lauantai 25. huhtikuuta 2015

Rick Riordan - Hirviöidenmeri

Hirviöidenmeri on toinen osa Percy Jackson -sarjassa, joten tämä bloggaus saattaa sisältää juonipaljastuksia ensimmäisestä osasta, Salamavaras.

Antiikin hirviöt eivät jätä Percyä rauhaan edes kesäleirillä. Hän ei ole enää varma, onko kunnia vai kirous olla jumalten sukua...

Newyorkilaista Percy Jacksonia pidetään koulussa surkeana oppilaana. Todellisuudessa hän on merenjumala Poseidonin poika. Kun muilla alkaa leppoisa loma, Percy lähtee Puoliveristen kesäleirille.

Leiria suojeleva Thalian petäjä on myrkytetty. Taikaesine, jonka avulla petäjä pelastuisi, on ollut kadoksissa satoja vuosia, eikä sitä voi löytää ennen kuin on ylittänyt Hirviöidenmeren. Saman meren halki ovat joutuneet purjehtimaan historian sankarit Odysseuksesta alkaen.

Etsintämatka on täynnä vaaroja. Percyn ja hänen ystävänsä Annabethin on pelastettava pahasta pulasta myös satyyri Grover. Samalla paljastuu Percyn perhettä koskeva kammottava salaisuus.


Alkukuusta luin pitkästä aikaa uudelleen Percy Jackson -sarjan aloitusosan. Salamavaras tempaisi minut mukaansa aivan kuin ennen vanhaan ja pian päätinkin jatkaa sarjan parissa.

Hirviöidenmeri on niitä Percy Jacksoneita, joista en jostain syystä muista koskaan pitäneeni niin kovasti kuin esimerkiksi sarjan viimeisistä osista. En tiedä miksei kirja nuorempana sytyttänyt minua samalla lailla kuin muut, mutta tällä kertaa asia oli kuitenkin varsin toisella lailla. En minä ehkä edelleenkään Hirviöidenmerta lempi-Jacksoniksini nimeäisi, mutta kirja oli kuitenkin ehdottoman onnistunut jatko-osa ja Riordanin taattua laatua.

Tässä sarjan toisessa osassa astutaan entistäkin syvemmälle myyttien maailmaan ja koko sarjan juoni alkaa hahmottua paremmin. Kirjan alussa palataan Puoliveristen leirille, jossa asiat ovat pahasti pielessä. Thaleian petäjä on myrkytetty ja uuden ohjaajan myötä tunnelma ja tavat leirillä ovat huolestuttavassa jamassa. Vauhdikasta seikkailua ei puutu ja kirjan lopussa käännetään selvästi nokka aivan uuteen suuntaan ja pohjustetaan tulevaa.

Ensimmäisessä osassa esiteltiin Riordanin luomaa maailmaa, jossa antiikin jumalat ja hirviöt elävät modernissa maailmassa. Tässä toisessa osassa Riordan linkittää nykyaikaan Hirviöidenmeren, antiikin myyttien meren, jolla niin Odysseus kuin Aeneaskin purjehtivat. On Skylla ja Kharybdis, seireenit, Kirken saari ja kyklooppi Polyfemos. Percyltä ja Annabethilta vaaditaan nokkeluutta, urheutta, nopeaälyisyyttä ja hyvää tuuria, jotta kaikesta selvitään hengissä.

Aina Pery Jacksoneita lukiessani jaksan hämmästellä Riordanin nerokkuutta ja kykyä tuoda antiikin tarut loistavasti nykyaikaan. Kirjailija tuntuu aina keksivän vain hauskempia ja hauskempia tapoja tuoda antiikin myytit lähelle nykylukijaa ja naurattaa ja sivistää. Voinkin karkeasti arvoida, että Riordan on opettanut minulle ainakin yhtä paljon antiikin tarustosta ja myyteistä, kuin kaikki historian opiskeluni vuosien varrella.

Rakastin myös sitä, kuinka ihanasti Percyn ja Annabethin välinen ystävyys kehittyy tässä toisessa osassa. Ensimmäisessä osassa he vasta tapaavat ja jopa inhoavat toisiaan ennen kuin ystävystyvät. Hirviöidenmeressä he kuitenkin välittävät toisistaan aidosti ja ovat valmiita taistelemaan toistensa puolesta. Percy ja Annabeth ovat muutenkin molemmat todella lähellä sydäntäni ja rakastan lukea heistä yhdessä ja erikseen. (Tosin erityisesti yhdessä...)

Olen nauttinut tästä Percy Jacksonien uudellen lukemisesta todella paljon jo nyt. Olen saanut nauraa ja fiilistellä nostalgisia muistoja ja vain nauttia. Näitä myös lukee ihanan nopeasti, sivut vain hujahtavat ohitse. Aion ehdottomasti jatkaa Percyn seurassa mahdollisimman pian.

Arvosana: ♣♣♣♣

Teos: Hirviöidenmeri
Alkuperäisteos: The Sea of Monsters
Kirjailija: Rick Riordan
Kääntäjä: Ilkka Rekiaro
Sarja: Percy Jackson, #2
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2009 (alkuperäisteos 2006)
Sivuja: 284
Luettavaksi: kirjastolaina

4 kommenttia:

  1. Minäkin olen oppinut hirveästi Kreikan ja Rooman mytologiasta näistä, se on tosi kätevää :) Kun ennen lukemista olin kuullut hädin tuskin Zeuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, Riordan tosiaan osaa kirjoittaa niin, että sitä oppii aivan kuin vahingossa.

      Poista
  2. Oi Percy Jacksonit! Tämä on kyllä uskomattoman koukuttava ja hauska kirja-sarja :D

    VastaaPoista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)