maanantai 12. tammikuuta 2015

Kathryn Stockett - Piiat

Sydämellinen menestysromaani arjen pienistä rikoksista ja uroteoista

Mustat ja valkoiset elävät rinnakkain, mutta toisiaan tuntematta Jacksonin Mississippissä. Mustille naisille opetetaan, miten valkoisissa kodeissa ollaan palveluksessa ja valkoisille naisille, miten aviomies napataan. Paljon muita vaihtoehtoja ei elämä naisille tarjoa etelävaltioiden pikkukaupungissa 1960-luvun alussa.

Vanha maailma vanhoine sääntöineen on kuitenkin murtumassa, eikä parikymppinen Skeeter halua  päätyä kotirouvaksi. Hän ryhtyy kokoamaan kirjaa mustien kotiapulaisten elämästä havitellessaan omaa uraa. Hanke on vaarallinen sekä piioille, että heidän emännilleen. Kotiapulaiset pelkäävät työpaikkojensa puolesta, valkoiset työnantajat eivät halua nähdä totuutta elämästään. Esiin nousee kuitenkin myös aito lämpö ja kiintymys, jota roturajat eivät voi estää.  

Kirjan helmeilevä tarina vetää huumorilla ja rehellisyydellään imuunsa ja valaa uskoa siihen, että yhdessä meidän on mahdollista tehdä maailmasta parempi paikka.

Meillä on kotona suuri ja sotkuinen kirjahylly. Minkäänlaista organisointisysteemiä ei ole ja kun etsii jotain tiettyä, pitää kirjaimellisesti etsiä. Niinpä sen jälkeen, kun ostin itselleni Dickensin Kaksi kaupunkia tietämättä, että meillä on se jo kotona, olen aina säännöllisin väliajoin silmäillyt hyllyä tarkemmin ja koettanut painaa mieleeni mitä kaikkia aarteita siellä mahtaakaan olla. Kasasin huoneeseenikin pienen pinon kirjoja, jotka toivon lähiaikoina lukevani. Piiat päätyi tuohon pinoon heti kun onnistuimme sen äitini kanssa hyllyn syövereistä löytämään, olen nimittäin halunnut lukea kirjan jo pitkään, mutten vain ole saanut aikaiseksi.

Piiat kertoo elämästä 1960-luvun etelävaltiolaisessa pikkukaupungissa. Mustat ovat kaupungissa kokonaan toista kastia, he käyvät eri kouluja, asuvat eri kaupunginosassa ja käyvät eri kahviloissa. Perheissä toimivilla kotiapulaisilla on usein eri vessat, koska pelätään, että he saattavat levittää tauteja. Heidän on koko ajan on oltava varpaillaan, sillä yhdestä virheestä saattaa joutua maksamaan koko loppuelämänsä ajan.

Piiat on hyvin mukaansatempaava ja aidon tuntuinen tarina. Kirjan kerronta on elävää ja lukija huomaa sukeltavansa sisään tarinaan. Piiat muistuttikin minua yhdestä lukemisen hienoimmista puolista. Minä olen 17-vuotias suomalainen tyttö ja elän vuodessa 2015, mutta silti voin elää mukana mustan kotiapulaisen elämässä 1960-luvun etelävaltioissa. Aika siistiä kun oikein ajattelee, eikö? Sillä Piikoja lukiessani oli tunsin todella olevani sisällä tarinassa. Jokin kirjan kerronnassa ja henkilöissä vain on sellaista, mikä saa tempautumaan mukana tarinaan ja elämään sitä yhdessä henkilöiden kanssa. Stockett mainitsee myös useita historiallisia tapahtumia, kuten Rosa Parksin joka kieltäytyi antamasta bussissa paikkaansa valkoiselle, John F. Kennedyn murhan ja Martin Luther Kingin kuuluisan "I have a dream" -puheen. Juuri nuo lukijalle tutut historiatiedot saavatkin luetun tuntumaan aidolta.

Huolimatta rankastakin aiheestaan, Piiat ei kuitenkaan ole kovinkaan synkkää luettavaa. Kyllä lukiessa raivostuttaa mustien saama kohtelu, mutta varsinaista ahdistusta ei kuitenkaan tunne. Kirjan kerronta on sen verran pirteää ja mukana on onnellisiakin tapahtumia.

Kirjaa kerrotaan kolmesta näkökulmasta. On miss Skeeter, nuori ja naimaton nainen, joka haaveilee toimittajan urasta ja saa idean ryhtyä kokoamaan kirjaa mustien kotiapulaisten elämästä. Aibileen on monivaiheisen elämän elänyt kotiapulainen, joka ensimmäisenä suostuu kertomaan tarinansa Skeeterille. Kolmas kertoja on Minny, Jacksonin rääväsuisin kotiapulainen, joka uhkaa joutua suuren suunsa vuoksi pahoihin vaikeuksiin. Kolme näkökulmaa toimivat hyvin ja kokonaisuus oli ehjä. Henkilökohtaisesti nautin kuitenkin eniten Skeeterin osuuksista, sillä samaistuin eniten juuri häneen.

Kirjan alku oli hiukan hidasta luettavaa, kun en ollut vielä sisällä tarinassa. Mutta sitten kun Piiat alkoi viedä, niin huomasin pohdiskelevani kirjaa koulussakin. Olisin viihtynyt tarinan parissa vielä pidempäänkin ja tunteeni kirjan loppua kohtaan ovat hiukan ristiriitaiset. Pidin siitä, miten kaikkien hahmojen tarinat päättyivät, mutta jotenkin loppu tuli kauhean pian. Yhtäkkiä kaikki olikin jo siinä. Olen sulatellut kirjaa jo monta päivää, enkä ole vieläkään ihan varma mitä ajattelen. Luulen kuitenkin, että mitä pidempään kirjan lukemisesta on, sitä enemmän olen sinut kaiken kanssa.

Piiat oli erinomainen kirja. Mielenkiintoista luettavaa ja tärkeä aihe. Suosittelen!

Arvosana: ♣♣♣♣

Teos: Piiat
Alkuperäisteos: The Help
Kirjailija: Kathryn Stockett
Kääntäjä: Laura Beck
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2010 (alkuperäisteos 2009)
Sivuja: 462
Luettavaksi: perheen hyllystä
Haasteet: 2015 lukuhaaste, "A book that became a movie"

14 kommenttia:

  1. Tämä on lukulistalla, koska yläasteen historiayhteiskuntaopin opettajani suositteli kokeilemaan.

    Piiat on muuten hämmentävä kirja. En ole törmännyt (okei, en edes etsinyt) ainoaankaan negatiiviseen sanaan siitä, mutta silti jotenkin jokainen divari tyrkyttää sitä mulle naurettavan alhaisella hinnalla.

    (Ps. Mainospuheillesi kunniaa, Tuulen nimi aloitettu. Taisin vähän jo rakastua Kvotheen.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi Tuulen nimi <3 Jee mainospuheet toimii :D Haluan ehdottomasti kuulla lopullisen mielipiteesi sitten joskus! (Ja oi Kvothe <3)

      Piikoja suosittelen myös ;)

      Poista
  2. Olen nähnyt kyseisestä kirjasta tehdyn elokuvasovituksen, mikä oli mielestäni loistava. Ehkä tartun kirjaankin joskus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leffan haluan ehdottomasti nähdä! Kirjaa suosittelen myös :)

      Poista
  3. Olen miettinyt tätä kirjaa kohtaan, jossa luetaan ystävän suosittelema kirja. Olen nimittäin saanut vinkkiä, että on hyvä. :) Arviosi kuulostaa mukavan lupaavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Vielä parempi jos saa haasteeseenkin mukaan :)

      Poista
  4. Pitäisi lukea tämä ensinnäkin tärkeän aiheen ja toiseksi ihanan aikakauden takia. Ehkäpä joskus :)

    Vähän samassa aihepiirissä ja ajassa liikkuu Hairspray-elokuva, joka on varsin höttöinen musikaali, mutta puhuu myös suvaitsevaisuuden puolesta. Suosittelen ehdottomasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hairspray... On käynyt joskus mielessä katsominen, mutten ole tullut kuitenkaan katsoneeksi :D Kiitos suosituksesta, koetan muistaa kun mietin epätoivoisena mitä voisi katsoa ;) Piikoja suosittelen edelleen!

      Poista
  5. Tämä on kyllä huippu kirja ja elokuva oli kyllä tosi hyvä myös. :) Oletko lukenut Kuin surmaisi satakielen, siinä käsitellään tummien oikeuksia kanssa, mutta lapsen näkökulmasta kerrottuna. Se on todella hyvä kirja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuin surmaisi satakielen on tuossa kirjahyllystä huoneeseeni kuljettamassani pinossa. Tarkoituksena on lukea ihan lähitulevaisuudessa, kunhan saan Tuntemattoman sotilaan ja pari muuta keskeneräistä projektia pois alta. :) Kiitos vinkistä!

      Poista
  6. Rakastin Piiat elokuvaa, yksi parhaista 2011 vuoden elokuvista! Täytyypä katsastaa joku päevä yltääkö kirjakin samalle tasolle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kokeilemaan kirjaa! Elokuva täytyy minun nyt kyllä nähdä kun kaikki sitä tuntuvat kehuvan :)

      Poista
  7. Nyt tulee tyhmä ja vielä aiheeseen liittymätön kysymys; onko Dickensin Kaksi kaupunkia sama kuin Tales of Two Cities? Kiitos.
    Ja Piioista vielä, ettei mene ihan aiheesta ohi; olen nähnyt Piiat-elokuvan ja lukenut myös kirjan, nehän on todella hyviä! Sen verran vielä, että luin kirjan ekaa kertaa, kun olin kymmenen, ja muutaman vuoden jälkeen tajusin kirjasta paljon enemmän kuin tuolloin nuorempana! Uusintalukemiset siis kannattaa!
    Bella

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama kirja on kyseessä. :) Olen samaa mieltä, usintalukemiset kannattavat aina, itse luen tosi paljon kirjoja uudestaan ja monet kyllä avautuvat toisella kertaa aivan eri lailla. :)

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)