tiistai 18. marraskuuta 2014

Elina Rouhiainen - Jäljitetty

Jäljitetty on kolmas osa Susiraja-sarjassa, joten seuraava teksti saattaa sisältää juonipaljastuksia edellisistä osista.

18-vuotias Raisa Oja on viimein päässyt toteuttamaan suurta unelmaansa ja aloittanut kuvataide opinnot. Unelmien elämä ei kuitenkaan lähde sujumaan odotusten mukaisesti ja ero ihmissusipoika Mikaelista tuntuu maailman pahimmalta virheeltä. Vampyyriystävä Konstan perustamalla klubilla kaupungin yliluonnollinen väki kokoontuu juhlimaan Helsingin yössä ja herättää muistot Hukkavaarasta eloon entistä kipeämpinä. Kun Raisa pääsee kadonneen kaksoisveljensä jäljille, pitkään piinanneet salaisuudet alkavat viimein saada valaistusta. Oman taustan ja totuuden etsiminen johdattaa sisarukset Kreikkaan, kätketylle daimonien saarelle ja lopulta hyytävään pakomatkaan. Matka omiin kykyihin merkitsee Raisalle matkaa tuntemattomaan. Viekö tuo matka rakkaudesta vieläkin etäämmäksi - vai johdattaako sen luokse?

Jäljitetty on kolmas osa Elina Rouhiaisen Susiraja-sarjassa, jotka kohtaan minulla on hieman ristiriitaiset tunteet. Sarjan lukeminen on viihdyttävää ja aion lukea sen loppuun, mutta  ei minulle tämä ei kuitenkaan ole mitään erityistä. Kunhan luen osan nopeasti, palautan sen kirjastoon ja unohdan kaiken kunnes seuraava ilmestyy. Tämä ei ole niitä sarjoja, joiden seuraavia osia odotan kuin kuuta nousevaa ja joiden lukemisen jälkeen on viikon vieroitusoireinen ja masentunut.

Jäljitetty jatkaa edellisten osien tarinaa hyvin erilailla kun olisi voinut odottaa. Vaikka kirja on todella nopealukuinen (luin alle vuorokaudessa), itse tarina tuntuu vähän venytetyltä, eikä siinä tapahdu liikoja. Huomaa, että tässä tähdätään viimeiseen osaan ja viimeiset paukut säästetään sinne. Oikeastaan koko 483 sivua onkin pelkkää pohjustusta sarjan finaalille. (Korjatkaa muuten jos olen väärässä, itse elän nimittäin siinä uskossa, että tästä on tulossa neliosainen sarja.)

Kirjassa lähdetäänkin huitelemaan aivan muihin maisemiin, kauas Kainuun korvesta ja ihmissusista. Yhtäkkiä Raisa päätyy Kreikkaan ja fantasiamaailman konseptiin kirjoitetaan yksi luku lisää. En nyt lähde ruotimaan kaikkea pohjamutia myöten spoilereiden takia, mutta sanon sen, että suhtaudun tähän hiukan ristiriitaisesti. Ihmissusikuvio on minusta toimiva, mutta daimonit Platoniin nojaavine ideoiden maailmoineen ja Zeuksineen tuntuivat lähtevän vähän lapasesta. Kuvittelin lukevani suomalaista fantasiasarjaa, jossa seikkaillaan susien kanssa ja huomaan päätyväni Kreikkaan lukemaan Zeuksesta. Ööö mitä?

Loppua kohti aloin olla enemmän sinut daimonikuvion kanssa, mutta sen sijaan minua sapettaa mukaan vedetty ennustus. Miksi kaikesta pitää tehdä aina niin kohtalokasta? Eikö voitaisi joskus vain pitäytyä yksinkertaisessa ja antaa tapahtumien mennä omalla painollaan ilman niskaan hengittävää pahaenteista profetiaa? Olen yksinkertaisesti kyllästynyt tähän.

Henkilöt eivät herättäneet minussa suuria tunteita, kuten tavallista tämän sarjan kanssa. Minulla ei oikein ole lemppareita eikä inhokkeja, kaikki ovat vain sitä samaa harmaata massaa. Raisa ärsyttää minua edelleen hiukan, mutta asiassa ei ole tapahtunut muutosta suuntaan eikä toiseen. Uusi hahmo, Raisan kaksoisveli Mitja oli kiva lisä ja jos pitäisi lemppareita valita, niin tässä se ehkä olisi. Koska muusikot ja koska sisaruus. Johtuu varmaan siitä, että minulla on itselläni kaksi pikkusiskoa, mutta jotenkin olen aina sisarusten fani. (Jos siis molemmat ovat hyviksiä.) Mikaelia ikävöin alussa yllättävän vähän, mutta kun kaveri suvaitsi sitten viimein ilmestyä kuvioihin, aloin hakata päätäni seinään. Jos Raisa ja Mikael neljännessä osassa olisivat viimein yhdessä ilman kolmio- tai neliödraamoja ja typeriä virheitä ja valintoja. Kiitos. Mikaelin ansiosta meni kyllä perjantai-iltana myöhään, kun tyyppi päätti tehdä paluun juuri kun suunnittelin meneväni nukkumaan. Eihän sitä tietenkään siihen voinut lopettaa...

Jäljitetty onkin kaikesta huolimatta nopealukuinen ja paksun kirjan lukee läpi nopeasti. Onneksi, sillä päiväkausia en tämän kanssa luultavasti olisi jaksanut viettää. Viihdyttävää luettavaa, mutta siihen se sitten jääkin. Pari vuotta sitten olisi luultavasti ropissut enemmän tähtiä.

Arvosana: ♣♣♣

Teos: Jäljitetty
Kirjailija: Elina Rouhiainen
Sarja: Susiraja, #3
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2014
Sivuja: 483
Luettavaksi: kirjastolaina

2 kommenttia:

  1. Ihanan kuvan olet ottanut! Noi perhoset sopivat ihan täydellisesti tän kirjan kanteen :)

    Kommenttisi "Kuvittelin lukevani suomalaista fantasiasarjaa, jossa seikkaillaan susien kanssa ja huomaan päätyväni Kreikkaan lukemaan Zeuksesta. Öö" kiteyttää omat ajatukseni kirjaa lukiessani. Olo oli aika höynäytetty ja vaikka tykkäsin Totuuden saari -osiosta, tuntui se olevan vaan niin out of place tässä suomalaisessa ihmissusisarjassa, että oli jotenkin vaikea suhtautua siihen. Musta on kyllä aika ihana ajatus saada tehdä taidetta kaiket päivät. Varmasti tollanen askeettinen elämä ja taiteen harjoitus vapauttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Minulla oli tosiaan hyvin samat fiilikset kirjasta kuin sinullakin.

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)