maanantai 17. marraskuuta 2014

Maggie Stiefvater - Viettelys

Viettelys on lisäosa Väristys-trilogiaan. Teksti saatta siis sisältää pieniä spoilereita sarjaa koskien.

Jos jokin tuhoaa minun sankarini, se johtuu jostain, mitä he ovat itselleen tehneet. Minähän kerroin. Minä vain sysään väkeni tilanteisiin. Miten he ne käyttävät, on heidän asiansa. Jos vihollinen on olemassa, se on heidän sisällään.
-Baby North tosi-tv-uhreistaan

Löydetty.
Cole St. Clair - rocktähti, ihmissusi, entinen addikti - on Los Angelesissa ja lupautunut esiintymään tosi-tv-ohjelmassa, jonka tarkoitus on vietellä tähti kaidalta tieltä. Oikeasti hänet on vietellyt kaupunkiin yksi ainoa syys: Isabel Culpeper.

Kadonnut.
Isabel yrittää pärjätä Enkelten kaupungissa. Hän tunteen pelinhengen yhtä hyvin kuin muutkin teeskentelijät, mutta elämä tuntuu turhalta. Mikä on palkinto?

Viettelys.
Joskus kauan sitten Isabel ja Cole rakastivat toisiaan, mutta mennyt yhteiselo ei anna toiveita ruusuisesta tulevaisuudesta. Vain se on varmaa, etteivät he osaa päästää irti toisistaan.

Viettelys on Väristys-sarjasta tuttujen Isabelin ja Colen tarina.

En tiedä mistä aloittaa. Tuntuu, että haluaisin sanoa kaiken kerralla, mutta kun yritän, mitään ei tule ulos. Katsotaan mitä tästä vielä tulee.

Viettelys on eräänlainen lisä/jatko-osa Väristys-trilogiassa, joka on yksi muutaman vuoden takaisia suosikkejani. Nyt lukemisesta on vähän vierähtänyt aikaa ja yksityiskohdat ovat unohtuneet, mutta kun sain tietää Viettelyksen ilmestymisestä, en ollut pysyä housuissani. Trilogian loppu jää hieman avoimeksi ja muistan olleeni juuri sarjan luettuani tuskainen ja kaivanneeni lisää. Nyttemmiten olen jo täysin sinut asian kanssa ja olinkin aluksi hiukan epäileväinen kirjan suhteen. Samin ja Gracen tarina tuntui saaneen päätöksensä, enkä kaivannut lisää. Mutta Viettelys ei jatka Samin ja Gracen tarinaa. Se sijoittuu kyllä trilogian jälkeiseen aikaan, mutta pääosassa ovat sarjasta tutut Isabel ja Cole eikä vanha pääpari esiinny kuin epämääräisissä viittauksissa ja puhelinsoitoissa. Jos siis haluat epätoivoisesti lukea lisää Samin ja Gracen surullisenkauniista ja herkästä rakkaustarinasta, varaudu pettymyksiin. Jos taas haluat lisää Cole St. Clairia, lue tämä ja fanita kanssani.

Päästetään jo nyt alkuun pahimmat höyryt ulos ja sanotaan suoraan, että suurin syy miksi halusin Viettelyksen lukea, oli Cole. Colella on oma, melkoisen suuri osansa jo trilogiassakin ja sanokaa minun sanoneen, nuo osat ovat täyttä kultaa. Cole ei ole millään lailla mukava ihminen, päin vastoin. Sam ja Grace ovat kuitenkin niin kilttejä (ja ihania), että hänen kukkoilunsa ja sekoilunsa tuo tarinaan kivasti lisää. Lisäksi hänellä on oudolla tavalla raivostuttavan valloittava persoonallisuus ja karisma, joka välittyy jopa kirjan sivujen kautta. Colen kohdalla ei koskaan tiedä mitä odottaa, hän on henkilö, joka saattaa kävellä kauppaan alasti jos siltä tuntuu ja soitella ihmisille kolmelta yöllä ilman mitään parempaa syytä kuin tylsistymienen.

Luultavasti iso osa Colen minuun purevasta viehätysvoimasta perustuukin hänen musiikkiinsa ja tapaansa ajatella laulunsanoin. Jokin kirjallisuudessa kuvatussa musiikissa nimittäin kiehtoo minua  tavattomasti. Lukija näkee usein laulunsanat, mutta ei kuule itse kappaletta. Jollei kappale ole olemassa kirjan ulkopuolella, melodia ja tunnelma jäävätkin lukijan mielikuvituksen varaan. En väitä kuulevani mitään omia sävellyksiä päässäni, mutta jotenkin tunnen olevani NARKOTIKAn, täysin kuvitteellisen bändin, fani. Lukijalle jätetään vapaat kädet kuvitella musiikki ja suuri osa varmasti alkaa kuvitella jotain lempimusiikkinsa kaltaista. Niin oudolta kuin se kuulostaakin, minä todella pidän Colen tekemästä musiikista, vaikken olekaan oikeasti kuullut sitä.

Colen lisäksi kirjan päähenkilönä on Isabel, jota kohtaan minulla on aina ollut hyvin ristiriitaisia tunteita. Colen lailla hänkään ei ole mukava ihminen, mutta en minä häntä inhoakaan. Oikeastaan Cole ja Isabel ovat koko Väristys-trilogian ikävimmät ihmiset, mutta tylsiksi heitä ei voi sanoa. Varsinkin kun heidät laittaa samaan kohtaukseen - siitä ei voi tulla mitään muuta kuin jotain yksikertaisesti mahtavaa.

Kaikki Väristys-trilogian kirjat ovat olleet tajuttoman koukuttavia, sellaisia, jotka on ollut pakko lukea parilta istumalta ja niin oli myös Viettelyksen kanssa. Sain tämän torstaina kirjastosta ja luin jo samana päivänä alusta loppuun. Yöunet jäivät vähän vähäisiksi, mutta en vain pystynyt lopettamaan. Samaan aikaan olisin kuitenkin halunnut säästellä kirjaa, sillä en halunnut sen loppuvan. Minulla on jo nyt ikävä Colea ja Isabelia.

Myös Maggie Stiefvaterin kirjoitus on ajoittain todella oivaltavaa. Viettelyksessä ei ole samaa hennon surumielistä tunnelmaa kuin muussa trilogiassa, mutta kyllä tästäkin melankoliaa löytyy. Minun on myös pakko lainata tähän pari lausetta kirjan loppupuolelta, sillä lukiessa ne pomppasivat silmille niin, että oli minun oli pakko lukea ne moneen kertaan. "Mitä minä olin, jos minusta hangattiin pois kiltteys? Rajausväriä valkoisella mekolla. Meistä jäi kovin vähän, kun kaikki meidän syntimme pestiin pois."

Vaikka Viettelys on selvästikin oma tarinansa ja hiukan erillään muusta trilogiasta, olisin kaivannut kirjalle hiukan pohjustusta. Kuinka kauan Ikuisuuden lopusta oikein on? Vuosi? Kaksi? Etenkin kun muistan lopun hiukan hämärästi, en voinut olla miettimättä, mitä Cole oikein on puuhannut tässä välissä. Isabel muutti Los Angelesiin, Cole katosi. Ikuisuuden lopussahan Cole kuitenkin soittaa Isabelille. Mitä sitten tapahtui? He vain jäivät erilleen pariksi vuodeksi? Voi olla omaa huonomuistisuuttanikin, mutta olisin kaivannut hiukan vankempaa siltaa tämän ja trilogian välille.

Toinen selkeä ja mielestäni piristävä eroavaisuus Väristys-trilogiaan verrattuna on koko ihmissusikuvion jääminen täysin sivuosaan. Väristystä, Häivähdystä ja Ikuisuutta leimaa jatkuva ajan vähyys ja eron pelko talven ja suden hahmon muodossa. Lukija saa koko ajan tuskastella ja pelätä kylmää viimaa, joka erottaa Samin ja Gracen toisistaan. Viettelyksessä ei kuitenkaan tuskailla enää susihahmon ongelmallisuuden kanssa, sillä Colella on omat tapansa pärjätä sen kanssa. Minusta tämä oli virkistävää kaiken trilogiassa asialle uhratun pohdiskelun ja ongelmoinnin jälkeen. Viettelyksessä painopiste on Colessa ja Isabelissa ja siinä se.

Viettelys ei ollut täydellinen kirja, mutta minulle se oli kuitenkin lähes sitä. Oli ihanaa palata taas tuttuihin, mutta kuitenkin uusiin tunnelmiin ja nauttia Cole St. Clairin seurasta. Olen jo nyt vieroitusoireinen ja kohdistankin odotukseni Stiefvaterin suomentamattoman Raven Cycle -sarjan kolmanteen osaan Blue Lily, Lily Blue. Voi kunpa kirjasto hankkisi sen nopeasti niin pääsisin lukemaan lisää Stiefvateria ja kärsimään uusista vieroitusoireista sen jälkeen. (Blue! Gansey!)

Tahdon lukea Väristys-trilogian uudelleen. Samoin Viettelyksen.

Arvosana: ♣♣♣♣

Teos: Viettelys
Alkuperäisteos: Sinner
Kirjailija: Maggie Stiefvater
Kääntäjä: Marja Helanen
Sarja: Väristys, #4
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2014 (alkuperäisteos 2014)
Sivuja: 348
Luettavaksi: kirjastolaina

6 kommenttia:

  1. (Tulee nyt anona, olen koulussa, enkä jaksa kirjautua...)

    Mutta joo. Ehdottomasti haluan lukea tämän, koska Väristys oli jotain niin uskomatonta♥ Stiefvater (en osaa kirjoittaa tuota nimeä oikein...) on loistava kirjoittaja. Cole ei ikinä ole ollut lempihahmoni, mutta totta kai pitää lukea tämä :)

    Tulipahan sekavaa ja typerän kuulosta tekstiä...

    Celestine

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Stiefvater tosiaan on hyvä kirjoittaja, kunpa hänen muitakin kirjojaan (Raven Cycle, Raven Cycle!) suomennettaisiin. Viettelys on ihana, kannattaa kyllä lukea. <3

      Poista
  2. Tämä on kummitellut kirjastossa jo aika pitkään, mutta pakottaudun odottelemaan, että saa vedettyä Värityksen & kumppaneiden uusintaluvun loppuun. Cole on kyllä absoluuttinen lemppari. ;)

    (Eikun siis Aleksis Kiveähän tässä piti lukea.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on Seitsemää veljestä tärkeämpi! (No vitsivitsi. Mutta silti :D) Jos Cole on lemppari niin tämä kirja on parhautta.

      Poista
  3. Haluaisin lukea muttei kirjastosta löydy :--( joo. rauma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tampereellakin tuli kiertoon vasta viime viikolla. Kannatta kysellä kirjastosta, voi olla, ettei ole vielä uutuutena ehtinyt hyllyyn ja/tai on paljon varauksia. Mutta odottavan aika on pitkä... :D

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)