maanantai 5. tammikuuta 2015

L.M Montgomery - Annan unelmavuodet

Anna-sarja, #3

Annan unelmavuodet on minulle kirja, josta koen mahdottomana jakaa ajatuksiani ilman juonipaljastuksia, joten tämä bloggaus sisältää merkittäviä spoilereita kirjasta! Sarjan ensimmäinen osa on Annan nuoruusvuodet.

"Iltahämärän tunnelmaan vaipuneina he [Anna ja Gilbert] nojasivat sillan kaidepuuhun. Juuri tällä paikalla Anna oli kiivennyt pois vajoavasta ruuhesta sinä päivänä, jolloin Elaine, liljaneito, ajelehti Camelotiin. Auringonlaskun himmeä purppuranhohde viipyi vielä läntisellä taivalla, mutta kuu alkoi nousta ja vedenpinta välkkyi hopeaisena sen valossa. Muistojen lumous ympäröi herkkänä ja suloisena noita kahta nuorta.
-Sinä olet hiljainen, Anna, huomautti Gilbert lopulta.
-Minua pelottaa, että jos liikahdan tai puhun, tämä ihmeellinen ihanuus katoaa, kuiskasi Anna.
Gilbert laski äkkiä kätensä hennolle valkoiselle kädelle, joka lepäsi kaiteella. Hänen ruskeat silmänsä tummuivat, vielä poikamaiset huulet aukenivat sanoakseen jotain unelmista ja toiveista, jotka täyttivät hänen mielensä. Mutta Anna tempaisi pois kätensä ja vetäytyi syrjään. Hämyhetken taika oli särkynyt. "
-L.M Montgomery: Annan unelmavuodet, s. 9

Vähän ennen joulua bloggasin Anna-sarjan edellisestä osasta, Anna ystävämme. Postauksessa ounastelin, etten kauaa jaksaisi pitää näppejäni erossa tästä sarjan kolmannesta osasta ja niin kävikin. Annan unelmavuodet on Kotikunnaan Rillan ohella suosikkini Anna-sarjassa ja olin niin innoissani palatessani rakkaan kirjan pariin. Ja oih, miten ihana Annan unelmavuodet onkaan!

Annan unelmavuodet kertoo Annan elämästä tämän opiskellessa Redmontin korkeakoulussa Kingsportissa. Opiskeluvuodet tuovat mukanaan paljon naurua ja uusia ystäviä, mutta kyyneliltäkään ei vältytä. Eletään myös muutosten aikaa, lapsuus on ohi. Diana on menossa naimisiin ja Gilbert näyttää tuntevan Annaa kohtaan jotain muutakin kuin ystävyyttä.

Kaikki Anna-sarjan kirjat ovat minulle tavattoman rakkaita. Minun on mahdoton mahdoton puhua sarjasta hukkumatta nostalgialammikkoon, sillä sarja on ollut minulle tärkeä aivan lapsuudesta saakka. Rakastan jokaista osaa, mutta aivan erityisesti juuri tätä kolmatta. Olen pienestä saakka ollut melko romantiikannälkäinen ja sitä Annan unelmavuodet tarjoaa. Rakkauteni kirjaan kumpuaakin varmaan juuri siitä, että juuri tässä Anna ja Gilbert viimeinkin kihlautuvat. Sillä oivoi, Gilbert Gilbert.

Gilbert on varmaankin vanhimpia kirjallisia ihastuksiani. Luin nuorempana paljon kaikkia tyttökirjoja niin Alcottilta kuin Montgomeryltäkin. Silti en koskaan suhtautunut kehenkään sankarittariemme sulhasista aivan samalla lailla kuin Gilbertiin. Eräs kaverini sanoi taannoin pitäneensä eniten Montgomeryn Runotyttöjen Teddystä, mutta minusta Gilbert voittaa Teddyn 100-0. Teddy on minusta liian dramaattinen ja taiteellinen onnistuu liian usein sotkemaan asiat. (Okei, tässä olen todella epäoikeudenmukainen, eihän kaikki Runotytöissä tapahtuva ole Teddyn syytä.) Gilbert sen sijaan on rehti ja huumorintajuinen ja Annan satuprinssimielikuvia vastaava Roy Gardnerkin tuntuu pahvinukelta Gilbertin rinnalla. Sillä Gilbert on aito. Aito ja ihana.

Krhm. Eteenpäin.

Sen lisäksi, että kirjassa on ihanasti Gilbertiä, Montgomeryn hahmokaarti on muutenkin aivan hurmaava. Kaikki vanhat tutut ovat edelleenkin hurmaavia, mutta Annan unelmavuosissa tavataan ensimmäisen kerran Philippa Gordon. Phil on ihanan höpsö tuuliviiri, mutta kuitenkin pohjimmiltaan hyväsydäminen ja todella älykäskin. Minusta on ihana seurata Philin päättämättömyyttä Alecin ja Alonzon välillä ja kuinka hän sitten päätyykin rakastumaan rahattomaan pappiin. Phil myös sanoo Annalle todelliset viisaudensanat siinä vaiheessa kun maailmani romahtaa kirjan puolessa välissä.

"Et tiedä mitä oikea rakkaus onkaan. Olet kehrännyt mielikuvituksessasi kokoon jotakin, jota pidät rakkautena, ja haluaisit todellisuuden vastaavan kuvitelmiasi."

Sillä palataksemme takaisin Annaan ja Gilbertiin, minun tekisi aina mieleni ravistella Annaa, kun tämä antaa Gilbertille rukkaset. Anna, senkin typerys! Koko loppu kirjan ajan kärvistelen tuskissani kun Anna heilastelee Roy Gardnerin kanssa. Näin myöhemmillä lukukerroilla myhäilen kuitenkin aina tietäväisenä, kun Annan ajatukset silti kääntyvät Gilbertiin. Sitten on se hetki kun Anna tajuaa rakastavansa Gilbertiä ja Gilbert ei kuolekaan ja Anna ja Gilbert kävelevät Hester Grayn puutarhassa ja Gilbert kosii uudelleen ja Anna sanoo kyllä ja ah. Eiköhän tuo sekava lause ilmaissut tunteeni tarpeeksi hyvin. Anna ja Gilbert. Oi kyllä.

Annan unelmavuodet ei petä muutenkaan lukijaansa. Montgomeryn lämmin huumori saa minut edelleen nauramaan ja kirjan tunnelma vie mukanaan. Annoissa on sitä jotain.

Kuten jo moneen kertaan olekin todennut, sarja on minulle aivan tavattoman rakas. Unelmavuosien jälkeen en sitten malttanutkaan odottaa hetkeäkään ja aloitin Anna opettajana heti kun olin saanut tämän loppuun. Tästä taitaa vielä tulla annaisa (onko tuo edes sana?) tammikuu.

Arvosana: ♣♣♣♣♣

Teos: Annan unelmavuodet
Alkuperäisteos: Anne of the Island
Kirjailja: L.M Montgomery
Kääntäjä: Toini Kaliman
Sarja: Anna, #3
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 1973 (alkuperäisteos 1915)
Sivuja: 226
Luettavaksi: omasta hyllystä
Haasteet: 2015 lukuhaaste, "A book from your childhood"

10 kommenttia:

  1. Voi Montgomery! Minä olen myös toivoton romantikko ja oikein myhäilen onnesta aina kun ihmiset tunnustavat kirjoissa palavan rakkautensa :D Ja oi Gilbert, kuinka häntä rakastankaan!

    VastaaPoista
  2. Gilbert, uh. Ensimmäisiä ihastuksia hän on minullakin. (Olin Pottereita lukiessani 9, enkä ihastunut silloin kehenkään. Olin Annoja lukiessa melkein 10, ja Gilbert tuli ja iski.ikä muuttaa ihmistä.) Nykyään kun näitä fiktiivisiä ihastuksia on, Gilbertiin on tuttua ja turvallista palata. (Tulipas hämmentävä lause.) Tasapuolisuuden nimissä Teddy on musta myös aika ihana, samoin Pat-kirjojen Jingle. Niin, ja Pikku naisien Laurie on<3

    Mutta rakkain Anna tämä on joka tapauksessa. Paras, romanttisin, ja Gilbertein. (Onko tuo edes sana?) Pikkusiskoni lukee tätä just nyt, ja yritä siinä sitten olla spoilaamatta mitään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laurie <3 Onhan Teddykin kiva, mutta... Gilbert. Tämä kirja on takuulla gilbertein annaisan tammikuun aikana lukemistani ;) Sano terveisiä siskollesi, minä en ole saanut siskojani lukemaan Annoja monen vuoden uskollisesta mainostamisesta huolimatta. :D

      Poista
  3. Ihanaa, jatka vaan Anna-sarjan lukua! On ollut kiinnostavaa lukea mietteitäsi ensin Pottereista ja nyt jos vedät Anna-maratonin tähän perään, niin mikäs sen mukavampaa! Hauska lukea mietteitäsi samoista kirjoista, joita on itse lukenut ja myös löytää uusia huikeita kirjoja luettavaksi tätä kautta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! ♥ Minäkin tykkään lukea muiden ihmisten mielipiteitä itse lukemistani kirjoista. Lisää Annaa on luvassa parin päivän sisään, sillä sain juuri seuraavan loppuun :)

      Poista
  4. Minullakin on ihan sama piirre, ihastun välillä kirjojen/elokuvien hahmoihin :) Montgomeryn kirjoissa niin ei ole kyllä tainut käydä, mutta tykkään kyllä hahmoista paljon! En ole Annoja vielä lukenut loppuun, mutta luetuista parhaimpia ovat olleet 1-3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin alkupään Annat ovat ehkäpä ihanimpia, mutta viimeinen kirja, Kotikunnaan Rilla on kuitenkin aivan loistava ja ehdottomia suosikkejani :) Kannattaa lukea sarja loppuun!

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)