lauantai 28. maaliskuuta 2015

Jane Austen - Kasvattitytön tarina

Monilapsisen perheen tytär Fanny pääsee varakkaan tätinsä perheeseen kasvatiksi, ja eloisan serkkuparven keskellä tytölle aukeaa uusi maailma. Jane Austen kuvaa Kasvattitytön tarinassa tyylilleen uskollisesti perheen elämää, nuoren tytön kasvua ja englantilaista maalaisseurapiiriä lempeän ironisella tavalla.

Jane Austen on Englannin rakastetuimpia klassikokirjailijoita: naisellinen, viisas ja säkenöivä aivan kuin kirjojensa sankarittaret.

Kasvattitytön tarina on ollut minulla kirjastosta lainassa jo monta kuukautta. (Niin monta ettei sitä voi enää edes uusia... Köh.) Pidän Austenin romaaneista paljon, vaikken ihan kaikkia olekaan lukenut. Ainoa lukematon taitaa olla Neito vanhassa linnassa ja siihen on tarkoitus tarttua piakkoin. Kasvattitytön tarina oli kuitenkin äikän kurssin kirjalistalla ja kun teoksen eräpäivä lähestyy uhkaavasti päätin viimein tarttua kirjaan. Ensi tiistaina pitäisi vielä kirjoittaa teoksesta kirjallisuusessee, mutta näin lämmittelyksi ihan tavallisia höpinöitä kirjasta blogin puolelle.

Vaikka Austenista kovasti pidänkin (Ylpeys ja ennakoluulo on ihana, samoin Viisasteleva sydän), myönnän lähteneeni lukemaan vähän ristiriitaisin tuntein. Olen kuullut, että Kasvattitytön tarina ei ole monenkaan suosikki-Austen ja pessimismissäni kallistuin jo valmiiksi sille kannalle. Onneksi päädyin kuitenkin yllättymään iloisesti, ei Kasvattitytön tarina nouse Y&E:n tai Viisastelevan sydämen rinnalle lempparikseni, mutta pidin kirjasta kuitenkin kovasti.

Kasvattitytön tarinassa seurataan kaikin puolin ihastuttavan ja hyveellisen Fanny Pricen elämää. Fannyn äiti on aikoinaan nainut Fannyn isän skandaalinkäryisissä tunnelmissa ja monilapsinen perhe elää varsin köyhissä oloissa. Fanny pääsee kuitenkin rikkaiden sukulaistensa luo kasvatettavaksi ja varttuu naiseksi serkkujensa varjossa. Fannya kohdellaan perheessä hyvin, hän saa opetusta eikä häneltä puutu mitään elämän perustarpeista, mutta silti hän on armottomasti toisen luokan kansalainen. Fannya kohdellaan itsestäänselvyytenä, hän jää paitsi erilaisista riennoista ja huvituksista ja hänet huomioidaan vasta kun hänen apuaan tarvitaan. Fannyn etuja valvoo Edmund-serkku, joka myös Fannya vanhempana tytön kasvaessa opastaa tätä oikeille teille ja muovaa hänen makunsa oikeaoppiseksi. Avioliitto alkaa kuitenkin olla ajankohtainen puheenaihe niin Fannyn kuin tämän serkkujen, Marian ja Juliankin kanssa ja kun naapuriin muuttaa nuorta väkeä, alkaa yhden jos toisenkin sydän sykkiä romanttisista haaveista.

Kasvattitytön tarinassa seikkaillaan samoissa tunnelmissa kun aikaisemmissakin lukemissani Austenin romaaneissa. Kuvataan maalaisseurapiirien elämää ja esitellään hyveellinen sankaritar, joka lopussa päätyy onnelliseen avioliittoon vastoinkäymisistä huolimatta. Huumoria ei puutu ja Austen kirjoittaa pilke silmäkulmassa.

Kirjan parasta antia ovatkin ilmeikkäät sivuhenkilöt, kuten Fannyn täti rouva Norris. Austen onnistuu kuvaamaan henkilötyyppejä elävästi ja huolimatta siitä, että hänen romaaninsa on kirjoitettu kaksisataa vuotta sitten, nykylukija löytää niistä edelleen takuulla samaistumismahdollisuuksia.

Suhtaudun kuitenkin hiukan ristiriitaisesti Fannyyn. Austen on osoittanut osaavansa kirjoittaa hurmaavia sankarittaria, joista ei luonnetta puutu (Y&E:n Elisabeth tai Emman Emma näin esimerkkinä) ja juurikin mainittujen sankaritarten rinnalla Fanny oli hiukan laimea. Hän on nöyrä ja kiltti ärsyttävyyteen asti ja välillä myönnän tuskastelleeni kun olisin toivonut Fannyn sanovan ajatuksiaan ääneen. Häneltä kun ei kuitenkaan älyä tai mielipiteitäkään puutu. Toisaalta Fannyn hiljaisuus on myös kaunis ominaisuus ja koska hän on pienestä pitäen kokenut olevansa kiitollisuudenvelassa hänet huomaansa ottaneille sukulaisille, on hänen myöntyväisyytensä myös ymmärrettävää. Loppua kohti aloinkin pitää Fannysta paljon enemmän ja hän ärsytti minua huomattavasti vähemmän.

Sen sijaan Edmund sai useaan otteeseen sappeni kiehumaan. Edmund on Fannyn vanhempi serkku ja kirjan romanttinen sankari. Fanny pitää Edmundia jonkinlaisena puolijumalana, ihanteellisena ja kaikin puolin hyveellisenä, mitä tämä tavallaan onkin. Edmund kohtelee Fannya huomaavaisesti ja on kunnollisen nuoren miehen perikuva, mutta silti. Edmund on 3/4 kirjasta rakastunut naapurin neiti Crawfordiin, vuodattaa surujaan Fannylle ja laiminlyö tätä monessa käänteessä. En väitä, että olisin halunnut Edmundin olevan täydellisempi, vaan etupäässä minua ärsytti Fannyn palvova suhtautuminen serkkuunsa. Minua tuppaavat ihan yleisestikin kirjallisuudessa ärsyttämään hahmot, joita päähenkilöt pitävät virheettöminä.

Pidin kuitenkin paljon siitä, millaisen juonen Austen oli Kasvattitytön tarinaan rakentanut. Jossain sadan sivun kieppeillä oli vähän tylsistyttävä jakso, mutta yleisesti mielenkiintoni pysyi koko ajan yllä ja loppua kohti kirja parani kovasti. Arvasin jo alussa miten kirja tulee päättymään, mutta Austen sai minut useaan otteeseen epäilemään omia veikkauksiani. Lopussa on eräs todella odottamaton juonenkäänne, joka sai ainakin minut yllättymään toden teolla.

Kasvattitytön tarina on taattua Austenia, viihdyttävää ja hurmaavaa luettavaa. Kirja lisäsi taas intoani lukea Austenia, tekisi mieleni tarttua viimeiseen lukemattomaan Austeniin pian ja lukea suosikit uudelleen.

Arvosana: ♣♣♣½

Teos: Kasvattitytön tarina
Alkuperäisteos: Mansfield Park
Kirjailija: Jane Austen
Kääntäjä: A.R Koskimies
Kustantaja: Karisto
Julkaisuvuosi: 2000 (alkuperäisteos 1814, ensimmäinen suomenkielinen painos 1954)
Sivuja: 480
Luettavaksi: kirjastolaina
Haasteet: 2015 lukuhaaste, "A book more than 100 years old"

14 kommenttia:

  1. Kiva postaus! Mulla on ollut tämä lukulistalla Viisastelevan sydämen jälkeen, täytyy nyt käydä jossain vaiheessa kirjastosta hakemassa. Ah-niin-täydelliset hahmot ovat kyllä melkoisen rasittavia, mutta eiköhän tästäkin kirjasta mukavaa ajanvietettä saa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Toivottavasti saat tämän pian näppeihisi, ehdottomasti lukemisen arvoinen teos. :)

      Poista
  2. Minunkin on tehnyt mieli lukea uudelleen Austenia, mutten ole vielä saanut aikaiseksi. Olen lukenut Austenit ensimmäisen kerran aika nuorena ja nyt vanhempana osan uusiksi. Mutta itselleni suuri mysteeri on, olenko lukenut Järki ja tunteet -kirjan vai en. Tarina on tuttu, koska olen nähnyt sen tv-sarjana ja elokuvana, mutta ei mitään hajua, olenko lukenut sen kirjana. Harmi, ettei ole pitänyt jo paljon aiemmin kirjablogia, josta voisi tarkistaa asian ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, minullakin on jokunen sellainen kirja joista en ole ihan varma olenko lukenut vai en. Austen on kyllä ihana! :)

      Poista
  3. Tää oli mun eka Austen (ja toistaiseksi ainut... y&e edelleen siellä puolivälissä) ja pidin kyllä ihan jees kun pienempänä luin... Tosin pitäisi kyllä a) lukea muut Austenit b) lukea tämä uudestaan, sillä hatarasti muistan pitäneeni tästä suurilta osin siksi, että kirja on klassikko ja on sivistynyttä pitää siitä, enkä suinkaan tarinan tai hahmojen vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttu tunne! Klassikoita on usein vaikeampi dissata kun tuntuu siltä että olisi joku velvollisuus pitää kirjasta... Minä kyllä pidin tästä ihan vilpittömästi. :) Lue Y&E loppuun, se on ihana!

      Poista
  4. Minä en ole vieläkään lukenut kuin Ylpeyden ja ennakkoluulon, josta kyllä muistan pitäneeni kovasti. Kauan aikaa on jo pitänyt lukea lisää Austenia, mutta jotenkin muut kirjat ovat kuitenkin etuilleet. Voi olla että otan joulun aikaan lukemistoon jotain Austenia, silloin tekee aina mieli lukea jotain ihanaa historiallista ja romanttista. :) Monena vuotena olenkin lukenut jouluna Runotytöt, mutta nyt voisin vaihtelun vuoksi lukea Austenia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulun aikaan on kyllä ihanaa lukea juuri Austenia tai tyttökirjoja! Suosittelen kokeilemaan tätäkin! :)

      Poista
  5. Voihan Austen <3 pitäisi lukea loputkin Austenit, kunhan vain joskus ehtisi.

    VastaaPoista
  6. Luin tätä esittelyä aluksi fiiliksellä: olenkohan lukenut tämän vai en.. Kuvailit Edmundia ja hänen suhdettaan Fannyyn niin hyvin, että muistin lukeneeni tämän ja ärtyneeni aika lailla samoista asioista kuin sinäkin. Olen lukenut viimeisen Austenini yli kymmenen vuotta sitten, ja nyt mietinkin, josko kesällä olisi aika verestää muistoja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, hauska kuulla, että onnistuin tavoittamaan samat tunnelmat kuin sinäkin! :) Minä kannatan Austen-muistojen virkistämistä, itsekin mietiskelen josko palaisin lemppareideni pariin.

      Poista
  7. Minä lainasin kirjastosta Kasvattitytön tarinan ja aloitan tänään lukemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, toivottavasti tykkäät! :)

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)