tiistai 30. joulukuuta 2014

Jenna Kostet - Lautturi

Kai ei ole kotoisin täältä.
Hän tietää miten sielut uivat virran mustassa vedessä.
Mutta hän ei tiedä mitä ylhäällä.

Minusta tuntuu, että minun pitäisi selitellä tekemääni ratkaisua, mutta mitä voisin sanoa?
Minä lähdin koska kaipasin.

Ira on täällä. Hän hymyilee ja hänen naurunsa kuplii kuin vesi.
Mutta Kai näkee sen, mitä muut eivät näe ulospäin.

Lautturi on spekulatiivinen fiktio kahdesta lukiolaisesta, Kaista ja Irasta. Tulevaisuus on käden ulottuvilla, mutta todellisuus vie eri suuntaan minne unelmat haluavat johdattaa.

Lautturi on Jenna Kostetin esikoisteos, josta olen ollut varovaisen kiinnostunut luettuani Retan ja Annamin bloggaukset. Vähän ennen joulua onni potkaisi minua Kostetin ja kahden muun esikoiskirjailijan Kaikkitietämättömät kertojat -blogissa ja voitin Lautturin kirja-arvonnassa. Kiitokset kirjasta siis sinne! Eikä lyhyt kirja ehtinyt kauaa hyllyssä istuskella, sunnuntai-ilta tuntui sopivalta hetkeltä aloittaa Lautturi ja lopulta päädyin lukemaan sen yhdeltä istumalta. Kirja on ihanan lyhyt, mutta pieneen sivumäärään mahtuu paljon asiaa. Lautturi on kaunis kirja, josta pidin todella paljon.

Kai on kotoisin Tuonelan virralta, mutta haluaa kokea millaista elämä on yläpuolella, ihmisten maailmassa. Hän jättää perheensä ja joutuu kohtaamaan normaalin elämän haasteet. Lukiossa hän kohtaa Iran, joka on kaunis ja suosittu ja heidän välilleen muodostuu lopulta vahva side. Mutta vaikka nuorilla on paljon yhteistä, elämä tuntuu vetävän heitä eri suuntiin, eikä kaikki suju aina niin kuin toivoisi.

Kirjan alkuasetelma ei paljon nuortenkirjallisuutta lukeneelle kuulostaa hirveän erikoiselta. Kouluun saapuu uusi ja erilainen oppilas (joka toki tällä kertaa on poika eikä tyttö) ja kohta tytön ja pojan välillä alkaa kipinöidä. Lautturin suhteen ei kannata kuitenkaan elätellä mitään harhaluuloja, sillä jos odotat vain uutta Houkutusta, tulet pettymään. Lautturi on nimittäin jotain paljon enemmän ja minä pidin lukemastani hurjasti.

Ensinnäkin, kirja on hyvin lyhyt, eikä aloita sarjaa tai trilogiaa. Kaiken venyttäminen pitkiksi sarjoiksi on nykyään muotia ja vaikka maailmassa on paljon todella hyviä sarjoja, totuus on, että joskus pitäisi osata vain lopettaa siihen yhteen. (Esimerkiksi vaikka Kiersten Whiten Paranormaali-trilogia...) Oli siis hyvin piristävää tarttua kirjaan, jonka tiesi vain voivansa lukea kannesta kanteen ilman sitoutumista moniin jatko-osiin. Lautturi kun toimii loistavasti tällaisenaan, eikä tarina jää kesken, vaikkei loppu maailman suljetuin olekaan.

Kirja ei myöskään etene kliseisesti hahmojen tai juonen suhteen. Et siis joudu lukemaan sitä samaa juonta uudelleen väänneltynä, vaan kirja menee monessa kohtaa eri suuntaan kun voisi odottaa. Esimerkiksi Kain ja Iran välinen suhde etenee hitaasti, he jopa tapaavat vasta kun kirja on todella alkanut.

Lautturissa vuorottelevatkin sekä Kain, että Iran kertojanäänet. Kertojat erottuvat toisistaan, vaikka ovatkin minä-muotoisia, eikä sekoittamisen vaaraa ole. Mielestäni ratkaisu toimi hyvin, vaikka pidin Kain luvuista enemmän. Jokin hänen äänessään oli kutsuvampaa kuin Iran.

Pidin paljon myös kirjan kielestä. Etenkin Kain osuudet ovat hyvin kauniita ja Lautturi on mielestäni hyvä osoitus siitä, kuinka kirja voi olla kielellisestikin hyvä, vaikka onkin nuortenkirja. En todellakaan tarkoita sanoa, että yleensä nuortenkirjat olisivat kielellisesti kammottavaa luettavaa, mutta totuus on kuitenkin se, ettei se monissa kirjoissa ole pääasia. Monissa nuortenkirjoissa keskitytään enemmän juoneen kuin kieleen, eikä se mielestäni aina ole vika, sillä eihän kaikkia kirjoja ole tarkoitettu luettavaksi sen vuoksi. Lautturissa kuitenkin pääsee fiilistelemään kauniita lauseita ja myös Iran rakastama runous kulkee mukana hienosti.

Myös kirjan maailma lumosi minut. Tuonelan virta saattaa ajatuksena kuulostaa jopa pelottavalta, mutta Lautturissa se ei tunnu siltä. Kai on nähnyt lukemattomien sielujen virtaavaan joessa eteenpäin, eikä hän pelkää kuolemaa. Päinvastoin, Kai kokee kuoleman rauhallisena ja lohdullisena, hyvin toisenlaisena kuin me. Kostet on toteuttanut onnistuneesti myös koulumaailman ja esimerkiksi koulukiusaaminen tulee hyvin esille. Kirjan mielenkiintoisin osa olikin minusta Kain sopeutuminen tavalliseen arkeen ja hänen niin erilaiset näkemyksensä monista asioista. Kai ei ymmärrä esimerkiksi lukion oppilaiden välistä rankkaa hierarkiaa, kuka on suosittu ja kuka ei, sillä hän tietää kaikkien sielujen olevan viimekädessä tasavertaisia.

Kuten jo olen monta kertaa maininnut, Lautturi on hyvin lyhyt kirja. Se toimii sellaisena kuin se on, mutta jotenkin olisin kaivannut vielä jotain vähän enemmän. Vaikka tempo kirjassa on rauhallinen, kaikki on silti niin nopeasti ohi. Toisaalta Lautturin ihanuus on juuri sen lyhyydessä ja kauneudessa ja harvat kirjat oikeasti paranevat venyttämällä. En oikein tiedä kuinka suhtautuisin tähän asiaan.

Lautturin loppu on kuitenkin hyvin kaunis ja jättää lukijan sisälle hiukan tyhjän olon. Pidin paljon siitä, kuinka kaikki saatettiin päätökseen ja minulle loppu oli juuri täydellinen.

Kaiken kaikkiaan pidin Lautturista todella paljon. Vaikka olin siitä paljon hyvää kuullutkin, se yllätti silti. Kirja jonka en ajatellut riisuvan minua aseista, mutta niin se sitten vain teki. Lautturi on hyvä ja vaikuttava esikoiskirja ja jään mielenkiinnolla seuraamaan, josko Jenna Kostet kirjoittaisi jotain lisää. Tästä nimittäin pidin ja paljon.

Arvosana: ♣♣♣♣

Teos: Lautturi
Kirjailija: Jenna Kostet
Kustantaja: Robustos
Julkaisuvuosi: 2014
Sivuja: 199
Luettavaksi: omasta hyllystä (arvontavoitto)

10 kommenttia:

  1. Olikohan se Morre, joka sanoi, että Kostetilta pitäisi ilmestyä jo ensi vuonna jotakin uutta. :)

    Olen hyvin samoilla linjoilla kanssasi. Minäkin pidin vielä enemmän Kain kertomista osuuksista ja nautin kirjan kauniista kielestä. Tämä oli piristävän erilainen kuin suuri osa nykyään ilmestyvistä nuortenkirjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, kohta päästäänkin sitten lukemaan lisää :3 Piristävän erilainen tämä nimenomaan on!

      Poista
    2. Jep, (muistaakseni) Helsingin kirjamessuilla Robustoksen esitteessä oli 2015 ohjelmassa Jennalta "romaani", jonka nimeä ei vielä paljastettu. Innolla odotan minäkin! :)

      Hyvä arvio, samoilla linjoilla olen minäkin. Tykkäsin Lautturista kovasti ja etenkin Kain kieli on jotakin aivan upeaa. Ja loppu saa minultakin kiitokset. :)

      Poista
    3. Oijoi, nyt sitten vain odotellaan! :) Kiva, että sinäkin tykkäsit!

      Poista
  2. Nopealukuinen, muttei liian helppo, kaunis ja haikea. Pidin kirjan loppuratkaisusta. Mainitsinkin siitä jo omassa bloggauksessani. Mukavaa, että tykkäsit tästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kävinkin eilen vielä lukemassa ne spoilaavatkin mietteesi ja olen ihan samaa mieltä kanssasi! :)

      Poista
  3. Kiinnostavan tuntuinen kirja, täytyy joskus etsiä tämä kirjastosta. Kuulostaa sellaiselta kirjalta, josta voisin pitää:)

    VastaaPoista
  4. Luin kirjan eilen loppuun. Vasta kun Blogistania valitsi Kostetin teoksen Kuopus-kategoriassa parhaaksi, reagoin kirjan olemassaoloon. Olin kuutelemassa Kostetia Helsingissä palkintojenjakotilaisuudessa ja hänen kertomansa perusteella tulin sitten varanneeksi teoksen kirjastoon. Allekirjoitan kyllä kaiken, mitä sanot teoksesta. Nautin etenkin sen kauniista kielestä, ja pidin Kain hahmosta enemmän kuin Irasta, kenties samoista syistä kuin sinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että sinäkin tykkäsit! Teoksen kieli tosiaankin oli todella kaunista :)

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)