maanantai 24. marraskuuta 2014

Cassandra Clare - The Bane Chronicles

Kirjan ovat kirjoittaneet Claren ohella myös Maureen Johnson ja Sarah Rees Brennan, mutta jotta otsikko on järjellisen näköinen, siinä on vain Claren nimi. Tunnisteissa on myös Johnson ja Rees Brennan.

It is not easy being Magnus Bane. As a warlock, he's often called upon to fix the problems of others. His life has been long, and his loves have been many. And Magnus has a way of making sure he's in the right place at the right - or perhaps wrong - time. The French Revolution, Prohibition, the first great battle between Valentine and the New York Institute...

Magnus was there, and usually in the middle of it. Magnus will never be able to tell all of his tales. No one would believe him. But these eleven stories shed a little light on his often inscrutable character. They are stories he probably wishes had never got out.


Olin lauantaina iloisena ostamassa sanakirjaa edellisessä postauksessa mainitulle Ruotsin-matkalle, kun huomasin Magnus Banen tuijottavan minua kirjan kannesta Suomalaisessa kirjakaupassa. Olin kyllä kuullut The Bane Chroniclesin ilmestyneen, mutta en tosiaan odottanut törmääväni siihen keskellä kirkasta päivää suomessa. Ehdin jo harjoittaa suurta luonteenlujuutta, ostaa sanakirjani ja kävellä ulos kaupastakin, mutta sitten tajusin, ettei minua huvita lukea mitään kotona olevista kirjoista. Sen jälkeen tajusin, kuinka paljon haluan lukea jotain kevyttä, jossa esiintyy Magnus Bane ja mahdollisesti lauma muita Claren sarjoista tuttuja hahmoja. Tein täyskäännöksen, palasin kauppaan ja ostin kirjan. Enkä ole katunut, vaikkei se mahdukaan kirjahyllyyni.

The Bane Chronicles on siis kokoelma e-kirjoina jo julkaistuja lyhyitä tarinoita Magnus Banesta, New Yorkin päävelhosta. Kirja sijoittuu osittain aikaan ennen Claren varjonmetsästäjäsarjoja, osittain päällekäin. Sen sisältämät tarinat saattavat sisältää spoilereita varsinaisiin sarjoihin (The Mortal Instruments ja The Infernal Devices) liittyen, joten yhtään varjonmetsästäjistä kertovaa kirjaa lukemattoman ei kannata tähän tarttua. Enkä kyllä käsitä, miksi kukaan ei-fani tämän lukisikaan. Mutta jos Magnus Bane kuuluu lempihahmoihisi ja kärsit seuraavia sarjoja odotellessa, suosittelen kirjaan tarttumista mitä lämpimimmin. Jos jotakin, niin ainakin se saa sinut entistä vieroitusoireisemmaksi ja herättää sinusssa halun lukea City of Heavenly Firen uudelleen The Infernal Devicesin ohella. (Huomatkaa, että tässä puhuu kokemuksen syvä rintaääni.)

Kaiken kaikkiaan The Bane Chronicles sisältää kymmenen varsinaista noin viidenkymmenen sivun tarinaa plus yhden lyhyemmän ekstratarinan. Tarinat ovat erillisiä kokonaisuuksia, pieniä ja isompia tapahtumia Magnus Banen elämässä. On aika ennen Varjojen kaupunkeja ja niiden aikana, jolloin mukana on myös Alec. Mukana on myös muita tuttuja hahmoja varsinaisista sarjoista, mutta päähenkilönä on Magnus.

Kirjasta onkin vaikea puhua kokonaisuutena. Osa tarinoista oli välillä vähän puuduttavia, mutta suurin osa oikein viihdyttäviä. Itselleni nousivat selkeät suosikit: The Midnight Heir, Saving Raphael Santiago, What to Buy the Shadowhunter Who Has Everything (And Who You're Not Officially Dating Anyway), The Last Stand of the New York Institute, The Course of True Love (And First Dates), joten ajattelin nyt puhua vain niistä.

Ykkössuosikkini, se jota lukiessa mieleni teki tanssahdella ympäri taloa ja hymyillä hölmösti, on ehdottomasti The Midnight Heir. Se sijoittuu parikymmentä vuotta The Infernal Devices -trilogian jälkeen ja pohjustaa selvästi parin vuoden päästä alkavaa The Last Hours -trilogiaa. Tatiana Blackthorn on kutsunut Magnus Banen Lontooseen, koska haluaa viisi varjonmetsästäjää hengiltä. Matkalla Magnus törmää myös James Herondaleen, TID-trilogiasta tuttujen hahmojen poikaan. (En nyt käytä nimiä spoilereiden vuoksi.) Kukaan, joka on lukenut postauksiani jossa puhutaan kyseisestä trilogiasta, tietää millainen olen kun puhutaan Herondaleista... En ehkä aloita samaa virttä enää uudelleen. Jos jotain, niin The Midnight Heir sai minut odottamaan kuumeisesti The Last Hours -trilogian ensimmäistä osaa. Minulla on jo suuria teorioita sarjan tapahtumista, sillä se kuulemma perustuu löyhästi Dickensin Suuria odotuksia -romaaniin. Olen myöskin ansiokkaasti spoilannut itseni Clockwork Princessin sukupuun avulla, joten voin rakennella hienoja päätelmiä kun tiedän ketkä lopulta menevät naimisiin keskenään.


Saving Raphael Santiago taas oli tarina, josta en alunperin kuvitellut pitäväni. Raphael, vampyyri joka nähdään useaan otteeseen Varjojen kaupungeissa, ei nimittäin ole koskaan ollut suosikkihahmoni. Taidan kuitenkin muuttaa mieleni, sillä Raphaelista paljastuu paljon uusia puolia ja yhdessä velho Ragnor Fellin kanssa hän on raivostuttavan hauska.

The Last Stand of the New York Institute taas on superkiinnostava tarina Valentinen Piirin ajoilta. Olin ehtinyt jo unohtaa, kuinka karsea Valentine olikaan, mutta nyt en kyllä unohda vähään aikaan. Lisäksi Lukesta nähdään muitakin puolia, kuin kotoisa kirjakaupan ihmissusisetä, vaikka kyllä viimeisestäkin on on onneksi viitteitä. Myös Tessa vilahtaa tarinassa, samoin hellyyttävä pikku-Clary. Tykkäsin paljon.

What to Buy the Shadowhunter Who Has Everything (And Who You're Not Officially Dating Anyway) ja  The Course of True Love (And First Dates) taas ovat, kuten jo nimistäkin näkee, sydämen sulattavaa Magnus ja Alec siirappia. Ei varmaan tarvitse enempää selitellä.

Cassandra Claren huumori pääsee tässäkin kirjassa oikeuksiinsa, hihittelin useaan otteeseen Magnuksen heitoille ja muutenkin hahmojen väliset keskustelut ovat yleensä täyttä kultaa.

Nyt vain odotellaan Varjojen kaupunkien jälkeiseen aikaan sijoittuvan The Dark Artifices -trilogian ensimmäistä osaa, Lady Midnight, jonka pitäisi ilmestyä 2015. Vaikka siitä, paljonko Clare aikoo vielä varjonmetsästäjistä kirjoittaa, voidaan olla montaa mieltä, itse olen päättänyt haudata sisäisen skeptikkoni ja vain nauttia. Ei tämä mikään maailmankirjallisuutta mullistava sarja ole, mutta hyvää viihdettä. The Bane Chronicles onkin erinomainen kirja vieroitusoireista kärsiville ja Magnus Banesta pitäville. Muille en suosittele.

Arvosana: ♣♣♣♣

Teos: The Bane Chronicles
Kirjailija: Cassandra Clare, Maureen Johnson, Sarah Rees Brennan
Sarja: Bane Chronicles (Shadowhunter Chronicles spin-off)
Kustantaja: Walker Books
Julkaisuvuosi: 2014
Sivuja: 502
Luettavaksi: omasta hyllystä

Koska minusta tuntuu, että edellä oleva teksti vilisee sarjojen nimiä, jotka eivät välttämättä ole kaikille selviä, tehdään tähän alle nyt listaus.

Varjojen kaupungit (The Mortal Instruments, "TMI")
-Luukaupunki, Tuhkakaupunki, Lasikaupunki, Langenneiden enkelten kaupunki, Kadotettujen sielujen kaupunki, Taivaallisen tulen kaupunki (ilmestyy tammikuussa).
-Se ensimmäinen sarja, sijoittuu 2000-luvun New Yorkiin. Kolme viimeistä osaa lomittuvat The Infernal Devices -sarjan kanssa höllästi yhteen. Henkilökohtainen suositukseni olisi lukea TID ennen Taivaallisen tulen kaupunkia.

The Infernal Devices "TID" (suomentamaton)
-Clockwork Angel, Clockwork Prince, Clockwork Princess
-Sijoittuu 1800-luvun Lontooseen ennen Varjojen kaupunkeja. Osat julkaistu vuorotellen viimeisten TMI-kirjojen kanssa.

The Dark Artifices "TDA" (tulossa 2015-)
-Lady Midnight, Prince of Shadows, Queen of Air and Darkness
-Sijoittuu Varjojen kaupunkien jälkeiseen aikaan. Ensimmäinen osa ilmestyy tämänhetkisten tietojen mukaan 2015.

The Last Hours (tulossa 2017-)
- Chain of Gold, Chain of Iron, Chain of Thorns
-Sijoittuu TID:n jälkeiseen aikaan. Oletettu julkaisuvuosi ensimmäiselle osalle on tällä hetkellä 2017.

Lisäksi on puhetta vielä yhdestä TDA:n jälkeiseen aikaan sijoittuvasta trilogiasta, Simonista kertovasta minisarjasta, Piiri-sarjakuvasta ja varmaan miljoonasta muusta jutusta. Itselleni tärkein on The Last Hours, ihan vain koska William Herondale.

5 kommenttia:

  1. Ihan kiva, että Clare jaksaa/viitsii kirjoittaa lisää kirjoja varjomaailmasta. Jos Simonin kirja julkaistaan niin aion ehdottomasti lukea sen, mutta itse kun en ole Magnus Bane fani niin tämä ei ehkä jaksa viihdyttää minua samalla tavalla kuin esimerkiksi sinua. Tai siis ei minulla ole mitään sitä vastaankaan ihan hauska hahmo, mutta ei se silti ole minun lemppareita :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Simon olisi minunkin lukulistallani! Magnus Bane nyt on vaan paras ;)

      Poista
  2. Määh, haluaisin lukea nuo muutikin, mutta se on se kielitaito...

    Mutta mun piti vaan tulla kommentoimaan, kun näin tuo otsikon, koska näin viime yönä unta olevani Magnus Bane... Ehkä Kadotetujen sielujen kaupunkia ei pitäisi lukea ennen nukkumaanmenoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin kuvitella, että Claresta on hyvä aloittaa uuden kielialueen valloittaminen - tai no, "uuden" - etenkin jos maailma sinällään on tuttu. Alku voi toki olla hankalaa, mutta kunhan tarina vie sen verran mukanaan ettei tee mieli tarkistaa jokaista täytesanaa, niin ainakin varmuus kasvannee. Eikös muuten Kirjaneidonkin ensimmäinen kokonaan englanniksi luettu (blogissa esitelty) kirja ollut Claren? :D

      Poista
    2. Oikeassa olet! Allekirjoitan siis kaiken mitä Aavis sanoo, Claren englanti ei ole erityisen vaikeaa, juonet ovat vetäviä ja kun maailmakin on tuttu niin on helpompaa.

      Ja hah, oliko sinulla hienot vaatteet Magnus Banena? :D

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)