maanantai 9. helmikuuta 2015

Tahereh Mafi - Shatter Me

Shatter Me, #1

I have a curse
I have a gift

I am a monster
I'm more than human

My touch is lethal
My touch is power

I am their weapon
I will fight back


No one knows why Juliette's touch is fatal, but the Reestablishment has plans for her. Plans to use her as a weapon. But Juliette has plans of her own. After a lifetime without freedom, she's finally discovering a strength to fight back for the very first time - and to find a future with the one boy she thought she'd lost forever.

Shatter Me on taas yksi kirja sarjassamme "Kirjaneito katsoo BookTube-videoita ja tämä kirja pomppii koko ajan esiin ja kaikki ovat lukenet tämän eikä hän halua jäädä mistään paitsi". Tuollaisia kirjoja on paljon, hyvin usein päädyn joko ostamaan uusia kirjoja tai kuten tässä tapauksessa, tekemään kirjastoon hankintaehdotuksen. Kirjasto totetti ehdotukseni (Taas! ♥) ja minä pääsin selvittämään mistä Shatter Me on tehty.

Kukaan ei tiedä, miksi Julietten kosketus on tappava, mutta niin on aina ollut. Hän on ollut hyljeksitty koko elämänsä ja lopulta jopa hänen omat vanhempansa kääntyivät häntä vastaan ja luovuttivat hänet pois. Viimeiset kaksi vuotta Juliette on ollut yhteiskunnan vankina ja viimeiseen 264 päivään hän ei ole koskenut kehenkään tai puhunut kenellekään. Eräänä päivänä Juliette saa kuitenkin sellitoverin, Adamin, jonka kasvot ovat hänelle menneisyydestä tutut. Myös Reestablishment osoittaa olevansa kiinnostunut Julietten kyvystä uudella tavalla, aseena. Kaiken keskellä Juliette alkaa kuitenkin tajuta tärkeän asian itsestään. Ehkei hän olekaan hirviö. Ja hän voi itse tehdä omia valintojaan.

Tunnelmani tästä kirjasta ovat etupäässä hämmentyneet. Luin kirjan kahdelta istumalta, aloitin myöhään illalla ja sain loppuun seuraavana aamuna. Luultavasti siis siitäkin johtuen kirja tuntui etenevän kauhean nopeasti ja olin melkein puoleen väliin saakka etupäässä hämmentynyt siitä, mihin tarinan kanssa edes oltiin menossa. Sen jälkeen lähdettiinkin sitten ihan eri poluille kuin olin arvellut, mutta sarjan jatkon kannalta suunta on nyt melko selkeä. Kirja jäi kuitenkin vähän etäiseksi vilaukseksi jostakin, jota olisi mielestäni voinut vielä vähän syventää. Shatter Me ei ole kuin reilut kolmesataa sivua ja mielestäni vähän suuremmalla sivumäärällä olisi saatu vähän ehjempi kokonaisuus. En yleensä ole kirjojen venyttämisen kannalla, mutta nyt olisi mielestäni saatu lukijalle helpommin mukana pysyttävä kirja kun olisi välillä rauhoitettu tahtia.

Shatter Me on kerrottu minä-muodossa Julietten näkökulmasta ja Tahereh Mafin kirjoitustyyli on hyvin uniikki. Julietten ajatusten rikkonaisuus tulee selkeästi esille, sillä aivan kuten takakannessakin, kirja on täynä yliviivattuja lauseita. Sen lisäksi Mafin kieli on hyvin koristeellista ja siihen tottuminen ottaa aikansa. Yliviivaamispuoli toimi mielestäni hyvin ja pidin paljon sen tuomasta näkökulmasta, mutta tekstin koukeroisuus ärsytti minua välillä. Välillä se oli kyllä hyvin kaunista ja rakastin sitä sydämeni pohjasta, mutta välillä taas jouduin lukemaan lauseita kahteen kertaan, koska en tajunnut, mitä Mafi koetti vertauskuvillaan sanoa. Vähän kaksipiippuinen juttu.

Yksi syistä, miksi halusin lukea Shatter Men oli kaikkien rakastama ja hehkuttava henkilö, Warner. Warner on kaikkien mielestä karsea tyyppi, jota ei kuitenkaan voi olla rakastamatta ja kaikki parittavat häntä ja Juliettea. Minusta Warner oli ilkeä ja omistushaluinen mielipuoli, jolla ei ole mitään käsitystä oikeasta ja väärästä tai kykyä empatiaan. En tajua, miten kukaan voi pitää hänestä. Odotan kuitenkin mielenkiinnolla, josko seuraavat osat saavat minut muuttamaan mieleni, mutta Shatter Men jälkeen tunnelmani ovat tällaiset.

Juliette taas oli mielestäni vähän mitäänsanomaton, enkä oikein tajunnut, miksi sekä Warner, että Adam olivat niin hulluina häneen. (Paitsi siksi, että hän oli kaunis.) Ja jos Warner on kylmä ja kahjo niin Adam on liiankin satuprinssi. Kirjassa oli kuitenkin ilahduttavia sivuhahmoja, kuten Adamin pikkuveli James, joka oli kerrassaan suloinen ja Adamin ystävä Kenji, joka oli hulvattoman hauska ja sai minut nauramaan ääneen.

Pidin paljon kirjan ideasta ja minusta tässä onnistuttiin hyvin kuvaamaan yksinäisyyden kauheutta ja läheisyyden kaipuuta. Ajatus siitä, ettei voisi koskaan koskea ketään, on todella karu ja ainakin minun teki lukiessani mieli mennä halaamaan jotakuta. Shatter Me oli kirja jossa olikin mielestäni paljon potentiaalia, mutta toteutus jäi vähän laimeammaksi. Kirjan rakkaustarinakin kehittyi mielestäni vähän turhan nopeasti. Aion kyllä ehdottomasti jatkaa sarjan parissa, sillä olen kuullut kirjojen paranevan ja haluan tietää mitä Warnerista vielä paljastuu.

Arvosana: ♣♣♣

Teos: Shatter Me
Kirjailija: Tahereh Mafi
Sarja: Shatter Me, #1
Kustantaja: Harper Collins
Julkaisuvuosi: 2011
Sivuja: 338
Luettavaksi: kirjastolaina
Haasteet: 2015 lukuhaaste, "A book set in the future", "A trilogy"

4 kommenttia:

  1. Olen muuten ihan samaa mieltä hahmoista! Warner on häijy ja ilkiä, Juliette oli aika vaisu päähahmoksi ja Adam oli mitä oli :D En voi kuitenkaan väittää, ettenkö olisi ollenkaan pitänyt tuosta kirjasta sillä luin sitä ihan mielellään. Jos Unravel Me löytyy sopuhintasena Kindlestä niin saatan jatkaakin tuota sarjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tampereella loputkin osat löytyvät nyt kirjastosta, joten pääsen onneksi piakkoin jatkamaan sarjaa. Tässä tosiaan oli vikansa, mutta viihdyttävää luettavaa yhtä kaikki. :)

      Poista
  2. Näillä kirjoilla on aivan tajuttoman kauniit kannet. Minulla on tämä e-kirjana ja tekisi mieli piakkoin lukea, sillä kaikki ne ylitsevuotavat kehut ovat herättäneet kiinnostukseni. Haluan myös nähdä, että mikä on homman nimi tässä ihmisten ylitsevuotavassa Warnerin palvonnassa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannet ovat kyllä mielettömän hienot! Toivottavasti löydät näille aikaa pian :)

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)