torstai 5. helmikuuta 2015

Väinö Linna - Tuntematon sotilas

Väinö Linnan kirjailijanuran loistava, historiallinen läpimurto. Sodan kritiikki ja suomalaisen sotilaan muistomerkki. Romaani, joka kulkee isältä pojalle.

Vuonna 2004 Tuntemattoman sotilaan ilmestymisestä tuli kuluneeksi 50 vuotta.


Tammikuuni ja Linnan Tuntematon sotilas nivoutuvat erottamattomasti yhteen. Kirja piti lukea kouluun äidinkielen kurssille ja koska lukemista testattiin noin sadan sivun välein kontrolleilla, piti kirjaa lukea hitaasti ja koko ajan. Pidin kyllä kontrolli-systeemistä, sillä muuten olisi lukeminen luultavasti jäänyt viimeiselle viikolle. Sillä vaikka luen paljon ja nopeasti (kuten varmaan olette huomanneet), onnistun usein kehittämään asennevamman kouluun luettavia kirjoja kohtaan. Ei sillä, ettenkö tahtoisi lukea niitä, mutta kun joku käskee minun lukea jonkun kirjan, siitä tulee viimeinen kirja, joka sillä hetkellä kiinnostaa ja tekisi mieli lukea heti kaikkea muuta. Onneksi kuitenkin pääsin yli asennevammastani tätä kirjaa kohtaan, luin sen aikataulussa ja vieläpä pidin mielettömän paljon.

Alun perin ajattelin tehdä tämän bloggauksen vasta kun kirja olisi käsitelty yhteisesti koulussa ja minulla olisi paljon uusia näkökulmia ja osaisin puhua tästä varmaankin paljon viisaammin kuin nyt. Onni ei kuitenkaan ollut suotuisa, vaan koko viime perjantaista lähtien minua sitkeästi vaivannut nuha muuttui pahemmaksi ja tiistai-illtana minulle nousi kuume. (Näin sivumennen sanoen, tämä on outo tauti. Tiistaina olin päivällä paljon parempi kuin maanantaina, mutta illalla nousi reilussa kolmessa tunnissa yli 39 asteen kuume. Yöllä kuume kuitenkin varmaan osittain Buranan vaikutuksesta laski ja eilen ja tänään olen taas ollut melkein terve.) En siis kuitenkaan mennyt keskiviikkona kouluun ja missasin tietenkin sen ainoan äikän tunnin jolloin olisin halunnut olla paikalla. Kyllähän minä olen terve kuin pukki silloin kun tehdään mediatehtäviä tai kirjoitetaan 70 minuuttia muistiinpanoja argumentaation keinoista, mutta heti kun puhuttaisiin kirjasta niin olen kipeä. Blaah. Missaan viisaan keskustelun ja henkilökuvien rakentelun ja kaiken mielenkiinoisen... Yhyy. Koetan tässä nyt kuitenkin kiriä kiinni rästissä olevia arvosteluja kun on kerrankin aikaa.

Tuntematon sotilas listataan aina niiden kirjojen joukkoon, jotka jokaisen suomalaisen tulisi elämänsä aikana lukea, enkä yhtään ihmettele. Kirja kertoo yhden konekiväärikomppanian vaiheista jatkosodassa ja on siten hyvin tärkeä osa suomalaista historiaa. Kirjassa ei kaunistella sotaa tai suomalaisia sotilaita vaan kyseessä on realistinen kuvaus sodan mielettömyydestä. Henkilöt ovat aitoja, jotkut rohkeita, jotkut pelkureita, jotkut hiljaisia, jotkut puheliaita ja jotkut vähän kaikkea. Kirjasta nousikin aikamoinen kohu heti julkaisemisen jälkeen (kymmenen vuotta jatkosodan päättymisestä) ja vaikka monet ylistivät, monet myös vihasivat kirjaa sydämensä pohjasta. Ymmärrän hyvin, kuinka kirja osuu arkaan paikkaan kuvatessaan suomalaistenkin toimia realistisesti ja rikkoen ihanteellisen suomisoturin kuvaa. Jatkosota oli kuitenkin sota joka hävittiin ja se on varmasti jättänyt jäljet kansakuntaan. Nykyään kirjan tietenkin näkee vain osana historiaa, eikä varmastikaan samalla lailla henkilökohtaisena, kuin vasta julkaisun jälkeen. Voin kuitenkin sanoa, että kyllä Tuntematon sotilas toi sodan ja Suomen historian lähelle aivan eri lailla kuin historiankirjat.

Tuntematon sotilas saatta aloitettaessa tuntua hiukan raskaalta. Kirja ei ole erityisen nopealukuinen, sillä mukana on paljon hidastavia elementtejä murteista sotasanastoon. Myös nimiä tulee lisää jatkuvalla syötöllä ja jos vaikka satuinkin painamaan nimet muistiin niin sotilasarvo luultavasti unohtui. Onneksi opettaja jakoi meille lappuset suomalaisista sotilasarvoista, jotta lukiessa pysyisi paremmin perillä hahmojen välisesta hierarkiasta. Alussa kuitenkin etenkin murteet hidastivat lukemista jatkuvasti ja jouduin koko ajan lukemaan lauseita kahteen kertaan.

Juuri murteet tekevät kirjasta kuitenkin niin rikkaan. Hahmoja oppii tunnistamaan jo pelkästään puhetavan perusteella ja ainakin minua monet murteet myös hymyilyttivät. Parhaana esimerkkinä tästä on Hietanen (joka oli lempihahmoni noin muutenkin Koskelan ohella), joka puhuu Turun murretta. Minulla on turkulaisia sukulaisia ja en tiedä johtuiko osittain siitä, mutta meinasin melkein aina revetä nauramaan heti kun Hietanen alkoi puhua. (Ja onhan kaveri hauska muutenkin.) Ehdin jo ihastella Linnan murretietoisuuttakin, kunnes törmäsin tähän Ylen uutisointiin. (linkki). Tuntemattoman sotilaan murteita on siis kymmenenteen painokseen korjattu oikeammiksi. En ole ihan varma miten suhtaudun tähän ratkaisuun, mutta niin tai näin, lukeminen oli joka tapauksessa hauskaa.

Veikkaan, että vaikka ei olisikaan itse lukenut Tuntematonta sotilasta on kuitenkin törmännyt joskus johonkin kirjan sitaattiin. Tuntemattomasta sotilaasta on lähtöisin monta lentävää lausetta ja tätä kirjaa monet siteeraavat. Minullakin oli lukiessani hauskaa, sillä kun mainitsin missä kohdassa olen menossa, kirjan monta kertaa lukenut isäni saattoi heittää kyseisestä kohdasta kolmekin sitaattia ulkomuistista.

Olin jo kirjaan tarttuessani melkoisen spoilaanunut siitä, että kirjassa melkeinpä kaikki kuolevat. Olin siis henkisesti varautunut kestämään lempihahmojeni kuolemat, mutta voin sanoa, ettei varautuminen paljoa auttanut. Kirjan tunnelma synkistyy loppua kohti merkittävästi, aivan niin kuin sotakin. Jatkosodan alussa puolustetaan Suomea ja vallataan menetetyt alueet takaisin, mutta pian marssitaan rajan yli ja "Hietasen poika astuu ulkomail". Lopulta kuitenkin joudutaan perääntymään suurilla miestappioilla ja hävitään sota. Kirjassa onkin pari lukua joiden aikana kuolee hurja määrä porukkaa ja minun pieni sydänparkani itkee verta.

En tiedä olenko nyt onnistunut kirjaamaan ylös puoliakaan tämän kirjan loistavuudesta, mutta yrittänyt olen. Tuntematon sotilas on ainutlaatuinen kirja, se on hauska, se on julma, se on surullinen. Puhumattakaan loistavasta viimeisestä lauseesta. Ei tätä turhaan laiteta koulussa luettavaksi ja suosittelen ihan kaikkia tarttumaan kirjaan, jos ei muuten niin yleissivistyksen nimissä.

Arvosana: ♣♣♣♣♣

Teos: Tuntematon sotilas
Kirjailija: Väinö Linna
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2008 (ensimmäinen painos 1954)
Sivuja: 443
Luettavaksi: lainattu koulun kirjastosta.

8 kommenttia:

  1. Mä sain tämän mummilta, kun hän muutti ja uudessa asunnossa ei ollut enää tilaa kirjoille (joita hän ei enää lue). Tavallaan tekisi mieli lukaista jo nyt, mutta taidan saada tästä enemmän irti koulun kanssa.

    Valehtelin. Tulen valittamaan tämän lukemisesta hyvin paljon. Ja motivaatio katoaa, koska on pakko. Mutta odotan silti. Helpottaa kuitenkin tietää, että aika todennäköisesti minäkin tästä pidän. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Motivaatio tosiaankin katoaa helposti pakon edessä :D Onneksi Tuntematon sotilas alkaa viedä kun alkuun päsee. Suosittelen joka tapauksessa lukemaan, joko nyt tai myöhemmin.

      Poista
  2. Tuo viimeinen lausehan pääsi myös 20 markan seteliin. :D Itse olen yrittänyt tämän kirjan lukemista kahteen kertaan ja molemmilla se on jäänyt kesken jo melko alussa. Asiaan vaikuttanee varmaan, että motivaatio Tuntemattoman lukemiseen ei ole tullut kirjasta itsestään, vaan siitä, että sen tunteminen kuuluu yleissivistykseen. Olen kuitenkin tullut aika uteliaaksi kirjan suhteen, koska kaikki jotka sen ovat lukeneet, ovat sitä kilvan kehuneet. Täytyy vain varata tälle teokselle ihan oma aikansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtoi olla mainio seteli :D Suosittelen Tuntemattoman lukemista lämpimästi, ota vaikka kesälomaprojektiksi ;)

      Poista
  3. Syvä huokaus.. Olet niiiiiin oikeassa, Tuntematon on jotain uskomattoman hienoa ja arvokasta. "Voi voitetuita, voi voittajia.." Sadanseitsemäntoista hissan kirjan veroinen.
    Linna osaa kirjoittaa niin mainion ilottelevaa ja pohjattoman surullista, ilmaisevaa tekstiä ja kuka uskaltaa väittää ettei Hietasta muka olisi ollut olemassa?
    "Aika velikultia."

    Oon joskus epäilly sun kirjamakua, kun en itse pahemmin fantasiasta välitä, mutten epäile enää:d
    - Silja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Kiva jos sain sinut vakuutetuksi. Tykkään onneksi aika monenlaisista kirjoista ;) Tuntematon sotilas on kyllä hieno kirja - vieläkin pyörii silloin tällöin mielessä.

      Poista
  4. En voi olla mehustelematta uudelleen ja uudelleen Tuntemattoman sanavalinnoilla ja Linnan väliin kierolla, väliin suoralla huumorilla. Aloin lukemaan alusta kaverilleni parhaita paloja ja taisin lukea ensimmäiset kymmenen sivua suoraan ääneen, ennen kuin sanoin, että hakee sen kirjastosta itselleen ja lukee kokonaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntematon on kyllä upea ja Linna hieno kirjailija. Pitäisi lukea uudelleen kun aika löytyy.

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)