tiistai 23. joulukuuta 2014

L.M Montgomery - Anna ystävämme

Anna ystävämme on toinen osa Montgomeryn Anna-sarjassa, joten tämä postaus saatta sisältää pieniä juonipaljastuksia edellisestä osasta, Annan nuoruusvuodet.

"Anna painoi leukansa ristissä oleviin käsiinsä ja katseli hohtavaa, villanpehmeätä pilviryhmää, joka suuren valkean vuoren tavoin kohosi suoraan herra Harrisonin talon yläpuolella. Hän oli pian kaukana kiehtovissa maailmoissa, missä eräs nuori vasta leivottu opettajatar teki suurenmoista työtä, ohjaili tulevien valtionmiesten kohtaloita ja innoitti nuoret miehet yleviin, korkeihin tavoitteisiin...

--

Annalla oli ruusunhohteinen mielikuva siitä, mitä opettajatar saa aikaan, jos hän vain valitsee oikeat keinot, ja hän oli juuri siirtynyt neljäkymmentä vuotta ajassa eteenpäin keskelle viehtättävää näytelmää, jossa eräs kuuluisa ja etevä mies - pääministeri tai vähintään korkeakoulun rehtori - kumartui syvään hänen kurttuisan kätensä yli ja vakuutti liikuttuneena, että juuri hän, opettaja, oli aikoinaan herättänyt oppilaansa uinuvan kunnianhimon ja että hänen menestyksensä pohjautui niihin hyviin opetuksiin, joita häneen kauan sitten oli istutettu Avonlean koulussa."
-L.M Montgomery: Anna ystävämme, s. 5-6

Joulun aikoihin minun tekee hyvin usein mieleni lukea tyttökirjoja. Jouluhan on noin yleisesti hyvin nostalgista aikaa ainakin minulle ja tyttökirjat tuovat monia muistoja mieleen. Olen myös saanut useita joululahjaksi ja lukenut aattoiltana sohvannurkkaan käpertyen... Lauantai-iltana päätinkin sitten jatkaa syyskuussa alkanutta Anna-kirjojen uudelleenlukuani, joka on täydellisesti jäänyt viime kuukausina muiden kirjojen alle.

Anna ystävämme on sarjan toinen osa ja kertoo Annan elämästä, kun tämä on 16-18-vuotias ja opettajattarena Avonlean koulussa. Anna on lapsuuden ja aikuisuuden rajalla, toisaalta vastuullinen opettajatar, mutta toisaalta vielä melkein lapsi ja täynnä nuoruuden hupsutuksia. Elämää Vihervaarassa värittävät Marillan hoivaansa ottamat sukulaislapset, Davy ja Dora, joista ensiksi mainittu saa kylmähermoisimmankin kasvattajan pään pyörälle. Avonlean nuoret perustavat uudistusseuran parantamaan kylän oloja ja sattumuksia riittää niin kuin Anna Shirleyn elämässä aina.

Anna ystävämme ei koskaan ole ollut suosikkini sarjassa. Muistan silloin varmaan lähemmäs kymmenen vuotta sitten, kun luin kirjoja ensimmäistä kertaa, että juuri Anna ystävämme jämähdytti lukemiseni paikoilleen pitkäksi aikaa, kun ensimmäiset luvut ja Annan ja herra Harrisonin lehmäskandaali eivät jaksaneet kiinnostaa tippaakaan. Lopulta jatkoin kirjan lukemista vain koska halusin kuollakseni päästä viidenteen Anna-kirjaan, Anna omassa kodissaan. Olin nimittäin jo pienenä kiinnostunut kirjojen avioliittokuvioista ja halusin tietää kenen kanssa Anna lopulta menee naimisiin... Lopulta myös Anna ystävämme alkoi viedä mukanaan, mutta en siltikään ole koskaan pitänyt tästä yhtä paljon kuin muista Annoista.

Tämä lukukerta muutti kuitenkin mieltäni hiukan. En edelleenkän pidä tätä suosikkinani, mutten myöskään tylsänä osana. Ehkä odotin pienenä vain sitä jossain kaukaisuudessa siintävää Annan suurta romanssia ja pitkästyin arkisempiin tapahtumiin. Ja kyllähän tässäkin osassa alkaa olla jo viitteitä tulevasta, Anna alkaa nähdä Gilbertin eri tavalla ja Dianakin kihlautuu kirjan loppupuolella.

Montgomeryn vahvuus on kuitenkin edelleen juuri arkisten tapausten ja niiden koomisuuden kuvauksessa. Hän tavoittaa loistavasti samaistuttavat tapaukset, joissa ihmiset valittavat kummallisista asioista tai saavat päähänsä jotain aivan älyvapaata. Annalle totta kai sattuu ja tapahtuu myöskin koko ajan, milloin hän tipahtaa kanakopin katon läpi, erehtyy pisamavoide- ja väripurkeissa tai sekoittaa omansa ja naapurin lehmän mielenkiintoisin seurauksin. Annan ihana elämänasenne ja mielikuvitus suorastaan tulvivat kirjan sivuilta ja myönnän ihailevani Annaa mielettömästi. Anna-kirjojen lukemisen jälkeen toivoisin aina itsekin löytäväni hippusen Annan elämäniloa.

Anna-kirjojen lukeminen onkin minulle todellista rentoutumisterapiaa, saan nauttia Vihervaaran elämästä ja Annan elämänasenteesta ja uppoutua nostalgisiin muistoihin. Nyt koetan vain olla pitämättä kolmen kuukauden taukoa tämän ja Annan unelmavuosien välillä... Tuskinpa tulee tapahtumaan, Annan unelmavuodet kun on yksi ehdottomasti rakkaimmista Anna-kirjoista.

Arvosana: ♣♣♣♣

Teos: Anna ystävämme
Alkuperäisteos: Anne of Avonlea
Kirjailija: L.M Montgomery
Kääntäjä: Hilja Vesala
Sarja: Anna, #2
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 1973 (alkuperäisteos 1909, ensimmäinen suomennos 1921
Sivuja: 261
Luettavaksi: omasta hyllystä

4 kommenttia:

  1. Ihana Anna<3

    Ei munkaan suosikki ole tämä Anna, oon lukenut tämän vain kerran (tai ehkö puolitoista), kun kaikki muut olen lukenut vähintään kahdesti. Mullakin on tällä hetkellä menossa Anna, tosin ensimmäinen ja vähän eri tavalla kuin ennen: luen ensimmäistä kertaa englanniksi yhtään mitään. Tarina on onneksi tuttu, joten ei paniikkia sen suhteen ja mulla on kuitenkin suomennus tukena ja turvana :)

    Unelmavuodet on munkin lemppari, ja olen onnellinen omistaessani sen ainoalla oikealla kannella: Eeli Jaatilan sininen kuutamokansi, jossa Anna ja Gil seisovat vierekkäin sillalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en varmaan ole lukenut tätä Annaa yhtä usein kuin muita. Toivottavasti enkuksi lukeminen sujuu. :) Tuo Anna ja Gilbert sillalla -kansi on kyllä ihana!

      Poista
  2. Annan asenne elämää kohtaan on vain jotain, josta kaikkien pitäisi ottaa mallia! <3
    Kerrassaan mahtavia kirjoja nämä!

    VastaaPoista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)