sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Patrick Ness - The Rest of Us Just Live Here

What if you aren’t the Chosen One?
The one who’s supposed to fight the zombies, or the soul-eating ghosts, or whatever the heck this new thing is, with the blue lights and the death?

What if you’re like Mikey? Who just wants to graduate and go to prom and maybe finally work up the courage to ask Henna out before someone goes and blows up the high school. Again.

Because sometimes there are problems bigger than this week’s end of the world, and sometimes you just have to find the extraordinary in your ordinary life.

Even if your best friend is worshipped by mountain lions.


Kesällä 2014 luin Patrick Nessin Chaos Walking -trilogian ja rakastuin. Ness vaikutti tutustumisen arvoiselta kirjailijalta muunkin tuotantonsa osalta, ja noin vuosi sitten luin hänen teoksensa A Monster Calls. (Suomennos ilmestyy ensi vuonna ja myös elokuvaversio saa ensi-iltansa syksyllä!) The Rest of Us Just Live Here on Nessin uusin romaani, ja kirjan idea kuulosti niin kiinnostavalta, että olisin varmaan tarttunut siihen, vaikkei kirjailija olisi ollut ennestään tuttu.

Kaikki tietävät nuortenkirjojen päähenkilöt, Valitut, joille sattuu ja tapahtuu. He, jotka rakastuvat vampyyreihin, pelastavat maailman ja kokevat usein traagisen kohtalon. The Rest of Us Just Live Here ottaa päähenkilöiksi muut, ne joilla ei ole mitään tekemistä maailman pelastamisen kanssa. Kirja kertoo tavallisista nuorista, jotka yrittävät vain elää tavallista elämäänsä ja valmistua lukiosta kaiken keskellä.

Idea on mielestäni aivan loistava ja toteutettu hienosti. The Rest of Us Just Live Here parodioi hauskasti nuortenkirjallisuuden kliseitä, ja koska olen itse lukenut melkoisen monta tähtiin kirjoitettua rakkaustarinaa, oli minulla usein naurussa pitelemistä. Kirja sijoittuu tietyillä spefi-elementeillä varustettuun maailmaan, jossa nuortenkirjallisuuden muoti-ilmiöt näkyvät suoraan katukuvassa. Mikey ystävineen kutsuu Valittuja nimellä Indie Kids ja jokainen luku alkaa pienellä katkelmalla, jossa kerrotaan mitä kammottavuuksia he joutuvat kohtaamaan. Itse luku käsittelee sitten Mikeyn tavallista elämää, johon toki mahtuu monenlaista ongelmaa, mutta yksikään ei sentään ole maailman tuhoutuminen.

The Rest of Us Just Live Here  vei mukanaan ensimmäisestä luvusta lähtien. Olen koko syksyn kärsinyt pienestä lukujumista, mutta kirja suorastaan loihti sen pois. The Rest of Us Just Live Here kosketti, nauratti ja koukutti. Heti sen luettuani jatkoin Patrick Nessin parissa More Than This -teoksen kanssa. Nessistä on tullut yksi lempikirjailijoistani ja tulen varmasti lukemaan myös teokset, joita hän tulevaisuudessa julkaisee.

Arvosana: ♣♣♣♣

Teos: The Rest of Us Just Live Here
Kirjailija: Patrick Ness
Kustantaja: Walker Books
Julkaisuvuosi: 2015 
Sivuja: 343 
Luettavaksi: omasta hyllystä  
Kuva: Siskoni Maija (Jään kunnes tuuli kääntyy) 

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Emmi Itäranta - Teemestarin kirja

Maailmasta on loppumassa vesi.
 
Suunnattoman katastrofin – ehkä ilmastonmuutoksen, ehkä jonkin muun – läpikäynyt ihmiskunta sinnittelee veden vähyyden ja sen säännöstelyä hallitsevan diktatuurin vallan alla. Vain kaatopaikoille hautautunut teknologia ja teemestarien sukupolvien ajan pitämät päiväkirjat muistuttavat entisistä ajoista.

Noria on teemestarien sukua, ja pian on hänen vuoronsa ottaa vastaan täysivaltaisen teemestarin arvo – ja hänen edeltäjiensä tarkkaan varjelema salaisuus. Aikana, jona veden kätkeminen on rikoksista pahin, sotilasvallan katseet kiinnittyvät väistämättä teemestarin taloon...

Teemestarin kirja on vavahduttava kuvaus maailmasta, jonka alkusoittoa kuuntelemme jo tänä päivänä.


Nyt se on luettu! En halua edes ajatella kuinka kauan Teemestarin kirja on roikkunut lukulistallani. Ostin kirjan joskus Hulluilta päiviltä, ja kirjamessuillta nappasin mukaani myös Itärannan syksyllä ilmestyneen romaanin. En silti tiedä kauanko Teemestarin kirja olisi vielä päätynyt lojumaan lukemattomana hyllyssä, ellei se olisi ollut äidinkielen kurssini kirjalistalla. (Oli muuten erinomainen kirjalista kaikin puolin.) Riemusta hihkuen ilmoitin lukevani Teemestarin kirjan, eikä lukemisessa kauaa mennytkään. 

Odotukseni olivat ennen lukemista korkealla, sillä olin kuullut kirjasta todella paljon hyvää. Se ehkä vähän koitui teoksen kohtaloksi, sillä epäilen, josko mikään olisi voinut nousta tähtitieteellisen korkeiden odotusteni tasalle. Mutta vaikka Teemestarin kirja ei ollut minulle mullistava lukukokemus, pidin kirjasta silti paljon. 

Teoksen vahvimmaksi puoleksi nousee mielestäni kiinnostava dystopinen asetelma ja vangitseva tunnelma. Maailma on käynyt läpi ekologisen katastrofin, eikä kirjassa esitelty tulevaisuuden maailma tunnu ollenkaan kaukaa haetulta. Juuri siksi Teemestarin kirja värisyttää ja saa ajattelemaan. Lukija pidetään koko ajan kiinnostuneena, sillä meidän maailmamme ja kirjan maailman välillä tapahtuneita asioita ei kunnolla tunneta. Lukija tietää vain sen, minkä päähenkilö, ja vaikka Noria kirjan aikana jonkin verran asioita selvittääkin, jää paljon myös hämärän peittoon. 

Itärannan kieli, ja sen luoma tunnelma elävät kirjassa vahvoina. Teemestarin kirja on melko lyhyt teos ja etenee hitaan soljuvasti ilman sen kummempia pamauksia. Vaikka kirjan lukemisesta on nyt jo yli kuukausi vierähtänytkin, en ole vieläkään oikein päässyt sopuun itseni kanssa, olisinko toivonut kirjaan etenkin loppua kohti vähän lisää panoksia. Toisaalta kokonaisuus jää aika yksinkertaiseksi, mutta toisaalta sen vahvuuden juuri siinä. Teemestarin kirja on lumoavan melankolinen ja tunnelma pysyy tasaisen vahvana koko teoksen ajan. 

Jotain lisää jäin kuitenkin kaipaamaan. Kirjan vahvimmaksi osuudeksi nousi mielestäni alku. Ensimmäiset viisikymmentä (tai jotain sinnepäin) sivua ovat mielestäni kertakaikkisen upeaa luettavaa, ja muistan lukeneeni niitä hyppytunnilla täysin lumoutuneena. Loppua kohden alun jännite tuntuu jotenkin löystyvän. Itse loppuratkaisusta pidin kuitenkin paljon.

Teemestarin kirja oli nopealukuinen, kiinnostava, tunnelmallinen ja vei mukanaan. Aion ehdottomasti tutustua myös Itärannan toiseen romaaniin (Kudottujen kujien kaupunki), ja toivottavasti melko pian.

Arvosana: ♣♣♣♣

Teos: Teemestarin kirja
Kirjailija: Emmi Itäranta
Kustantaja: Teos
Julkaisuvuosi: 2012
Sivuja: 266
Luettavaksi: omasta hyllystä
Kuva: Siskoni Maija (Jään kunnes tuuli kääntyy)
  

tiistai 22. joulukuuta 2015

Kerstin Gier - Vala

Vala on toinen osa Unien kirjat -trilogiassa, joten tämä bloggaus saattaa sisältää juonipaljastuksia ensimmäisestä osasta, Lupaus.

Salaperäinen Secrecy näyttää tietävän kaikki Livin salaisuudet. Mistä hän on ne kuullut, ja kuka Secrecy itse on? Miksi Livin sisko Mia on yhtäkkiä alkanut kävellä unissaan? Ja mikä on tuo kummallinen tumma hahmo, joka hiipii Livin unimaailman loputtomilla käytävillä? Liv kuulee huhuja vanhasta kirouksesta, mutta onneksi hän ei usko yliluonnolliseen hölynpölyyn. Paitsi tietenkin uniseikkailuihin, mutta nehän ovatkin ihan oma lukunsa ja kaiken lisäksi kovin hyödyllisiä. Öisin saa selville vaikka mitä... 

Alkusyksystä luin Kerstin Gierin Unien kirjat -trilogian avausosan, Lupaus. Teos vei täydellisesti mukanaan, ja jäin innoissani odottamaan lokakuussa ilmestyvää toista osaa. Tartuin kirjaan heti kun sen käsiini sain (olen edelleen niin jäljessä bloggausten kanssa), ja vaikka Vala vei ensimmäisen osan tapaan mukanaan, ei se noussut Lupauksen tasolle. 

Trilogiat ovat vaikeita tapauksia. Jos ensimmäinen osa on hyvä, ovat seuraavat haastavia, ja toiset osat ovat usein inhokkejani. (Trilogian päättäminen on toki asia erikseen, koska sekään ei ole helppoa.) Toiset osat ovat usein niitä turhan draamailun ja teiniangstin osia, joissa kärpäsestä tehdään härkänen ja pääpari soutaa ja huopaa väärien valintojen ja toisilleen valehtelun keskellä. Ja jos jokin saa minut ärsyyntymään, niin turha, helposti vältettävissä ollut draamailu. Vala ei ole missään nimessä pahin mahdollinen esimerkki, mutta sen verran ihmissuhdedraamaan keskittyvä, että ärsyynnyin.

Kirjan huumorikaan ei ollut mielestäni aivan samalla tasolla kuin ensimmäisen. Naurahtelin toki myös tämän kirjan parissa, mutta en yhtä paljon kuin Lupauksen seurassa. Valalla on ehdottomasti hetkensä (Mr. Snuggles!), mutta kokonaisuus ei ole yhtä kupliva ja höpsö kuin ensimmäisessä osassa.

Juoni veti kuitenkin mukanaan, ja kirja tuli luettua helposti yhdessä päivässä. Pidän myös valtavasti kirjan unimaailmakonseptista, joka tuntuu tuoreelta idealta. Romanssikin pysyy tässä uskottavana ja söpönä, eikä kärsi samanlaisista epäuskottavuusongelmista kuin Gierin ensimmäisessä trilogiassa (Rakkaus ei katso aikaa). Unien kirjat on helppoa ja rentouttavaa välipalalukemista, ja trilogian päätösosa on ehdottomasti lukulistalla.

Vala ei ole ensimmäisen osan tasoinen, mutta mukavaa luettavaa silti. Erityismaininta Benedict Cumberbatchille.

Arvosana: ♣♣♣ 

Teos: Vala 
Alkuperäisteos: Silber - Das zweite Buch der Träume 
Kirjailija: Kerstin Gier 
Kääntänyt saksan kielestä: Heli Naski
Sarja: Unien kirjat, #2
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2015 (alkuperäisteos 2014)
Sivuja: 343
Luettavaksi: kirjastolaina 
Kuva: Siskoni Maija (Jään kunnes tuuli kääntyy)

tiistai 15. joulukuuta 2015

Lukujumista ja blogihiljaisuudesta

Blogi on ollut parin viime kuukauden aikana hiljainen. Kaukaisia ovat ne ajat, kun luin yli kymmenen kirjaa kuukaudessa ja bloggasin jokaisesta. On aika hyväksyä se tosiasia, että sinne en ole palaamassa ainakaan jos elämä jatkuu nykyiseen tyyliinsä.

Blogi on jumittunut samaan kuoppaan kuin lukeminenkin. Jonkinasteinen lukujumi tuntuu olevan koko ajan päällä, ja sen myötä bloggausjumikin. Satunnaiset kirjat vievät aina mukanaan, mutta en tunne enää samanlaista hinkua tarttua aina vain uuteen kirjaan kuin esimerkiksi vuosi sitten.

Mutta ehkei tarvitsekaan. Lukeminen on minulle rakas harrastus, ja kirjoilla on aina paikka sydämessäni, mutta ehkä nyt on aika ottaa rauhallisesti. En halua stressata asiasta, josta nautin, sillä stressinaiheita löytyy muutenkin.

Vaikka lukemattomien kirjojen määrä hyllyssäni kasvaa koko ajan, en halua ahdistua. Kesällä keksin itselleni moton; Ihmisellä ei koskaan voi olla liikaa kirjoja. On vain liian pieniä kirjahyllyjä. Sen yritän muistaa, ja satunnaisia ahdistuskohtauksia ("Voi apua totakaan en ole vielä lukenut ja ostan koko ajan vaan lisää!") lukuunottamatta olen niin tehnytkin. Tykkään isoista kirjahyllyistä, ja onhan se nyt selvä, ettei kaikkia kannata heti lukea. Muuten voi käydä niin köpelösti, ettei joku päivä löydäkään luettavaa, vaikka haluaisi.

En siis ole peloissani numeroiden pienenemisestä. Numerot ovat vain numeroita, ja yksi hyvä kirja on parempi kuin kymmenen huonoa. Inhoan vain sitä tunnetta, kun ei tee mieli lukea yhtään mitään. Netflix on sata kertaa helpompi ratkaisu kuin kirja, ja liian usein kuluneina viikkoina olen valinnut sen. Tv-sarjojen katsomisessa ei ole mitään pahaa, mutta haluan tehdä muutakin. Doctor Who tuntuu vain niin paljon rentouttavammalta, kun palaa väsyneenä kotiin. Pitäisi oppia löytämään tasapaino, ja sekä lukea, että katsoa sarjoja sopivissa määrin, mutta se ei ole helppoa. Ei varsinkaan, jos on kaltaiseni helposti addiktoituva luonne.

Tämän bloggauksen tarkoitus olikin paitsi herättellä hieman uinuvaa blogia, ja etenkin sen kirjoittajaa. Saada takaisin tuntumaa kirjoittamiseen, sillä jos on olemassa bloggauslihas, omani on pahasti juntturassa.


Kärsiikö joku muu samankaltaisista ongelmista? Vertaistukea kaivataan!

Kuva siskoni Maijan (Jään kunnes tuuli kääntyy) ottama.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Jouluisia haasteita

Haastetta pukkaa kahdesta suunnasta ja molemmat ovat jouluisia. Heidi Elo blogista Haaveena kirjailijan ura haastoi minut vastaamaan jouluisiin kysymyksiin Liebster Award -tunnustuksen myötä, ja Kata blogista Tyttö ja liian suuri kasa kirjoja puolestaan pisti minulle Älyttömät joululahjat -haasteen. Kiitos kumpaisellekin.

Liebster Award -haasteen olen tehnyt jo aiemmin, joten oikaisen säännöissä jonkin verran. 



Säännöt:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto (yllä oleva kuva) esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämiin 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.


Koska olen jo kerran laittanut haasteen eteenpäin, tyydyn tällä kertaa vain vastailemaan jouluaiheisiin kysymyksiin.

1. Onko sinulla tänä vuonna joulukalenteria?

On, yllättäen kaksikin. Marraskuun viimeisenä päivänä en omistanut vielä yhtäkään, mutta masentava ja väsynyt maanantai kääntyi ihan toisenlaiseksi. Ihana kaverini yllätti minut itse tekemällään, ihan mielettömän upealla joulukalenterilla, joka oli samalla joululahjani. Samana iltapäivänä siskoni taas osti minulle alesta Fazerin kalenterin. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka olen saanut ympärilleni näin upeita ihmisiä.

2. Mitä odotat eniten joulussa?


Sitä tunnetta, kun saa vain olla ja tunnelmoida, juoda glögiä ja syventyä hyvän kirjan pariin.

3. Millainen on normaali jouluaattopäiväsi?

Heräilemme, keitämme riisipuuroa ja avaamme usein perheen ja kavereiden lahjoja jo aamulla. Joulurauhan julistus kuunnellaan radiosta tai katsotaan suorana lähetyksenä, ja samalla aletaan jo valmistella isompia syöminkejä. Koko loppupäivä pyörii suurimmaksi osaksi ruoan ympärillä, ja illalla avataan vielä lisää lahjoja. Valvomme yleensä myöhään, kukin usein omien lahjojensa pariin syventyen.

4. Onko kaikki lahjat jo ostettu?


Kuulun niihin ihmisiin, jotka usein ostavat kaikki lahjat viimeisellä viikolla. Tänä vuonna olen siis ajoissa, koska osa lahjoista on jo hankittu ja loppuihin on suunnitelma jo valmiina. 

5. Oletko jouluihminen?


Ehdottomasti.

6. Mitä inhoat/vihaat joulussa?


Kauppojen turhaa joulukrääsää. Joululauluista en voi sietää Petteri Punakuonoa tai Joulumaata.

7. Mitä toivoit pukilta lahjaksi tänä vuonna?


Hmmm... En ole tehnyt mitään listaa, koska olen kauhean huono keksimään lahjatoiveita. Äidiltä taisin pyytää pientä mustaa laukkua, koska sellaiselle olisi oikeasti käyttöä. Jokusen kirjatoiveen olen myös heittänyt. 

8. Mikä jouluruoka on suosikkisi?

Varmaankin rosolli ja kalat. (Plus joulutortut ja glögi.)

9. Lähetätkö tänä vuonna joulukortteja?

Olisi suunnitelmissa lähettää kauempana asuville kavereille, mutta saa nähdä, saanko aikaiseksi.

10. Onko sinulla lempijoululaulua?


Inhokkini mainitsinkin jo, joten kiva miettiä mukaviakin. Rajattoman molemmat joululevyt varmaankin, lempilaulua on mahdoton valita.

11. Oletko koristellut tai leiponut joulua varten?

En... Kalenterit sain muilta ja jouluvalotkin huoneeseeni toi äiti. Kun ei ole oikein ollut lunta, en ole päässyt oikein joulutunnelmaan. (Nyt sitä tosin parhaillaan satelee! Jee!)


Älyttömät joululahjat -haasteessa tarkoituksena on listata kolmesta viiteen älytöntä joululahjatoivetta, jotka eivät koskaan tule toteutumaan, ja laittaa haaste eteenpäin kolmelle muulle blogille.


1) Ensimmäisenä tahtoisin talon Venetsiasta. Ei siitä sen enempää.


2) Motivaatiojuoman resepti. Tulen tarvitsemaan sellaista kevään koitoksiin.

3) Erillisen kirjastohuoneen täynnä kirjoja ja kirjastotikkaat. Erityisesti ne kirjastotikkaat.

Haastan mukaan seuraavat bloggaajat: Kirsi (Cats, books & Me), Anu (Kirjaston kummitus) ja Stovryer (Storytime is over).

Tällaista tänään, iloista joulunodotusta! 

torstai 3. joulukuuta 2015

Marraskuun kooste

Joulukuu on alkanut, ja vuosi 2015 lähestyy loppuaan. Aivan hullua! Marraskuu oli vähän sekava, kiireinen ja harmaa kuukausi. En lukenut erityisen paljon, ja koulumotivaatio tuntui välillä laskevan pakkasen puolelle.

Koulun puolesta marraskuussa alkoi toiseksi viimeinen jaksoni lukiossa ikinä. Lukujärjestys on melkoisen lepsu, mutta jotenkin hommaa tuntuu silti riittävän aivan liikaa. Abikursseilla on aivan kauhea vauhti päällä, ja työtä riittää jo siinä, että pysyttelee kurssin tahdissa. Olen tehnyt läksyjä liian vähän, mutta jotain kuitenkin. Sain myös esimakua kevään koitoksista äidinkielen preliminäärin kautta, ja tuntuu siltä, että kuolen vielä siihen salissa istumiseen. (Vaikkakin itsetunto äidinkielen suhteen on parantunut. Enköhän minä niistä kirjoituksista kunnolla selviä, jos pysyn tällä tasolla.) Syksyn yo-tulokset tulivat ja psykan alustava L tippui E:hen. Laudatur jäi yhden raivostuttavan pisteen päähän, ja en toki ole hitusen katkera sille sensorille, joka laski meikäläisen pisteitä. No, se on mennyttä se ja E on mahtava tulos, ja jos olisin elokuussa kuullut saavani sen, olisin varmaan itkenyt onnesta.

Kulttuurin puolesta kuukausi sen sijaan oli mainio. Tuli käytyä katsomassa niin muutama kavereiden näyttämötyön kurssien näytelmä, enkun opelta saaduilla ilmaislipuilla Tampereen työväen teatterilla Suomalainen "Pressiklubi" ja Tamperetalolla Lumikki ja seitsemän kääpiötä -baletti. Tv-sarjoja on jälleen tullut tuijotettua liikaakin, eikä asiaa tule auttamaan se, että hankimme siskoni kanssa Netflixin... Toistaiseksi olen pysynyt sarjojen määrän suhteen kyllä kohtuudessa.

Marraskuun luetut:

Jenna Kostet: Marrasyöt
Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Patrick Ness: The Rest of Us Just Live Here
Patrick Ness: More Than This
Kerstin Gier: Vala (Unien kirjat, #2)

Yhteensä: 5 kirjaa / 1654 sivua

Kuten näkyy, olen taas jäljessä bloggausten suhteen... Nyt olen melkein kirinyt kiinni lokakuun rästit, joten ehkäpä joskus pääsen näidenkin pariin. Vähän myös surettaa, kun vertailen luettujen määrää vuoden takaiseen marraskuuhun. Täytyy kai vain hyväksyä, etten enää ehdi lukea niin paljon kuin ennen.

Marraskuu alkoi lokakuun kirjamessujen jälkeisissä tunnelmissa Jenna Kostetin Marrasyöt-teoksella, josta pidin kovasti. Äidinkielen kurssin kirjalista yllätti kokonaisuudessaankin positiivisesti (olisin voinut lukea minkä vaan), mutta sen ansiosta sain viimeinkin hyvän syyn tarttua Teemestarin kirjaan, joka on ollut lukulistallani ikuisuuden. Siitä vielä lisää myöhemmin, mutta ehkäpä hieman liian korkeista odotuksistani huolimatta nautin lukemastani paljon. Itärannan jälkeen vaivuin kuitenkin jonkinlaiseen lukujumiin yli viikoksi, kunnes Patrick Ness sai pyörät jälleen pyörimään. The Rest of Us Just Live Here oli vetävä teos upealla idealla ja More Than This todella mielenkiintoinen, joskaan ei suosikkini Nessin teoksista. Marraskuun viimeisenä päivänä lukaisin vielä Gierin Unien kirjat -trilogian toisen osan, Vala. Se ei yltänyt aivan ensimmäisen osan tasolle, mutta nopeaa ja hupaisaa luettavaa yhtä kaikki.

Marraskuussa järjestin siskon kanssa kirjahyllyni uudelleen (ei valitettavasti ole kuvaa, koska tuntuu, etten koskaan ole kotona valoisaan aikaan), ja uusi järjestys on kerrassaan mielettömän toimiva. Sitä olen fiilistellyt monena iltana, etenkin kun äiti toi vielä huoneeseeni jouluvaloja.

Järjestelyvaiheesta napattu otos. Niitä on paljon. 




Joulukuu on nyt jo alkanut ja lomaa kohti mennään. Koeviikko alkaa ensi viikolla, mutta omalla kohdallani siitä ei ole tulossa paha. (Kaksi perättäistä vapaapäivää!) Ihan muutamassa viikossa saakin paeta viimeiselle lomalle, ja viimeiseen turvasatamaan, ennen kuin valmistautuminen tai valmistautumisen vältteleminen kevään yo-kirjoituksiin alkaa. Nautitaan näistä päivistä ja toivotaan, että tulisi valkea joulu.

Ihanaa joulunodotusta! Mikä oli lempparisi marraskuussa lukemistasi kirjoista? 

maanantai 30. marraskuuta 2015

Elina Rouhiainen - Vainuttu

Vainuttu on neljäs ja viimeinen osa Susiraja-sarjassa, joten tämä bloggaus sisältää juonipaljastuksia edellisistä osista.

Voiko rakkaudella olla mahdollisuutta, kun voitettavana ovat yliluonnollisen suuret esteet ja henkeä uhkaavat vaarat?

Siitä lähtien kun Raisa tapasi Mikaelin ensimmäistä kertaa, pojan siniset silmät ovat seuranneet häntä. Mutta liian monet asiat repivät heitä eroon toisistaan. Mikael on ihmissusi. Raisa on daimon, minkä merkitys kaikessa hurjuudessaan on vasta alkanut avautua. Raisa on taidetta rakastava kaupungin kasvatti, Mikaelin koti on Kainuun metsissä ja hän haluaa omistautua lääketieteelle ja yhteisönsä auttamiselle. He ovat hellepäivä ja pakkasyö, ja heitä ajavat takaa tuhoa lietsovat voimat.


Olen lukenut Susiraja-sarjaa alusta asti, ensimmäisen osan jo ennen blogin perustamista. Uuden osan olen lukenut aina melko pian ilmestymisen jälkeen, ja vaikkei Susiraja lempisarjojani olekaan, on vähän haikea ajatus, että tämä oli nyt tässä.

Jälleen kerran lähdin kirjan pariin sillä ajatuksella, etten muista edellisestä osasta paljon mitään. (Tai ainakaan mitään järjellistä, vain väläyksiä sieltä ja täältä.) Ensimmäiset parikymmentä sivua kuluivatkin enemmän tai vähemmän maailmaan totutellessa ja edellisten osien tapahtumia muistellessa. En ole lukenut edellisiä osia koskaan uudelleen, joten kokonaisuuskäsitys sarjasta saattaa olla edelleenkin hiukan hämärä. No, tärkeintä lienee se, että olen nauttinut lukemastani.

Aloitin Vainutun muistaakseni heti samana iltana kun olin saanut Seitsemän veljestä loppuun. Kyseisestä kirjasta enemmän vielä myöhemmin (tykkäsin!), mutta koko Vainutun lukukokemusta leimasi se ilo siitä, että sain lukea ihan mitä itse halusin. Osuin myös täydellisen nappiin odottaessani koukuttavaa ja mukaansa imaisevaa luettavaa. Vaikka sivuja riittää, ei lukemiseen mennyt kuin pari päivää, vaikka koulun kanssa piti silloin(kin) kiirettä.

Täytyy sanoa, että on ikävä niitä aikoja, kun kirjoitin arvostelut heti lukemisen jälkeen. Olen ollut  Vainutun suhteen valitettavan vähäsanainen Goodreadissa, ja kun lukemisesta on vierähtänyt kuukausi, en enää muista kaikkea, mitä silloin ajattelin. No, yritetään saada homma jotenkin kasaan.

Viimeinen osa lähtee viimeinkin liikkeelle siinä tilanteessa, että Raisa ja Mikael ovat onnellisesti yhdessä. Mutkia heitellään toki vielä myöhemmin matkaan, mutta jatkuva soutaminen ja huopaaminen alkaa olla ohi. Ehkäpä juuri siksi pidinkin kirjasta aiempaa osaa enemmän. (Ja okei, onhan Mikael aika unelma.)

Daimoni-kuvio ei ollut suosikkiratkaisuni Jäljitetyssä, mutta Vainutussa olin jo enemmän sinut asian kanssa. Esittelyt on esitelty ja Vainuttu onkin mielestäni sarjan toiminnallisin osa. (Täytyy toki sanoa, että kun muistikuvat edellisistä osista ovat mitä ovat, en voi olla täysin varma.) Raisan menneisyyden viimeisetkin arvoitukset ratkeavat, ja kirjasarja lopetetaan kaiken kaikkiaan hienosti. Päätösosa ei ole mikään helppo kirjoitettava, ja valitettavan usein viimeinen osa ei yllä edellisten tasolle. Vainuttu on kuitenkin mielestäni kaikin puolin onnistunut, ja etenkin loppuratkaisu sai minut taputtamaan innostuneesti. (Jos ei kirjaimellisesti niin sitten ainakin kuvainnollisesti.)

Susiraja-sarja ei ole lempisarjani tässä maailmassa, mutta jos kaipaa vetävää paranormaalia romantiikkaa nuortenkirjallisuuden saralta, niin tässä on oiva vaihtoehto. Jenkkivastineihin verrattaessa vähintäänkin tasoissa. Elina Rouhiainen mainitsee blogissaan tulevista kirjoitusprojekteista ja aion ehdottomasti pitää silmäni ja korvani auki. Kiitos Susiraja, kyllä tämä hiukan haikea hetki on.

Arvosana: ♣♣♣½

Teos: Vainuttu
Kirjailija: Elina Rouhiainen
Sarja: Susiraja, #4
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2015
Sivuja: 414 
Luettavaksi: kirjastolaina
 

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Jenna Kostet - Marrasyöt

Finbyn jatulintarhasta löytyy nuoren naisen ruumis.
Nauvossa mökkimurtoja tutkiva poliisi Nils Larsson ei voi mitään sille, että outo kuolemantapaus vetää häntä puoleensa. Samalla olisi kuitenkin opetettava ruotsia puhumaton ja virkaintoinen Mäkelä saariston tavoille. Turun yliopistossa väitöskirjaa tekevä Selja lumoutuu salaperäisistä jatulintarhoista, joiden tarkoitusta ei tunneta. Selja uskoo selvittävänsä niiden salaisuuden oman henkensäkin uhalla. Pimeiden marrasöiden mukana tulee kekrin jakoaika, maaginen ajanjakso, jolloin mikä tahansa on mahdollista.


Viime joulukuussa, eli lähes vuosi sitten, luin Jenna Kostetin esikoisromaanin, Lautturi. Nautin lukemastani kovasti ja jäinkin heti innolla odottaamaan, mitä Kostetilta olisi tulevaisuudessa luvassa. Kirjamessuilla sitten tajusin, että Kostetin toinen romaani, Marrasyöt, oli ilmestynyt lokakuussa. Päätin ostaa kirjan omakseni ja sain vielä signeerauksen kaupan päälle.

Jo ostovaiheessa minulle oli selvää, että Marrasyöt tulisi olemaan hyvin erilainen kuin Lautturi. Saaristoon sijoittuva dekkari, jossa on mukana ripaus yliluonnollista kuulosti kuitenkin niin minun jutultani, etten jäänyt sitä pidemmäksi aikaa pohtimaan. Minusta on myös aina mukava löytää kirjailja, joka ei jää vain yhden genren pariin vaan haluaa ja uskaltaa kokeilla uusia juttuja. Enkä onneksi joutunut pettymään, vaikka Marrasyöt painiikin eri sarjassa kuin Kostetin esikoinen.

Kirjassa rakastuin ennen kaikkea miljööseen ja tunnelmaan. Aloitin lukemisen marraskuun ensimmäisenä päivänä, eli samana päivänä, mistä kirja alkaa. Olikin ihanaa sukeltaa teoksen maailmaan marraskuun pimenevinä iltoina, sillä tunnelma on Marrasöissä erittäin vahva ja marraskuu myös tosielämässä loi sille täydelliset puitteet.

Yliluonnolliset elementit toimivat kirjassa loistavasti. Marrasyöt pureutuu salaperäisiin jatulintarhoihin ja niiden tarkoitukseen. Minulle kirjassa oli juuri sopivassa määrin oikeaa historiallista faktaa, mutta myös se pieni ripaus jotain muuta. Yliluonnollista ei heitetä suoraan kasvoille, mutta sen läsnäolo taustalla on juuri oikeassa määrin kiehtovaa ja pelottavaa. Myös jatulintarhojen arvoitus on kiinnostava ja piti mielenkiintoni koko ajan yllä.

Marrasyöt tempaa mukaansa, eikä minulla tainnut kirjan lukemisessa montaa päivää vierähtää. Olen jo moneen otteeseen maininnut kirjan tunnelman, mutta se todellakin vangitsi, ja välillä huomasin miettiväni olikohan kirja ihan sopivaa luettavaa illalla. Huomasin nimittäin pelkääväni useaan otteeseen.

Itse murhamysteeri on kiinnostava, mutta ainakin omalla kohdallani myös melkoisen ennalta-arvattava. Arvasin jo hyvin varhaisessa vaiheessa, kuka onkaan kaiken takana ja olisinkin kaivannut vähän lisää yllättävyyttä. Kokonaisuutena Marrasyöt oli kuitenkin erittäin nautittava lukukokemus ja aion ehdottomasti katsastaa myös Kostetin tulevat romaanit.


Arvosana: ♣♣♣½

Teos: Marrasyöt
Kirjailija: Jenna Kostet
Kustantaja: Robustos
Julkaisuvuosi: 2015
Sivuja: 230
Luettavaksi: omasta hyllystä

lauantai 21. marraskuuta 2015

Andy Weir - Yksin Marsissa

Ares 3:n miehistö joutuu hiekkamyrskyyn ensimmäisellä miehitetyllä lennolla Marsiin. Evakuoinnin aikana astronautti Mark Watneyn avaruuspuku vaurioituu, ja muut luulevat hänen kuolleen. Watney jää yksin - vailla keinoa, jolla ilmoittaa Maahan olevansa elossa. Vaikka hän saisikin viestin läpi, hänen ruokavarastonsa loppuisivat kauan ennen pelastusjoukkojen saapumista. Todennäköisesti hän ei ehtisi edes nääntyä nälkään, sillä vaurioitunut laitteisto, säälimätön ympäristö tai pelkkä inhimillinen virhe ovat omiaan tappamaan hänet ensin.

Watneyn oli tarkoitus olla yksi ensimmäisistä ihmisistä, joka kävelee Marsissa. Nyt hänestä uhkaa tulla ensimmäinen ihminen, joka kuolee siellä. Watney ei kuitenkaan ole valmis antamaan periksi, vaan hän turvautuu kekseliäisyyteen, insinööritaitoihin ja hirtehishuumoriin. Riittääkö neuvokkuus voittamaan ylitsepääsemättömät esteet?

Kirja on scifiä parhaimmillaan: lukuisat tekniset yksityiskohdat perustuvat nykytieteeseen. Samalla Yksin Marsissa on jännitysromaani ja nykyajan Robinson Crusoe, jota lukee kuin tosielämän selviytymiskertomusta.


Andy Weirin Yksin Marsissa on ollut lukulistallani jo jonkin aikaa. En enää muista, missä kirja ensimmäisen kerran kiinnitti huomioni, mutta kiinnostava idea, tyylikäs kansi ja sattumalta näkemäni leffatraileri saivat minut varaamaan kirjan kirjastosta. Kirjamessuilla päädyin alennettuun messuhintaan nappaamaan mukaan oman kappaleeni ja lukaisin kirjan jo reilun viikon kuluttua. 

Avaruus on jotakin, joka samaan aikaan kiinnostaa ja ahdistaa minua. Avaruus on niin valtavan, suorastaan ahdistavan suuri ja suurimman osan ajasta yritän olla ajattelematta sitä. Haluan pitää jalat turvallisesti maan pinnalla ja kuulunkin niihin ihmisiin, jotka eivät lähtisi Marsiin, vaikka maksettaisiin. Kirjan perusidea Marsiin epäonnisen sattuman kautta hylätystä astronautista onkin mielestäni samaan aikaan äärettömän kiehtova, mutta enemmänkin, kuin vain hitusen ahdistava. 

Lähdin siis lukemaan kirjaa hieman peloissani siitä, mitä tuleman pitää. Onneksi Yksin Marissa ei kuitenkaan ollut ollenkaan ahdistava kokemus, vaan pelkästään jännittävä. Mark Watneyn selviytymistä on koko ajan kiinnostavaa ja kiehtovaa seurata ja vaikka kirjaan mahtuu monta kiperää tilannetta, ei se kuitenkaan tule ahdistavan lähelle. Itse en Marsiin lähtisi, sillä ajatus siitä, että olisin niin mielettömän kaukana ja saavuttamattomissa on aivan hirveä. Romaanimuodossa kyseinen konsepti oli kuitenkin yllättäen vain viihdyttävää luettavaa. 

Fysiikka ei niin ikään kuulu erityisosaamiseni piikkiin. Se oli ehdottomia inhokkiaineitani ja sen yhden ainoan pakollisen fysiikan kurssinkin olen suorittanut jo lukion ensimmäisellä. En kuitenkaan suoraan sanoen usko, että vaikka aiheesta jotain enemmän tietäisinkin, olisi kirjan tiedepuoli sen paremmin auennut. Vaikka kaikki kirjassa esiintyvä tekniikka selvästi pohjaa nykytieteeseen, meni se ainakin minulta usein yli hilseen. Mark Watneyn on selviytyäkseen korjattava jos jonkinlaista vimpainta ja kirjassa selostetaan varsin tarkkaan, joskin ihan ymmärrettävällä kielellä mitä milloinkin korjataan. Onneksi pieni ymmärtämättömyys ei millään muotoa haitannut lukukokemusta.

Nautin kirjan lukemisesta kovasti, se koukutti ja vei mukanaan nopeasti. Yksin Marsissa on ehdottoman hauskaa luettavaa, mutta koska olin kuullut kirjasta paljon hyvää, olivat odotukseni kenties turhankin korkealla. Jossain vaiheessa Watneyn rämpiminen jatkuvien epäonnistumisien suossa alkoi hiukan ärsyttää. Joka suunnitelmassa törmätään ongelmaan ja kaikki menee aina pieleen. Liian helppoa ei selviytyminen toki saisi olla, mutta välillä huomasin huokailevani kun mikään ei taaskaan toiminut.

Yksin Marsissa on ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja, jos kaipaa jännitystä ja seikkailua. Selviäminen Marsissa yksin, ilman kontaktia ulkomaailmaan tuntuu mahdottomalta ja lukija tempautuu mukaan seuraamaan Watneyn taistelua. Kirjaan pohjautuva elokuva sai ensi-iltansa lokakuussa ja kirjan luettuani haluan ehdottomasti nähdä sen.

Arvosana: ♣♣♣ 

Teos: Yksin Marissa
Alkuperäisteos: The Martian
Kirjailija: Andy Weir
Kääntäjä: Kaj Lipponen
Kustantaja: Into
Julkaisuvuosi: 2015 (alkuperäisteos omakustanteena 2011, Crown Publishing -kustantajan julkaisemana 2014)
Sivuja: 387  
Luettavaksi: omasta hyllystä

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Kirjamessutunnelmia

Tämä postaus on hyvin tiivis ja myöhässä. Ei siitä sen enempää.

Helsingin kirjamessuja vietettiin 22-25.10 ja itse suuntasin paikalle kaikiksi neljäksi päiväksi messukeskuksen tarjoamalla bloggaajapassilla. Iso kiitos! Kokonaisuudessaan messut olivat mahtava kokemus, minulla oli erittäin antoisat ja ihanat neljä päivää.

TORSTAI

Torstai käynnistyi aamujunalla Helsinkiin. Työmatkalaisten keskellä ehdin viimein selailla messulehteä ja edistyin silloin työn alla olleen Seitsemän veljeksen lukemisessa. Helsingin rautatieasemalla kohtasin Suden ja käytyämme kahvittelemassa minut majoittaneella tädilläni (kiitos vielä!) suuntasimme kohti messukeskusta. 

Torstain ohjelma:   

14.00 Kapina ja kaipuu – Kultaiset tyttökirjaklassikot. Sara Kokkonen. Wine Corner 
14.30 Suomimytologia fantasiassa. Anne Leinonen, Ante Aikio, Jenna Kostet, Juha Jyrkäs ja Minna Roininen. Sibelius
15.00 Surunhauras, lasinterävä. Siiri Enoranta. Louhi

Kuten näkyy, torstaista suurin osa ajasta kului messualueen kartoitukseen ja ympäriinsä harhailuun. Parhaiten mieleen jäi se, kuinka hassua oli päästä bloggaajapassilla pressitiloihin, kuinka iso messualue oli ja kuinka Enorannan ohjelma meni kokonaan ohi kun törmäsin yleisössä leirikaveriin, jota en ollut nähnyt muutamaan vuoteen. Bloggaajapassi eli nimilappu rintapielessä osoittautui käteväksi esittäydyttäessä. Tapasin Ellenin ensimmäistä kertaa ja sain tältä professionaaliselta katalogien jakajalta (maanläheisemmin Kataloginaiselta) Liken katalogin. Löysimme Suden kanssa mukavan ja seuraavina päivinä eeppiseksi muodostuvan nurkan. (Ei ehkä kaikista kaunein, mutta syrjässä ja pääsi istumaan.) Tapasin ihmisiä, jotka ovat olleet olemassa vain siellä jossain kaukana ruudun toisella puolella.


Tästä ei paikka parane.

Torstain ostokset: 

Cassandra Clare: Luukaupunki (Varjojen kaupungit, #1) (kovakantinen, 2€)
Johanna Sinisalo: Auringon ydin (kovakantinen, 5€)
Sara Kokkonen: Kapina ja kaipuu – Kultaiset tyttökirjaklassikot (n. 25€? Olen onnellisesti unohtanut. Tämä on signeerattu.)
Jenna Kostet: Marrasyöt (n. 20€? Tahdon ilmeisesti muistaa vain ne halvat löydöt... Tämäkin signeerattu.)

PERJANTAI

Perjantain ohjelma

10.15 Sateenkaaren kirjo. Maija Haavisto, Maria Carole, Salla Simukka. Kullervo
12.00 Some – Tarina uudessa muodossa: Tekijät kohtaavat. Louhi
15.00 Runo-nonstop. Vesa Etelämäki, Kaija Rantakari, Asko Künnap, Kätlin Kaldmaa, Miki Liukkonen. Aino
17.30 Nälkäpelien ja Outolintujen yhteiskunnat – Miksi nuorille kirjoitetaan synkkiä tulevaisuuksia? Eija Lappalainen, Marianna Leikomaa, Vesa Sisättö. Louhi
18.00 Kudottujen kujien kaupunki. Emmi Itäranta. Katri Vala
19.00 Worldcon tulee Helsinkiin! Jukka Halme, Saija Aro. Louhi


Perjantai oli kenties raskain messupäivä, sillä olimme Suden (kahden ensimmäisen päivän pääaikainen messuseurani) kanssa paikalla oikeastaan koko päivän. Paneeleista parhaiten mieleen jäi aamun ensimmäinen ja Emmi Itäranta (Luen sen Teemestarin kirjan ihan oikeesti nyt koska ÄI9 ja loistava kirjalista), joka sanoi nimilappuni nähtyään lukeneensa joskus tätä blogia. Oli ehkä koko messujen mieleenpainuvimpia hetkiä. Myös Miki Liukkonen, jolta Susi metsästi signeerausta jäi mieleen ja koko Runo-nonstop oli väsyneessä mielentilassa melkoisen hilpeä kokemus. Perjantain oivalluksia oli myös syödä Ruoka- ja viinimessujen puolella. Kokonaisuudessaan perjantai oli hauska, mutta hivenen väsynyt messupäivä, tai ainakin juttujeni taso alkoi illasta olla vähän kyseenalainen.

Perjantain ostokset

Andy Weir: Yksin Marissa (19.90€, uutuus!)
Vladimir Nabokov: Lolita (pokkari, 7€)
Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki (24,90€ jos oikein muistan, uutuus ja signeerattu!)
Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo (pokkari, 6€)


LAUANTAI

Lauantain ohjelma: 

10.30 Suomen kirjailijaliitto esittää: Ideasta kirjaksi. Elina Hirvonen, Anna-Riikka Carlson. Takauma
12.00 Nuori Aleksis -palkinnon jako. Noor Assad, Hanna Kauppinen, Riina Niemi, Antti Salmi, Tea Selin. Eino Leino
14.30 Suomen kirjailijaliitto esittää: Kirjailijan vuosi. JP Koskinen, Kaari Utrio. Takauma.
15.00 Ihon alaiset. Anu Holopainen. Louhi
16.00 E-kirjojen suosio kasvaa -paneelikeskustelu. Keskustelun veto Essi Manner. Kullervo.
17.00 Kauheimmat runot. Antti Holma. Kirjakahvila

Lauantaina messujengiimme liittyi Celestine. Muuten päivä sujui tuttuun tapaan messukeskusta kierrellessä ja muutamia kirjaostoksia tehdessä. Löysimme viimein kanssabloggajien neuvojen perusteella sen bloggaajapisteen, jota olimme Suden kanssa edelliset edelliset päivät etsineet.

Lauantain ostokset

John Irving: Garpin maailma
John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä 
Iltalo Calvino: Jos talvyönä matkamies (kaikki kolme kovakantisina 20€)

SUNNUNTAI

Sunnuntain ohjelma

10.30 Suomen kirjailijaliitto esittää: Fantasiaa, luonnonsuojelua ja kasvukipuja. Siri Kolu, Tittamari Marttinen. Takauma
11.30 Elina Rouhiainen Bonnierin pisteellä (ei virallisessa messuohjelmassa)

Sunnuntai oli lyhyin messupäivä. Kaksi ohjelmanumeroa, lounas ja harhailua ennen kuin suuntasimme Ellenin, Suden ja Celestinen kanssa keskustan Akateemiseen kahville ja ostamaan toisillemme kirjalahjat. Kolmen jälkeen minä ja Celestine suuntasimme junaan ja kirjamessut jäivät taakse.

Sunnuntain ostokset

Janne Teller: Samantekevää (2€)
Maria Carole: Tulen tyttäriä (20€? Signeerattu)
Jane Austen: Järki ja tunteet (6€, pokkari)

+ lahjakirjoina
Patrick Ness: The Rest of Us Just Live Here
Emily Bronte: The Night Is Darkening Round Me
Kiitos kamut!

YHTEENVETONA

Aivan ihanat messut! Rahaa paloi, mutta ei itketä. (Etenkin kun siskoni kanssa järjestimme lauantaina kirjahyllyni uuteen uskoon ja uusi systeemi on niin toimiva ja täydellinen.) Kaverit, oli huippua nähdä, teitä on ikävä. Bloggaajatoverit, oli mahtavaa törmätä. Ensi vuonna uudestaan jos suinkin pääsen. Kuvassa vielä erittäin vakava ja virallinen bloggaja ensimmäisenä messupäivänä. (Kuvannut Susi.)




keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Rainbow Rowell - Carry On

Simon Snow is the worst chosen on who's ever been chosen

That's what his roommate, Baz, says. And Baz might be evil and a vampire and a complete git, but he's probably right. 

Half the time Simon can't even make his wand work, and the other half, he sets something on fire. His mentor's avoiding him, his girlfriend broke up with him, and there's a magic-eating monster running around wearing Simon's face. Baz would be having a field day with all this, if he were here - it's their last year at the Watford School of Magicks, and Simon's infuriating nemesis didn't even bother to show up. 

Kesällä 2014 tutustuin ensimmäistä kertaa Rainbow Rowellin teoksiin. Eleanor & Park oli ihastuttava lukukokemus ja viime kesänä lukemani Attachments myös ihan mukavaa luettavaa. Suosikikseni kirjailijalta on kuitenkin noussut iki-ihana Fangirl, jonka olen lukenut ainakin kaksi kertaa kannesta kanteen ja lisäksi palasia sieltä täältä vielä useampaan kertaan. Vastailmestynyt Carry On on kuitenkin uusi potentiaalinen lempparini Rowellilta ja syksyn ihastuttavampia lukukokemuksia.

Kaikki Fangirlin lukeneet muistanevat Simon Snow -sarjan, Rowellin keksimän, Harry Potteria muistuttavan fiktiivisen kirjasarjan. Fangirlin päähenkilö Cath on sarjan intohimoinen fani ja kirjoittaa myös fanfictionia, jossa parittaa Simon Snow'ta tämän arkkiviholliselle Bazille. (Vertautuu Potter-fandomin Harry/Draco-paritukseen.) Fangirlin luettuani olisinkin mahdottoman paljon halunnut lukea Simon Snow -sarjan, jota ei valitettavasti ole olemassa. Paitsi nyt, ainakin melkein. Carry On ei ole Cathin ficci (vaikka sillä sama nimi onkin), eikä kahdeksanosainen kirjasarja, vaan se on Rainbow Rowellin versio Simonin viimeisen kouluvuoden seikkailuista.

Simon Snow on Valittu, vaikkakin mahdollisesti huonoin sellainen ikinä. Taikamaailmaa uhkaa Isidous Humdrum, olento, joka imee mukanaan kaiken taikuuden. Kuluneiden vuosien aikana taiattomat alueet, eräänlaiset tyhjät aukot ovat lisääntyneet lisääntymistään. Simon on kenties kaikkien aikojen vahvin velho ja ennustusten mukaan hän tulee tuhoamaan uhan. Simonin taikuus on kuitenkin ennalta-arvaamatonta, eikä tottele edes häntä itseään kunnolla.

Simon on aloittamassa viimeistä vuottaa Watfordin Taikakoulussa (Watford School of Magicks). Hänen huonetoverinsa ja arkkivihollisensa Tyrannus-Basilton Grimm-Pitch, Baz, ei kuitenkaan ole paikalla. Simon on aina kuvitellut, että Bazin poistuminen olisi hänelle unelmien täyttymys, mutta kaikki ei tunnu olevan kohdallaan ilman töykeää ja Simonin muutamaan otteeseen melkein tapattanutta vampyyria, jollainen Simon ainakin epäilee Bazin olevan. Kun vielä Agatha, Simonin tyttöystävä, jättää hänet ja Simon saa haamulta kummallisen viestin, on viimeisestä vuodesta tulossa vähintäänkin poikkeuksellinen.

Minä rakastin Carry Onia. Kun näin kirjan Oslon lentokentän kirjakaupassa (lentomme Venetsiasta Suomeen kulki Norjan kautta), kirjaimellisesti tempaisin sen käteeni ja säntäsin kassalle melkein heti. Aloitin kirjan välittömästi, luin sitä koko lentomatkan ajan ja sain loppuun seuraavana päivänä junamatkalla Tampereelle. 517 sivua kuluivat uskomattoman nopeasti ja olisin voinut viettää kirjan parissa vielä tuplasti kauemmin. Niin ihana se oli.

On suoraan nähtävissä, että Rowell on ottanut Simon Snow'n tarinaan inspiraatiota Harry Potterista. Tarina ei kuitenkaan tunnu missään nimessä kökkömäiseltä kopiolta, joka saisi vannoutuneen Potter-fanin polttamaan kirjan ja raivoamaan siitä, kuinka rakas sarja kopioidaan ja loataan. Rowellilla on vahva kirjoitustyyli, omat hahmot ja vaikka taikamaailma on Pottereista inspiroitunut, siinä on paljon myös aivan muuta. Ennemminkin on hauska bongata pieniä yksityiskohtia ja naurahtaa, kuinka Rowell on muuttanut asioita pienillä kikoilla. Carry On tuntuu paluulta kotiin.

Carry On on kerrottu useasta näkökulmasta. Päähenkilö Simonin lisäksi ääneen pääsevät Baz, Penelope (Simonin paras ystävä), Agatha ja satunnaisesti myös muutamat muut. Itse pidän yleensä useista näkökulmista, joskin siinä ainainen ongelma on se, että jotkut hahmot eivät kiinnosta samalla lailla kuin toiset. Vaikka useat näkökulmat toimivat hyvin, nautin selkeästi eniten Simonin ja Bazin näkökulmista, joita myös onneksi on eniten. Näkökulmahenkilöt vaihtuvat melko tiuhaan ja vaikka jokaisen luvun alussa on selkeästi kirjattu kenen näkökulmasta tarinaa sillä hetkellä kerrotaan, välillä sekoilin etenkin siinä, oliko kyseessä Baz vai Simon. Vika voi toki olla myös minussa, sillä kun koukutun johonkin kirjaan, minulla on paha tapa lukea sitä turhankin nopeasti jolloin päädyn helposti loikkimaan lauseiden yli. (Tästä voisin kertoa muutamankin tarinan, kuinka olen esimerkiksi onnistunut ohittamaan erään hahmon kuoleman ja palannut parin sivun jälkeen ihmettelemään, minne tyyppi katosi...)

Carry On on Rowellin ensimmäinen fantasiakirja. Se onkin erilailla synkempi kuin aikaisemmat häneltä lukemani teokset. Toki hänen kirjoissaan aina käsitellään vaikeitakin aiheita (etenkin Eleanor & Park on tästä hyvä esimerkki), mutta Carry On heittää ihmissuhteiden ja aikuiseksi kasvamisen sekaan vielä rutkasti lisäpanoksia. Simon on todellisten haasteiden edessä ja loppuratkaisu ei mene aivan niin kuin voisi odottaa. Carry On onnistuukin mielestäni tuomaan velhokouluiluun paljon uutta, sopivasti taikuutta, sopivasti surua ja sopivasti Rowellille tyypillistä suloisuutta ja hetkiä, jolloin tekee mieli hyppiä ja juosta ympäriinsä koska on niin onnellinen.

Simon on aivan ihana päähenkilö. Hän on hauska ja höpsö ja juuri oikeassa määrin sankarillinen, mutta kuitenkin pohjimmiltaan tavallinen poika. Simonin näkökulma on ihana ja hän olikin ehdottomia lempihenkilöitäni. Etenkin Simonin ja Bazin välinen suhde oli puhasta kultaa, sillä poikien välistä sanailua lukiessani sai nauraa, mutta välillä myös hymyillä hölmösti. Baz olikin Simonin ohella toinen lempparini, sanavalmis ja ilkeäkin, mutta älykäs ja erittäin viihdyttävä. Simonin ja Bazin väliset kohtaukset olivat suosikkejani myös siitä syystä, että Fangirlin ansiosta olin jo valmiiksi sitä mieltä, että he kuuluvat yhteen. Kirja aiheuttikin tunteikasta fanityttöilyä ja sekoilua, parhaassa mahdollisessa mielessä. Jos haluatte helpottaa elämääni, lukekaa tämä ja tulkaa sitten juttelemaan. Tahdon purkaa spoilerilliset ajatukseni.

Carry On piti otteessaan loppuun asti, enkä olisi millään malttanut päästää siitä irti. Loppuratkaisu ei ollut aivan sitä mitä odotin, mutta vähän sulateltuani pidin siitä yhtäkaikki. Rowellille tyypillisesti asioita jää myös auki ja osa lukijoille selvinneistä asioista on kirjan henkilöille yhä mysteeri.

Carry On on kokonaisuudessaan kuitenkin aivan ihana kirja. Rakastin sitä aivan ensimmäiseltä sivulta lähtien ja tulen varmasti palaamaan kirjan pariin. Teoksen voi myös lukea vaikkei Fangirlia olisikaan, sillä sitä lukuun ottamatta, että Simon Snow mainitaan useaan otteeseen Fangirlissa, kirjoilla ei ole mitään yhteyttä. Carry On sisältää juuri sopivassa suhteessa romantiikka, taikuutta, huumoria, sydämen särkeviä hetkiä ja lisäksi vielä sitä jotain. Suosittelen mahdottoman paljon, tämä oli syksyn uusia lemppareita!

Arvosana: ♣♣♣♣½

Teos: Carry On
Kirjailija: Rainbow Rowell
Kustantaja: Macmillan
Julkaisuvuosi: 2015
Sivuja: 517
Luettavaksi: omasta hyllystä
Haasteet: 2015 lukuhaaste "A book set during Christmas" (ei koko kirja, mutta merkittävä osa siitä)

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Lokakuun kooste

Tuntuu, että aloitan joka ikisen kuukausikoosteen päivittelemällä sitä, kuinka nopeasti aika rientääkään. Samoissa tunnelmissa tälläkin kertaa, joten jätetään kyseiset löpinät sikseen. (Paitsi että, tätä vuotta on enää kaksi kuukautta jäljellä! Miten?)

Lokakuu on ollut aikamoista hulinaa. Koulussa palailtiin kunnolla yo-kirjoitusten jälkeiseen rytmiin, takaisin tekemään läksyjä ja ahertamaan jo kevään turnajaiset tähtäimessä. Välillä on ollut ikäväkin lepsumpaa ensimmäistä jaksoa, vaikka itse kirjoituksiin lukemista ei. Kouluhommia olisi edelleenkin vaikka muille jakaa (ken tahtoo hoitaa koeviikon puolestani kunnialla loppuun voi ilmoittautua kommenteissa) ja parina viime viikkona on ollut jälleen syksyn tiivis orkesteriperiodi. Ensi viikolla onneksi hellittää.

Mahtui lokakuulle onneksi vaikka mitä mukavaakin. Kauan odotettu syysloma koitti viimein ja sen myötä myös Venetsian-matka. Lienee itsestäänselvyys, että matka oli huippu ja kaupunki ihana. Tahdon palata sinne. Viime viikolla taas vietettiin Helsingin kirjamessuja, missä itse olin kaikki neljä päivää. Messuista olisi tarkoitus väsätä vielä jonkinlainen koostepostaus, mutta koska olen toivottomasti jäljessä kaikissa blogijutuissa, saa nähdä kauanko sitä joutuu odottelemaan. Lyhyesti, messuilla oli superhauskaa, rattoisat, vaikkakin väsyttävät neljä päivää. Huoneeni lattialla on tällä hetkellä kirjapinoja, kun en ole vielä ehtinyt (ja jaksanut) suorittaa suurta järjestelyoperaatiota, joka luultavasti päättyy kyyneliin.

Tv-sarjojen puolelta on pakko myöskin sanoa sananen, koska niiden katsomiseen käytetty aika kilpailee nykyään kirjojen kanssa. Lokakuu on ollut mahtava kuukausi jo ihan vain siitä syystä, että ah niin ihanan Downton Abbeyn kuudes ja viimeinen tuotantokausi starttasi Ylellä. On ollut ihanaa palata rakkaiden hahmojen pariin ja olen ollut tippa linssissä melkeinpä joka jaksossa, yleensä vuodatetut kyyneleet tosin ovat olleet onnenkyyneleitä.

Supernaturalista sain juuri kymmenennen kauden loppuun, eli yhdennentoista kauden alettua juuri jenkkilän puolella, olen vain muutaman jakson päässä spoilerivaaran katoamisesta. Tunnelmat ovat ristiriitaiset, sillä vaikka odotan sitä hetkeä, kun voin mennä Tumblriin vailla pelkoa tai kun sarjan tahdissa etenevä kaverini ei voi enää myhäillä minulle tietäväisesti, tuntuu kauhealta ajatukselta, etten voi enää maratoonata tuotantokautta muutamassa päivässä. Lokakuussa sama kaveri on myös onnistuneesti kiskonut minut hitaasti Doctor Whon pariin, joten alan olla virallisesti pimahtanut.

Lokakuussa luetut:

Bray: The Diviners (The Diviners, #1) (uusinta)
Libba Bray: Lair of Dreams (The Diviners, #2)
Cornelia Funke: Rosvoruhtinas (uusinta, bloggaus tulossa?)
Rainbow Rowell: Carry On
Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä (bloggaus tulossa)
Elina Rouhiainen: Vainuttu (Susiraja, #4)
Andy Weir: Yksin Marsissa 

Yhteensä: 7 kirjaa / 3237

Katselen juuri viime lokakuun tilastoja ja huokailen ihmeissäni silloin lukemilleni kahdellekymmenelle kirjalle... Taitaa olla aika hyväksyä se tosiasia, ettei noihin lukemiin enää päästä. Seitsemän kirjaa tuntuu olevan nykyään semmoinen mukava määrä ja olen iloinen.

Lokakuun aloitin Libba Brayn iki-ihanan The Diviners -sarjan parissa. Luin ensimmäisen osan uudelleen virkistääkseni muistojani ja jatkoin sitten suoraan toisen osan pariin. Tästä on hyvää vauhtia tulossa yksi lempisarjoistani, joten ehdottomasti kuukauden parhaita luettuja.

Cornelia Funken Rosvoruhtinas oli miljöönsä vuoksi matkalukemisena Venetsiassa ja nautin toisesta kerrasta kirjan parissa paljon. Kuukauden mieleenpainuvin lukukokemus oli kuitenkin Oslon lentokentältä (jonka kautta paluumme Venetsiasta Suomeen kulki) löytynyt Rainbow Rowellin Carry On, jota rakastin ensimmäiseltä sivulta saakka. Oi Simon Snow.

Seitsemän veljestä oli ehdottomasti kuukauden tuskallisin luettava, mutta loppujen lopuksi lukemisen arvoinen teos, josta ihan nautinkin viimeiset sata sivua. Sain kirjan loppuunkin ennen äikänkurssin deadlinea. Heti vapauduttuani pakkolukemisen ikeen alta olen loppuviikosta ahmaissut pari kirjaa. Elina Rouhiaisen Vainuttu toi Susirajasarjan ansiokkaaseen päätökseen, vaikkei sarja oma lempparini olekaan ja Yksin Marsissa oli koukuttava ja jännittävä avaruusseikkailu.

Siinä lyhyesti lokakuun kirjatunnelmat.

Bloggausten kanssa taas olen pahasti jäljessä, saa nähdä josko enää ikinä näen sitä päivää, kun olisin tasatahdissa lukemisen kanssa... Pitäisi ryhdistäytyä piakkoin.

Marraskuulle ei ole mitään kummempaa sunnitteilla, kirjat eivät ainakaan lopu.

Väsynyt bloggaaja messujen kirjasaaliin
kera. Kuvasta kiitokset siskolleni!

Mitkä olivat teidän suosikkikirjojanne lokakuussa?

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Helsingin kirjamessut 2015

Huomenna starttaa! Helsingin kirjamessuja vietetään torstaista sunnuntaihin, eli 22-25.10. Itse käytin kirjamessuja mainiona syynä ottaa omaa lomaa koulusta, joten olen paikalla kaikkina päivinä. Mitään tarkempia suunnitelmia minulla ei vielä ole, sillä koulu ja alkanut orkesteriperiodi ovat pitäneet minut alkuviikon kiireisinä. Messuohjelmaa selailen kuitenkin viimeistään junassa huomenaamulla ja siellä nähdään!




Viimeistään messujen jälkeen ja mahdollisesti niiden aikanakin tulen päivittelemään kuulumisia ja itkemään tyhjää lompakkoa ja liian pientä kirjahyllyä. Reaaliaikaisesti tunnelmia voinee parhaiten seurata Twitteristä  ja sieltä minut saa nopeiten kiinni. Kirjabloggauksia on edelleen rästissä vino pino ja niiden pariin palailen luultavasti messujen jälkeen.

Tämä oli tällainen pikapäivitys, bloggaaja palaan pakkaamaan.

maanantai 19. lokakuuta 2015

Liebster Award -tunnustus


Sain haasteen kerta kaikkiaan kolmesta paikasta, Jenniltä Sivu sivulta -kirjablogista, Ruusalta blogista Kirjahullun päiväkirja ja Heidi P:ltä blogista Dysphoria. Lämpimät kiitokset kaikille! 

Haasteessa menetellään seuraavasti:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämiin 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin puolestaan palkitsemasi bloggaajat vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Vastaan kaikkien haastajien kysymyksiin, mutta laadin tietysti vain yhden kysymyslitanian itse. 

Jennin kysymykset vastauksineen: 

1.Jos saisit lukea enää vain yhden kirjan, mikä se olisi?

Tämä olisi ihan hirveä tilanne. Lukisin Sinuhen, koska se on ensimmäinen paksu kirja, joka tulee mieleen. Eipähän heti loppuisi.

2. Missä luet mieluiten?

Joko omassa sängyssä ennen nukkumaan menoa, tai sitten kirjastossa. Kirjaston rauhallisessa ilmapiirissä pystyn keskittymään hyvin olennaiseen eli lukemiseen eikä esim. puhelin häiritse rauhaani. 

3. Luetko mieluummin onnellisia loppuja vai sellaisia, jotka jäävät mietityttämään?

Molemmille on aikansa ja paikkansa. Onnelliset loput saavat minut hymyilemään loppupäiväksi, mutta mietityttävät tietenkin jäävät takaraivoon kolkuttelemaan. Jos olen masentuneella mielellä, onnelliset loput ovat kaikki kaikessa, mutta mietittyttävät loput ovat usein suosikkejani kunhan olen päässyt niistä yli. 

4.Kertoisitko muutaman kirjan, jota suosittelisit kaikille?

Haastava kysymys. Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva koska se on yksinkertaisesti niin loistava teos ja R.J Palacion Wonder, koska koen, että tarina koskettaisi jokaista ikään katsomatta.  

5.Mistä kirjasta haluaisit nähdä elokuvan?

Olisiko elokuva hyvä? Jos saisin nähdä loistavan elokuvaversion, niin V.E Schwabin Vicious voisi olla jännittävä tapaus. Dramatiikkaa ja toimintaa riittäisi. 

6.Minkä fantasiakirjan satumaailmaa sinun ajatuksiesi satumaa muistuttaa eniten?

Narnian maailma on varmaankin melko lähellä. 

7.Mikä on huonoin lukemasi kirja? Miksi?

Olen edelleenkin sitä mieltä, etten ole lukenut sitä kirjaa, jonka polttaisin roviolla ja jota vihaan ainaisesti. Pohjanoteerauksia kyllä löytyy, mainittakoon esimerkiksi Sally Greenin Puoliksi paha, jonka lukeminen oli niin tuskallista ja jossa ei ollut paljon muuta hyvää kuin kiinnostava kansi. 

8. Minkä kirjan päähenkilö on sinusta mielenkiintoisin?

Hetken pohdiskelun jälkeen vastaan Scarlett O'Hara Margaret Mitchellin romaanista Tuulen viemää. En voi sanoa vilpittömästi pitäväni Scarlettista, mutta hänen kanssaan ei ainakaan tule aika pitkäksi, sen verran dramaattisia ratkaisuja sankaritar tekee. Scarlett on minusta varmaan mielenkiintoinen myös siksi, että hänellä on tapana tehdä täysin päinvastaiset ratkaisut kuin itse tekisin. 

9. Luetko runoja?

Enpä oikeastaan. Vierastan niitä vähän, lähinnä hiukan pelonsekaisesti. Voisin kokeilla tuorein silmin. 

10. Suunnitteletko lukemista tarkasti?

Pistän mielelläni ylös kirjat jotka tahdon lukea, mutten esimerkiksi tee mitään tarkkoja kuukausittaisia lukulistoja. Olen fiilislukija ja liian tarkat suunnitelmat tuppaavat tappamaan kohdallani lukuinnon.

11. Mikä kirja on sykäyttänyt sinua eniten?

Varmaan Patrick Rothfussin Tuulen nimi. Muistan kun luin sen yhdeksännellä luokalla ja olin täysin lumoutunut. Olen sen jälkeen lukenut kirjan n. kaksi kertaa vuodessa ja se on edelleen yksi kaikkien aikojen lempikirjoistani.


Ruusan kysymykset vastauksineen:

1. Minkä genren kirjoja luet eniten?

Varmaan nuortenkirjallisuus tai fantasia.

2. Mikä on lempikirjasi?

En voi mainita vain yhtä, mutta rajataan kolmeen. J.K Rowlingin Harry Potter -sarja, Patrick Rothfussin Tuulen nimi ja Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva

3. Entä lempi lukupaikkasi?

Ks. edelliset kysmykset, kohta kaksi. 

4. Onko sinulla lukulista, vai valitsetko kirjat aina fiiliksen mukaan?

Tästäkin jo puhuin, mutta taidan olla eräänlainen hybridi. Minulla on lukulista, josta kuitenkin valikoin aina fiiliksen mukaan. 

5. Vaihteleeko lukemiesi kirjojen genret vuodenaikojen mukaan?

Eipä oikeastaan. Saatan vallan hyvin lukea esimerkiksi joulukirjoja kesällä ja toisin päin. 

6. Luetko e-kirjoja

En. Minulla ei ole mitään formaattia vastaan, mutta tulen teknologian kanssa usein askeleen jäljessä enkä ole jaksanut kunnolla edes kokeilla. Tykkään ostaa omat kirjat ihan fyysisinä kappaleina hyllyyn asti.

7. Mitkä kaksi kirjaa on jäänyt parhaiten mieleesi tänä vuonna? Miksi?

Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla ja Melina Marchettan The Lumatere Chronices -trilogia. Täällä Pohjantähden alla on mielettömän hieno teos, jonka luin kesällä ja jota ajattelen edelleen usein. Marchettan trilogia oli talven luettuja, mutta rakastuin täysin ja olen lukenut kaikki osat jo uudelleenkin tämän vuoden aikana. 

8. Minkä aihealueen kirjoja luet eniten?

En tiedä olenko tyhmä, mutten osaa tulkita tätä eritavalla kuin genrekysmystä...

9. Onko kirjan ulkonäöllä väliä?

Onhan sillä jonkin verran. En osta kirjoja pelkän kannen perusteella, mutta ruma kansi saattaa vaikuttaa siihen, tuleeko kirjaa luettua vai ei. 

10. Minkä kirjan maisemat haluaisit näkyvän omasta ikkunastasi?

Ihana kysymys! Varmaankin Harry Potter -kirjojen Tylypahkan, koska se tarkoittaisi, että olisin itse siellä. 

11. Luetko mieluummin sarjoja vai yksittäisiä romaaneja? 

Jokunen vuosi sitten olisin varmaankin vastannut sarjoja, mutta nyt päädyn yksittäisiin kirjoihin. Etenkin trilogiat ovat usein turhan pitkiä ja vaikka on ihanaa viettää pidemmän aikaa rakkaiden hahmojen kanssa, yksittäinen kirja on usein napakampi pakkaus ja on mukavaa kun ei joudu odottamaan vuosia kunnes tarinan saa päätökseen.



Heidi P:n kysymykset:

1. Onko joku kirja ollut joskus niin ahdistava tai pelottava, että sinun on pitänyt jättää se kesken?

Ei tule näin äkkiseltään mieleen. Vampyyripäiväkirjojen lukemisen taisin tosin lopettaa viidennen osan jälkeen kyseisestä syystä, mutta silloinkin taistelin sen viidennen osan loppuun. 

2. Luetko kirjaa mieluiten aamulla, päivällä, iltasella vai juuri ennen nukkumaan menoa?

Juuri ennen nukkumaan menoa tai aamulla. Peittojen alla lämpimässä on se juttu. 

3. Luitko teini-ikäisenä kirjoja, ja jos luit, mitkä olivat suosikkejasi?

Koen olevani vielä niin lähellä teini-ikää, että melko lailla samoja suosikkeja oli silloinkin. 

4. Valitseko koskaan kirjaa kansikuvan perusteella? Entä hylkäätkö kirjan sen takia, jos kansi on epäkiinnostava?

Tähän vastasin Ruusan kysymysten kohdassa yhdeksän.

5. Jos saisit säästää hyllystäsi vain viisi kirjaa, mitkä ne olisivat?

Voi apua... Tuulen nimi, Kaksi kaupunkia, Dorian Grayn muotokuva, Fangirl ja Teemestarin kirja. Neljä ensimmäistä, koska lempikirjojani (vain osa) ja viimeinen koska en ole sitä vielä lukenut ja kirja on mielestäni kaunis. 

6. Ostatko kirjoja mieluiten omaksesi vai lainaatko kirjastosta?

Kaksipiippuinen juttu. Jos en ole varma tulenko pitämään kirjasta, lainaan sen kirjastosta, mutta rakkaat lempikirjani tahdon omaksi. Entistä enemmän ostan nykyään omaksi, koska tykkään ajatuksesta, että minulla olisi oma pieni kirjasto. 

7. Luetko omaelämäkertoja?

Luen todella vähän elämäkertoja yleensäkään. Olen ehkä vähän jumiutunut tälle kaunokirjallisuuden puolelle.

8. Oletko koskaan haaveillut oman kirjan kirjoittamisesta? Vai oletko kenties jo kirjoittanut kirjan?
Olen, monestikin. Kirjoittelen jonkin verran itse, mutta kaikki projektit tuppaavat jäämään kesken ja etenkin kuluneena vuonna ole kirjoittanut tuskin mitään. 

9. Pystytkö lukemaan autossa (matkustajana ollessasi tietenkin)?

Pystyn. Nuorempana en pystynyt yhtään, enkä vieläkään mutkaisilla teillä, mutta moottoritiellä oikein hyvin. 

10. Montako kirjaa luet vuodessa?

Sinne 100-190 väliin se on tuntunut osuvan. Tänä vuonna jäänee aika paljon edellistä vuotta vähemmäksi. 

11. Mainitse lempirunokirjasi.
En oikeastaan lue runoja, joten en voi sanoa mitään. Auts.

Itse haastan seuraavat blogit:

Lasisipulissa
Ajatuksia kirjamaasta
Hurja Hassu Lukija
Iltatähden syttyessä

Omat kysymykseni:

1. Pitääkö kirjat mielestäsi lukea ennen elokuvaversion katsomista?
2. Luitko lapsena ja jos luit, mikä oli lempikirjasi?
3. Kaipaatko lukiessasi ehdotonta rauhaa, vai pystytkö keskittymään myös muiden ihmisten läsnäollessa ja mahdollisessa puheensorinassa?
4. Miten järjestät kirjahyllysi?
5. Kirja, joka sai sinut itkemään.
6. Jos pitäisit teekutsut, jonne saisit kutsua viisi fiktiivistä henkilöä, ketkä kutsuisit ja miksi?
7. Lempparisi tänä vuonna lukemistasi kirjoista (voi mainita muutamankin)?
8. Lukevatko perheenjäsenesi paljon tai yhtä aktiivisesti kuin sinä?
9. Kirja, josta tehty elokuvaversio oli sinusta parempi kuin alkuperäisteos.
10. Kirja, jonka tahtoisit lukea uudelleen.
11. Onko sinulla lempikirjailijoita? Jos on, mainitse muutama.

Siinä oli kysymyksiä ja vastauksia vaikka muille jakaa. Kirjaneito kiittää ja kuittaa ja painuu yöpuulle.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Libba Bray - Lair of Dreams

Lair of Dreams on toinen osa Libba Brayn The Diviners -sarjassa, joten tämä bloggaus sisältää juonipaljastuksia edellisestä osasta, The Diviners.

The longing of dreams draws the dead, and this city holds many dreams.

After a supernatural showdown with a serial killer, Evie O’Neill has outed herself as a Diviner. With her uncanny ability to read people’s secrets, she’s become a media darling, earning the title “America’s Sweetheart Seer.” Everyone’s in love with the city’s newest It Girl…everyone except the other Diviners.

Piano-playing Henry DuBois and Chinatown resident Ling Chan are two Diviners struggling to keep their powers a secret—for they can walk in dreams. And while Evie is living the high life, victims of a mysterious sleeping sickness are turning up across New York City.

As Henry searches for a lost love and Ling strives to succeed in a world that shuns her, a malevolent force infects their dreams. And at the edges of it all lurks a man in a stovepipe hat who has plans that extend farther than anyone can guess…As the sickness spreads, can the Diviners descend into the dreamworld to save the city?


Lair of Dreams oli minulle koko vuoden odotetuimpia uutuuksia. Viime joulukuussa luin sarjan avausosan, The Diviners ja olin lumoutunut. Se oli minulle yksi viime vuoden parhaista kirjoista ja odotin tätä jatko-osaa mahdottoman paljon. Julkaisupäivä siirtyi huhtikuulta elokuulle ja syksyn kirjoituksiin liittyvä kirjojen ostolakkoni viivytti myöskin lukemista, joten pääsin kirjan kimppuun vasta lokakuussa. Sitä ennen luin vielä ensimmäisen osan uudelleen virkistääkseni muistojani ja ollakseni siten valmis jatkamaan sarjan parissa.

Evie O'Neill on nyt ilmoittanut julkisesti olevansa Diviner, henkilö jolla on yliluonnollisia kykyjä. Hänestä on hetkessä tullut New Yorkin rakastetuin julkkis, jolla on oma radio-ohjelma ja jota valokuvaajat seuraavat kaikkialle. Vain muut erikoisten kykyjen haltijat katsovat häntä karsaasti ja välit Will-enoon ovat poikki. Kun Sam pyytää Evietä auttamaan äitinsä katoamiseen liittyvän mysteerin kanssa ja kaksikko päätyy muistakin syistä liikkumaan tiukasti yhdessä, on tunteiden sekasotku valmis. Evie on hylännyt Jerichon parhaan ystävänsä Mabelin vuoksi, mutta kummankin sydämessä elää vielä kaipaus. Rehentelevä huijari Sam Lloyd, joka aikoinaan ryösti Evien Penn Stationin asemalla, taitaa kuitenkin olla enemmän kuin miltä näyttää.

Henry DuBoisilla ja Ling Chanilla on yhteinen kyky. Kumpikin kykenee nukkuessaan kävelemään unien maailmassa. Henry yrittää löytää unien kautta kadonneen rakastettunsa ja Ling lupautuu auttamaan. Maailma ei kuitenkaan ole yksinomaan turvallinen, kun New Yorkissa leviää salaperäinen unisairaus. Nukkuvat eivät enää herää unestaan ja kuolevat muutaman päivän sisällä.

Mysteeri mutkistuu mutkistumistaan ja Evie, Sam, Ling, Henry, Memphis, Theta, Jericho ja Mabel ajautuvat yhä lähemmäksi toisiaan.

Oi että. Ensimmäisenä tätä teosta ajatellessa mieleeni nousee tyytyväisyys. Odotukset olivat huikean avausosan jälkeen tähtitieteellisen korkealla, enkä onneksi joutunut pettymään. Lair of Dreams on erinomainen jatko-osa, joka täytti kaikki odotukseni.

Kirjan ja koko sarjan ehdottomia vahvuuksia on Libba Brayn kyky luoda lumoava tunnelma ja tuoda lukija suoraan keskelle sitä. Lair of Dreams imaisee lukijan välittömästi 1920-luvun New Yorkiin, keskelle iloista 20-lukua ja lukija tuntee suorastaan elävänsä Brayn kuvaamassa maailmassa. The Diviners ja Lair of Dreams eivät ole erityisen nopeatempoisia, mutta lukija on silti täysin sisällä tarinassa. Bray on selvästi tehnyt myös taustatyönsä kunnolla ja kirjan historiallinen asetelma tuntuu kaikilta osin uskottavalta. Kiinnostavaa on myös se, kuinka saumattomasti Bray punoo historiallisten tosiseikkojen keskelle yliluonnollisen puolen.

Tunnelman lisäksi minulle kirjan ehdottomia vahvuuksia on värikäs henkilökaarti. Hahmoja on paljon, suurin osa ensimmäisestä osasta tuttuja, mutta myös uusia tuttavuuksia löytyy. Lair of Dreams seuraa kaikkia edellisestä osasta tuttuja hahmoja, mutta keskipisteessä ovat Henry ja Ling. Henry oli yksi suosikeistani ensimmäisessä osassa ja olinkin iloinen päästessäni tutustumaan häneen paremmin. Myös Ling, jonka tapaamme heti kirjan alussa, voitti minut puolelleen. Erityisesti nautin päästessäni seuraamaan Henryn ja Lingin välille kehittyvää lujaa ystävyyttä.

Ensimmäisessä osassa lempihahmoni oli Evie O'Neill, joka valloitti minut höpsöydellään. Evie ei ole itse seikkailun kannalta yhtä isossa osassa kuin aikaisemmin, mutta onneksi häntäkin näkee vielä paljon. Kirjassa on myös romanttinen puoli, mutta draama on edelleenkin vain yksi puoli kirjan muuten niin tapahtumarikkaassa ja tarkoin rakennetussa kuvaelmassa. Kolmiodraama-asetelma Evien, Samin ja Jerichon välillä vahvistuu ja vaikka kyseinen kuvio usein saa minut repimään hiuksiani, tässä sarjassa on onneksi toisin. Itse toivoisin Evien päätyvän yhteen Samin kanssa, mutta tässä vaiheessa on vielä vaikea ennustaa, kuinka loppujen lopuksi tulee käymään. Draama ei kuitenkaan käy hermoille, koska se ei ole kirjan ainut sisältö, eikä siitä tehdä elämän ja kuoleman kysymystä. Kukaan ei ole tunnustanut rakkauttaan vielä kenellekään ja minä vain hihhuloin itsekseni sekavien tunteiden vallassa.

Pidän paljon siitä, kuinka sarjaa on lähdetty rakentamaan. The Diviners -sarjasta on näillä näkymin tulossa neliosainen, joten viimeisiä osia ja suurimpia käänteitä saadaan vielä odotella. Sekä The Diviners, että Lair of Dreams ovat kuitenkin selkeästi myös omia teoksiaan, joissa on selvä kaari, eikä loppuratkaisua jätetä kesken. Aivan kuten ensimmäisessä osassa hoidettiin Naughty John pois pelistä, tässä toisessa osassa kamppaillaan unisairauden kanssa. Taustalla kulkee kuitenkin isompi mysteeri, josta selviää hitaasti pieniä palasia. Kaksi ensimmäistä osaa ovat selkeästi olleet vähän lämmittelyä ja maailmanrakennusta ja veikkaisin, että kolmannessa osassa tulee selviämään paljon asioita.

Lair of Dreams olikin jatko-osa, josta pidin aivan mahdottoman paljon. Jos lähtee vertaamaan sitä ja ensimmäistä osaa, The Diviners on ehkäpä tietyiltä osin hieman parempi. Esimerkiksi kirjan pahis, Naughty John, on niin karmaiseva, ettei toisella osalla ole kauheasti mahdollisuuksia yltää samaan. Silti Lair of Dreams ei missään määrin pettänyt odotuksiani, vaan nautin joka hetkestä teoksen parissa ja se oli mielestäni todella onnistunut jatko-osa.

Lair of Dreams on ainutlaatuinen sekoitus jännitystä, yliluonnollisia elementtejä, huumoria, historian havinaa ja romantiikkaa. The Diviners alkaa olla yksi lempisarjojani ja tulen varmasti palaamaan tämän toisen osan pariin viimeistään ennen kolmannen ilmestymistä.

Arvosana: ♣♣♣♣♣

Teos: Lair of  Dreams
Kirjailija: Libba Bray
Sarja: The Diviners, #2
Kustantaja: Little Brown 
Julkaisuvuosi: 2015
Sivuja: 613
Luettavaksi: omasta hyllystä