lauantai 7. helmikuuta 2015

Brandon Sanderson - Mistborn: The Final Empire

Mistborn, #1

The Mists rule the night. The Lord Ruler owns the world.

For a thousand years, the ash fell and no flowers bloomed. For a thousand years, the Skaa slaved in misery and lived in fear. For a thousand years, the Lord Ruler reigned with absolute power and ultimate terror, divinely invincible. Every attempted revolt has failed miserably.

Yet somehow, hope survives. A new kind of uprising is being planned, one that depends the cunning of a brilliant mastermind and the courage of an unlikely heroine, a Skaa street urchin, who must learn to master Allomancy, the power of a Mistborn.

Olen viimeaikoina tuntenut taas suurta vetoa fantasian pariin. Parin kuukauden sisään olen lukenut Martinin Lohikäärmetanssi kakkosen, Lumatere Chronicles -sarjan aloitusosan Finnikin of the Rock ja Falling Kingdoms -sarjan samannimisen aloitusosan. Eeppisessä fantasiassa on sitä jotakin, joka tuntuu vetoavan minuun. Kyllähän minulle toki maistuu monenlainen kirjallisuus, mutta fantasiassa on jotakin, jota mistään muusta kirjallisuudesta en tunnu löytävän.

Brandon Sanderson on hyvin tunnettu (joskin valitettavasti suomentamaton) fantasiakirjailija, jonka kirjoja kaikki tuntuvat rakastavan. Olin kuullut hänen Mistborn-trilogiastaan niin paljon hyvää, että kirja loikkasi lukulistalle ja viime viikolla aika alkoi tuntua otolliselta. Luulen lykänneeni kirjan lukemista jonkin aikaa, koska kirjastossa on kirjasta tämä aivan järkyttävän näköinen painos, joka ei kyllä houkuttele lukemaan sitten yhtään. Kehotankin kaikkia kuvittelemaan mielessän tämän kansikuvan, se auttoi ainakin minua. Kaunis kuin mikä. Kansikuville nyt kuitenkaan enempää painoarvoa antamatta, täytyy sanoa, että vaikka olen kuullut kirjasta pelkästään ylistäviä mielipiteitä, niin en itse kuitenkaan aivan rakastanut tätä. Mielestäni The Final Empire ei ole täydellinen, mutta ymmärrän kyllä mistä tässä hypetyksessä on kyse.

The Final Empire sijoittuu samannimiseen fantasiavaltakuntaan, jota jo tuhannen vuoden ajan on hallinnut tyranni Lordi Ruler. (Lordi Vallanpitäjä kuulostaa niin typerältä, että käytän alkuperäistä nimeä.) Aika ennen diktatuurihallintoa elää vain tarinoissa, joissa puhutaan kukista, sinisestä taivaasta ja vihreästä metsästä. Nykyään Final Empire on pimeä valtakunta jonka taivaalta sataa tuhkaa. Aateliston elämä valtakunnassa sujuu hyvin, mutta kokonainen väestöryhmä, the Skaa, elää orjuudessa tyrannian ikeen alla vailla toivoa asioiden muuttumisesta. Vin on Skaa, joka on 16-vuotisen elämänsä ajan pyrkinyt selviytymään hengissä keinolla millä hyvänsä. Hän kuitenkin tapaa varasjoukkion, jota johtaa salaperäinen Kelsier, eikä mikään ole enää entisellään. Kelsier kumppaneinen on nimittäin kehittelemässä uskomatonta ja hullua suunnitelmaa, jonka päämääränä on tuhota Lordi Ruler. Kaiken lisäksi Kelsier on Mistborn, henkilö joka kykenee Allomancy nimiseen taikuuteen ja sanoo Vinillä olevan samankaltaisia voimia. Vin tempautuu mukaan varasjoukkion suunnitelmiin ja taikuuden maailmaan, mutta ennen kaikkea hän oppii luottamaan ihmisiin ja löytämään itsensä. Aikaa ei kuitenkaan ole liikaa ja suunnitelma uhkaa kaatua joka vaiheessa. Onko tyrannian kukistaminen mahdoton haave? Entä mitä todella tapahtui tuhat vuotta sitten kun Lordi Ruler otti vallan?

Alun perin olin hiukan huolissani siitä, pääsisinkö ikinä perille tämän kirjan fantasiamaailmasta. Olen lukenut paljon englanniksi, mutta harvemmin niinkään ei nuorille suunnattua eeppistä fantasiaa, jonka tiedän kokemuksesta (Martin, Rothfuss, Eddings, Tolkien) olevan usein paljon ajatustoimintaa vaativaa ja pään helposti sekoittavaa tavaraa. Alussa pitää päästä perille niin monista asioista, termistö on ihan uusi ja mittaakin kirjoilla riittää. Onneksi huoleni oli kuitenkin turha, varsin hyvinhän kirjassa pysyi kärryillä ja itseluottamus on taas korkealla. En kuitenkaan ehkä suosittelisi tätä ihan ensimmäiseksi englanniksi luettavaksi kirjaksi ja kirjan idea on ihan hyvä olla tiedossa ennen aloittamista. (Mutta senhän te jo tiedättekin jos olette näin pitkälle lukeneet. Heh.)

Brandon Sanderson leikittelee kirjassaan herkullisesti ajatuksella, jossa eeppiseen fantasiaan erottamattomasti kuuluva sankari onkin epäonnistunut tehtävässään ja maailma ei olekaan pelastunut. Tuloksena on Final Empire sellaisena kuin sen kirjassa näemme. Minä pidän ideasta hurjasti ja mielestäni se tuo aika mielenkiintoisen lisän maailmaan, joskin suuri osa trilogiasta vasta edessä uskon, ettei kaikki toivo ole vielä menetetty.

Sandersonille täytyy myös nostaa hattua ehdottomasti mielikuvituksellisimmasta ja jännittävimmästä magiasysteemistä josta muistan pitkään aikaan lukeneeni. Magiasta käytetään nimitystä Allomancy ja siinä on kysymys metalleista. Metalleja on kymmenen erilaista ja jokainen tuo mukanaan erilaisia voimia. Henkilöä, joka voi käyttää vain yhtä metallia, kutsutaan nimellä Misting ja henkilöä joka voi hallita kaikkia, nimellä Mistborn. Käytännössä magiaa hallitaakseen, täytyy nielaista metallia ja sitten ikäänkuin "polttaa" sitä saavuttaakseen mitä haluaa. Kuulostaa ehkä vähän mielipuoliselta, mutta fantasiassa ei voi olla liikaa uusia ideoita ja tässä ainakin on sellainen. Lisäksi Allomancyssä on vaikka mitä ulottuvuuksia ja siistejä kykyjä, joihin en nyt tässä mene, koska muuten saisin löpöttää asiasta loppupäivän.

Pidin Vinistä päähenkilönä paljon. Häneen oli helppo samaistua ja hänen kehitystään ilo seurata. Vinillä on ollut vaikea menneisyys ja on hienoa nähdä hänen kasvan ja oppivan luottamaan ihmisiin. Vinin ja Kelsierin välille muodostuu isä-tytär-suhde, joka on kaunista luettavaa. Myös Kelsier nousi yhdeksi suosikkihahmoistani, hänessä on sopivasti nerokasta roistoa ja sankaria juuri sellaisessa paketissa, mikä sopii ainakin minulle. Kelsierin ja Vinin lisäksi pidin paljon myös lordi Elend Venturesta, jolla varmaankin on seuraavissa kirjoissa isokin osa. Pakko myöntää, että loppua kohden Elend alkoi olla mielestäni vähän turhan pliisu ja naiivikin, mutta ensimmäisessä kohtauksessaan hän on silkkaa mahtavuuta. Kun Elend ja Vin nimittäin tapaavat ensimmäistä kertaa, hymyilin lukiessani typerästi, sillä kohtaus oli jotakin niin täydellistä.

Olin kuullut kirjaan tarttuessani juonen yllättävyydestä paljon, joten sinänsä osasin odottaa kirjan menevän eri suuntaan kuin alun perin arvelin. Mutta silti. En mene spoilereiden takia yksityiskohtiin, mutta kirjan loppupuolella oli pari kohtaa, jossa olin aika shokissa. Nerokkaita juonenkäänteitä todella piisasi tässä kirjassa.

Aivan virheetön The Final Empire ei kuitenkaan mielestäni ole. Kirja oli mielestäni välillä vähän tylsän puoleinen ja joitakin suunnitelmia tyrannian kukistamiseksi tunnuttiin pohdiskelevan vaikka miten pitkään. Myös kirjan romanssissa oli mielestäni hiukan insta-love tuntua, mutta ei onneksi pahasti. Kirjan tarina tuntui myös välillä jäävän hiukan etäiseksi, mutta tämä on vain henkilökohtainen kokemukseni.

Aion kuitenkin ehdottomasti jatkaa sarjan parissa, sillä odotan mielenkiinnolla mihin suuntaan sarjassa ollaan menossa. Jos kaipaat hyvää eeppistä fantasiaa elämääsi, niin tässä voi olla kirja juuri sinulle.

Arvosana: ♣♣♣♣

Teos: Mistborn: The Final Empire
Kirjailija: Brandon Sanderson
Sarja: Mistborn, #1
Kustantaja: Tor Fantasy
Julkaisuvuosi: 2006
Sivuja: 655
Luettavaksi: kirjastolaina
Haasteet: 2015 lukuhaaste, "A book with more than 500 pages"

8 kommenttia:

  1. Olen kytännyt alkuvuoden ajan, milloin tämä olisi kirjaston hyllystä saatavilla. Tällaista kunnon fantasiaa tekisi mieli taas, mutta olen vihdoinkin saanut Rothfussin Tuulen nimen lainatuksi, joten se hyvin todennäköisesti tulee luettua ennen kuin The Final Empire.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulen nimi, oih! Se on vielä parempi kuinnä tämä. Suosittelen molempia! ;)

      Poista
  2. Miten multa on mennyt ohi toi ettei näitä ole suomennettu? Tai siis... Sandersonin nimi vaan näyttää sopivan suomenkielisiin kansiin... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Olet elänyt utopistisessa maailmassa. Tai (toivottavasti) nähnyt enneunen.

      Poista
  3. On kyllä tosiaan kummallista, että Sandersonia ei ole suomennettu. Lukijoita varmasti olisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kustantajien kanta tuntuu nykyään olevan "fantasia ei myy". Voi olla tottakin jos katsotaan suurta yleisöä, mutta fantasiapiireissä tämä takuulla myisi. Ja voisihan tätä markkinoida Tulen ja jään laulun ystäville - joita kuitenkin Suomesta löytyy. (Eikös Martinin uusimmat ole melkein aina "Mitä Suomi lukee" -listojen kärjessä? En muista tarkalleen.) Toivottavasti fantasiaa alettaisiin taas suomentaa enemmän!

      Poista
    2. Toivottavasti tosiaan. Kai se on mennyt sellaiseksi, että kustantajat eivät uskalla enää kääntää kirjoja, kun pelkäävät, että käännöksiä ei osteta. Tässä yksi syy, miksi ostan niin kirjoja kuin lompakko sallii ja yritän sisällyttää ostoksiin tasaisesti suomennoksia, jotta käännöskirjallisuus ei täysin kuihtuisi.

      Poista
    3. Kyllä tämä rahallisista syistä tosiaankin on helppo ymmärtää. Samasta syystä varmaan sarjojen suomentaminen jää aina välillä kesken. Pitäisi varmaan minunkin ostaa enemmän käännöskirjallisuutta, mutta kun lompakko tykkää enemmän enkkupokkareista...

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)