lauantai 3. tammikuuta 2015

Jonas Gardell - Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin

On vuosi 1982.

Nuori ja kaunis Rasmus astuu junasta Tukholman keskusasemalla. Taakse jää pikkukylä Värmlannissa, edessä on syntinen Tukholma.

Benjamin on Jehovan todistaja. Hän kiertää ovelta ovelle puhumassa ihmisille Jumalasta. Mikään ei voi horjuttaa hänen uskoaan paitsi, että oven sattuu avaamaan Paul; Jumalan luomista homoista lämpimin, hauskin ja flirtein ikinä.

Ja kun jouluaattona pimeys on laskeutunut kaupungin ylle ja lumihiutaleet leijuvat maahan, Rasmus ja Benjamin kohtaavat. Eikä mikään palaa enää koskaan ennalleen.

Kirjassa kerrottu on todella tapahtunut. Kauan sitten, Tukholman kaupungissa. Nuoria miehiä sairastui, kuihtui ja kuoli pois. Jonas Gardell oli yksi niistä, jotka selviytyivät. Tämä on tarina hänestä ja hänen ystävistään.

Tämä bloggaus käsittelee trilogian kaikkia osia, 1. Rakkaus, 2. Sairaus ja 3. Kuolema. Olen lukenut nämä niin tiiviissä tahdissa, etten jaksa tehdä jokaisesta omaa postaustaan, mutten halua jättää huomiottakaan. Trilogia on hyvin yhtenäinen ja mielipiteeni jokaisesta osasta on hyvin samanlainen, joten enköhän saa tehtyä järjevän yhteenvedon. Alun takakansi on ensimmäisen osan takakansi ja puhun trilogiasta kokonaisuutena, joten bloggaus ei sisällä juonipaljastuksia myöhemmistä osista. Tämän voi siis lukea, vaikkea trilogiasta mitään tietäisikään.

Tämän Gardellin trilogian lukeminen oli pyörinyt mielessäni jo pitkään. Olin kuitenkin hieman peloissani enkä uskaltanut pitkään aikaan tarttua ensimmäiseen osaan. Pelkäsin sitä tunteiden vyöryä, jonka tämä luultavasti saisi aikaan. Olin hyvin varma, että tämä trilogia murskaisi sydänparkani palasiksi. (Niin kuin se tekikin.) Lopulta kuitenkin lainasin ensimmäisen osan kirjastosta ja maanantaiyönä sain äkillisen inspiraation aloittaa. Luin kirjan yhdeltä istumalta keskellä yötä, itkin ja rakastin. Maanantaina menin kirjastoon, lainasin toisen osan ja luin sen samana yönä. Tiistaina hain kolmannen ja luin senkin yöllä. (En tiedä mistä tämä yölukeminen sai alkunsa, mutta noin vain kävi.) Trilogia särki sydämeni tuhannen sirpaleiksi, etenkin viimeinen osa. Tämä on taas niitä trilogioita, joita lukiessa itken puolihysteeristä itkua nenäliinavuoren keskellä.

Trilogia seuraa useita henkilöitä 80-luvun Ruotsissa. Eletään aikaa, jolloin seksuaalivähemmistöjen asema on juuri hitaasti alkamassa parantua. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun aletaan puhua tappavasta taudista johon homot kuolevat. Aids, eli homorutto, kuten monet siitä puhuvat. Nuoria miehiä kuolee näiden elämän ollessa vasta alussa, he kuihtuvat pois eristetyissä sairaalahuoneissa, halveksittuina ja kammoksuttuina. Diagnoosi tietää varmaa kuolemaa, elinaikaa voi olla jäljellä vielä vuosia - joillain kyse on kuukausista. Lopulta kaikki kuitenkin menehtyvät. Ruumiit viedään pois mustissa jätesäkeissä ja miehet järjestävät toistensa hautajaisia. Kuolevat, tartunnan saaneet kantavat jo kuolleiden arkkuja.

Tästä kaikesta kertoo Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin.

Trilogian keskiössä ovat Rasmus ja Benjamin, jotka tapaavat eräänä jouluaattona molempien ollessa 19-vuotiaita. Rasmus on muuttanut Tukholmaan opiskelemaan, Benjamin on Jehovan todistaja ja joutuu lopulta valitsemaan uskonsa tai Rasmuksen välillä. Tämäkään rakkaustarina ei pääty onnellisesti.

Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin on todella nappaavaa, mutta rankkaa ja sydämen särkevää luettavaa. Kirjoja lukiessa itkee ja nauraa (joskus jopa samaan aikaan), eikä tarina jätä rauhaan. Kirjat kerrotaan useista näkökulmista ja monien henkilöiden elämäntarinat tulevat tutuiksi. Ensimmäisessä kirjassa keskitytään lähinnä Rasmukseen ja Benjaminiin, mutta myöhemmissä osissa isoon osaan nousevat myös monet muut.

Trilogia ei etene orjallisen kronologisessa järjestyksessä. Ajassa pompitaan edestakaisin ja jo hyvin alussa on selvää, ketkä tulevat kuolemaan. Toisessa osassa olinkin välillä hieman hämmentynyt, sillä kirjassa hypittiin ajassa edestakaisin ja oltiin vuoroin sairaita ja vuoroin terveitä. Kirjojen nimet, 1. Rakkaus, 2. Sairaus ja 3. Kuolema ovat kyllä hyvin suuntaa-antavia siitä mitä tulee missäkin kirjassa tapahtumaan, mutta täysin perinteiseen tapaan tarinaa ei kerrota.

Välillä on myös faktapainotteisia lukuja, jotka käsittelevät homojen asemaa 1900-luvulla ja jotka ovat usein aika kammottavaa luettavaa. Ei nykyinenkään yhteiskuntamme ole kaikista ennakkoluuloista vapaa, mutta noista ajoista ollaan kuitenkin tultu iso askel eteenpäin.

Mutta vaikka Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin on kertomus aidsista, se on myös kertomus rakkaudesta. Rasmuksen ja Benjaminin rakkaustarina on kaunista luettavaa, jossa ei säästellä lukijan sydänparkaa. Vuosien varrelle mahtuu suloisia, hauskoja ja kauniita hetkiä, mutta myös riitoja ja tuskaa ja lopulta sairaus ja kuolema. Minä pidinkin trilogiassa eniten juuri Rasmuksen ja Benjaminin osuuksista.

Oma suosikkini kaikista kolmesta kirjasta on viimeinen, Kuolema. Se on ehdottomasti surullisin, mutta siten myös kaikista koskettavin. Sitä lukiessani itkin hysteeristä itkua keskellä yötä ja olin niin  surullinen ja vihainen. Kirjassa on eräs kohta, jossa halusin yksinkertaisesti kuristaa Rasmuksen vanhemmat, sillä inhosin ja vihasin heitä niin paljon. Lopussa olin ihan palasina, mutta jotenkin hassusti onnellinen samaan aikaan. Täytyy myös sanoa, että eräät tietyt hautajaiset viimeisessä kirjassa saivat minut yhtä aikaa itkemään vuolaasti ja hymyilemään. Tunteiden vuoristorataa.

En tiedä olenko käsitellyt tässä bloggauksessa puoliakaan siitä, mitä mielessäni pyörii. Luin trilogian aivan viime vuoden loppuun ja olen prosessoinut sitä viimepäivät. Näin jälkeenpäin ajatellen trilogia olisi ansainnut paikan viime vuoden top-listoillakin, mutta listoja tehdessäni olin vielä niin vereslihalla tämän lukemisesta, etten oikein tiennyt vielä mitä ajatella. Annan tälle jälkikäteen kunniamaininnan.

Suosittelen trilogian lukemista todella lämpimästi. Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin on tarina rakkaudesta, sairaudesta ja kuolemasta. Etenkin mieleeni on jäänyt eräs lause, jonka Benjamin sanoo ensimmäisessä kirjassa.

"Minä haluan, että elämäni aikana saan rakastaa jotakuta, joka rakastaa minua."

Siinä kiteytyy mielestäni yksi kirjan tärkeimmistä ajatuksista.

Arvosana: ♣♣♣♣♣

Teos: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin: 1. Rakkaus
Kirjailija: Jonas Gardell
Ruotsinkielinen alkuteos: Torka aldrig tårar utan handskar - 1. Kärleken
Kääntäjä: Otto Lappalainen
Trilogia: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin, #1
Kustantaja: Johnny Kniga
Julkaisuvuosi: 2013 (alkuperäisteos 2012)
Sivuja: 294
Luettavaksi: kirjastolaina

Teos: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin: 2. Sairaus
Kirjailija: Jonas Gardell
Ruotsinkielinen alkuteos: Torka aldrig tårar utan handskar - 2. Sjukdomen
Kääntäjä: Otto Lappalainen
Trilogia: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin, #2
Kustantaja: Johnny Kniga
Julkaisuvuosi: 2014 (alkuperäisteos 2012)
Sivuja: 300
Luettavaksi: kirjastolaina

Teos: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin: 3. Kuolema
Kirjailija: Jonas Gardell
Ruotsinkielinen alkuteos: Torka aldrig tårar utan handskar - 3. Döden
Kääntäjä: Otto Lappalainen
Trilogia: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin, #3
Kustantaja: Johnny Kniga
Julkaisuvuosi: 2014 (alkuperäisteos 2013)
Sivuja: 304
Luettavaksi: kirjastolaina

22 kommenttia:

  1. Kuulostaa mielenkiintoiselta ja tärkeältä kirjalta, mutta liian surulliselta minulle. Ehkä sitten vanhempana :( Tuo sitaatti kirjasta on kyllä kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos todella vierastaa surullisia kirjoja kannattaa olla varuillaan tämän kanssa :D Suosittelen kyllä kokeilemaan, vaikka sitten parin vuoden kuluttua jos ei nyt.

      Poista
  2. Minä niin aion lukea tämän trilogian! Niin paljon hienoja asioita olen kuullut, etten tätä voi enää ohittaa!

    VastaaPoista
  3. Taidan tietää mistä hautajaisista puhut. Vuoristorata, kyllä, ja varsinainen elämys :D

    Ja jos vain kiinnostaa, niin suosittelen katsomaan kirjoista tehdyn tv-sarjankin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainiin, unohdin kokonaan, että tästä oli se tv-sarjakin! Kiitos muistutuksesta :) Ihanaa, että sinäkin pidit tästä.

      Poista
  4. Mä olen lukenut jokaisesta parikymmentä ekaa sivua kun selailin kännykällä e-kirjojen ilmaisnäytteitä. Ykkönen kävi lainassa, mutta piti palauttaa lukematta.

    Jonain päivänä, varmasti!

    VastaaPoista
  5. Tämä on jo pitkään ollut lukulistalla, mutta nyt luulen, että hommaan käsiini, kunhan saan edellisen projektin luettua. :) Vaikka surullisuus hieman pelottaakin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus on kiva lukea surullisia kirjoja, vaikka tämä kierolta kuulostaa kuulostaakin :D Suosittelen tätä paljon!

      Poista
  6. Tuo rakkautta käsittelevä sitaatti on kyllä todella kaunis, ja minulle tuli siitä mieleen tämä keskustelu, jota on nyt käyty kun tasa-arvoisesta avioliittolaista on puhuttu. Miksi kaksi ihmistä ei saisi rakastaa toisiaan, olisivat sitten mitä sukupuolta tahansa? Kuulostaa kyllä lukemisen arvoiselta trilogialta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tasa-arvoinen avioliittolaki kävi minunkin mielessäni tätä lukiessa. Onneksi nyt ollaan menossa parempaan suuntaan. Suosittelen tätä trilogiaa todella paljon!

      Poista
  7. Jes, ekan osan sain tänään juuri kirjastosta, en malta odottaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh! Toivotan antoisaa lukukokemusta! :)

      Poista
  8. Voi eikä, nämä kirjat ovat ihan täydellisiä! Luin kaksi ekaa kans samalta istumalta aina sitä mukaa kun ostin uuden, ja rakastuin! ♥ Itse en tosin ihan huutoitkua ole vielä itkenyt (tai oikeastaan en ole itkenyt ollenkaan), mutta katsotaan miten kolmososan kanssa käy, jahka saan sen aloitettua D:

    Ihan mielenkiinnosta kysyn, että ootko jo nähnyt kolmiosaisen tv-sarjan, jonka (luullakseni) Gardell kirjoitti samaan aikaa kirjojen kanssa? :D Jos et niin suosittelen kyllä katsomaan, aivan täydellinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole vielä nähnyt, suunnitelmissa kyllä on. :) Minä olen kirjojen kanssa itkeväistä sorttia, joten kyynelkanavat aukesivat usein... :D Antoisia lukuhetkiä kolmannen osan kanssa!

      Poista
  9. Ihana blogikirjoitus :) <3

    Hieno trilogia ja Sveriges Televisionin tv-sovitus on hyvä, kannattaa katsoa.

    Suosittelen korjaavaksi kokemukseksi Tony Kushnerin näytelmää Angels in America (1991–1992) ja siitä tehtyä samannimistä mini-televisiosarjaa (HBO 2003). Sama aihe yhdysvaltalaisessa kontekstissa, mutta... mutta... mutta... hm... ...tiedän, että sulle ei saa paljastaa käänteitä, joten sanotaanko vain että: You are fabulous creatures, each and every one. And I bless you: M o r e L i f e.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tv-sarja pitäisi kyllä katsoa, mutta nyt on menossa Mennyt maailma joten katsotaan sen jälkeen ;)

      Tuo Angels in America kuulostaa mielenkiintoiselta, pitänee ottaa hiukan selvää siitäkin. Korjaava kokemus kuulostaa hyvältä ;)

      Poista
  10. En ole lukenut kirjoja, mutta katsoin tv-sarjan kun se syksyllä tuli uusintana. En olet varmaan koskaan itkenyt niin paljon kuin sitä katsoessani. Siksi jätin 1. osan hyllyyn taannoin kirjastossa, huolestutti ettei lukukokemus voi olla niin hyvä (parempaakaan adjektiivia en tähän keksinyt). Mutta tekstisi perusteella huoli on turha. Täytyy siis lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en tv-sarjaa ja kirjaa osaa verrata, mutta kirjat ainakin olivat Loistavia isolla ällällä. :) Suosittelen!

      Poista
  11. Hyvä postaus koko kirjasarjasta. Itsekin pidin eniten viimeisestä, vaikka se on myös riipivin. Tv-sarja oli todella hyvä, harvoin kirjaan perusta tv-sarja uppoaa niin, mutta se todellakin kannattaa katsoa. Loistavat näyttelijät kruunavat kaiken :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viimeinen oli kyllä ehdottomasti surullisin, mutta myös paras. Tv-sarjan haluan todellakin katsoa kun sitä täällä on näin moni kehunut. :)

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)