sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira

"Matala, pitka, valittava ääni kiiri yli nummen. Se täytti koko ilman, mutta oli mahdotonta sanoa mistä se tuli. Alussa se oli kuin kumeaa murinaa, mutta se paisui villiksi karjunnaksi; sitten se vaimeni jälleen, ja vähitellen surullinen, väreilevä ulina hiljeni ja sammui."

Salapoliisilegenda Sherlock Holmes matkustaa yhdessä kumppaninsa tohti Watsonin kanssa Englannin maaseudulle loputtomien nummien keskelle ratkaisemaan outoja kuolemantapauksia. Tapauksiin näyttää liittyvän salaperäinen ja kammottava peto, koira suoraan tuonpuoleisesta.

Baskervillen koira (1901-2) on Sir Arthur Conan Doylen (1859-1930) tunnetuimpia teoksia. Siinä maailman kuuluisin salapoliisi Sherlock Holmes elää parhaita päiviään; älykkyytensä ja kärsivällisen tutkimustyönsä ansiosta hän on aina askeleen edellä vastustajiaan
.

Sir Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes -klassikot ovat jo pitkään olleet lukulistallani. Kuten tavallista, en kuitenkaan ollut saanut aikaiseksi mitään tämän sivistyksellisen aukon korjaamiseksi. Viime viikolla aloin kuitenkin katsoa BBC:n Sherlock tv-sarjaa, johon jäin heti koukkuun. Viime viikonloppu kuluikin modernin Sherlockin ja Watsonin seikkailuja tuijotellessa ja myös Doylen alkuperäiset Sherlock Holmes -tarinat alkoivat kiinnostaa aivan uudella tavalla. Niinpä päädyin torstaina nappaamaan kirjastosta mukaani tämän yhden kuuluisimmista Sherlock Holmesin seikkailuista.

Olen aina mielessäni kuvitellut Sherlock Holmeseja jotenkin kovin raskaiksi kirjoiksi. Totta kai olen tiennyt, että kyseessä on sarja salapoliisiromaaneja, mutta silti mielikuvissani näin itseni lukemassa pitkiä ja kuivakoita kirjoja joissa on pienen pieni fontti. Ja mitä sain? Kaksisataasivuisen, vauhdikkaan seikkailun, jossa on vieläpä melko suuri fontti. Aika tehdä pieni uudelleenarviointi.

Sherlock Holmesin ja hänen aisaparinsa tohtori John Watsonin tietävät kaikki. Tupakoiva, hassuun hattuun pukeutuva salapoliisinero ja hänen uskollinen apurinsa. (Tosin hattu kaiketi on filmatisoinneista peräisin, Doyle ei käsittääkseni sitä koskaan mainitse.) Holmes ja Watson ovat inspiroineet monia muitakin salapoliisikirjailijoita, esimerkiksi Agatha Christien Poirot/Hastings parivaljakossa on paljon yhtäläisyyksiä Doylen kaksikkoon. Aivan kuten Watson, myös Hastings hoitelee Poirotin puolesta juoksevia asioita, arvaa aina murhaajan väärin ja nerokas salapoliisi ratkaisee jutun pienien, näennäisesti epäolennaisten yksityiskohtien perusteella.

Kuten olen varmaan joskus maininnut, minä pidän paljon älykkäistä henkilöhahmoista. (Kvothe, krhm, Kvothe Patrick Rothfussin Tuulen nimestä.) Sherlock Holmes on yksi tällaisista henkilöhahmoista ja pidinkin hänestä heti myös kirjan sivuilla. (Plus kuulin aina mukavasti mielessäni Benedict Cumberbatchin äänen aina kun Sherlock puhui. Ei haitannut yhtään.) En muutenkaan voinut olla koko ajan vertaamatta tv-sarjaa ja kirjaa keskenään ja pidin kyllä paljon siitä, miten Doylen työtä on sovitettu tv-sarjaan. Juonellisia yhtäläisyyksiä Baskervillen koirassa ja kirjaan perustuvassa jaksossa ei kyllä ole muita kuin jokunen nimi, nummimaisema ja ajatus hirviömäisestä koirasta, mutta pieniä juttuja, kuten Sherlockin viulunsoitto on otettu sarjaankin mukaan. Yllätyin myös kirjaa lukiessani siitä, kuinka ystävällisesti Sherlock noin yleensä ottaen käyttäytyi, Benedict Cumberbatchin Sherlockia kun voi sanoa melkoisen tylyksi.

Jännitystä ei kirjasta puutu. Tv-sarjassakin juuri Baskervillen koira -jakso sai minut tärisemään pelosta ja kyllähän sumuinen nummimaisema karmi selkäpiitä kirjan sivujenkin kautta. Itse arvoitus ei ollut aivan yhtä huikean mestarillinen kuin olisin odottanut. Luultavasti olen törmännyt kirjaan jossain muodossa tv-sarjan lisäksi ja tiesin hiukan mitä odottaa, mutta muutamaa juttua lukuunottamatta suuria yllätyksiä ei tullut.

Baskervillen koira on myös todella nopealukuinen kirja. Aloittelin sitä perjantai-iltana ja lauantai-iltana sain loppuun. Kirjan lukaisi helposti kolmelta istumalta. Jännitys pitää, eikä vauhtia tai vaarallisia tilanteita puutu. Sivumäärän ollessa vähäinen, kirja myös etenee todella vauhdikkaasti, mistä kyllä pidin paljon.

Baskervillen koira on yksi monista Sherlock Homes -klassikoista. Pidin lukemastani paljon, eikä tämä varmasti jää viimeiseksi Sherlockin ja Watsonin seikkailuksi johon tutustun. Seuraavaa seikkailua odotellessa tulen varmaan vielä palanneeksi tv-sarjan pariin uusintakierrokselle, sillä, niin... Olen pahasti addiktoitunut.

Arvosana: ♣♣♣

Teos: Baskervillen koira
Alkuperäisteos: The Hound of the Baskervilles
Kirjailija: Sir Arthur Conan Doyle
Kääntäjä: A.A Fabritius (tämän painoksen suomennos korjattu versio)
Sarja: Sherlock Holmes
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2000 (alkuperäisteos 1902, ensimmäinen suomennos 1904)
Sivuja: 220
Luettavaksi: kirjastolaina
Haasteet: 2015 lukuhaaste, "A book based on or turn into a TV show"

8 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Tiedätkö tää kommentti ei yhtään yllättäny mua :D Mutta Sherlock ♡

      Poista
  2. Minulla on tämä vieläkin kesken! Ja se johtuu ainoastaan siitä, että luen tätä tabletilta e-kirjamuodossa. E-kirjoissa ei siis ole mitään vikaa, mutta tabletilla tulee vain tehtyä kaikkea muuta kuin luettua kirjoja, joten se on täysin unohtunut sinne syövereihin. Tabletilta lukeminen ei myöskään ole läheskään yhtä mukavaa kuin konkreettisesta kirjasta tai vaikkapa oikeasta lukulaitteesta. Täytyy kyllä jatkaa sitä heti nyt kohta, kirjojen keskeneräisyys on ärsyttävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole vielä kunnolla E-kirjoihin tutustunut, mutta voin hyvin kuvitella tuon ongelman josta puhut... Minulla ainakin lipsuisi tabletin käyttö johon ihan muuhun kuin lukemiseen :D

      Kirjojen keskeneräisyys on kyllä todella ärsyttävää, toivottavasti saat Baskervillen koiran pian loppuun. :)

      Poista
  3. Benedict Cumberbatchin Sherlock on jotain niin ... ihanaa <33 Siitä voitaisiin tehdä kyllä miljoona kautta vielä lisää, enkä silti saisi tarpeekseni! Toinen suuri rakkauteni tähän liittyen on ne uudet Sherlock-elokuvat (Downey jr <3) Oih, tuli ikävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Benedict Cumberbatch on kyllä... ♡ Nyt vain odotellaan jouluspesiaalia ja sitten neloskautta... Saisivat Freeman ja Cumberbatch järjestää aikataulunsa ja kuvata lisää :D

      Noita Sherlock-leffoja en ole nähnytkään, pistän vinkin korvan taakse. :)

      Poista
  4. Baskervillen koira on kyllä ihan mainio kirja. Ei tosin uudestaan luettuna tehnyt ihan yhtä suurta vaikutusta, kuin ensimmäisellä kerralla paljon nuorempana. Sherlock on silti kirjallisuuden suosikkihahmojani ja pidän kovasti hänen seikkailuidensa maailmasta, jossa on junia, kirjeitä jne. Baskervillen koira on aiheuttanut pientä matkakuumetta sumuisille nummille.

    Tuota Cumberbath-Sherlockia olen nähnyt vain yhden jakson, mutta olen kyllä samaa mieltä siitä, että Sherlock on siinä(kin) paljon tylympi, kuin mitä Doyle on hänet kirjoittanut. Ehkä hahmoon on haluttu tuoda lisää särmää tai jotain?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle Baskervillen koira taas aiheutti halun pysyä turvassa kotisohvalla mieluiten vielä takkatulen lämmössä :D En taida olla erityisen seikkailullista tyyppiä jos ei kirjoja lasketa.

      Voi tosiaan olla, että Sherlockia on haluttu modernisoida laittamalla häneen vähän lisää särmää. Minuun kyllä toimii sekin lähestymistapa, Cumberbatch on sen verran ihana roolissaan ;)

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)