keskiviikko 17. joulukuuta 2014

John Boyne - The Absolutist

September 1919: Twenty-year-old Tristan Sadler takes a train from London to Norwich to deliver a clutch of letters to Marian Bancroft. Tristan fought alongside Marian's brother Will during the Great War. They trained together. They fought together.

But in 1917, Will laid down his guns on the battlefield and declared himself a conscientious objector, an act which brought shame and dishonour on the Bancroft family.

The letters, however, are not the real reason for Tristan's visit. he golds a secret deep within him. One that he is desperate to unburden himself of to Marian, if he can only find the courage. Whatever happens, this meeting will change his life - forever.


En ole pitkään aikaan ollut näin iloinen jonkun kirjan lukemisesta. Enkä niinkään siitä lukemisesta, vaan siitä, että sain tämän loppuun. Aloitin The Absolutistin marraskuun alussa, luin vähän yli puolenvälin ja sitten alkoi takuta ja pahasti. Eilen otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja luin kirjan loppuun. Puolitoista kuukautta tämän kanssa taistelin, mutta voitin lopulta. Viimeinen sivu on käännetty.

Sanon jo heti alkuun, että The Absolutist on hieno ja koskettava kirja. Minulla ei kuitenkaan vain oikein kohdannut tämän kanssa, johtuen syistä jotka ruodin kohta. Haluan sanoa tämän, sillä minusta tuntuu, että kyseessä on henkilökohtainen ongelma ja monet muut pitäisivät tästä kirjasta paljonkin. Mutta The Absolutist... ei vain toiminut minun kohdallani.

Syyskuussa 1919 Tristan Sadler matkustaa Norwichiin tapaamaan Marian Bancroftia toimittaakseen tälle tämän sodassa kuolleen veljen kirjeet. Tristan ja Will Bancroft taistelivat yhdessä ensimmäisessä maailmansodassa ja olivat ystäviä harjoitusleiriltä saakka. 1917 Will kuitenkin julistautui aseistakieltäytyjäksi ja hänet teloitettiin pelkurina. Kirjeet eivät kuitenkaan ole ainoa syy Tristanin paluuseen, sillä hän on tullut kertomaan Marianille totuuden siitä mitä tapahtui. Salaisuuden, jonka on haudannut syvälle sisimpäänsä.

The Absolutist on hyvin surullinen kirja. Takakannenkin perusteella sitä voi odottaa, mutta tosiasiassa kaikki on vielä kymmenen kertaa traagisempaa. Kirja käsittelee paljon ystävyyttä, rakkautta, julmuutta, pelkuruutta ja oikeaa ja väärää, eikä mene helpoimpien tarinoiden kautta. Ensimmäisen maailmansodan taisteluhaudat tulevat lähelle, eikä kirja ole mukavaa luettavaa. Mielestäni kirja onnistuu siinä mikä on sen tarkoitus - se herättää ajatuksia ja jättää lukijan surulliseksi.

Kirja on kerrottu kahdesta aikatasosta. Toinen kertoo Tristanin matkasta Norwichiin tapaamaan Willin perhettä ja toinen itse sodasta ja siitä, mitä todella tapahtui Tristanin ja Willin välillä. Molempien aikojen tapahtumat ovat tärkeitä, mutta itse jaksotus ei minun kohdallani toiminut. Kirja on nimittäin jaettu noin seitsemänkymmenen sivun osiin, joista joka toinen on toisesta ajasta ja joka toinen toisesta. Minulle ne kuitenkin olivat yhtaikaa liian pitkiä ja liian lyhyitä.

Kirjaa ei ole jaettu osien lisäksi erillisiin lukuihin, joten vaikka väleissä oli välilyöntejä, osat olivat minulle liian pitkiä. Toisaalta taas ajan vaihtuminen töksähti aina paikalle liian pian. Juuri kun kirja alkoi viedä, niin vaihdettiin paikkaa ja minun piti taas päästä uudelleen mukaan. Olin koko ajan kiinnostuneempi siitä toisesta ajasta, kuin mistä sillä hetkellä puhuttiin.

Kirja ei siis missään vaiheessa vienyt pahemmin mukanaan. Itse lukeminen oli kyllä varsin tuskatonta, mutta kun tuossa puolenvälin kieppeillä jumituin, niin lukeminen ei houkutellut yhtään. The Absolutist tuntui aina tuijottavan minua syyttävästi ja pyytävän lukemaan, kun huitelin tyytyväisenä muiden kirjojen parissa. Olen vain tajuttoman iloinen, kun voin heittää tämän kirjaston palautusluukusta sisään, surullista kyllä.

Johtuen varmaan osittain tuosta kuukauden mittaisesta paussista, en myöskään erityisemmin kiintynyt henkilöihin. Kukaan ei ole kovinkaan mukava tai hyvä, eikä se ole kirjan tarkoituskaan. Silti, The Absolutist on kirja, josta saa varmasti eniten irti, kun itkee silmät päästään maailman epäreiluutta kun traaginen totuus paljastuu.

Loppuratkaisu on nimittäin kauneudessaan hyvin traaginen ja julma. Se ei kuitenkaan tullut täysin puun takaa ainakaan minulle, arvasin nimittäin mitä Willin kuolemaan liittyi. Joten vaikka se sydämeeni sattuikin, niin ei yllätyksenä niin kuin varmaan oli tarkoitus.

Huolimatta tästä kaikesta valituksesta, The Absolutist ei kuitenkaan ole huono kirja. Minulla ja John Boynella ei vain tunnu osuvan kemiat kohdalleen, olen nimittäin aikaisemmin lukenut hänen varmaankin kuuluisimman romaaninsa, Poika raidallisessa pyjamassa, joka ei myöskään aivan lumonnut minua. Joten kiitos ja kumarrus, jatkan seuraavien kirjojen pariin ja John Boyne ja minä tuskin enää tapaamme.

Jos The Absolutist kuitenkin alkoi kiinnostaa juonikuvauksen tai muun perusteella, suosittelen kokeilemaan. Kuka ties sinä pidät tästä enemmän kuin minä.

Arvosana: ♣♣♣

Teos: The Absolutist
Kirjailja: John Boyne
Kustantaja: Black Swan
Julkaisuvuosi: 2012 (ensimmäinen painos 2011)
Sivuja: 427
Luettavaksi: kirjastolaina

The Absolutist on julkaistu suomeksi 2013 Bazarin kustantamana nimellä Kuudes mies.

10 kommenttia:

  1. Mulle tämä kyllä iski. ;) Ja lujaa. Lopputuotanto herralta joululahjalistalle.

    Mä ajattelin arvanneeni lopun. "No eihän se tätä julmemmaksi voi mennä." Haha. Haha. Eikö?

    Se sormen nykiminen vakuutti. Ja pidän myös Boynen kirjoitustyylistä...

    Mukavaa kun sait tän loppuun. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen iloinen, että sain luettua :) Kiva, että sinä tykkästi, John Boyne ei vain taida olla minulle.

      Poista
  2. Oho, ikävä juttu kun ei sulla oikein napannut :'D

    Itseäni alkoi tosin innostaa ja paljonkin! Tämän pistän kyllä lukulistalle ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan jos kiinnostaa! :)

      Poista
    2. Oivoi, mä rakastuin tähän kirjaan, kiitos sun sain kuulla tästä! :3 Kävin lainailemassa äsken kirjastosta, tosin ihan suomen kielisenä :'D Kiitos postauksesta/kirjavinkistä!

      Poista
    3. Sinäpä olit nopea :D Kiva jos tykkäät!

      Poista
  3. Vaikka epäilet yhteisen taipaleesi John Boynen kanssa päättyneen, voisin silti suositella miehen teosta Leijuva poika. Ihastuttava kirja, taitaa olla lastenkirjaksi luokiteltu, mutta hyvin sopii aikuiseenkin makuun. Kirja taitaa olla aika erilainen muuhun tuotantoon verrattuna, itse en ole vielä(kään) lukenut Poikaa raidallisessa pyjamassa, mutta aikomuksena kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, pistän sen korvan taakse, jos vaikka joskus innostuisin antamaan Boynelle vielä mahdollisuuden! ;)

      Poista
  4. Moi Kirjaneito! Ihan pakko on nyt uteliaisuudesta kysyä eräs juttu. :D Miten monta tuntia päivässä luet kaunokirjallisia teoksia? Tuntuu, että luet niin valtavan määrän kirjoja! :O Olen itse lukenut tänä vuonna vaatimattomat 17 kirjaa. Itselläni on nyt tarkoituksena koettaa "elvyttää" rakasta lukuharrastusta ja priorisoida sille enemmän aikaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm... Paha kysymys :D Määrä totta kai vaihtelee ihan päiväkohtaisesti, mutta ainakin pari tuntia? Joskus vähemmän, joskus enemmän. Pitäisi varmaan kellottaa joskus :D

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)