torstai 11. joulukuuta 2014

Rick Riordan - The Blood of Olympus

The Blood of Olympus on viimeinen osa The Heroes of Olympus (suom. Olympoksen sankarit) -sarjassa, joten tämä bloggaus sisältää juonipaljastuksia edellisistä osista.

The only thing scarier than a hungry demigod is a hungry earth mother...

Despite surviving their many deadly quests, Percy Jackson, Annabeth and the rest of the crew are no closer to defeating the all-powerful Earth Mother, Gaia. Now her army of giants has risen and they're stronger than ever.

They must be stopped before the Feast of Spes, when Gaia will sacrifice two demigods in Athens. She needs their blood - the blood of Olympus - in order to awaken.

But how can a handful of young demigods hope to battle against Gaia's legion of giants. In spite of the terrible danger that awaits them in Athens, they have no choice.

Beacuse if Gaia wakes, it is game over. For them all.

Percy Jackson on lopullisesti ohi. Haluan itkeä. Tekisi mieleni lukea kaikki Percyt uudelleen, sillä olo on aika tyhjä. Olen lukenut näitä monta vuotta ja viettänyt monta hauskaa hetkeä sarjan parissa. Jotenkin sarjan lopettaminen on usein vaikeaa, sillä monen kirjan aikana henkilöihin kiintyy aivan eri tavalla kuin jos kirjoja on vain yksi. Nyt on kuitenkin sanottava hyvästit.

Gaian heräämiseen on enää reilu viikko. Seitsemän ennustuksen puolijumalat, Percy, Annabeth, Leo, Jason, Piper, Frank ja Hazel ovat nyt kaikista suurimman haasteen edessä. Heidän on ehdittävä Ateenaan ennen kuin Gaia herää, pysäytettävä tämän jättiläiset ja varmistettava, että Gaia vajoaa takaisin uneen. Myös ennustus kasaa tummia pilviä sankareiden ylle, sillä sen mukaan yhden on kuoltava jotta Gaia saadaan tuhottua.

Samaan aikaan kun Argo II:sen miehistö seilaa kohti Kreikkaa ja koettaa löytää tapoja kiertää ennustus, Nico ja Reyna ovat palaamassa Puoliveristen leiriin mukanaan Athenen patsas. Estääkseen sodan kreikkalaisten ja roomalaisten puolijumalien välillä patsas on palautettava, mutta ehtivätkö he ajoissa? Jokaisella puolijumalalla on vielä omatkin ongelmansa mietittävänä ja loppu häämöttää...

Aloitan nyt heti masentavalla osuudella, sillä minun on pakko sanoa, että The Blood of Olympus ei ole suosikkini sarjassa. Olympoksen sankarien parhaat osat ovat ehdottomasti olleet 2-4 ja sille on ainakin omasta mielestäni selkeä syy. Niissä on Percy. Ensimmäisessä osassa hän on kadonnut ja tässä viimeisessä... no jaa.

Kyllähän Percy Jackson tässä viimeisessäkin osassa on, mutta aivan sivuroolissa. Hänellä ei ole edes omia lukujaan, vaan kertojina ovat vain Jason, Piper, Leo, Nico ja Reyna. Ja kuten oheisesta listasta voi päätellä, myöskään Annabethilla ei ole omaa osuutta. Huokaus. Monet teistä varmaankin tuntevat tuskani. Percy on ehdoton lempihahmoni ja hänen osuutensa ovat olleet ehdottomia suosikkejani. Kukapa ei pitäisi Percyn mahtavasta ja oudosta huumorintajusta ja lukuisista muista hyvistä ominaisuuksista? Percyä on saanut seurata ihan ensimmäisestä Percy Jackson -kirjasta lähtien jolloin hän oli vasta 12-vuotias. Nyt hän on seitsemäntoista. Percyn ja Annabethin näkökulmien puuttuessa kaipailin myös näiden kahden välistä suhdetta eli kotoisammin sanottuna Percabeth-kohtauksia. (En vain pääse yli tuon paritusnimen mahtavuudesta.) Kyllähän jotain pieniä vilauksia heistä on, mutta ei tarpeeksi minulle. Olisin halunnut nähdä tapahtumia myös heidän silmiensä läpi...

Mutta vaikka Percyä olikin ikävä, en loppujen lopuksi kärsinyt siitä niin paljon kuin edeltävä kappale antaa ymmärtää. Opin pitämään esimerkiksi Jasonista aivan uudella tavalla, eikä Reynakaan tuntunut enää niin kuivakalta tapaukselta. Leo Valdez taas on aina omaa luokkaansa ja piristi päivääni moneen otteeseen. Pidin todella paljon myös Nicon osuuksista.

Nico ei ole ollut suosikkini aikaisemmin, mutta tässä viimeisessä kirjassa hänen kehitystään hahmona on ilo seurata. Edellisessä kirjassahan Riordan paljasti Nicon vuosia kestäneen ihastuksen Percyyn. Tässä viimeisessä kirjassa käsitelläänkin paljon Nicon tunteita ja hänen tulemistaan sinuiksi itsensä kanssa. Hänen osuutensa ovat paikoin kipeääkin luettavaa, mutta lopussa hymyilyttää.

The Blood of Olympusia lukiessani tajusinkin kuinka minulla on ollut ikävä Riordanin kirjoitustyyliä. Kirja sai minut nauramaan useaan otteeseen ja välillä minun teki mieleni tanssahdella ympäri huonetta. Sankareidemme kahjot heitot taistelutilanteissa, sekopäiset jumalat ja yllättävät ratkaisut jaksavat aina viihdyttää. Minulla on kirjassa monta lempikohtaa jotka saivat minut hyvin onnelliseksi.

Juoni etenee tutulla kaavalla kohti eeppistä lopputaistelua, joka ei kyllä valitettavasti ole niin eeppinen mitä odotin. Pelätty Gaia ei lopulta ollut niin ihmeellinen ja muutenkin suurimmat paukut tuntuivat jo olleen takana päin. Ei siis ylletty samaan loistavuuteen, kuin Percy Jacksonit päättävässä Jumalten sodassa. Koko sarjan ajan niskaan hengittänyt ennustuskin tuntui ratkeavan vähän turhan helposti.

Itse loppu oli kyllä kovasti mieleeni, sillä vaikka osa minusta olisi halunnut lukea viisikymmentä sivua pitkän epilogin, loppujen lopuksi olin tyytyväinen siihen mihin Riordan tarinansa päätti. Ikävä tulee, mutta siitä päästään yli.

Eivätkä Riordanin kirjat onneksi tähän ole loppumassa. Ensi lokakuussa pitäisi ilmestyä uuden sarjan avausosa: Magnus Chase and the Gods of Asgard: The Sword of Summer. Riordan jatkaa siis samalla konseptilla, mutta kun Egypti ja Kreikka on nyt käsitelty (Kanen aikakirjat ja Percy Jackson), niin on skandinaavisen mytologian vuoro. Minä jään ainakin odottamaan innolla, sillä Magnus Chase. Annabeth Chase. Ei ole yhteensattuma.

The Blood of Olympus oli taas kerran mainiota luettavaa, mutta ei Riordanin parasta kuitenkaan. Mielestäni kaikkea potentiaalia ei käytetty, mutta sarja saatiin kuitenkin mukavasti pakettiin.

Arvosana: ♣♣♣♣

Teos: The Blood of Olympus
Kirjailja: Rick Riordan
Sarja: The Heroes of Olympus, #5
Kustantaja: Puffin
Julkaisuvuosi: 2014
Sivuja: 514
Luettavaksi: kirjastolaina

Suomennoksen ilmestymisajaksi on ilmoitettu maaliskuu 2015. Nimi on Olympoksen veri ja kustantaja Otava.

10 kommenttia:

  1. Oh oh oh gosh!!!! Chase!!!!!!

    Percy ei ole kyllä ollut oma itsensä tässä sarjassa... Tai siis, minäkertoja istuu paremmin. Että en hirveästi harmittele, ettei hänelle annettu tässä kertojaroolia...

    Mutta mutta tuli taas ikävä tätäkin sarjaa. ;) En malta odottaa suomennosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuokin on kyllä totta, Percy oli vielä Percympi ekassa sarjassa. (Mutta silti. Parempi joku Percy kun ei mikään :D)

      Suomennos on onneksi tulossa jo maaliskuussa eikä vasta kesällä niin kuin edelliset osat.

      Poista
    2. Minä kun kuulin jostakin, että suomennos tulisi vasta kesällä, mutta toihan on ihan loistava uutinen!:) Ajattelin jo kertaalleen lukea tämän enkuksi, mutta jos suomennos tulee noin nopeasti niin odotan ehdottomasti sitä.

      Poista
    3. Aikaisemmat osat ovat tulleet kesällä ja sinne minäkin olisin tätä veikannut ilmestyväksi! Otava näyttää kuitenkin vauhdittaneen prosessiaan, hieno uutinen minustakin! :)

      Poista
  2. Kuinka vanhana aloit lukea englanniksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ysin jälkeisenä kesänä. Olin aina ollut hyvä kielissä ja koen että peruskouluenglannilla pärjää mukavasti nuortenkirjojen kanssa. Lukiessa myös kehittyy nopeasti ja jos alku tuntuu tuskalliselta niin kannattaa sisukkaasti jatkaa eteenpäin. Joka sanaan ei kannata takertua ja tärkeintä on valita kirja joka oikeasti kiinnostaa niin lukeminen ei ole niin raskasta. Suosittelen enkuksi lukemista lämpimästi, se avartaa kirjatarjontaa, oppii kieltä ja se on myös kivaa. :)

      Poista
  3. Luin juuri suomennetun version tuosta tänään loppuun. Odotin kai liikoja viimeisestä kirjasta...Mutta repesin todella monta kertaa kirjan aikana! Ihana kirja oli ja itkin kun jouduin sulkemaan kirjan ja toteamaan ,että kaikki ihanat henkilöt jäivät sinne ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riordanin huumori hakee kyllä vertaistaan! Ja oih, tiedän hyvin sen haikean tunteen kun saa lempisarjansa loppuun. <3 Se on aina rankkaa!

      Poista
  4. kannattaa lukea Kane Chronicles jos on tykännyt percy jacksonista seki o Rick Riordanin tekosia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, olen Kane Chroniclesit joskus ennen blogiaikoja lukenutkin, juuri Riordanin vuoksi. ;) Itse en sarjalla lämmennyt samalla lailla kuin Percy Jacksoneille, mutta ihan mukavaa luettavaa ja kirjat paranivat huomattavasti loppua kohti. :)

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)