maanantai 3. marraskuuta 2014

Donna Tartt - Jumalat juhlivat öisin

Maailman valloittanut kulttiteos

Kun pennitön Richard Papen saapuu apurahan turvin Hampden Collegeen, hänestä tuntuu kuin hän olisi tullut paratiisiin. Älykkäitä ja kauniita opiskelijoita, kevyitä huumeita... rikkaille ja lahjakkaille nuorille Hampden on rajoittamattomien mahdollisuuksien paikka.

Richard onnistuu pääsemään viiden klassisten kielten opiskelijan ja heidän karismaattisen opettajansa sisäpiiriin. Kuukausien kulueesa Richard saa kuulla hirvittävästä rikoksesta, johon hänen uudet ystävänsä ovat syyllistyneet. Ja mikä pahinta, yksi heistä on murtumaan päin ja aikoo tuhota heidän kultaisen tulevaisuutensa paljastamalla koko jutun. Syyllisyys ja kiinnijäämisen pelko johtavat kierteeseen, johon Richard temmataan mukaan.

Jumalat juhlivat öisin on yksi hullujen päivien kirjalöytöjäni, teos jonka lukemista odotin innolla. Olin kuullut tästä todella paljon ylistäviä kehuja niin blogipuolelta kuin kavereiltakin. Odotukseni olivat siis todella korkealla, enkä onneksi joutunut pettymään. En minä tätä aivan täydellisenä kirjana pidä, mutta todella hyvänä kyllä. Jumalat juhlivat öisin oli todella kiinnostava ja hiukan kammottava kirja, joka jää kummittelemaan takaraivoon.

Jo aivan kirjan alussa on selvää, mitä tulee tapahtumaan, totuus läväytetään lukijan silmille jo aivan ensimmäisessä lauseessa. Jumalat juhlivat öisin on tarina murhasta, josta ei jäädä kiinni. Se ei ole pelottava dekkari, jossa pelkää murhaajan hyppäävän pusikosta veitsen kanssa, vaan romaani, jossa murhaajan ja uhrin välinen hyvis vastaan pahis asetelma ei ole niin yksinkertainen, mitä voisi olettaa.

Kirjan alkuosaa värittääkin hiipivä jännitys. Koko ajan lähestyään rikosta ja omaelämänkerrallinen kerronta paljastaa asioita etukäteen. Kyllä siinä alkavat juosta kylmät väreet selässä, kun tullaan aina vain lähemmäksi. Kirjan kiinnostavuus ja jännittävyys eivät kuitenkaan rajoitu vain kerronnallisiin tehokeinoihin, vaan johonkin aivan muuhun. Jumalat juhlivat öisin on nimittäin pelottavan manipuloiva kirja. Murha on väärin, se on kammottava rikos. Tuota mieltä minä olen ja niin ovat varmasti kaikki muutkin. Mutta tässä kirjassa se ei enää tunnukaan olevan niin mustavalkoista. Huomasin useaan otteeseen suorastaan hoputtavani päähenkilöitä, yrittäkää jo hyvät ihmiset tehdä jotain, älkää vain istuskelko siinä. Kammottavaa, eikö?

Asiaan vaikuttaa varmasti se, että kirja koetaan niin vahvasti päähenkilö Richardin silmien kautta. Richard ei ole paha ihminen, mutta ei erityisen hyväkään. Sama pätee oikeastaan kirjan jokaiseen hahmoon. Hahmoista ei voi olla pitämättä, mutta ei heistä oikein voi pitääkään. Jumalat juhlivat öisin on hämmentävä kirja, jota lukiessa oikea ja väärä hämärtyvät, eikä ajatuksissa tunnu olevan enää tolkkua.

Donna Tartt on myös taitava tunnelman kuvaaja. Kirjan tapahtumat tulevat vahvasti iholle ja kaikesta piirtyy terävä kuva. Hän osaa muutamalla sanalla maalata eri tilanteista osuvan kuvan, joka jättää samalla tilaa mielikuvitukselle, mutta olennainen tulee esiin ja teksti tuntuu elävältä. Jumalat juhlivat öisin on kirja, joka tuntuu hyvin todelliselta. Etenkin mieleeni jäi alkuosan kesäiset viikonloput, joita opiskelijoiden porukkaa viettää maalla. Tyynet, alkoholin ja laiskottelun sävyttämät lämpimät päivät toivat useaan otteeseen mieleeni Evelyn Waughin Menneen maailman, vaikka kirjojen välillä ei mitään muuta yhteistä olekaan. Mutta jotenkin minä näin Charlesin ja Sebastianin tuossa joukossa.

Pidin paljon myös kirjassa vilisevistä filosofiaan ja antiikkiin liittyvistä keskusteluista. Kirja herättää lukijassaan halun lukea muinaiskreikkaa ja latinaa ja keskustella siitä, millainen pääte mihinkin sanaan tulisi laittaa. Minä haluaisin tuolle Julian Morrow'n kurssille.

Aivan täydellinen lukukokemus kirja ei kuitenkaan ollut. Kirjan keskiosassa alussa rakennettu jännite löystyi ja huomasin olevani hiukan pitkästynyt lukiessani. Loppua kohti kirja parani taas, mutta keskiosa jäi vähän pliisuksi. Toisaalta pidin kyllä paljon siitä, miten henkilöt joutuivat äkkiä kasvokkain tekonsa kanssa, eikä kaikki ollutkaan niin ruusuista. Tuolla osuudella oli ehdottomasti paikkansa, mutta jotenkin se ei aivan vienyt minua mukaansa. En myöskään tykännyt kirjan hyvin pitkistä luvuista. Tämä on tietenkin ihan mielipidekysymys, mutta minulle tuollaiset seitsemänkymmentä sivua pitkät luvut ovat liikaa. Huomaan laskevani montako sivua minulla on vielä jäljellä kun kello lähestyy nukkumaanmenoaikaa ja tuskailevani sen kanssa milloin oikein lopetan. Toki kappaleita on eroteltu tosistaan väleillä, mutta minulle tuo ei ollut tarpeeksi.

Lukuunottamatta pieniä ja henkilökohtaisia ärsyyntymisiäni kirjan parissa, Jumalat juhlivat öisin oli todella hyvä kirja. Se tulee varmasti pysymään mielessä pitkään ja olen todella iloinen, että päädyin lukemaan sen. Suosittelen lämpimästi, jos haluat tuskailla lukiessasi eettisten kysymysten kanssa, pidät antiikista ja haluat lukea jotain, joka ei heti poistu mielestä. Hieno kirja.

Arvosana: ♣♣♣♣

Teos: Jumalat juhlivat öisin
Alkuperäisteos: The Secert History
Kirjailja: Donna Tartt
Kääntäjä: Eva Siikarla
Kustantaja: WSOY/BON
Julkaisuvuosi: 1993 (alkuperäisteos 1992)
Sivuja: 745
Luettavaksi: omasta hyllystä

10 kommenttia:

  1. Tämän kirjan lukemisesta on hurjan pitkä aika, mutta paljon muistui mieleen.
    Ja jos jotain muistan, niin sen että pidin kovasti kirjasta ja sen tunnelmasta :)

    VastaaPoista
  2. Saatoin jopa kiinnostua tästä enemmän bloggauksesi jälkeen. :)

    VastaaPoista
  3. Minua kiehtoi Tarttin tapa kuvailla ihmissuhteita tuon porukan kesken. Erityisesti Henry jäi mieleeni jotenkin charmikkaan rehellisenä manipuloijana (tuossakaan ollut mitään järkeä, mutta hei lukemisesta on jo aikaa :D) ja hänen ja Richardin ystävyys oli jännää luettavaa. Pidin tästä varmaan myös jonkun neljän tähden veroisena mysteerinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti! Henry oli todella mielenkiintoinen henkilö ja henkilöiden väliset suhteet olivat kyllä jännät.

      Poista
  4. Minulla meni kirjastolaina umpeen ja kirja jäi kesken. Alku oli vähän hidastempoinen ja takkuileva. En pitänyt Evelyn Waughnin menneestä maailmasta ja samaa tunnelmaa aisitin minäkin tässä Donna Tarttin kirjassa. Juonenkuviot kuitenkin jäivät kiinnostmaan ja yritän tarttua kirjaan uudestaan kun se tulee taas kirjastossa vastaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä lukemaan loppuun, tämä on kiinnostava kirja! Jos et tosiaan Waughista pitänyt, tunnelma ei varmasti ollut se kaikista "miellyttävin". :)

      Poista
  5. Tämä on tosiaankin todella hyvä kirja.
    Löysin eräästä kirjakaupasta, jossa sai kolme pokkaria 15 €, ja eihän kukaan kirjoihin hullaantunut sellaista tarjousta voi vastustaa. :)
    Otin tämän matkalukemiseksi Tuulen varjon ja Käen kutsun kanssa, enkä pettynyt.
    Todellakin jännittävä, ja Tartt osaa tosiaan kuvata tunnelmaa.
    Maltan tuskin odottaa että saan Pienen ystävän ja Tiklin käsiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieni ystävä ja Tikli ovat minunkin lukulistallani. Hieno kirja tosiaan kyseessä.

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)