerran vieroitusoireisena heti Mifongin ajan jälkeen), mutta toisen osan vain kerran. Minkä kyllä huomasin kun Mifongin mahtia aloitin. Lämpimät kiitokseni alun hahmoluettelosta, joka pelasti minut täydellisestä hämmennyksen tilasta, sillä ilman sitä olisin ollut aivan pihalla. Muistin (ja muistan edelleenkin) Mifongin ajasta vain hämäriä palasia. Parhaiten mieleeni on jäänyt Danten ja Ardisin jälleennäkeminen, mutta muuten kaikki on aika sumuista. Ardisin äidistä selvisi jotain. Kai. Vai oliko se ensimmäisessä osassa? Joku olikin jollekulle sukua. Harben kuoli. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Olin pahasti pihalla kaikesta. Nyt muistan kaiken onneksi jo paljon paremmin, mutta pitäisi luultavasti lukea toinen osa silti uudelleen. Se kun oli muistaakseni vielä hyväkin. Mutta nyt itse asiaan, eli siihen, mistä Mifongin mahdissa on kyse.

Minä muistin, mutta en kuitenkaan muistanut, kuinka koukuttavia tämän kirjasarjan kirjat ovat. Jokaisen olen lukenut parilla istumalla, isoissa palasissa ja sivuja ahmien. Niin oli myös Mifongin mahdin kanssa, luin joka välissä ja myöhästyin melkein koulusta, kun en malttanut lähteä kirjan ääreltä.

Vaikka en Mifonki-sarjaa ehkä intohimoisesti rakastakaan, siinä on todella paljon asioita joista pidän. Ensinnäkin nuortenfantasian perinteitä rikotaan, eikä kaikki mene samalla kaavalla. Romanssit ovat tästä hyvä esimerkki. Ensisilmäyksellä rakastumista ehkä esiintyy pienessä määrin, mutta muuten kaikki ei suju kuin vettä vaan. Rakkaus ei aina ole molemminpuolista, eikä onnellisia loppuja välttämättä tule. Minä pidän tätä todella virkistävänä, vaikka haluankin vielä uskoa ja toivoa Dantelle ja Ardisille onnellista loppua.

Kun luin Mifongin mahdin takakannen, en ollut ihan varma, mitä ajatella alussa tehtävästä melkein kymmenen vuoden aikahypystä. Tässä kolmannessa osassa pääosassa eivät enää niinkään ole Dante, Ardis, Linn ja kumppanit, vaan Ardisin lapset Fewrynn ja Ciaran. Aluksi ikävöinkin Dantea, joka on ehdoton lempihenkilöni, mutta pian Fewrynnin ja Ciaranin tarina alkoi viedä. Eivätkä vanhatkaan hahmot syrjään jää, Dante puumineen ilmestyy kyllä taas sekoittamaan soppaa. (Syy miksi pidän Dantesta niin paljon: Reu. Tyypillä on iso musta puuma, eikä vain lemmikkinä!)

Myös mifongit ovat tajuttoman kiinnostavia ja sananakin mifonki on mainio. Edellisissä kirjoissa muistan mifonkien tuntuneen paikkapaikoin aika pelottaviltakin, mutta Fewrynnin jännittävä suhden Dargrun Punaisen kanssa toi mifongit lähemmäksi. Ihania otuksia! (Vaikkeivat nyt mitään lohikäärmeitä tai lemmikkejä olekaan.)

Tykkään paljon myös sarjan rakenteesta. Vaikka kirjat kuuluvat selvästi samaan sarjaan, jokaisessa on oma juonensa, eikä sarjan päämäärä ole vielä selvä. Näillä näkymin sarjaan on tulossa neljä osaa ja Mifongin kätkemän pitäisi ilmestyä ensi vuonna. Minä jään innokkaana odottelemaan jatko-osaa, sillä kyllä Mifongin mahti jäi taas aika pahaan paikkaan. Kaikki sarjan kirjat ovat loppuneet jännästi, ei aivan cliffhangeriin, mutta huippukohta on kuitenkin niin lähellä, että lukijalle jää rauhaton olo. Joten jos vaikka saisin lisää?

Arvosana: ♣♣♣♣

Teos: Mifongin mahti
Kirjailja: J.S Meresmaa
Sarja: Mifonki-sarja, #3
Kustantaja: Myllylahti
Julkaisuvuosi: 2014
Sivuja: 517
Luettavaksi: kirjastolaina

10 kommenttia:

  1. Tässäpä on sarja, johon minun pitäisi ehdottomasti tarttua (niiden miljoonan muun sarjan lisäksi... :D)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Lisäksi tämä on suomalainen sarja, mikä on aina hienoa.

      Poista
  2. Minullakin menee nimet sekaisin. Mahti eiku perintö eiku mikä. Siksi monesti vaan ajattelen niitä numeroina. Mifonki 1, 2 ja 3. Mulla on kolmas hyllyssä oikein nimmaroituna, mutta en ole vielä ehtinyt lukea sitä. Aikahyppy mietityttää, mutta saapa nähdä miten se onnistuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta aikahyppy toimi hyvin, sitten kun sai taas juonesta kiinni. Toivottavasti pääset Mahtiin käsiksi pian!

      Poista
  3. Olet aina nopeampi näissä uutuuksissa kuin minä... Salaliitto?

    Mullakin menee osien nimet aina sekaisin, varsinkin 1&2. Mistä puheenollen, kuoliko Harben? En mä vaan muistanut! Luin kakkosen joskus tammikuussa ja ykkösen viime jouluna... Muistikuvat ovat erittäin hatarat.

    Odotan tämän lukemista innolla, vaikken muistakaan juuri mitään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salaliittohan se. ;)

      Minultakin meni tuo kuolema kakkosta lukiessa vähän ohi, mutta tässä se tehtiin kyllä selväksi. Toivottavasti pääset tähän pian käsiksi!

      Poista
  4. Siis minäkin alan epäillä jonkinlaista salaliitto teoriaa tässä :D
    Minä vähän odottelin Ardisin ja Danten monimutkaisen suhteen jatkuilemista, ja vähän petyin kun sain kuulla, että kirjan päähenkilöt ovatkin Ardisin lapset. Mutta saatanpa pitääkkin tästä kirjasta, kunhan sen kätösiini ensin saan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ardis on ehkä eniten sivuroolissa, Dantea kyllä näkyy tässäkin ihan mukavasti. Toivottavasti myös sinä pidät tästä. :)

      Poista
  5. Kovasti olen itsekin innostunut tästä sarjasta ja jokainen osa on tullut luettua enemmän tai vähemmän ahmien kuten kirjoitat. Vähän siinä alussa oli pihalla kun ei ihan muistanut mitä viimeksi on tapahtunut, mutta kyllähän tämä koukutti ja pahasti. Jatko-osaa odotellessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sarjan myöhempiä osia aloittaessa on kyllä turhankin usein siinä tilanteessa, että edellisten osien tapahtumat ovat päässeet unohtumaan... Nyt tosiaan vain odotellaan seuraavaa osaa, jotta voidaan taas olla pihalla :D

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)