sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Libba Bray - The Diviners

The Diviners, #1

Evie O’Neill has been exiled from her boring old hometown and shipped off to the bustling streets of New York City—and she is pos-i-tute-ly ecstatic. It’s 1926, and New York is filled with speakeasies, Ziegfeld girls, and rakish pickpockets. The only catch is that she has to live with her uncle Will and his unhealthy obsession with the occult.

Evie worries he’ll discover her darkest secret: a supernatural power that has only brought her trouble so far. But when the police find a murdered girl branded with a cryptic symbol and Will is called to the scene, Evie realizes her gift could help catch a serial killer.

As Evie jumps headlong into a dance with a murderer, other stories unfold in the city that never sleeps. A young man named Memphis is caught between two worlds. A chorus girl named Theta is running from her past. A student named Jericho hides a shocking secret.
And unknown to all, something dark and evil has awakened.

Minulla on uusi lempikirja. En tiedä mitä tästäkään arvostelusta tulee, sillä minulla ei oikeasti ole mitään negatiivista sanottavaa. Maailmassa pitäisi olla enemmän tällaisia kirjoja.

Olin kuullut The Divinersista paljon hyvää ennen kirjaan tarttumista, mutta silti lähdin tähän odottamatta paljon mitään. Luultavasti hyvä asia, tähtitieteelliset odotukset kun usein tuppaavat johtamaan jonkinasteiseen pettymykseen. Jo ensimmäisen luvun jälkeen olin kuitenkin kirjan lumoissa ja helpottunut siitä, että tartuin tähän viimeisellä mahdollisella hetkellä. Tajusin nimittäin eilen, että kirjan eräpäivä on maanantaina ja koska tähän on yksi varaus, sitä ei voi uusia. Onneksi ehdin lukea tämän!

New York 1926. 17-vuotias Evie O'Neill on lähetetty muutamaksi kuukaudeksi asumaan enonsa Willin luokse, jotta hänen kotikaupungissaan aiheuttamansa kohun pöly ehtisi laskeutua. Evie lähtee New Yorkiin pää täynnä kevytkenkäisiä unelmia, mutta ei osaa aavistaa, mihin tulee vielä nenänsä pistäneeksi. Kun New Yorkin kaduilta löytyy kammottavalla tavalla murhattu nuori nainen, poliisi pyytää apuun Evien enoa. Will-eno on pakkomielteisen kiinnostunut yliluonnollisesta ja pitää New Yorkissa aiheesta kertovaa museota. Murhatun naisen ruumiiseen piirretyt merkit ja viereen jätetty salaperäinen viesti antavat ymmärtää, että murhaaja ei ole kuka tahansa, ja että lisää on tulossa. Eviellä taas on jo vuosia ollut salaperäinen kyky nähdä ihmisten muistoihin koskettamalla näille kuuluvia esineitä. Eikä hän ole ainoa. Poika nimeltä Memphis on nähnyt samaa unta vuosikaudet ja nykyään yhä useammin. Monilla on salaperäisiä kykyjä, joita he pitävät salassa. Varoitussanat, myrsky on tulossa, kaikuvat kaduilla. Keitä, tai mitä ovat Divinersit? Entä mikä on kaduilla vaaniva pimeä voima?

Jos etsit sopivan karmivaa kirjaa, jossa on mukana huumoria, romantiikkaa, yliluonnollisia elementtejä ja iloinen 20-luku on mieleesi, tässä on sinulle luettavaa. The Diviners on mainio yhdistelmä kaikkea tuota, kirja jota on vaikea laskea käsistään, kirja joka saa nauramaan ja pelkäämään. Yksi tunnelmaltaan vangitsevampia kirjoja, joita olen vähään aikaan lukenut.

Iloinen 20-luku ja jazz-ajan kimallus on aina kiehtonut minua. Tuo Kultahatun aikakausi, jolloin järjestetiin suuria juhlia joissa sampanja virtasi kieltolaista huolimatta, jolloin naiset leikkasivat hiuksensa polkkatukaksi ja hameenhelmat lyhenivät. Tuo niin romanttiselta kuulostava aikakausi, jossa on salaperäistä viehättävyyttä. Iloinen 20-luku maailmansotien välissä. Olen lukenut 20-lukuun liittyen juuri Kultahatun, sekä osan Anna Godbersenin Jazztyttö peilaa -sarjasta. Kumpikaan ei valloittanut sydäntäni, enkä tainut koskaan edes lopettaa Godbersenin sarjaa. The Diviners antoi minulle kuitenkin juuri sitä mitä halusinkin, ihanan kuvan 20-luvusta, juhlia, lyhyitä hiuksia, helminauhoja... Erityisesti ihanan päähenkilön muodossa. Myös kirjan kieli ja päähenkilöiden puhetapa loivat mukavan 20-luvun tunnelman (tai sellaiseksi ainakin minä sen koin). Päähenkilö Evie sanoo aina pos-i-tute-ly (juuri noin tavutettuna) ja luonnehtii asioita seuraavasti, "This is the cat's meow--And the orchestra is the berries." Jotenkin hurmaavaa.

Evie onkin ihana ja valloittava päähenkilö. Hän on hiukan hemmoteltu, melkoisen itsekäs ja alussa varsin kevytkenkäinen pikkukana. Hänessä on kuitenkin jotain vastustamatonta, hän ei teeskentele pyhimystä eikä hänestä voi olla pitämättä. Evie on typerä ja uhkarohkea, mutta kykenee kuitenkin toimimaan hankalissakin tilanteissa. Voi miten minä hänestä pidinkään! Lisäksi hän on hurmaavan sanavalmis ja sai minut nauramaan useaan otteeseen.

Evien sanavalmius tulee esille etenkin hänen tavattuaan Sam Lloydin, joka ryöstää Evien rahat heidän ensitapaamisensa aikana Penn Stationin asemalla. Evien ja Samin välinen sanailu on nimittäin hervottoman hauskaa luettavaa, kun Sam pyrkii hurmaamaan päähenkilömme ja Evie heittelee nasevia vastauksia. Tässä esimerkki joka sai minut purskahtamaan nauruun:

“Cash or check?” he [Sam] said cheekily. Even the dullest Ohio girls knew that bit of lingo: Kiss now or kiss later?
"Bank’s closed, pal.”

Evien ja Samin välille viritelläänkin romanssia, mutta myös alustavaa kolmiodraamaa on näkyvissä. En olen kolmiodraaman ylin ystävä, mutta The Divinersissa se on niin sivuosassa, etten jaksanut vaivata sillä päätäni. En varsinaisesti inhoa draaman ketään osapuolta, mutta kannatan ehdottomasti Samia, edellä mainituista syistä.

Hahmot tässä kirjassa olivat noin yleensäkin kultaa. Eviestä ja Samista oli jo puhetta, mutta muitakin hahmoja on isossa osassa. Kaikkiin kiintyy enkä edes tajunnut kuinka paljon, kunnes luulin yhden kuolleen kirjan loppupuolella.

Kaiken hupaisuuden ja kimalteen alla The Diviners onkin usein todella pelottava. Murhien tekijä selviää jo heti ensimmäisessä luvussa, mikä vain tekee kaikesta pahempaa. Kyseessä on nimittäin maanpäälle palannut sarjamurhaajahaamu, Naughty John. Saatta ehkä tällalailla tokaistuna kuulostaa huvittavalta, mutta ei todellakaan ole sitä. Bray kertoo aina luvun kunkin uhrin näkökulmasta, sen kun tämä kuulee askelten lähestyvän ja Naughty Johnin viheltelyn. Hän näyttää uhrien pakokauhun, kun nämä tajuavat, etteivät pääse karkuun. Minä luin kirjaa sydän hakaten ja järkyttävän peloissani. Etenkin pelkäsin päähenkilöiden puolesta, mutta ei kyllä tehnyt mieli vilkaista sängyn allekaan. Eilen illalla minun olikin pakko lukea Fangirlistä lopun iloisia hattarakohtauksia, että pystyin menemään nukkumaan. Hyi.

The Diviners aloittaa samannimisen sarjan, jonka toisen osan, Lair of Dreams, pitäisi ilmestyä huhtikuussa. Lienee turhaa sanoa, että odotan sitä kuin kuuta nousevaa ja alkan varmaan laskea päiviä, että pääsen sukeltamaan sen maailmaan. Rakastin nimittäin The Divinersia alusta loppuun koko sydämeni pohjasta. En halua viedä sitä takaisin kirjastoon. Tahdon tämän omaksi.

Arvosana: ♣♣♣♣♣

Teos: The Diviners
Kirjailija: Libba Bray
Sarja: The Diviners, #1
Kustantaja: Little Brown Ome
Julkaisuvuosi: 2012
Sivuja: 578
Luettavaksi: kirjastolaina

7 kommenttia:

  1. Tiedätkö, ihana Kirjaneito, mikä huono puoli sinun blogissasi on? Lukulistani sen kuin kasvaa. Ja kasvaa. Ja kasvaa. Kirjoitat vain joka ikisestä kirjasta niin mahtavasti, että ajattelen, että tämäkin on pakko lukea! Ja oikeasti se on hyvä puoli. Minun oli vain pakko sanoa tämä juuri nyt, koska tajusin äsken, kuinka paljon olen arvostaa blogiasi. Kiitos♥

    Voi, kun tämäkin kuulostaa kiinnostavalta kirjalta! 20-luku on aina kiehtonut minua, ne suoralinjaiset mekot ovat aivan upeita! Herätti kyllä mielenkiintoni tämä kirja. Ja kiitos tuosta Fangirl-maininnasta, ostin Fangirlin eilen heräteostoksena ja odotan innolla pääseväni lukemaan sen. ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ja tuossa yhdessä kohtaa pitäisi lukea 'olen alkanut arvostaa' eikä 'olen arvostaa' :D

      Poista
    2. Voi Ellen kiitos ihanasta kommentista ♥ Piristit kyllä päivääni melkoisesti.

      Fangirl on aivan ihana kirja, olen lukenut sen alle puolessa vuodessa jo kaksi kertaa kannesta kanteen ja pläräillyt parhaita paloja monen monta kertaa. Toivottavasti pääset sen kimppuun pian! 20-luvun mekot ovat tosiaan ihania ja The Diviners ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

      Poista
  2. oletko lukenut libba brayn kauhun ja kauneuden valtakuntaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen, joskus monta vuotta sitten. Tykkäsin muistaakseni siitäkin, mutta The Divinersista vielä paljon paljon enemmän. Kauhun ja kauneuden valtakuntahan muuten aloittaa Gemma Doyle -trilogian, jonka myöhempiä osia ei ole suomennettu.

      Poista
  3. Tilasin kovakantisen version tämän bloggauksen jälkeen enkä todellakaan
    joutunut pettymään! Tartuin ensiksi Libba Brayn aiempaan Gemma Doyle–trilogiaan,
    ja luin ensimmäisen osan (Kauhun ja kauneuden valtakunta) suomeksi ja muut osat (Rebel Angels sekä The Sweet Far Thing) englanniksi. Ihan hyvä kirjasarja–tosin ensimmäisestä kirjasta
    tuli vähän mieleen Robin Williamsin Kuolleiden runoilijoiden seura, mutta ihan kiva kirjasarja.
    The Diviners oli kuitenkin huomattavasti parempi, ja aion lukea pian uudestaankin heti kun
    saan Surkeiden Sattumusten Sarjan loppuun. Oletko muuten lukenut sitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ihanaa kuulla, että pidit! Minullakin on suunnitelmissa oman kappaleen tilaaminen, samoin kun vasta ilmestyneen jatko-osan. Minä olen lukenut Gemma Doyle -sarjasta vain suomennetun osan joskus monta vuotta sitten ja hämärien muistikuvien perusteella minäkin pidin The Divinersista paljon enemmän. Surkeiden sattumusten sarjan olen lukenut joskus ala-asteella, ihan ok sarja muistaakseni.

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)