maanantai 8. joulukuuta 2014

Samantha Shannon - The Bone Season

The Bone Season, #1

Even a dreamer can start a revolution

Nineteen-year-old Paige Mahoney works in the criminal underworld of Scion London. Her job: to scout for information by breaking into people's minds. For Paige is a dreamwalker, a clairvoyant and, in the world of Scion, she commits treason simply by breathing...

The Bone Season oli yksi tämän syksyn kirjaostoksiani, kirja, josta en tiennyt oikeastaan mitään ja jonka hairahduin ostamaan hyväntuulisena kauniin kannen perusteella. Nyttemmin olen kuullut kirjasta paljon hyvää ja ylistäviä kehujakin, joten odotukseni olivat varsin korkealla kun aloitin kirjan lukemisen perjantai-iltana. Näin parin päivän jälkeen on sitten kirja luettu enkä ole ihan varma mitä minun tulisi ajatella. Pidin tästä tavallaan todella paljon, mutta välillä kliseisyys tökki. Toisaalta taas esimerkiksi kirjan maailma tuntui aika omaperäiseltä. Katsotaan onnistunko avaamaan ristiriitaisia ajatuksiani.

On vuosi 2059 ja suurin osa maailman suurkaupungeista on Scioniksi kutsutun viranomaisvallan alla. Scion on kaikkea kontrolloiva järjestelmä joka pyrkii estämään clairvoyantien (selvännäkijöiden) toiminnan. Clairvoyantit ovat ihmisiä, jotka kykenevät olemaan yhteydessä etteriin eli henkimaailmaan. Paige Mahoney on yksi heistä ja osa Scion Lontoon alamaailmaa Jaxon Hallin jengissä. Hän on dreamwalker, yksi harvinaisimmista clairvoyanteista, sillä hän kykenee irtautumaan omasta ruumiistaan ja murtautumaan toisten mieliin. Clairvoyantina oleminen on kuitenkin jo itsessään rikos ja Paigen elämä, vaikkakin jengin suojissa, on jatkuvaa piilottelua ja pelkoa. Eräänä päivänä pahin lopulta tapahtuu, Paige tekee jotain ja jää kiinni. Mutta mitä sen jälkeen tapahtuu, on jotain, mitä hän ei olisi ikinä osannut kuvitella. Onko Scion koko totuus?

Aluksi täytyy sanoa, että vaikka suhtaudunkin The Bone Seasoniin hiukan kriittisesti, nautin sen lukemisesta. Siitä on vierähtänyt liikaa aikaa, kun olen lukenut uutta fantasiasarjaa ja tutustunut kokonaan uuteen maailmaan. Dystopia on ollut pinnalla pari viime vuotta ja vaikka siitäkin genrestä pidän, pikku hiljaa alkaa kaikki tuntua jo loppuun kulutetulta. Nälkäpelin jälkeen kun on joka paikka tursunnut jos jonkinlaista masentavaa tulevaisuudenkuvaa, aivan kuin Twilightin jälkeen joka kirjasta löytyi kuolematon komistus poikaystäväksi. Fantasia on kuitenkin minulle se genreistä varmaan rakkain ja oli ihanaa palata sen pariin.

Aivan perinteistä fantasiaa The Bone Season ei kuitenkaan ole. Se sijoittuu tulevaisuuteen ja mukana on myös vaihtoehtohistoriallisia elementtejä. Aluksi sitä on kuitenkin aika pihalla kaiken uuden termistön kanssa ja vaikka koetin lukea kaiken supertarkasti, jotain meni aina välillä pakostakin ohi. Nyt kirjan luettuani en vieläkään väitä olevani Shannonin maailman asiantuntija, mutta alan olla jo kartalla. Lisäksi minusta osa fantasian lukemisen viehättävyydestä on juuri se tietty epätietoisuus etenkin alussa. Ei ole kaikesta kartalla heti, kirjaan pitää syventyä kunnolla. Fantasiakirjoille pitää aina antaa hetki aikaa. Shannonin maailma tuntui myös omaperäiseltä, tai ainakin tutut ainekset oli saatu sekoitettua niin, että tuloksena oli jotain oikeasti uutta. Minut tämä ainakin vakuutti.

Maailman omaperäisyys ei kuitenkaan toistu samanlaisena juonessa. Jos on lukenut yhtä paljon kuin minä (pidän itseäni nyt aika harjaantuneena nuortenkirjallisuduen lukijana), sitä oppii näkemään toistuvia elementtejä, odottamaan tiettyjä asioita tapahtuviksi ja The Bone Seasonin kanssa oli näin. Jokainen joka on yhtään lukenut urbaania fantasiaa tai paranormaalia romantiikka, tietää että kun esitellään hyvännäköinen mies jolla on erikoisen väriset silmät, romanssi on taattu. Aina tällainen tietty ennalta-arvattavuus ei minua haittaa, mutta kun The Bone Seasonin romanssi ei erityisemmin hurmannut minua, niin alkoi ärsyttää.

Älkää nyt käsittäkö väärin. Kirjan painopiste ei todellakaan ole romanssipuolessa ja hyvä niin. Sarjasta on minun käsittääkseni tulossa kuusi- tai seitsenosainen tai jotain sinne päin, joten kuolematonta rakkautta ei tarvitse vielä julistaa. Mutta kun äh. Minusta Paige ja tämän tuleva rakastettu (mitään kovinkaan merkittävää kun ei vielä tässä tapahdu), eivät vain tuntuneet kuuluvan yhteen. Näen, miksi heitä koitettiin usuttaa yhteen, mutta minusta heidän välillään ei ollut mitään jännitettä. En myöskään erityisemmin pitänyt sulhasehdokkaasta. Liian stereotypinen, ah niin komea sankari, joka vaikuttaa ilkeältä, mutta on tosiasiassa traagisen menneisyytensä arpeuttama ja tahtoo vain suojella päähenkilöämme. Blaah.

Ajoittain kirja tuntui myös seisovan paikoillaan. Juoni on kyllä vetävä, mutta välillä oli pieniä suvantovaiheita, joissa jännitys hellitti. Toisaalta luin kirjaa kyllä tosi nopeaan tahtiin ja välillä se vei täydellisesti mennessään. Alussa olinkin todella innoissani kirjasta, mutta valitettavasti jouduin vähän pettymään kun loppuun päästiin, vaikka koko ajan elättelinkin toivoa vielä vähän paremmasta. Yleisesti alku olikin minusta parempi kuin loppu ja kirjassa olisi ollut potentiaalia enempäänkin, mutta nyt vähän lässähti liikoihin takaumiin ja laimeaan romanssinalkuun.

Aion kuitenkin lukea myöhemmätkin osat, sillä etenkin jos sarjasta tulee pitkä, tässä voi olla vielä potentiaalia parempaan. Olisinkin halunnut pitää The Bone Seasonista enemmänkin, mutta nyt jäi vain keskiverroksi.

Arvosana: ♣♣♣

Teos: The Bone Season
Kirjailja: Samantha Shannon
Sarja: The Bone Season, #1
Kustantaja: Bloomsbury UK
Julkaisuvuosi: 2014
Sivuja: 474
Luettavaksi: omasta hyllystä

2 kommenttia:

  1. En ole tätä lukenut, mutta tekstisi perusteella pystyn helposti kuvittelemaan erityisesti nuo sinua ärsyttäneet asiat. Minä yleisesti ottaen inhoan kliseisiä ja ah niin komeita ja täydellisiä nuortenkirjaromanssin miespääosia, ne ovat vain niin....aaargh!!! ;) Ja veikkaampa, että jos lukisin tämän, olisin suurinpiirtein samaa mieltä sinun kanssasi kaikesta tässä kirjassa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla vaihtelee kyllä ihan tapauskohtaisesti miten suhtaudun näihin miekkosiin, jos kirja ja romanssi muuten miellyttävät, saatan katsella vähän sormien lävitse, mutta tässä tökkäsi vähän silmään. ;)

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)