perjantai 5. joulukuuta 2014

Hugh Howey - Siirros

Siirros on toinen osa Siilon saaga -trilogiassa, joten tämä bloggaus saattaa sisältää juonipaljastuksia edellisestä osasta, Siilo.

Donald Keene saa vastuulleen salaperäisten, maanalaisten siilojen rakennuttamisen. Kun ilmakehä tuhoutuu, ihmiset ajetaan siiloihin, joissa todellisuus hämärtyy. Vähitellen karmiva totuus alkaa paljastua.

Siilon saagan itsenäinen toinen osa Siirros sijoittuu Siiloa edeltäville vuosisadoille ja valaisee maanalaisen maailman alkuhetkiä.

Alkuviikosta kärsin pienestä lukujumista, kun oikein mikään kirja ei tuntunut tempaavan mukaansa ihanaakin ihanamman Wonderin jälkeen. Lopulta päätin tarttua Siirrokseen, Siilon saaga -trilogian toiseen osaan, jonka ensimmäisen osan luin vuoden alussa. Muistin kirjan olleen nopeatempoinen ja viihdyttävä sekä toiminnantäyteinen. Juuri mitä kaipasin siis.

Siirros ei kuitenkaan ole sarjan toinen osa aivan perinteisimmässä mielessä. Se sijoittuu aikaan satoja vuosia ennen Siilon tapahtumia, jolloin maanalaisia siiloja vasta alettiin rakentaa. Myöhemmin kerronta saavuttaa kyllä saman ajankohdan kun Siilossa, mutta näkökulma on eri.

Siirrokseen tarttuessani olin jälleen siinä mahtavassa tilanteessa, etten muistanut edellisestä osasta paljon mitään. Etenkin kirjan lopusta minulla oli hyvin hämärät muistikuvat - ja on vieläkin. Yleensä luen toiset osat muistelematta sen kummemmin edellisiä, sillä monia asioita kerrataan tai ne palautuvat itsessään mieleen. Siirroksen kanssa on kuitenkin toisin, sillä koska kyseessä on esiosa, Siilon henkilöt eivät ole edes vielä syntyneet. Siirroksessa on kuitenkin varmasti monia viittauksia Siilon tapahtumiin, osan minäkin tajusin, osaa varmastikaan en. Esiosa toimi kuitenkin mielestäni hyvin ja oli mielenkiintoista saada tietää lisää dystopisen maailman taustoista. Tarinalinjat tulevat myös selvästi yhtenevään viimeisessä osassa.

Siilon tapaan myös Siirros oli varsin pelottava ja klaustrofobinen. Ajatus siitä, että olisi pakotettu elämään maan alla ilman ulospääsyä on ainakin minusta kammottava. Toki siilot ovat järkyttävän kokoisia, mutta silti. Kirjoissa on kuitenkin nyt nähty aika monta kapinaa, joiden myötä sitä viimeistään tajuaa, että kun sulkee yli tuhat ihmistä samaan rakennukseen, ennemmin tai myöhemmin puhkeaa kaaos. Siirroksessa pelottava kuva sen kuin pahenee ja kaikki on entistä hirvittävämpää. Minusta välillä oltiin kuitenkin jo uskottavuuden rajoilla, enkä ole varma pidänkö kaikista Howeyn kehittelemistä syy-seuraussuhteista.

Siirros ei myöskään yllä aivan samaan nappaavuuteen ja vangitsevuuteen kuin edeltäjänsä. Kyllähän tämänkin parissa päivässä luki, mutta samanlaista näppeihin liimautuvaa efektiä ei tullut. Kirja ei myöskään ole aivan yhtä toiminnantäyteinen kuin Siilo, mitä jäin hiukan kaipaamaan. Yksi Siilon saagan valttikortteja on nimittäin juuri viihteellisyys ja toiminnantäyteisyys. Henkilöitä lahdataan ja lukija saa hämmästellä hitaasti avautuvaa mysteeriä ja haukkoa henkeään järkyttäville paljastuksille. Kaipasin myös Siilon kipakkaa päähenkilöä Julesia, sillä Donald ei aivan voittanut sydäntäni puolelleen.

Kiinnostava trilogia tämä Siilon saaga ehdottomasti on, jos joku etsii viihdyttävää, nopeatempoista ja ahdistavaakin dystopiasarjaa kaikkien nuortenkirjojen rinnalle, tämä on hyvä vaihtoehto.

Arvosana: ♣♣♣½

Teos: Siirros
Alkuperäisteos: Shift
Kirjailja: Hugh Howey
Kääntäjä: Einari Aaltonen
Trilogia: Siilon saaga, #2
Kustantaja: Like
Julkaisuvuosi: 2014 (alkuperäisteos 2013)
Sivuja: 527
Luettavaksi: kirjastolaina

4 kommenttia:

  1. Toivoin ykköstä joululahjaksi, kun Anttilasta löytyy kympillä... Jei, taas sarja, mihin täytyy päästä kiinni. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä kyllä löytyy :D Tämä olisi hieno sarja omistaa - vaikka kannet eivät nyt ole varsinaisesti kauniita, niissä on tiettyä vaikuttavuutta.

      Poista
  2. Siirros herätti minussa aika samankaltaisia ajatuksia kuin sinussa. En pitänyt kirjaa yhtä koukuttavana kuin Siiloa, tämä kakkososa on mielestäni myös melankolisempi kuin ykkösosa. Kiinnostava Siirroskin silti on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Tässä on paljon masentavampi ja surumielisempi tunnelma kuin ykkösosassa. Nappaavuus ei sitten yltänyt ihan samalle tasolle. Kiinnostavana tämä sarja kuitenkin vielä pysyy. Samoilla linjoilla taidamme olla! :)

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)