maanantai 22. joulukuuta 2014

Charles Dickens - Saiturin joulu

Vanha itsekäs saituri Ebenezer Scrooge saa eräänä jouluyönä vieraakseen menneen, nykyisen ja tulevan joulun henget. Henget saavat Scroogen avaamaan silmänsä, ja hän muuttuu lempeäksi ja hyväntahtoiseksi mieheksi, joka haluaa tuoda joulun myös lähimmäisten sydämiin.

Charles Dickensin vuonna 1834 kirjoittama kertomus on edelleen yksi maailman tunnetuimmista joulutarinoista, joka yhdessä P.J Lynchin loistavan kuvituksen kanssa levittää rakkauden ja hyvän tahdon sanomaa.

Kaikki blogissani toukokuun jälkeen pyörineet ovat varmasti törmänneet Charles Dickensiin jossakin postauksessa. Olen tänä vuonna sivistyslistojeni innoittamana tutustunut herran tuotantoon ja ollut hyvin innostunut. Kaksi kaupunkia on ehdoton suosikkini häneltä, kirja jota rakastan hyvin suuresti ja jonka tahdon ehdottomasti lukea uudelleen pian.

Mutta vaikka Dickensiin varsinaisesti vasta tänä vuonna tutustuinkin, olen melko varma, että olen lukenut juuri Saiturin joulun (suomennettu myös mm. nimillä Joulutarina ja Joululaulu) joskus menneinä vuosina. Se kun on yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista joulutarinoista. Saimme juuri tämän kyseisen painoksen joululahjaksi serkuiltamme monta vuotta sitten ja pieni Kirjaneito, varmaankin perheestä ainoana luki tämän, eikä ymmärtänyt puoliakaan Dickensin koukeroisesta kielestä. (Olin mielenkiintoinen lapsi, luin joskus kymmenenvuotiaana mökillä Shakespearea kun ei ollut muutakaan tekemistä...) Muistoni olivat siis aika ristiriitaiset, sillä muistan kyllä aina pitäneeni tarinanin ideasta. Nyt ei kuitenkaan ole enää mitään epäilyksiä siitä mitä mieltä olen, sillä Saiturin joulusta taisi tulla kakkossuosikkini Dickensiltä heti Kahden kaupungin jälkeen.

Tarinan varmasti tietävät kaikki. Kolme joulun henkeä jotka avaavat saiturin silmät ja saavat puhallettua tähän joulumielen. Itarasta ja ilkeästä ukosta tulee antelias ihminen joka pyrkii parantamaan myös muiden elämää. Lukiessa ei siis tule yllätyksiä vastaan, eikä juonen tietäminen tällaisessa tarinassa edes haittaa. Kertomus koskettaa silti. Itse asiassa olin jopa yllättynyt siitä, kuinka tuneelliseksi Saiturin joulu minut saikaan. Ebenezer Scroogen kurja lapsuus ja nykyisyydessä hänen köyhän kirjanpitäjänsä elämä saivat minut lähes kyyneliin. Dickens osoittaa tarinallaan myös sen, kuinka raha ei tuo onnea. Scrooge on rikas, muttei onnellinen, kirjanpitäjä köyhä, mutta rakastettu.

Dickensin kerronta on tavalliseen tapaan rönsyilevää ja keskittymistä vaativaa, mutta Saiturin joulussa kuitenkin todella helposti lähestyttävää. Dickens on lämminsydäminen ja humoristinen kertoja ja sai ainakin minut nauramaan, esimerkiksi kuvatessaan Scroogen iloluontoista sisarenpoikaa seuraavasti: "Mikäli sattuisitte jonkin epätodennäköisen tapahtumaketjun seurauksena tuntemaan jonkun, jolla on vielä Scroogen sisarenpoikaakin mojovampi nauru, voin todeta vain, että siihen ihmiseen tahtoisin minäkin tutustua. Esitelkää hänet minulle, niin minä lupaan vaalia tuttavuuttamme."

Oman osansa lukukokemukseeni toi myös tämän painoksen kaunis ja upea kuvitus. P.J Lynch on tehnyt mainiota työtä ja herättänyt tarinan henkiin. Lisäksi Saiturin joulu on kaikessa komeudessaan todella lyhyt kertomus, jonka lukaisee helposti yhdeltä istumalta.

Eikä tämä turhaan ole yksi maailman kuuluisimmista joulutarinoista. Saiturin joulu on koskettava ja hauska kertomus, joka lämmittää sydäntä. Suosittelen lämpimästi, itse taidan ottaa perinteeksi lukea tämän joka joulu!

Arvosana: ♣♣♣♣♣

Teos: Saiturin joulu
Alkuperäisteos: A Christmas Carol
Kirjailija: Charles Dickens
Suomentaja: Antti Autio
Kuvitus: P.J Lynch
Kustantaja: Kirjalito
Julkaisuvuosi: 2008 (alkuperäisteos 1834, ensimmäinen suomennos 1878)
Sivuja: 159
Luettavaksi: omasta hyllystä

14 kommenttia:

  1. Täytyy tunnustaa, etten ole lukenut varmaan koskaan mitään Dickensiä. Saiturin joulun olen nähnyt teatteriesityksenä joskus, ja tarina on kyllä ihana. Pitäisi tämäkin joskus lukea:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kyllä! Tästä on varmaan hyvä lähteä tutustumaan Dickensiin jos yhtään kiinnostaa, kannattaa ainakin aloittaa jostain lyhyemmästä, eikä sännätä heti lukemaan Koleaa taloa tai muuta järkälettä ettei epätoivo iske ;)

      Poista
  2. Täälläkin tunnustautuu sivistymätön! :D Joskus lapsena olen kyllä nähdyt teoksen pohjalta tehdyn elokuvan, joten onneksi ei ole kyseessä aivan valtaisa aukko sivistyksessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo pieni aukko on kyllä helppo korjata! Tämä on lyhyt ja Dickensiksi hyvin vähän jaaritteleva.

      Poista
  3. Ainoa Dickensin teos, jonka olen lukenut :) ja siitäkin on jo ainakin seitsemän vuotta. Ja luin kirjan silloin toukokuussa, että semmoista. Tarina on kyllä todella tuttu, ja olenpa nähnyt ainakin kolme elokuvasovitusta, joista ehdottomasti paras on The Muppets Christmas Carol :)

    Ja Aku Ankasta olen lukenut useammankin version, Roopehan perustuu Scroogen hahmoon :) Parhaiten mieleeni on jäänyt tarina Säästöpään joulu, jossa on eräs parhaista vuoropuheiluista koskaan:
    Roope-setä:"Ku-kuka siellä?"
    Ruskeaan kaapuun pukeutunut hyypiö lumituiskussa: "Joulukummitus!" :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulukirjoja voi mielestäni lukea muulloinkin ;) Itse luin Let It Snow -kokoelman toukokuussa kun oli kovimmat helteet :D Aku Ankka on mainio ja Roope mainioin (enkuksihan hänen nimensäkin on Scrooge McDuck).

      Poista
  4. Juuri tämä painos oli kyllä mainiota luettavaa kuvituksen ansiosta, vaikka tarinassakaan ei tietenkään mitään vikaa ollut. Iso hatunnosto Lynchille. :D

    VastaaPoista
  5. Olen lukenut suomeksi tämän samaisen käännösversion ja osittain myös ensimmäisen käännöksen Project Gutenbergistä. Pari viikkoa sitten tulin tutustuneeksi steampunk-kuvitettuun versioon (kirjabloggaajien joulukalenteri), joka tuntui istuvan tarinaan ihan kivasti. Kyllähän Dickensin joulukertomus kestää vuosi vuodelta. Klassikko:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Steampunk-kuvitettu versio? Kuulostaa mahtavalta :D Klassikko tämä tosiaankin on!

      Poista
  6. Minulle tämä on tuttu erityisesti Disneyn versiona, jossa Roope oli Scrooge (heh) ja Mikki kirjanpitäjä. Se on erittäin mieleenjäänyt piirretty.

    Tänään oikeastaan lehteilin kirjaa kirjakaupassa, kun se sattui olemaan pokkarina alennuksessa, mutta en kuitenkaan hankkinut itselleni, kun mukaan oli jo lähtenyt yksi toinenkin heräteostos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole tuota Disney-versiota tainnut nähdä... Pitäisi varmaan korjata puute. :)

      Poista
  7. Ainakin tämän uusin (2009?) animointi oli aivan ihana! Jos et ole katsonut niin ehdottomasti kannattaa :) pitäisi tämä kirjakin lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ehkä nähnyt tuon. Ainakin jonkun joskus monta vuotta sitten mummolassa, voisin jouluna tarkastaa josko siellä vielä on sellainen ;) Kirjaa suosittelen!

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)