maanantai 19. tammikuuta 2015

Hiljaisuus

Blogin puolella on ollut viimeaikoina hiljaista. (Okei, hiljaisuus on kestänyt vajaan viikon, mutta minusta se tuntuu pitkältä ajalta.) Tuntuu, että siitä on ikuisuus, kun olen viimeksi istunut koneen ääreen naputtelemaan tekstiä tänne.

Syy on melko selvä. En ole lukenut kirjaa kannesta kanteen yli viikkoon. Edellinen bloggaukseni on Morgan Rhodesin kirjasta Falling Kingdoms ja sen luin toissasunnuntaina loppuun. Vain vähän yli viikko ja minusta tuntuu kun en olisi lukenut kokonaista kirjaa vuosikausiin. Eihän viikon lukutauko ole edes mikään pitkä, mutta minä olen tottunut lukemaan kirjoja koko ajan, useamman viikossa. En edes muista milloin olen viimeksi ollut näin pitkään saamatta kirjaa loppuun.

Mutta toisin kuin tämä traaginen teksti saa teidät varmasti ajattelemaan, en ole maannut vuoteenomana viikon ajan kykenemättä lukemaan. Sillä olenhan minä lukenut, Tuntematonta sotilasta. Kirja pitää lukea koulua varten ja etenen hitaasti. Kyseessä ei ole kirjan huonous (päinvastoin), vaan Tuntematon sotilas on yksinkertaisesti raskasta luettavaa paitsi aihepiiriltään, myös murteita, sotasanastoa ja nimiä vilisevältä kirjoitusasultaan. Lisäksi koetan pysytellä välikontrollien tahdissa, enkä ahnehtia tai jäädä jälkeen.

Kirjarintamalla on ollut hiljaista myös muiden kiireiden vuoksi. Koulussa on tällä hetkellä jos jonkinmoista häsläystä, samoin konservatoriolla ja oikeastaan kaikkialla muuallakin. Tänään olen käynyt koulussa, varannut kampaamoaikaa, käynyt hammaslääkärissä, aloitellut luovan kirjoittamisen projektia, tehnyt läksyjä, soittanut soittoläksyjä ja vielä pitäisi tehdä ainakin pari kolme muuta asiaa. Lukemiselle on siis vaikea löytää aikaa.

En olekaan pitkään aikaan ollut kiinni näin monessa jutussa, tai ole ollut yhtä stressaantunut. Syksyn osasin ottaa aika rennosti, mutta nyt kaikki tuntuu kaatuvan päälle yhtäaikaa. Pitäisi hakea kesätöitä, valmistautua wanhoihin, kirjoittaa luovan kirjoittamisen lopputyö, tehdä historian portfoliota, valmistautua soittotutkintoon, valmistautua alkavalle sinfoniaperiodille, tehdä hygieniapassikurssia etäkurssina ja tehdä siinä sivussa yleisesti läksyjä ja kaikkea muuta. Mielialat ovatkin viime viikkoina heitelleet laidasta laitaan. Touhussa ja tiimellyksessä tuntuu, että pystyn mihin vaan ja kalenteri vaikuttaa mukavan täydeltä. Illalla kotona kaikki tuntuu olevan liikaa, tekisi mieli vaan syödä suklaata ja katsoa YouTube-videoita kolme tuntia putkeen - ja olla sitten entistä stressaantuneempi kun ei ole tehnyt yhtään mitään.

Onneksi sitä sentään löytää ilonaiheitakin. Hankintaehdotukseni hyväksyttiin kirjastossa, ihana kirjastonhoitaja poisti kaikki maksuni, sain viimein varattua sen kampaamoajan, olen kuunnellut Joutsenlammen musiikkeja non-stoppina, ystävät jaksavat ilahduttaa ja eilen junassa oli joukko hilpeitä keski-ikäisiä naisia jotka saivat minut ja siskoni melkein repeämään nauruun kun ajattelimme, että juuri tuollaisia meistäkin jonain päivänä tulee. Pitäisi vain koettaa iloita pienistä asioista, niin kuin tänä aamuna kun sain aamupalapöydässä melkein kohtauksen kun tajusin, että JacksGap on ladannut uuden videon... (JacksGap: YouTube-kanava jota suosittelen, mutta en kuitenkaan. Alkakaa nimittäin katsoa niin voitte samantien heittää elämänne roskikseen. Sillä teillä ei enää ole sitä.)

Tänään olen sentään ollut ahkera.

Eipä minulla varmaan ole enempää sanottavaa. päästelin vain vähän höyryjä ulos. Palailen kirjaisammin aihein viimeistään sitten kun Tuntematon sotilas on luettu. (Ja toivottavasti aikaisemminkin.)

37 kommenttia:

  1. Hih, olenkin jo ehtinyt ihmettelemään, miksi Kirjaneidolta ei tule uutta postausta! ;) Huh, onpas sulla valtavasti tekemistä!

    Tuntematon sotilas oli kyllä hidasta luettavaa murteellisuuden takia! Muistan vieläkin kun lukiossa ollessani manasin Tuntemattoman sotilaan lukemisen hitautta. Erityisesti kun en ollut aiemmin lukenut ikinä mitään niin murteellista, meni tovi ennenkuin osasin asennoitua uudenlaiseen tyyliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Tuntematonta pitää välillä lukea lause kerrallaan ja oikein pohdiskella mitä tarkoitetaan :D Nyt puolessa välissä alkaa onneksi jo tottua eri murteisiin.

      Lämmittää sydäntä kuulla, että olet ehtinyt jo ihmetellä missä luuraan! Ilmeisesti en sitten ollutkaan ainoa josta tauko tuntui pitkältä :)

      Poista
  2. Minustakin tauko on tunutunut pitkältä, kun yleensä postailet niin hurjaa vauhtia! Olen miettinyt, että missäköhän se Kirjaneito luuraa ;)

    Minä en ole lukenut vielä Tuntematonta sotilasta, mutta ensi vuonna senkin aika koittaa. En tiedä, odottaakko innolla vai tuskaisesti, leffan olen kyllä nähnyt pari kertaa.

    Mitä soitinta muuten soitat? Itse olen pianisti ja musaluokkalainen, niin kiinnostaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Postaustahtini tosiaan on aika hurja, en ole sitä itsekään ennen kunnolla tajunnut :D Minusta Tuntematon sotilas on kyllä hyvä kirja, ei sitä mielestäni turhaan jännittää tarvitse. Vaatii vain keskittymistä. ;)

      Minäkin olin musaluokalla yläasteen! Sello on oma instrumentti, sitä olen soittanut eskarista saakka. :)

      Poista
  3. Pointseja kirjastonhoitajalle ;) terveisin yksi tuleva sellainen

    Joskus blogin alkuaikoina viikon tauko tuntui ikuisuudelta, mutta nykyään tuntuu, että jos ehtii kerran viikossa blogata, se on paljon :D Heh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikkaan, että minunkin blogitahtini saattaa harventua :D Vielä olen kuitenkin sellainen lukuhirmu, että jos en saa kunnollista määrää kaunokirjallisuutta päivässä tulee outo olo ;)

      Kyseinen kirjastonhoitaja sai kyllä ikuisen kiitollisuuteni :D

      Poista
  4. Huhhuh mikä määrä hommia! Taas mietin, miten oikein selvisin lukiosta hengissä. Ei sillä, että yliopistossa pääsisi yhtään helpommalla... :D

    Älä yhtään stressaa blogin suhteen, me kyllä odotamme täällä kärsivällisesti! ;) Ja oi ihanaa kirjastonhoitajaa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Lukio on tosiaan välillä aikaa rankkaa ja kun sattuu vielä olemaan hyviin arvosanoihin tottunut ja velvollisuudentuntoinen... :D Yliopistoa odotellessa sitten!

      Poista
  5. Hei mäkin jouduin puoli vuotta sitten taistelemaan itteni tuon Tuntemattoman sotilaan läpi!! :D Olihan se lopulta ihan mielenkiintoinen, vaikka hidas tosiaankin... Yleissivistävää ainakin. ;)Onnea sullekin urakan kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleissivistys tuossa varmaan on yleisenä tavoitteena :D Minä olen kyllä pitänyt kovasti :)

      Poista
  6. Ymmärrän tuon kiireen. Itse olen vasta yläasteella, enkä myöskään jaksaisi kouluprojekteja ja kokeita, haluaisin vain tehdä asioita, mistä itse tykkään! Sitten harmittaa, kun on tuhlannut koko päivän. Meillä ei ole vielä alkaneet kokeet, mutta varmaan pian. Ja kun suoritin tänä keväänä soittotutkinnon ja aloittelen riparia... :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä soittotutkintoon! Koulu alkaa on välillä on todellinen rasite :)

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Plus mä olen lukenut vuoden 2015 puolella yhden kirjan alusta loppuun. ;) Jos olisin kirjabloggaaja, oma taukoni olisi kestänyt hyvin pitkään.

      Ihana kuitenkin kuulla, ettet hukkunut koulumereen tai tukehtunut nuotteihin. ;)

      Poista
    2. Kiitos <3 Nuotteihin tukehtuminen oli kyllä lähellä kun aloin kahlata 15 sivuista Beethovenia läpi :D Ja yksi kirja on aina parempi kun ei yhtään :)

      Poista
  8. Heh hee. Minun blogitaukoni kesti lähes 2 kuukautta. Hyvä jos ehdin nytkään kirjoitella mitään. Ei sillä etten lukisi, mutta en ikinä ehdi avata konetta ja kirjoitella arvostelua kun täytyy jo miettiä Fysiikan omituisia kiihtyvyys laskelmia ;)

    Minäkin kyllä ehdin ihmetellä mihin olit kadonnut. Usein sinulta tulee viikossa lähes joka päivä postaus ja olen jo tottunut aloittamaan päiväni arvostelusi lukemisella :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaaw, lomalla oli helppoa kun ehti rauhasa istuskella koneen ääressä :) Tuostakin se pitkä aika bloggausten välissä usein johtuu, arvosteluiden kirjoittaminen kun vie aika kauan.

      Poista
  9. Itselläkin tässä meneillään tauko, reilusti pidempi kuitenkin kuin viikko, kun ei ehdi/jaksa lukea mitään opiskeluhommilta... Parin päivän välein saan kuitenkin aikaiseksi jotain luettua, eli kyllä tässä pikku hiljaa edetään! Tsemppiä sinnekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä itsellesi myös! Kirjan lukeminen tuntuu usein niin paljon raskaammalta kuin esimerkiksi netissä pyöriminen... Mutta parempi pikku hiljaa kuin ei ollenkaan :)

      Poista
  10. Kiva kun sustakin kuuluu "pitkästä aikaa" jotakin :) Hirveestihän sulla näyttää olevan tekimistä jo muutenkin niin viikon tauosta ei kannata stressata. Itse olin opiskelu aikana montakin kuukautta lukematta kirjan kirjaa. Tsemppiä ja voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hommaa tosiaan riittää... Onneksi kesää kohti pitäisi helpottaa :) Kieltäydyn stressamasta blogista ja lukemisesta ;)

      Poista
  11. Hienoa, että luet Tuntsikkaa!

    Tiedät kai sen, että Koskela on torpparin poika samasta kylästä, jossa vaarisi isoisä (kuin myös hänen isänsä) oli torpparina ja seppänä. Pari sivua Tuntsikassa onkin samaa kuin Täällä Pohjantähden alla 3:ssa; TPA kokonaisuudessaan muuten kuvaa sitä kulttuuria, jossa yhdet juuresi ovat. Linna on itse samalta paikkakunnalta lähtöisin ja oli töissä työmiehenä siinä kartanossa itsekin sun ikäisenä (niin oli muuten isoisoisäsikin). Selvitän tätä joskus sulle tarkemmin. Sitten kun olet lukenut Tuntsikan lisäksi TPA:sta ainakin I:n. Ja käydään katsomassa paikkoja ja mennään vaikka Pentinkulman päiville (heinä-elokuun vaihteessa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tämän pari kertaa suustasi kuullut :D Vielä koetan painaa kallooni että miten se nyt menikään... ;) TPA odottelee hyllyssä lukemista :)

      Poista
  12. Joo, tuollaiset kaudet ovat tuttuja täälläkin. Minulla on tällä hetkellä meneillään sellainen kummallinen kausi, että paljon teen mutta mitään en saa aikaan. Ei kannata liikaa stressata, tulee vain turhia paineita. Ja kannattaa aina muistaa, että koulutyöt ja "oikea elämä" tulee ennen muita (myös kirjablogia), joten sen mukaan sitten päivän työt järjestää :) Joskus on ihan hyvä, vetää henkeä ja pitää tauko rakkaasta lukuharrastuksesta jos tuntuu, että tulee liikaa kaikkea samaan aikaan! Tsemppiä tuohon urakkaan! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Joskus on tosiaan vaikea priorisoida kun tekisi mieli tehdä kaikki täysillä... Lukemisesta on vain niin tuskallista pitää taukoa :D Tsemppiä sinullekin, toivottavasti saat vielä jotain aikaiseksikin ;)

      Poista
  13. Mäkin oon ollut vähän huolissani että missä olet, mutta onneksi Goodreadsista näki että olet elossa kuitenkin!:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Jos ei Goodreads päivity olen luultavasti kuollut tai ainakin netittömässä paikassa ;)

      Poista
  14. Tsemppiä kiireen keskelle! Oletko muuten huomannut, että blogiasi on siteerattu uusimman Veronica Rothin suomennoksen takakanteen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) The Big Bad Wolf valisti minua asiasta ja säntäsin eilen kirjakauppaan ihastelemaan asiaa omin silmin :D

      Poista
  15. Tsemppiä sinne, mullakin on just nyt hirveä kiire. Kamalasti muistettavia asiota, kaksi tutkielmaa ja sitten semmoinen pikku juttu kuin yhteishaku. Mutta ihana kuulla, että olet hengissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Paljon tsemppiä sullekin, yhteishaku on jännä paikka. Toivottavasti löydät kivan paikan johon suunnata!

      Poista
  16. Hui kun sinulla on hommaa ja niin laidasta laitaan! Itsekin olen miettinyt missä olet ollut, sillä on tullut huomattua ihana aktiivisuutesi täällä blogissa ;) Mutta se tuntuu todella palkitsevalta kun suuren urakan jälkeen paino on tippunut harteilta ja pystyt kestittymään taas täysillä rakkaaseen harrastukseen :)

    Tuossa tilanteessa olisin jo kuolemispisteessä sillä en kestä stressiä kovin hyvin (täytyisi harjoittaa kestävyytäni). Tuntuu että kaikki kaatuu vain päälle ja kärsivällisyyttäni koettelee silloin ihan pienet ja normaalitkin asiat. Voimia ja tsemppiä tuleviin haasteisiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3

      Stressaantuneena kaikki tuntuu tosiaan aina kaatuvan niskaan ja pienistäkin vastoinkäymisistä tulee helposti mahdottoman isoja. Mutta sitten kun hommat on hoidettu, tunnelma todellakin on katossa :)

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)