sunnuntai 16. marraskuuta 2014

J.K. Rowling - Paikka vapaana

Kun Barry Fairbrother lyyhistyy hengettömänä golfklubin pihaan, Pagfordin pikkukaupunki menee sekaisin. Pidetyn ja toimeliaan paikaillisvaltuutetun kuolemaa suree moni, mutta Barryn poismeno herättää myös levottomuutta. Valtuustosalissa on paikka vapaana - kuka siihen istuu?

Romaani marssittaa lukija eteen suuren joukon kaupunkilaisia: nuoria ja vanhoja, onnellisia ja onnettomia, konservatiivisia ja uudistusmielisiä, kaunaisia ja hyväntahtoisia. Jokaisella on ollut jokin yhteys Barryyn. Yhden miehen ympärille kutoutuu aikeiden, haaveiden, menetysten ja salaisuuksien tiheä verkosto.

Paikka vapaana on mestarillisen tarinankertojen runsas, todenmakuinen ja viihdyttävän todenmakuinen ja viihdyttävän ilkikurinen romaani, josta jokainen meistä voi tunnistaa itsensä ja naapurinsa.

Nyt se on sitten viimein luettu ja voin huokaista tyytyväisenä. Paikka vapaana, Rowlingin ensimmäinen romaani sitten Harry Pottereiden - kirja joka minun oli pitänyt lukea jo niin kauan. Yksi niistä kirjoista, jotka sanon aina lukeavani ihan pian ja sitten en koskaan saa aikaiseksi. Kesällä sain tämän oman hyllyynkin asti voittaessani Le Masque Rouge -blogin arvonnassa. Kiitokset siis vielä sinne! Nyt olen kuitenkin viimein saavoittanut sen tavoitteen, jossa olisi pitänyt olla perillä jo kauan sitten - olen lukenut kaikki Rowlingin kirjat.

Tavallaan ei ole ihme, etten tullut tätä julkaisun aikoihin lukeneeksi. Olin silloin kahdeksannella luokalla (jos laskin oikein...), eikä kirja oikein jaksanut kiinnostaa muuten kuin kirjailijan nimen perusteella. Kun vielä koko internet oli pullollaan varoituksia siitä, kuinka Paikka vapaana ei ole uusi Potter, kuinka se on aikuistenkirja ja niin edelleen. Pieni kasiluokkalainen minäni päätti siis suosiolla jättää lukemisen myöhemmäksi.

Nyt vanhemmiten (kuulostaa aivan keski-ikäiseltä...) kirja alkoi kuitenkin kiinnostaa myös etulieppeen perusteella, enkä uskonut enää saavani siitä henkisiä vaurioita. (Tuskinpa olisin silloin pari vuotta sittenkään saanut.) Äitinikin luki tämän viime keväänä ja kehui, joten oli viimein vain aika tarttua tuumasta toimeen, istua alas ja aloittaa tämä. Olin nimittäin varma, että kun saisin tunnelmasta ja hahmoista kiinni, ei lukeminen olisi pakkopullaa.

Oikeassa olin.

Paikka vapaana on perustellinen kuvaus erään pikkukylän asukkaiden elämästä, kun ketjusta repäistään yllättäen irti yksi lenkki, pidetty ja arvostettu paikallisvaltuutettu Barry Fairbrother. Kirja keskittyy kuvaamaan Barryn kuoleman jälkeisiä tapahtumia monista näkökulmista - ketkä ovat suruissaan ja ketkä havittelevat vapaaksi jäänyttä valtuustopaikkaa.

Aivan kirjan alussa pitää olla todeilla hereillä ja tarkkana valtavan nimimäärän kanssa. Rowling marssittaa kerralla esiin suuren hahmokaartin, joiden väliset suhteet ovat kaikenlisäksi mutkikkaat. Piti oikeasti miettiä, ketkä olivatkaan sukua keskenään, kenen isä olikaan koulussa töissä ja kenen äiti oli johonkuhun ihastuneen tyypin parhaan kaverin tyttöystävän perheen sosiaalityöntekijä. Aluksi olinkin hiukan pihalla kaikkien nimistä ja suhteista, mutta aika nopeasti kaikesta pääsee perille.

Moninaiset henkilöt ovatkin kirjan kantava voima ja vahvin puoli. Lukija pääsee kurkistamaan niin monen erilaisen hahmon pään sisään ja kaikista löytyy jotain tarttumapintaa. Yksikään hahmoista ei tunnu sätkynukelta, vaan jokainen on kuin oikea ihminen kaikkine vikoineen ja salaisuuksineen. Hahmoihin kiintyy, mutta samalla harvasta pitää oikeasti.

Paikka vapaana onkin selkeä vedenjakaja Rowlingin ja Pottereiden välissä. Kirjassa huidellaan aivan muissa sfääreissä kaukana taikamaailmasta ja sen ihanasta tunnelmasta. Paikka vapaana on hyvin surumielinen ja aika masentavakin. Kaikilla menee huonosti, eikä kukaan tunnu olevan onnellinen. Jokainen henkilö on jollain lailla rikki, kenelläkään ei ole asiat hyvin. On huumeongelmaa, mielenterveyshäiriötä, masennusta, perheväkivaltaa. Välillä tuntui jo menevän hiukan inhorealisminkin puolelle. Kirjaa lukiessa ei välty surun tai ahdistuksen tunteilta.

Kirjan juoni pysyy melkein koko ajan kiinnostavana, mutta myös puisevampia hetkiä mahtuu mukaan. Jokainen kohtaus ei tunnu kiinnostavalta ja jotkut henkilöhahmot ovat kiinnostavampia kuin toiset. Pääosin Paikka vapaana pitää kuitenkin tiukasti otteessaan ja sivut kääntyvät tiuhaa tahtia. Etenkin loppua lähestyttäessä henkilöiden yhteen kietoutuvat kohtalot risteävät nerokkaasti, vaikkakin sydämen särkevästi. Loppu tulin minulle aika puun takaa, sillä kirjassa ei ole selkeää tiettyyn tapahtumaan tähtäävää kaarta. Asioita vain tapahtuu hivenen irrallisina tapahtumina, kunnes kaikki yhtäkkiä törmää yhteen. Lopetus olikin mielestäni kerrassaan hieno ja sopi hyvin kirjan tunnelmaan.

Olenkin hyvin iloinen, että sain viimein luettua tämän. Kirja ei ole suosikkini Rowlingilta (se paikka kuuluu ja tulee aina kuulumaan Harrylle), mutta tutustumisen arvoinen lukukokemus ehdottomasti. Jos kiinnostaa, suosittelen kokeilemaan. Älkää kuitenkaan suositelko tätä uutta Potteria kaipaavalle pikkusisaruksellenne. Heille ehdottakaa vaikka Septimus Heap -sarjaa, Paikka vapaana ei jaa Pottereiden kanssa mitään muuta kuin saman kirjailijan nimen etukannessa.

Arvosana: ♣♣♣½

Teos: Paikka vapaana
Alkuperäisteos: The Casual Vacancy
Kirjailija: J.K. Rowling
Kääntäjä: Ilkka Rekiaro
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2012 (alkuperäisteos 2012)
Sivuja: 543
Luettavaksi: omasta hyllystä

6 kommenttia:

  1. Tämä kestää useammankin lukukerran (ja sillä tokalla kierroksella tajusi paremmin aina mistä missäkin oli kysymys ja kuka on kukin).

    Hieno kirja, mutta ei tämä ihan Potter kuitenkaan. Vaikea kyllä edes verrata, kun painivat vähän paljon reippaasti eri sarjoissa.

    Mukavaa kun luit tämän. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tästä ja Potterista on kyllä vaikeaa tehdä kauhean tarkkaa vertailua, kun niissä ei ole mitään yhteistä :D Minäkin olen iloinen, että tulin lukeneeksi.

      Poista
  2. Kirja oli rankkaa luettavaa, mutten jotenkin siitä silti tuli hyvä olo, kun sen sai luettua.

    Laadin kirjasta hahmokartan, koska en olisi muuten pysynyt perässä hahmojen suhteissa mukana :D

    VastaaPoista
  3. Voi mullakin on ollut jonkinlaisena tavoitteena lukea joskus kaikki Rowlingin kirjat :D Ehkä pitäisi viimein lukea tämäkin? Ihan mielenkiintoiseltahan tuo vaikuttaa, nyt kun on itsekin jo vähän kypsynyt lukemisen suhteen ja kelpaa muutkin kuin nuorten fantasiasarjat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä kannattaa lukea! Jos kirja takakannen perustella kuulostaa kiinnostavalta, niin eikun vain lukemaan. :)

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)