lauantai 18. lokakuuta 2014

Mary Hoffman - Miekkojen kaupunki

Stravaganza, #6

Stravaganza-sarjan kuudes ja viimeinen osa vie lukijan jälleen 1500-luvun kiehtovaan Taliaan.

Yksinäinen ja onneton Laura on omaksunut itsetuhoisia taipumuksia eikä osaa aavistaa, että hänestä tulee Barnsburyn koulun seuraava stravagantti. Eräänä päivänä vanha hopeatikari päätyy hänen käsiinsä, ja sen avulla Laura siirtyy 1500-luvun Fortezzaan miekkasepän pajaan. Laura kohtaa Taliassa myös komean ja vetovoimaisen Ludon, joka vie häneltä jalat alta. Tunne on molemminpuolinen, mutta kun Ludo paljastaa syntyperänsä ja vaatii Fortezzan valtaistuinta omakseen, seuraa suuri valtataistelu, jossa Ludo ja Laura päätyvät vastakkaisiin leireihin...

Miekkojen kaupunki on väkevä ja koskettava tarina stravaganttien veljeskunnasta, jonka jäsenet kykenevät siirtymään maailmasta toiseen, 16-vuotiaasta 2000-luvun englantilaistytöstä ja renessanssiajan säihkyvästä, juonittelevasta, kauniista ja vaarallisesta Taliasta. Rinnakkaismaailmoista kertovan sarjan huikean jännittävä päätösosa huipentuu aiemmista kirjoista tuttujen Lucianon ja Bellezzan ruhtinattaren Ariannan hääjuhliin.


Aloin lukea Stravaganza-sarjaa joskus kahdeksannella luokalla. Sarja tempaisi minut täysin mukaansa ja ahmaisin kaikki silloin ilmestyneet neljä osaa hirveässä tahdissa. Minä olin ja olen edelleenkin hyvin intensiivinen maraton-lukija, jos koukutun johonkin sarjaan, pystyn helposti vetäisemään kaikki ilmestyneet osat peräkkäin noin yhden päivässä. Muistan esimerkiksi lukeneeni Tähtien kaupungin ja Kukkien kaupungin peräkkäisinä päivinä. Niitä aikoja... Nyttemmin intoni sarjaan on hiukan lopahtanut, mutta kyllä Miekkojen kaupunki oli minulle silti yksi syksyn odotetuimpia uutuuksia. Ja osoitin minä edelleen kykeneväni tiiviiseen lukutahtiin, Miekkojen kaupungin seurassa mökkimatka oli nimittäin varsin rattoisa.

Miekkojen kaupunki etenee edellisistä kirjoista hyvin tutulla kaavalla. Barnsburyn koulua käyvä, mieli maassa kulkeva oppilas saa käsiinsä renessanssiajan esineen. Kun hän nukahtaa esinettä koskettaen, se kuljettaa hänet Taliaan, rinnakkaismaailmaan, joka vastaa renessanssiajan Italiaa. Hän saa kuulla olevansa osa stravaganttien veljeskuntaa ja Taliassa on hänelle jokin tärkeä tehtävä. Hän tempautuu mukaan Talian mahtisukujen valtataisteluihin ja siinä sivussa pääsee sinuiksi itsensä kanssa.

Minä olen aina pitänyt kovasti Stravaganza-sarjan ideasta. Talia on miljöönä ihana ja stravagointi on saatu toimimaan uskottavasti. Myös tuhkimotarina-juoni on aina viehättänyt minua missä muodossa tahansa, luen melkein tippa linssissä kuinka syrjäytyneet nuoret rohkaistuvat ja kuinka Barnsburyn koulun stravaganttien jengi kasvaa. Tykkään myös siitä, kuinka jokaisessa kirjassa on oma päähenkilönsä, mutta vanhat tutut pyörivät silti taustalla.

Miekkojen kaupunki ei kuitenkaan temmannut minua mukaansa enää edellisten kirjojen tavoin. Luulen, että juuri kaikki sarjan edelliset osat maratoonannut neljätoistavuotias Kirjaneito olisi pitänyt tästä kovasti, mutta vaikka tästä toistaalta tästä kovasti nautinkin, toisaalta tökki aika pahasti.

Stravangaza-sarja on siitä jännä, että etenkin viimeiset osat ovat samaan aikaan todella kiinnostavia ja puuduttavan tylsiä. Juoni seisoo välillä paikoillaan ja sitä huomaa lukevansa lukuja niin, että silmät hyppivät kappaleiden yli. Silti kirjan pystyy ahmaisemaan yhdeltä istumalta ja yksinkertainen kieli antaa kappaleiden yli hyppimiset anteeksi. Ja on näissä kirjoissa jännittävät hetkensä. Hoffman saa myös monet eri näkökulmat toimimaan kivasti.

Minusta tuntuukin, että Miekkojen kaupungissa eniten tökki päähenkilö Laura. Hänestä jäi nimittäin todella mitäänsanomaton vaikutelma. Ei Stravaganza muutenkaan syvällisillä henkilöhahmoilla pääse kehuskelemaan, mutta jotenkin Laura oli vain pliisu. Masentunut, joojoo olen surullinen. Niin kaunis joojooo uskotaan. Voidaanko vaan päästä siihen, että jotain tapahtuu. Olinkin enemmän kiinnostunut vanhoista hahmoista. Ariannan ja Lucianon häät täyttivät sydämeni silkalla onnella ja Nickolas/Falco oli ihan yhtä ihana kuin muistinkin.

Myös takakannessa hehkutettu romanssi sai minut lähinnä huokailemaan myötähäpeästä. Sillä voi jestas mikä insta-love tähän oli saatu tungettua. Laura tapaa ihanan Ludon (okei, Ludo on edellisistä kirjoista tuttu ja hyvä tyyppi) ja on jo toisella tapaamiskerralla niin rakastunut että oksat pois. Ah, traagiset rakastavaiset! Ah, olemme tavanneet noin viisi kertaa ja vannon sinulle ikuista rakkautta. Huokaus. Kaipa minä sitten hakkaan päätäni seinään. Myös ärsyttävä ihmissuhdedraamailu sai minut välillä raivostumaan.

Stravaganzan maailmaan oli kyllä ihana palata pitkästä aikaa, mutta loppujen lopuksi Miekkojen kaupungista jäi vähän laimeat fiilikset. Jotain kertoo myös se, että kirjan luettuani jatkoin ihan tyytyväisenä muiden kirjojen pariin. Tapanani on usein lueskella kirjoista jälkikäteen lempikohtia ja loppu uudelleen, mutta nyt en tuntenut mitään halua tehdä niin. Sarjan faneille tätä suosittelen kyllä ehdottomasti, on näissä kirjoissa edelleenkin sitä jotain.

Arvosana: ♣♣♣

Teos: Miekkojen kaupunki
Alkuperäisteos: City of Swords
Kirjailija: Mary Hoffman
Kääntäjä: Kaisa Kattelus
Sarja: Stravaganza, #6
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2014 (alkuperäisteos 2012)
Sivuja: 394
Luettavaksi: kirjastolaina

4 kommenttia:

  1. Olen lukenut kaikki edelliset osat ja olen odottanut tätä kirjaa kaksi vuotta :) Itse löysin nämä kirjat ollessani 12 ja luin kaikki osat puolen vuoden aikana. Yksi ehdottomista lempisarjoistani. Se, mikä kirjoissa ärsytti (ja ärsyttää) on se kaavamaisuus. "Voi ei, minulla on ongelma ja elämä on kurjaa. Oi, löysin hienon esineen. Menenkin tästä nukkumaan se esine käsissäni. Ja bäng, olen jossain ihan muualla."

    Näistä pienistä moitteista huolimatta rakastan sarjaa. Kukkien kaupunki on paras kaikista. Nyt pitäisi vaan odottaa, että varaus saapuisi luettavaksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tavallaan tykkään siitä, että kaikki etenee tutulla kaavalla, vaikkakin näin kuudetta kertaa se alkoi kyllä hiukan jo kyllästyttää. Ihana sarjahan tämä on, kuten sanoit, minun suosikkini on on Tähtien kaupunki. Toivottavasi saat tämän käsiisi pian! :)

      Poista
  2. Petyin vähän Miekkojen kaupungin kohdalla, se oli jotenkin vain ookoo kirja. Minä löysin sarjan ollessani ehkä 11 ja silloin ne tuntuivat mahtavilta, mutta kun luin ne nyt 14 v. uudestaan, hohde on vähän himmennyt, mutta ei kokonaan. Minun suosikkini taas on Naamioiden kaupunki tai Laivojen kaupunki.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naamioiden kaupunki on kyllä sarjan parhaita myös minusta! Loppua kohti osat ovat minusta vähän laimeampia ja Miekkojen kaupunki jatkaa samalla linjalla.

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)