lauantai 21. helmikuuta 2015

Melina Marchetta - Froi of the Exiles

Froi of the Exiles on toinen osa Lumatere Chronicles -sarjassa, joten tämä bloggaus saattaa sisältää paljastuksia edellisestä osasta, Finnikin of the Rock.

Blood sings to blood...
Those born last will make the first...
For Charyn will be barren no more.

Three years after the curse of Lumatere was lifted, Froi has found a home... or so he believes. Fierecely loyal to the queen and Finnikin, he is sent on a secretive mission to the barren and mysterious kingdom of Charyn, where he must unravel both the dark bonds of kinship and the mysteries of a half-mad princess. In Charyn's surreal royal court, Froi discovers that there is a song sleeping in his blood... and though he would rather not, the time has come to listen.

Oi voi sydänparkaani. Melina Marchetan Lumatere Chronicles -sarja on hyvää vauhtia murskaamassa sieluani pieniksi palasiksi.

Froi of the Exiles jatkaa ensimmäisen osan aloittamaa tarinaa kolme vuoden kuluttua. Lumatere on jälleenrakennettu, Isaboe istuu valtaistuimella Finnikin puolisonaan ja kaksi vuotta palatsin elämää on sulostuttanut myös pieni prinsessa. Vaikka Lumateren ylle langetettu kirous on poissa ja on aika jatkaa eteenpäin, vanhat haavat eivät ole vielä täysin arpeutuneet, eivätkä ongelmat ole ohi.

Froi on kolmen vuoden aikana kasvanut mieheksi ja löytänyt kodin Lumateresta. Hän saa tilaisuuden osoittaa kykynsä, kun hänet lähetetään valeasussa Charynin, vihollisvaltakunnan, hoviin salamurhaamaan kuningas. Samalla Froi ja hänen ystävänsä saavat tietää Charynin valtakuntaa piinaavasta kirouksesta - kahdeksaantoista vuoteen Charyniin ei ole syntynyt yhtäkään lasta. Sanotaan, että kirouksen voi rikkoa vain kirousta edeltävänä päivänä syntynyt, viimeinen lapsi, prinsessa Quintana. Froi matkustaa Charyniin sydän täynnä vihaa, mutta viettäessään aikaa hovissa, hän huomaa tunteidensa alkavan muuttua. Orpona eläneen Froin menneisyyden salaisuudet paljastuvat, eikä mikään ole enää entisellään.

Froi of the Exiles on yksinkertaisesti loistava jatko-osa tässä loistavassa sarjassa, jota suosittelen lämpimästi hyvää nuortenfantasiaa etsivälle. Olen tällä hetkellä aivan pakahtua kirjan herättämistä tunteista ja kaiken mahtavuudesta. Jälleen kerran aika vuodattaa sekavaa ylistystä.

Vaikka pidin Finnikin of the Rockista valtavasti, epäilin silti hiukan mitä tulisin tästä toisesta osasta pitämään. Tiesin, että päähenkilöksi tulisi Finnikinin sijaan Froi ja koska Froi ei missään nimessä ollut suosikkini edellisestä osasta, epäilin josko tästä tulisi vielä pitkä matka. Olen kuitenkin iloinen voidessani sanoa pelänneeni turhaan. Pidin Froista tässä kirjassa paljon enemmän ja vaikka en ehkä rakasta häntä aivan samalla lailla kuin Finnikiniä, niin melko lähellä ollaan kuitenkin.

Froi of the Exilesin luettuani tajusin kunnolla, kuinka paljon ensimmäinen osa oli vain pohjaa kaikelle tulevalle. Siinä Lumateren kansa saa kotinsa takaisin ja Finnikin kasvaa mieheksi. Toisessa osassa Finnikinin rinnalle nousee enemmän muita hahmoja ja Lumateren lisäksi keskitytään paljon Charyniin.

Lumatere Chronicles on niitä sarjoja, joissa hahmoihin kiintyy aivan järjettömästi. Tämä on fantasiasarja, jossa ei keskitytä pelkästään siihen pahan kuninkaan kukistamiseen, vaan ennemminkin hahmojen välisiin suhteisiin ja niiden kehittymiseen. Mukana on paljon epätoivoa, surua ja onnen hetkiä. Lukijana alkaa rakastaa kaikkia ja kun olosuhteet ajavat ihmisiä eri suuntiin, oli sydänparkani kovalla koetuksella. Sitä vain haluaisi kaiken päättyvän hyvin, mutta se tuntuu mahdottomalta.

Tässä toisessa osassa esitellään paljon uusia hahmoja. Tärkeimmät ovat Froi (joka kyllä esiintyy jo ensimmäisessä osassa, mutta häneen tutustutaan paljon paremmin) ja Charynin prinsessa Quintana. Froista pidin kuten jo sanottua paljon ja Quintana oli ainakin mielenkiintoinen jos ei muuta. Hän on kokenut elämänsä aikana todella kovia ja on mieleltään epävakaa. Quintanan aikeita on mahdotonta ennustaa ja etenkin alussa hän on luotaantyöntävän outo. Kun häneen kuitenkin tutustuu paremmin, on vaikea muodostaa selkeää mielipidettä. Vilpittömästi en edelleenkään voi sanoa Quintanasta pitäväni, mutta haluan hänelle pelkkää hyvää ja hän pitää kirjan mielenkiintoisena. Uudeksi lempihahmokseni nousi kuitenkin Phaedra, charynilaisen lordin tytär, joka on naitettu Lucienille, Lumateren kuningatar Isaboen serkulle. Syntyperänsä vuoksi Phaedra saa vastaansa paljon vihaa ja avioliitto on kariutunut alkutekijöihinsä. Phaedra kuitenkin osoittaa olevansa paljon enemmän kuin heikko ja halveksuttava viholliskansan nainen, jona häntä pidetään. Lisäksi Phaedran ja Lucienin tunteet alkavat hitaasti kehittyä suuntaan, joka sai minun sydämeni jättämään pari lyöntiä väliin koska olin niin onnellinen ja niin peloissani.

Kirjasarjassa onkin monta eri rakkaustarinaa, jotka nivoutuvat hienosti juonen keskelle. Oikeastaan rakkaustarinat ovat hyvin tärkeässä osassa, eivätkä samalla lailla toisarvoisia kuin monissa kirjoissa ja pidin siitä paljon. Marchetan sarja on hyvin hahmokeskeinen ja rakkaustarinat palvelevat sitä puolta tarinassa. Jokaiseen romanssiin on myös onnistuttuu saamaan omat kiemuransa ja kun en voinut olla kiintymättä hahmoihin, niin olin sydän syrjällään kirjan alusta loppuun.

Täytyy myös nostaa hattua Marchetan luomalle maailmalle. Se on mielettömän rikas ja mukana on paljon maailmanrakennusta, mutta lukiessa ei tunnu yhtään siltä, että infoa dumpattaisiin valtavissa paloissa ja väkisin päin naamaa. Koko ajan oppii lisää maailmasta, eikä mikään jää pahasti epäselväksi, mutta kaikkea en väitä tietäväni, enkä edes koe sitä tarpeelliseksi.

Juoni on tapahtumarikas niin kuin ensimmäisessäkin osassa. Välillä oli hiukan tylsiä kohtia, mutta tunnustan lukeneeni kirjaa välillä todella väsyneenä ja kumma kyllä juuri niistä kohdista on vähän väkinäisiä muistoja. Voi siis vallan hyvin olla, että vika on kokonaan minun. Voin myös sanoa arvanneeni joitakin juonenkäänteitä ja salaisuuksia ennalta, mutta vastaavasti osa tuli täysin puskista. Etenkin kirjan loppu oli melkoinen shokki, joskin kerrankin hyvällä tavalla. Marchetta punoo hahmojen välille tiiviin verkon, johon ujuttaa yllättäviä solmuja. Välillä tuntuu, ettei mitään saada koskaan auki ja kaikki sotkeutuu koko ajan vain pahemmin ja välillä taas kaikki selviää kuin itsestään. Melkoisen mestarillista, sanoisin.

Froi of the Exiles vakuutti minut siitä, mitä jo hiukan aavistelin Finnikin of the Rockin luettuani. Lumatere Chronicles on parasta nuorten fantasiaa, mitä muistan pitkään aikaan (jos koskaan) lukeneeni. Suosittelen mielettömän paljon. Mukana on juuri sopivasti poliittisia kuvioita, ystävyyttä, rakkautta, ennustuksia, taikaa, miekkailua, yllättäviä käänteitä, surua ja iloa. Ette ole ennallanne tämän luettuanne.

Arvosana: ♣♣♣♣½

Teos: Froi of the Exiles
Kirjailija: Melina Marchetta
Sarja: Lumatere Chromicles, #2
Kustantaja: Candlewick Press
Julkaisuvuosi: 2011
Sivuja: 593
Luettavaksi: kirjastolaina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)