lauantai 24. tammikuuta 2015

L.M Montgomery - Anna omassa kodissaan

Anna omassa kodissaan on viides osa Anna-sarjassa joten tämä bloggaus sisältää juonipaljastuksia edellisistä osista.

"Merellä häämötti pari purjevenettä, jotka lipuivat metsän reunustaman rannan pimennossa. Lahden vastakkaisella puolella soivat pienen valkoisen kirkon kellot. Niiden ääni väreili vienon haaveellisina yli vetten sulautuen maininkin hiljaiseen kohinaan. Satamasuun viereisellä kalliolla välkähti lämpimänä ja kultaisena majakan pyörivä valo vasten kirkasta pohjoistaivasta. Kaukana taivaanrannalla näkyi ohikulkevan aluksen muodostama koukeroinen harmaa savuviiru.
- Kaunista, kaunista! kuiskasi Anna. - Minä tulen rakastamaan Neljää tuulta, Gilbert! Missä meidän talomme on?
- Sitä ei näy vielä - tuota poukamaa saartava koivikko peittää sen. Sieltä on yli kilometrin matka Glen St. Maryyn ja meiltä majakalle on melkein toinen mokoma. Naapureita meillä ei ole monta. Aivan lähellä on yksi ainoa talo, enkä tiedä kuka siinä asuu. Tuleekohan sinun ikävä kun minä olen poissa?
- Ei suinkaan, minulla on seuranani tuon majakan valo ja koko tämä ihanuus."
-L.M Montgomery: Anna omassa kodissaan, s. 26-27

Viime postauksessa valittelin kiirettä ja sitä kuinka en tahdo ehtiä lukea. Ilmeisesti höyryjen ulos päästäminen auttoi, sillä sain tämän Anna-sarjan viidennen osan luettua heti parin päivän sisään. (Bloggauksen väsäilyyn ei tosin ole ollut aikaa ennen kuin vasta nyt.) Itse asiassa kyseisellä postauksella tuntuu olleen muutenkin hyvä vaikutus, sillä olen saanut tällä viikolla paljon aikaan ja minusta on tuntunut enimmän aikaa siltä, että selviän kaikesta vielä hengissä. Haluankin kiittää teitä kaikki ihania siellä ruudun toisella puolella, valtava kommenttirypäs ja tsemppauksenne ovat ihan oikeasti auttaneet. Kiitos! ♥

Nyt sitten Annojen pariin.

Anna omassa kodissaan kertoo Annan ja Gilbertin avioliiton ensimmäisistä vuosista. Gilbert on saanut lääkärin Glen St. Maryn kylästä ja Anna jättää Avonlean taakseen. Uudet naapurit ja ystävät tuovat elämään uusia tuulia ja Annan Gilbertin kodissa koetaan niin onnen kuin surunkin hetkiä.

Anna omassa kodissaan on kirja, johon olen aina suhtautunut hiukan ristiriitaisesti. Se kertoo Annan ja Gilbertin avioliiton alkuajoista, kirjassa nähdään niin pariskunnan häät kuin esikoisen syntymäkin. Montgomery ei petä ja romanttinen sydämeni nauttii. Toisaalta kirja ei muuten ole koskaan ollut erityinen suosikkini. Se sortuu ajoittaiseen tylsyyteen, eikä kirjan uudempi hahmokaarti tule vielä yhtä läheiseksi kuin myöhemmin. Anna omassa kodissaan ei siis ole suosikkini sarjassa, mutta Annoista ei vain keksi mitään kovinkaan pahaa sanottavaa.

Juuri tässä kyseisessä Anna kirjassa minua on aina eniten kiehtonut Leslie Mooren tarina. En nyt mene spoilerien takia yksityiskohtiin, mutta muistan jo pienenä lukeneeni varsin lumoutuneena tämän elämän traagisista käänteistä, lopullisesta suunnasta puhumattakaan. Montgomery heittää peliin nimittäin aikamoisen juonenkäänteen kirja loppupuolella, jota muistan kyllä ensimmäisellä kerralla ihmetelleeni pitkään.

Uusista hahmoista parhaiten mieleeni ovat jääneet Leslien (pakko muuten sanoa, että olen aina pitänyt nimestä Leslie valtavan paljon) lisäksi kapteeni Jim ja Cornelia-neiti. Kapteeni Jim on hurjine tarinoineen ja hyvine sydämineen ihana hahmo ja Cornelia-neitiä on vaikea unohtaa.

Olen muuten lukiessani Annoja pitkästä aikaa uudelleen hämmästellyt sitä, kuinka nopealukuisia kirjat ovat. Eihän Annoilla ole mittaakaan kuin reilut kaksisataa sivua per kirja, mutta silti niiden läpi suorastaan liitää. Luultavasti kirjojen tuttuus tekee lukemisesta niin helppoa ja kun lukemani kirjat usein tuppaavat olemaan sen nelisensataa sivua niin kaksisataa tuntuu aina todella lyhyeltä. Niin tai näin, Annojen kanssa aika rientää nopeasti.

Nyt sarjasta lukematta on enää Annan perhe, Sateenkaarinotko ja Kotikunnaan Rilla. Erityisen haikeaksi en oloani tunne, sillä kuten vuodet ovat osoittaneet, Annojen pariin voi aina palata uudelleen. Odottelenkin innolla jo suosikkini, Kotikunnaan Rillan pariin pääsemistä. Ja kun Annat on luettu tekisi mieli lukea Runotytötkin uudelleen... Nostalgiaa kun nämä tarjoavat vaikka millä mitalla.

Arvosana: ♣♣♣♣

Teos: Anna omassa kodissaan
Alkuperäisteos: Anne's House of Dreams
Kirjailija: L.M Montgomery
Kääntäjä: Hilja Walldén
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 1976 (alkuperäisteos 1917, ensimmäinen suomenkielinen painos 1922)
Sivuja: 221
Luettavaksi: omasta hyllystä

12 kommenttia:

  1. Ihanaa nostalgiaa, sitä Annat kyllä tarjoavat ja ovat ehkä siksi rakkaita aina vaan. Itse luin Annat ensimmäisen kerran teini-iässä, myöhemmin opiskeluaikana ja nytkin olen niihin toisinaan palannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annat ovat kyllä siitä ihania, että niiden pariin voi aina palata uudelleen! :)

      Poista
  2. Minä taidan olla yksi niistä harvoista, jotka eivät lukeneet näitä tyttökirjoja nuoruudessaan. Luin runotytöt muutamia vuosia sitten ja annat vasta viime vuonna. :) olin jo vannoutunut runotyttö-fani, ja epäilin voisiko annat olla yhtä hyviä. Mutta olihan ne, ellei parempiakin! Sisäinen romantikkoni ainakin tykkäsi, runotytöissäkin olisin nimittäin mielelläni lukenut pidempään jatkoa. Itseasiassa minulla on vieläkin lukematta ne kaksi uudempaa annaa, anna opettajana ja annan perhe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Runotytöille muistan minäkin kaivanneeni jatkoa... Onneksi Montgomeryn kirjat purevat kaikenikäisiin! :)

      Poista
  3. Minä olen lukenut Anna-sarjaa juuri tähän kirjaan asti ja Annan perheen ajattelin lukea ensi kuussa. :) Itse en oikein lue mitään kirjaa nopeasti, jollei ole koukuttava. Runotytöt ovat tosi hyviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla Montgomeryt menevät nopeasti kun osaan puolet lauseista ulkoa :D Toivotan mukavia hetkiä loppujen Annojen parissa!

      Poista
  4. Hei oletko jo saanut käsiisi Rick Yanceyn Äärettömän meren? Blogiasi on siteerattu senkin sisäkannessa! Huippu homma! :) keep up the good work :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, en ole, pitänee rynnätä kirjakauppaan katsomaan sitäkin omin silmin! :D Kiitos!

      Poista
  5. Minäkin suhtaudun tähän vähän ristiriitaisesti juuri samoista syistä. Muistan, että olin alussa ihan sekaisin, että "kuka tää rouva Blythe on?", kunnes tajusin, että Annahan se :D

    Muistan koulussa itkeneeni katkeria kyyneleitä, kun Jim ja Joyce kuolivat, vaikka luinkin kirjaa uudelleen. Tyypit katsoivat silleen "mitä toi nyt taas tossa vollottaa".

    Cornelia-neiti on kyllä ihan paras hahmo :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna on kyllä minunkin mielessäni ikuisesti Shirley, eikä Blythe. :D Minä en ole tainnut parkua muussa Anna-kirjassa kun Kotikunnaan Rillassa.

      Poista
  6. Minä puolestani pidän tästä kirjasta paljonkin. Lesley Moore on minustakin kirjan vahvimpia persoonia kaikessa traagisuudessaan. Luin kirjan äskettäin ja postauksessani suosittelin lukemaan mahdollisimman vanhaa käännöstä, koska näitä uudempia painoksia on lyhennetty. Alkukielinen versio olisi tietysti parhain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun suosikkejani tämä ei Annoista ole, mutta ihana kirja silti. Pitäisi varmaan lukea koko sarja alkuperäiskielellä, niin kuin tein Kotikunnaan Rillan kanssa ja se oli aika silmiä avaava kokemus.

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)