tiistai 21. huhtikuuta 2015

L.M Montgomery - Annan perhe

Annan perhe on kuudes osa Anna-sarjassa, joten tämä bloggaus sisältää juonipaljastuksia edellisistä osista.

"Kotikunnas oli täydessä valaistuksessa, ja verannalla riippui värikkäitä japanilaisia lyhtyjä. Anna juoksi iloisesti portaille narsissien reunustamaa pihapolkua pitkin.
'Kotikunnas täältä tullaan!'
Samassa kaikki olivat hänen ympärillään, nauroivat, huudahtelivat, laskivat leikkiä, ja Susan Baker hymyili hyväntahtoisesti taustalla. Kaikki lapset olivat poimineet Annalle oman kukkakimpun, jopa kaksivuotias Shirley.
'Voi miten ihanaa tulla kotiin! Koko Kotikunnas näyttää  niin onnelliselta. Tuntuu hyvältä ajatella, että perhe ottaa minut näin iloisesti vastaan.'
'Äiti jos sinä vielä joskus lähdet pois kotoa', Jem sanoi vakavana, 'minä hankin itselleni semmoisen umpisuolen.'
'Mistä niitä saa?' Walter kysyi.
'Hysss', Jem sanoi, tönäisi Walteria vaivihkaa ja kuiskasi: 'En minä tiedä muuta kuin sen että silloin sattuu, jos on umpisuoli, mutta halusin vain pelästyttää äidin, että äiti ei enää ikinä lähtisi.'"
-L.M Montgomery: Annan perhe, s. 19-20

Viime syyskuussa aloitin jälleen kerran taipaleeni Montgomeryn iki-ihanan Anna-sarjan parissa. Anna Shirleyn unohtumattomat kommellukset, mielikuvitus ja Montgomeryn loihtima ihastuttava tunnelma ovat olleet kanssani ihan ala-asteen ensimmäisiltä luokilta asti ja viime syksynä päätin taas palata sarjan pariin. Olen lueskellut Annoja vuosien varrella useaan otteeseen, mutta järjestyksessä olen sarjan lukenut viimeksi kauan sitten. Tässäkin uudelleenluku-urakassa ehti olla muutaman kuukauden tauko, sillä edellisen osan, Anna omassa kodissaan luin tammikuun lopulla. Annat ovat kuitenkin luottolukemistoani silloin jos haluan nopeasti lukaista jotain, sillä kirjoilla ei ole liikaa mittaa ja kun ne on vielä monta kertaa lukenut, ei tarvitse samalla lailla keskittyä, vaan voi vain uppoutua nostalgisiin tunnelmiin.

Annan perhe sijoittuu aikaan Anna omassa kodissaan -kirjan jälkeen ja Anna ja Gilbert ovat jo vakiintunut aviopari. Lapsia pyörii ympärillä vaikka millä mitalla ja kirja koostuu arjen pienistä ja suuremmista tapahtumista, rauhaisasta elämästä. Anna ei ole kuitenkaan menettänyt huumorintajuaan tai mielikuvitustaan ja Kotikunnallaa riittää lämpöä ja rakkautta.

Annan perhe on niitä Anna-sarjan osia, joista muistan nuorempana pitäneeni kovasti. Leikin pienenä jos jonkinlaisia mielikuvitusleikkejä, joissa lempipuuhaani oli keksiä erilaisia perheitä, nimetä kaikki kymmenen lasta ja keksiä jokaiselle hiusten ja silmien väri yhdistelemällä vanhempien värityksiä ja sitten naittaa kaikki lapset ja keksiä heille kymmenen lasta ja sen jälkeen heille ja... tajuatte varmaan mitä tarkoitan. Annan perhe olikin siinä mielessä kirja jota rakastin - kerrankin kirjailija oikeasti nimesi ne kaikki lapset ja kertoi heidän hiustensa värit. Seuraavaan sukupolveen asti ei Annan perheessä vielä päästä, mutta pienenä nautin suuresti jo tästäkin.

Näin vanhempana olen hiukan toista mieltä kun Annan perheestä tulee puhe. Toki kirjalla on edelleen nostalginen arvonsa, eikä Montgomery petä, mutta suosikkini sarjasta tämä ei kyllä ole. (Se kunnia kuuluu jaetusti Annan nuoruusvuosille, Annan unelmavuosille ja Kotikunnaan Rillalle.) Kuten minulle on vasta myöhemmin selvinnyt, Anna opettajana ja tämä Annan perhe ovat ilmestyneet muuta sarjaa myöhemmin, kustantajan toivomuksesta. Tavoite oli täyttää sarjan aukot ja niinhän nämä tekevätkin, mutta olen kyllä taipuvainen sille kannalle, että kustantajan perimmäinen motiivi oli tehdä suositulla sarjalla vähän lisää rahaa. Annan perhe tuntuukin hiukan täyteosalta, eikä niin tarpeelliselta kuin muut. Mutta kyllä minä tämän silti yhä mielelläni luen ja onhan kirjassa myös ihanasti viittauksia Kotikunnaan Rillaan.

Vaikka Anna on edelleen kirjan päähenkilö, toisin kuin myöhemmin Kotikunnaan Rillassa, keskitytään kirjassa paljolti Annan lasten pieniin seikkailuihin. Milloin pojat koettavat hankkia koiran, Jem on kadoksissa, Nan kuvittelee höpsöjä ja Di saa mitä erikoisimpia parhaita ystäviä. Annan perheessä ei ole enää sitä samaa ihanaa ihastuttavaa ja hulluttelevaa Annaa, vaan nuori tyttö on korvautunut aikusella naisella ja äidillä. Onhan Anna toki ihana äitinäkin ja oikein sydäntä lämmittää lukea kuvauksia Annan ja hänen lastensa välisistä lämpimistä suhteista, mutta ihan samaa lumovoimaa tässä ei enää ole.

Montgomery on kuitenkin loistava ja eloisa ihmiskuvaaja ja saa minut nauramaan ja hämmästymään kerta toisensa jälkeen. Hän kuvaa ihailtavan tarkkanäköisesti erilaisia ihmistyyppejä ja vaikka Annojen ilmestymisestä on jo melko kauan, samanlaisia henkilöitä on olemassa yhä vieläkin. Montgomeryn kirjoja lukiessani löydän itseni usein hykertelemästä milloin millekin pienelle seikalle.

Nyt alkaa Annojen luku-urakkani olla kuitenkin jo loppusuoralla. Jäljellä ovat enää Sateenkaarinotko ja Kotikunnaan Rilla. Sateenkaarinotko ei ole erityisiä suosikkejani, mutta tavoitteeni on tarttua siihen piakkoin, jotta pääsen Rillan pariin. Annojen jälkeen minua huvittaisi kyllä lukea myös Runotytöt uudelleen... Tästä voi tulla vielä Montgomeryn vuosi.

Arvosana: ♣♣♣½

Teos: Annan perhe
Alkuperäisteos: Anne of Ingleside
Kirjailija: L.M Montgomery
Kääntäjä: Paula Herranen
Sarja: Anna, #6
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2002 (alkuperäisteos 1939)
Sivuja: 301
Luettavaksi: kirjastolaina

12 kommenttia:

  1. L. M. Montgomeryn kirjat <3 Itse pidän Anna-sarjan alkuosista :) Mutta koko sarja on kyllä ihana!

    VastaaPoista
  2. Minulla on vielä nämä kaksi uusinta Annaa lukematta, mutta muu sarja on kyllä ihana <3 Tosin vielä enemmän sydämeni sykkii Runotytöille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On muuten aina hauska tehdä gallupia Montgomeryn kirjoista kun suurin osa ihmisistä jakaantuu enemmän Runotyttöjen tai Annojen faniksi. Runotytöt ovat minustakin mielettömän ihania, mutta Annoilla on enemmän nostalgista painoarvoa. Suosittelen lukemaan myös nämä uudemmat Annat. :)

      Poista
  3. Hii, mulla on ihan sama juttu :D Rakastin tätä pienempänä, mutta nykyään se ei ole enää lempparien joukossa.

    Tässä kirjassa hämmensi se, että Shirleyllä ei ollut mitään "seikkailua". Poika vähän niin kuin unohtui.. Kirjan parhaita osuuksia on tilkkutäkkitalkoot, kun Walter kuuntelee juoruja rovien tietämättä :D ja tietysti samaistun Naniin vilkkaan mielikuvituksen takia. (Kuten Annaankin :))

    Pitää vielä sanoa, että harrastin itsekin pienenä tuota perheiden keksimisä, tosin mä tein sitä Annan maailmassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Shirley tosiaankin jää koko sarjassa aika paitsioon, eipä häntä myöhemminkään näy. Walterin tilkkutäkkisalakuuntelu on kyllä mahtavaa luettavaa! :D Oi ollaan tämmösiä samanlaisia höpöjä ;)

      Poista
  4. Minäkin tykkään aina miettiä hahmojeni ulkonäön ja yksityiskohdat kunnolla :) Ja sitten ärsyttää, jos kirjassa ei kerrota, minkä väriset hiukset hahmolla on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Tosin vielä ärsyttävämpää on kun lukee huolimattomasti ja tajuaa myöhemmin kuvitelleensa asiat aivan eri lailla kuin kirjailija...

      Poista
  5. Anna-kirjat kuuluvat ehdottomasti myös omiin suosikkeihini (mikään ei kylläkään päihitä Pottereiden lumovoimaa, mutta se siitä, en ikinä malta pysyä hiljaa ja kommentit venyvät ja vanuvat)
    Oletkohan mahtanut lukea Montgomeryn "Tie eiliseen" -novellikokoelmaa? Siinä on hauskoja pikku novelleja rakkauden nälkään ja vähän muuhunkin ja mikä parasta, Anna ja Gilbert perheineen esiintyvät useimmissa novelleissa taustalla sivuhenkilöinä. (Täytyy myöntää, että heistä annetaan aika imarteleva kuva..:D Heh, ei se paatunutta Anna-fania haittaa) Jossain novellissa mainitaan jopa Annan ja Gilbertin lapsenlapset, mikä tietysti kuulostaa vähän oudolta (ruskeasilmäinen ihastuksen kohteeni olikin muuttunut vanhaksi papaksi jonka odotettiin jäävän eläkkeelle) mutta myös ihanalta! Jos et ole lukenut, niin suosittelen vakavasti harkitsemaan! Tykkään blogistasi muutenkin, kirjamakumme osuvat monilta osin yhteen.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, ihana kuulla, että blogista on ollut iloa! :) Anna-sarja tosiaan on aivan ihastuttava, Pottereista puhumattakaan.

      Tuota en olekaan lukenut! Olen kuitenkin lukenut Montgomeryn viimeisen kirjan, Annan jäähyväiset, joissa Blythet ovat samaan tapaan sivuhenkilöinä. Kyseisessä kirjassa tunnelma on kuitenkin välillä synkempi ja aiheet eivät Montgomeryn tyypillisimpiä, joten kyseessä lienee eri teos. Kiitos paljon vinkistä, pitänee tutkia asiaa lisää! :)

      Poista
  6. Voi kuinka hauskaa löytää täältä myös Anna-arvio! Itselläni on ollut jo pitkän aikaa tekeillä Anne of Green Gables (Annan nuoruusvuodet) -postaus, johon listaan kaikki lempparisitaattini ekasta Anna-kirjasta. En ole kuitenkaan vielä julkaissut sitä, koska siinä listaamisessa on ollut aika kova työ, eikä se ole vielä valmis :D

    Oma näkemykseni Annan perheestä vastaa aika lailla sitä, mitä mieltä itsekin olet tästä nykyään. Pidän tätä ehkä heikoimpana Anna-kirjana. Mutta silti, koska se on Anna-kirja, on se kuitenkin lukemisen arvoinen ja ihana!

    Itse asiassa muuten koko Anna-sarja syntyi kustantajan toivomuksesta. Montgomery kirjoitti Annan nuoruusvuodet ihan itsenäiseksi teokseksi, mutta kustantaja painosti jatko-osien kirjoittamiseen. Joskus myöhemmin, kun Montgomery oli niin sanotusti saanut sarjan valmiiksi ja hänellä oli rahapula, kirjoitti hän sitten vielä muutaman kirjan lisää eli Anna opettajana ja Annan perheen täyttämään tarinaan jääneet ajalliset aukot. Montgomery on itse kuvannut kaikkien jatko-osien syntyneen vailla kirjoittamisen iloa, pusertamalla, kun taas ensimmäinen osa oli syntynyt luontevasti. Se kyllä valitettavasti näkyy vähän kaikkien jatko-osien kirjallisessa laadussa (vaikka silti rakastan niitä!). Ensimmäinen osa on kuitenkin varsinainen kirjallinen mestariteos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen muistaakseni joskus kuullut tuon, että Montgomery tarkoitti Annan nuoruusvuodet itsenäiseksi romaaniksi. Nyt kun mainitset ja asiaa ajattelee, tämä tosiaan on havaittavissa myöhemmissä kirjoissa. Fanina olen kuitenkin iloinen, että Montgomery päätti kirjoittaa vielä lisää Anna-kirjoja... :D

      Jään mielenkiinnolla odottelemaan sitaattipostaustasi, siitä tulee varmasti ihanaa luettavaa! :)

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)