sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Arthur Conan Doyle - Sherlock Holmesin seikkailut

Kaikkien salapoliisikirjojen esi-isä!

Englantilainen kirjailija Sir Arthur Conan Doyle (1859-1930) on nykyaikaisen salapoliisikirjallisuuden perustajia. Hänen kertomuksensa päähenkilö, johdonmukaisesta päättelytaidostaan kuuluisa Sherlock Holmes ja tämän ystävä ja apulainen tohtori Watson ovat alansa maineikkain kaksikko. Seikkailuja on aika ajoin herätelty henkiin niin televisiosarjoina kuin elokuvinakin ja yhä ne saavat uusia ihailijoita ympäri maailman.

Tämä pokkari sisältää tarinakokoelmat
Sherlock Holmesin seikkailut, Sherlock Holmesin muistelmat ja Sherlock Holmesin paluu, joissa tämä kotkannenäinen, haukankatseinen, savupiippua poltteleva mestarisalapoliisi on terävimmillään.


Minut on viime viikkoina villinnyt suoranainen Sherlock Holmes -kuume. Kaikki, kuten varmaan olen jo maininnut, alkoi Uusi Sherlock -tv-sarjasta, jonka katsottuani myös Doylen kirjoittamat Sherlock Holmes -kirjat alkoivat kiinnostaa. Maaliskuun lopulla luin yhden Holmesin kuuluisimmista seikkailuista, Baskervillen koiran, josta pidin kovasti. Viime viikolla päädyin taas kirjaostoksille ja mukaan tarttui tämä uusi pokkaripainos Sherlock Holmesin seikkailuista.

Sherlock Holmesin seikkailut on Doylen kuuluisimpia Sherlock Holmes -kirjoja. Se on novellikokoelma ja tämä versio sisältää Sherlock Holmesin seikkailut -nimen alle kerättynä myös novellikokoelmat Sherlock Holmesin muistelmat ja Sherlock Holmesin paluu. Yli tuhat sivua toinen toistaan jännittävämpiä Sherlockin ja Watsonin seikkailuja siis.

Minä nautin Sherlock Holmesin seikkailujen lukemisesta mielettömän paljon. Vaikka kirja on todella paksu, missään vaiheessa ei iskenyt epätoivo, vaan kirjaa luki nopeasti. Kaikki novellit ovat noin kolmenkymmenen sivun mittaisia ja niinpä niitä oli ihana lukaista jokunen milloin missäkin välissä. Muistaakseni yksikään tarinoista ei ollut tylsä, vaan kaikkiin oli keksitty jokin kiehtova jippo joka sai jatkamaan lukemista. Milloin se oli sitten jalokivivaras, murhaaja, kidnappaaja, kiristäjä, tai jotakin muuta. Doylelta ei nimittäin ole loppunut mielikuvitus kesken.

Kun tullaan dekkareiden alueelle, olen enemmän sitä tyyppiä, joka nauttii Agatha Christien tyylisistä mysteereistä, joissa toimintaa tärkeämpää, on epäiltyjen motiivien kartoittaminen ja moninaiset päätelmät. Minua ei niinkään kiinnosta lukea sarjamurhaajista tai kuunnellla tarkkaa kuvausta milloin mistäkin ruumiista.

Sherlock Holmesit ovat jotakin näiden kahden väliltä. Toimintaa kyllä on, murhaajia jahdataan revolverien kera ja Holmes perustaa tutkimuksensa enemmänkin jalanjälkiin, kuin motiivien pohdiskeluun. Sherlock Holmesin seikkailuita lukiessa onkin juuri sopivasti tapahtumia, ettei lukija pitkästy, mutta toisaalta nautin siitä, kun sain arvailla rikollisia ja sitä kuinka kaikki milloinkin on tapahtunut. Sherlock Holmesin metodi on tosiasioihin perustuva, hän tutkii ensin raa'at faktat ja lähtee rakentamaan sitä kautta ainoan mahdollisen teorian. Välillä voin minäkin ylpeänä sanoa osuneeni oikeaan arvailuissani.

Edelleen nautin suuresti vertaillessani keskenään Doylen alkuperäistä materiaalia ja tv-sarjaa. Sarjan tekijät ovat ottaneet vapauksia ja modernisoineet asioita onnistuneesti, mutta välillä huomasin jotakin novellia lukiessani tajuavani äkkiä, että tämähän on siinä tv-sarjan jaksossa! Esimerkiksi kirjan ensimmäinen novelli, Kuningas pulassa, on selvästi modernisoitu (ja pistetty aikalailla uuteen uskoon) toisen tuotantokauden avausjaksossa Scandal in Belgravia. Hauskasti kirjasta kuitenkin tunnistaa joitakin pieniä seikkoja, jotka on otettu mukaan tv-sarjaan.

Tällä kertaa haluan myös mainita kirjan esipuheen, joka oli todella mielenkiintoista luettavaa. Siinä puhutaan Sherlock Holmesin ja Doylen vaiheista, sillä sarjan kirjoitusprosessi on todellakin mielenkiintoinen. Doyle nimittäin kyllästyi Holmesista kirjoittamiseen ja mestarisalapoliisi kuolee Sherlock Holmesin muistelmat -kokoelman viimeisessä novellissa. Sherlock Holmesin laaja ja omistautunut fanikunta ei ottanut asiaa hyvin ja vaati sankarin paluuta. Doyle sai jopa uhkauskirjeitä ja kirjoitti lopulta Baskervillen koiran, joka tosin sijoittuu aikaan ennen Holmesin kuolemaa. Lopulta Holmes teki paluun myös kuoleman porttien takaa ja Sherlock Holmesin paluu -kokoelman ensimmäisessä jaksossa salapoliisi palaa takaisin. Doylea käy tässä tapauksessa hiukan sääliksi, mutta tavallaan tavallaan intohimoinen fanikunta myös huvittaa.

Sherlock Holmesin seikkailut on mahtava, viihdyttävä ja ihanan muhkea teos, jota suosittelen lämpimästi kaikille mestarisalapoliisin edesottamuksista kiinnostuneille. Aion edelleen jatkaa sarjan parissa, mutta tämän tiiliskiven jälkeen pidän kyllä hieman taukoa.

Arvosana: ♣♣♣♣

Teos: Sherlock Holmesin seikkailut (sis. Sherlock Holmesin seikkailut, Sherlock Holmesin muistelmat, Sherlock Holmesin paluu)
Alkuperäisteos: The Adventures of Sherlock Holmes (The Adventures of Sherlock Holmes, The Memoirs of Sherlock Holmes, The Return fo Sherlock Holmes)
Kirjailija: Sir Arthur Conan Doyle
Kääntäjä: O. E. Juurikorpi (uudistettu suomennos)
Sarja: Sherlock Holmes
Kustantaja: WSOY / Bon-pokkarit
Julkaisuvuosi: 2014 (alkuperäisteos 1905, ensimmäinen suomenkielinen painos 1957)
Sivuja: 1099
Luettavaksi: omasta hyllystä
Haasteet: 2015 lukuhaaste, "A book of short stories"

10 kommenttia:

  1. En ole ikinä oikein ollut dekkarien ylin ystävä,mutta Holmesin seikkailut oli lempikirjojani jo lapsena. Paikallinen laitapuolen kulkija kalasti sen minulle 80-luvulla roskiksesta ja se on ollut siitä asti aarteeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah oi :D Tämä on kyllä mahtava kirja!

      Poista
  2. I AM SHERLOCKED.

    Hiiih joo. (Odotit tätä :D) Anttilassa myydään kolmen tuottarin boksia alle neljänkympin. Sydän itkee verta aina kun ohittaa... x) Pitäisi nämä myös lukea. Voi että Sherlock on ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep :D Tätä odotin. Mäkin tahdon ton boksin...

      Poista
  3. Minäkin luin vihdoin Baskervillen koiran loppuun, oli hyvä! Lisäksi tuon e-kirja-painoksen loppuun oli lisätty kaksi novellia, Merisopimus ja Viimeinen tehtävä, jotka olivat molemmat myös kovin hyviä (vaan alkuhämmennys oli suuri kun luulin kirjan jo loppuneen...). Täytyy kyllä itsekin lukea vielä lisää Holmesin seikkailuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tykkäsit Baskervillen koirasta! Noita novelleja ei tainnut tässä olla, ihme kyllä :D Minäkin aion vielä jatkaa Holmesin seikkailujen parissa!

      Poista
  4. Ihailtavan nopeasti ja antaumuksella olet saanut saanut tämän kirjan luettua! Minulla on (ilmeisesti) tämän kirjan vanhempi painos hyllyssä ollut odottamassa jo monia monia vuosia. Ja kyllä sen aika vielä joskus koittaa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Antaumusta tähän kyllä tarvittiin :D Minulla oli itseni kanssa sopimus, että uusia kirjoja ei aloiteta yhtäkään ennen kuin tämä on luettu ;) Toivottavasti sitten joskus pääset sinäkin käsiksi tähän!

      Poista
  5. Osaatko sanoa missä jutuissa oli niitä kidnappauksia, itse olen lukenut toisella kannella, enkä niitä muista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysyit pahan, pitääpä muistella sisällysluettelon perusteella :D Kreikkalainen tulkki ja Herttuan poika muistaakseni ainakin.

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)