torstai 8. tammikuuta 2015

Maria Turtschaninoff - Maresi: Punaisen luostarin kronikoita

Punaisen luostarin kronikoita, #1

Kirjan sankaritar Maresi on tarkkasilmäinen ja tiedonhaluinen tyttö. Hän asuu pienellä saarella Punaisessa luostarissa, jonne miehillä ei ole pääsyä. Eräänä kevätaamuna luostariin saapuu säikähtäneen oloinen nuori tyttö, Jai. Vähitellen selviää, että Jai pakenee isänsä järjetöntä raivoa. Hurjaakin hurjempi tapahtumasarja käynnistyy, kun horisonttiin ilmestyy suuri purjelaiva - ei kai Jain isä joukkoineen ole tulossa? Maresin ja koko yhteisön neuvokkuus ja rohkeus pannaan äärimmäisen kovalle koetukselle.

Maresi: Punaisen luostarin kronikoita, on ollut viimeaikoina todella luettu monissa kirjablogeissa sen jälkeen kun kirja voitti Finlandia Junior -palkinnon. Minuakin kirja alkoi kiinnostaa toden teolla kun kehuja kuului suunnasta jos toisesta. Lähdin kuitenkin lukemaan aika avoimin mielin, sillä vaikka Maresi sai kiitosta monesta paikkaa, muutama vuosi takaperin lukemani Turtschaninoffin Helsingin alla oli melkoisen laimea lukukokemus.
Maresi sijoittuu käsittääkseni samaan universumiin, kun Turtschaninoffin kaksi muuta aikaisempaa teosta, Arra ja Anaché. Kumpaakaan en ole lukenut, enkä siis tiedä, jos ja kuinka maailmat nivoutuvat yhteen. Maresi on kuitenkin ehjä lukukokemus ihan sellaisenaan. Tietysti Arran ja Anachén lukijoille Turtschaninoffin luoma fantasiamaailma saattaa avautua vieläkin paremmin, mutta kuten sanottua, minä en siitä tiedä mitään.
Ensi alkuun muistan hämmästeelleeni Maresin lyhyyttä. Viime vuoden aikana olen kuitenkin alkanut yhä enemmän arvostaa juuri sivumäärältään pienempiä kirjoja kaikkien tiiliskivien rinnalla. Lyhyet kirjat kun usein sanovat vain sen, mikä on tarpeellista eivätkä jaarittele turhia. Lisäksi pieni kirja on ihanan nopea lukaista, eikä se vie koko viikon lukuaikaa. Maresin sainkin luettua yhdessä illassa, kun kirja tempaisi heti mukaansa. Sillä Maresi onnistuu monessa, se on lyhykäisyydessään juuri sopivan mittainen, jännittävä ja vangitseva. Ihastuttava lukukokemus.

Lyhyeen sivumäärään mahtuu nimittäin paljon. Maresissa on rauhallinen tunnelma, muttei jännittäviäkään kohtia puutu ja ainakin minun sydämeni jätti muutamassa paikassa lyönnin väliin. Kirja onnistuu olemaan samaan aikaan jännittävä ja runollinen, mikä on ainakin minusta varsin uniikki ja hieno saavutus.

Maresin päähenkilö on kirjan nimen mukaisesti Maresi, nuori tyttö joka on elänyt Punaisessa luostarissa nelisen vuotta. Maresi oli mielestäni aivan ihastuttava päähenkilö, joskin mieltymykselläni on varmasti tekemistä Maresin lukuinnostuksen kanssa. Kirjaisana ihmisenä kun pidän usein henkilöhahmoista, jotka myös lukevat. Maresi ei vielä aivan ole löytänyt paikkaansa luostarissa ja kirja on hänen kasvukertomuksensa.

Maresissa on esillä rankempiakin teemoja, luostariin saapuvat tytöt ovat usein pakotettuja lähtemään kotoaan ruoanpuutteen tai perheväkivallan vuoksi. Kirja ei ole koko ajan helppoa luettavaa ja ainakin minun mieleeni tulivat eräässä kohdassa nykypäivän kunniamurhat. Kyseessä on myös todella naisvoittoinen kirja, eikä Maresin mieskuva ole kovinkaan imarteleva. Minulle tyttövoittoisempi kirja sopi hyvin ja onneksi edes Maresi itse muistelee isäänsä lämmöllä, joten ei kirja sentään aivan yksipuolinen ole.

Erityisesti viehätyin kuitenkin Maresin kielestä ja kerronnasta. Kirja tempaisi mukaansa heti ensimmäiseltä sivulta lähtien ja Maresi on yksi niistä kirjoista, joista olen tiennyt pitäväni heti. Myös kirjan taikuus lumosi minut (hehheh tajusitteko), se tuntui todella omaperäiseltä ja loi kirjaan vangitsevan tunnelman. Kirjan kaunis kansikin liittyy asiaan.

Maresi aloittaa kolmiosaisen Punaisen luostarin kronikat -sarjan, jonka toisen osan pitäisi kaiketi ilmestyä tänä vuonna. Kyseessä on ilmeisesti esiosa, joka kertoo Punaisen luostarin perustamisesta. Itse suhtaudun jatkoon vähän varauksella, sillä vaikka Maresista todella paljon pidinkin, olisin ehkä suonut tarinan loppuvan tähän yhteen osaan. Katsotaan asiaa sitten, kun kirja on ilmestynyt.

Maresi oli kuitenkin ihastuttava lukukokemus, josta nautin todella paljon. Suosittelen - tämä on Finlandia Juniorinsa ansainnut.

Arvosana: ♣♣♣♣

Teos: Maresi: Punaisen luostarin kronikoita
Ruotsinkielinen alkuteos: Maresi. Krönikor från Röda klostret
Kirjailja: Maria Turtschaninoff
Kääntäjä: Marjo Kyrö
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2014
Sivuja: 212
Luettavaksi: kirjastolaina
Haasteet: 2015 lukuhaaste, "A book with a color in the title" 

12 kommenttia:

  1. Ihanaa, että pidit Maresista! Se oli minusta yllättävän hieno, sillä en lähtökohtaisesti odottanut siltä niin paljon.

    En tiennytkään, että kirjaan on tulossa jatko-osia. Minäkin soisin tarinan aivan hyvillä mielin jäävän tähän, mutta mistäpä sen tietää, jos jatko-osatkin ovat täyttä timanttia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Risingshadow kertoo minulle jatko-osista kaiken mitä ikinä haluan tietää :D

      Olen hyvin samoilla linjoilla kanssasi! Jään varovaisesti odottamaan jatkoa ja katson sitten haluanko lukea. Minustakin tarina olisi voinut jäädä tähän.

      Poista
  2. Haa, enpä minäkään tiennyt jatko-osista... Taidanpa livahtaa tästä Riisiin tutkimaan asiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tajusin vasta kun annoin kirjalle arvosana Risingilla ja tämä oli merkitty osaksi sarjaa. :)

      Poista
  3. Maresi oli hyvä kirja, mutta henkilökohtaisesti pidin enemmän Anachésta. Siinä oli rankempi jännite ja tarina kehittyi tasaisemmin. Varmaankin makukysymys tai sitten pidän yksinkertaisesti pidemmistä tarinoista :) On hienoa, että kirjailijoillemme on vientiä ulkomaillekin, kuten nyt Maresin ja niiden kahden tulevan kirjan pääsy englanninkielisille markkinoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai tämä käännetään? Mahtavaa! Anachea en ole lukenut, mutta voisi harkita asiaa. (Pitkät tarinat ovat minustakin kivoja :))

      Poista
  4. Tämä on tosiaan ollut esillä vähän joka paikassa. Mutta jatko-osista en tiennyt mitään! Saa nähdä, missä vaiheessa lukemiseni etenee tähän asti :D

    VastaaPoista
  5. Minäkään en tiennyt ollenkaan jatko-osista! Ensimmäiset ajatukset jatko-osasta tälle kirjalle ovat minullakin vähän varautuneet. Rakastin Maresia, se oli minusta aivan upea kirja, mutta ei minusta kaipaa jatkoa. Juuri se, että kirja on aika lyhyt ja jäisi siihen lisäisi kirjan taikuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! :) Maresi oli ihana juuri tällaisenaan...

      Poista
  6. Tämä on kyllä hyvä kirja! Aivan kuten sanoit, Finlandia Juniorinsa ansainnut!
    Itsekkin luin Risistä että jatko osia tulossa...
    Kieli oli runollista ja kaunista, eikä lainkaan niin raskasta kuin Taru Sormusten Herrasta,
    vaikka hyvä oli sekin!
    Loppu oli mielestäni karmiva... tuli mieleen Kadonneen aarteen metsästäjät–elokuvan arkin
    avausseremonia, joka pelotti minua nuorempana paljon... :D
    Tässä avattiin Akan ovi ja päästettiin jumalattaren voima valloilleen, kun taas
    Kadonneen aarteen metsästäjät–elokuvassa avattiin Liiton arkki ja päästettiin
    arkin voimat valloilleen...
    Mutta jatkoa odotellessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maresi oli tosiaan kieleltään helpompi kuin Tolkien, joskin erittäin kaunista ja vahvaa tekstiä. Kiva kuulla, että sinäkin nautit, nyt sitten vain odotellaan jatko-osia.

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)