maanantai 6. huhtikuuta 2015

Rick Riordan - Salamavaras

Percy Jackson, #1

Mitä jos kuulisit olevasi Olympoksen jumalan puoliverinen jälkeläinen? Percy Jacksonin elämästä on leikki kaukana, kun antiikin jumalat, sankarit ja hirviöt muuttuvat todeksi…

”Me emme ole tyhmiä, Percy Jackson. Oli vain ajan kysymys milloin saisimme tietää, kuka sinä olet.”


Mistä matikanope oikein puhuu? Se mitä newyorkilaiselle Percy Jacksonille tapahtuu kesken luokkaretken, on jotain ihan pimeää. Hän saa kannoilleen Kreikan mytologian pelottavimman hirviön ja päätyy Puoliveristen leirille, jossa häntä odottaa suuri tehtävä. Percyllä on kymmenen päivää aikaa etsiä ylijumala Zeuksen mestarisalama ja estää ihmiskunnan tuhoisin sota. Ilman itsepäistä Annabethia ja satyyri Groveria Percyllä ei ole toivoa. Sillä yksikään etsijä ei ole palannut elävänä retkeltään.

Rick Riordanin Percy Jackson -sarja on yksi ehdottomia suosikkisarjojani, kun puhutaan hauskasta, valloittavasta ja kaikin puolin mahtavasta lasten- ja nuortenkirjallisuudesta. Luin sarjan ensimmäisen kerran ala-asteen viimeisillä luokilla (Heti kun olin päässyt yli siitä, että tätä markkinoitiin uutena Potterina, sillä kieltäydyin aluksi lukemasta selkeältä Rowlingin plagiaatilta vaikuttavaa sarjaa.) ja sarja on kulkenut mukanani ihan näihin päiviin asti. Joulukuussa sain loppuun Percy Jacksonin tarinaa jatkaneen Olympoksen sankarit -sarjan (linkki) ja tammikuussa tutustuin lisää kreikkalaiseen mytologiaan Percy oppaanani (linkki). Pääsiäisloman alussa minulle tuli taas yllättäen Percy-fiilis ja päätin aloittaa ihan alusta omasta hyllystä löytyvällä Salamavarkaalla.

Oli mielettömän ihanaa palata takaisin Percyn maailmaan. Olen toki lukenut Riordania viime vuosina ja tämän sarjan useita kertoja, mutta edellisestä kerrasta oli vierähtänyt aikaa. Kun viimeksi tapasin Percyn, hän lähenteli seitsemäätoista ikävuotta, mutta Salamavarkaassa hän on vasta 12-vuotias. Lukukokemus olikin siis varsinainen nostalgiaretki.

Jos joku on onnistunut missaamaan sarjan idean, se on tiivistettynä tässä. Percy Jackson on 12-vuotias poika, jonka elämä on aina ollut täynnä kummallisia tapahtumia. Lastentarhassa hänen kehdossaan oli käärme ja hänestä tuntuu usein, että häntä pidetään silmällä. Percy on ei ole koskaan ollut yhdessä koulussa vuotta kauempaa, vaan on aina tullut erotetuksi syystä tai toisesta ja hänellä on häirikön maine. Tapahtumat lähtevät vyörymään odottamattomaan suuntaan Percyn luokkaretken jälkeen ja poika saa tietää olevansa puolijumala, Poseidonin poika. Zeuksen mestarisalama on varastettu ja jotta estettäisiin ihmiskunnalle tuhoisa sota, on Percyn ja hänen uusien ystäviensä löydettävä ja palautettava salama.

Se, miksi pidän niin kovasti Percy Jacksoneista, tiivistyy oikeastaan jo sarjan nimeen. Percy on ehdottomia suosikkihahmojani ja minulla on aina mielettömän hauskaa hänen seurassaan. Riordan on huumorin mestari ja Percy mahtava hahmo. Häneltä ei lopu energia kesken ja täpäristä tilanteista selvitään mielikuvituksellisilla ratkaisuilla. Epätoivon hetkistäkin löytyy pisara huumoria ja Percyllä on myös hyvä sydän ja roppakaupalla rohkeutta.

Olympoksen sankarit -sarjassa päähenkilö ei ole enää yhtä selvästi Percy kuin Percy Jackson -sarjassa. Percyissä sen sijaan Percy on ehdottomasti keskiössä ja toimii tarinan minä-kertojana. Ja voi. En ollut tajunnutkaan, kuinka paljon olin ikävöinyt Percyn elävää ja hauskaa kertojanääntä. Rick Riordan, kuten sanottua, osaa naurattaa lukijaa ja Percyn kerronta on kerrassaan mahtavaa. Nauroin kirjaa lukiessani monta kertaa ääneen, sillä vaikka juoni olikin tuttu, monet hauskat heitot olivat päässeet unohtumaan.

Oli myös todella mielenkiintoista palata sarjan alkuun ja muistella mitä kaikkea Riordan ensimmäisessä osassa paljastaa. Paljon sarjaa lukeneelle Riordanin antiikin mytologiaa nykyaikaan nerokkaasti yhdistelevä konsepti on jo todella tuttu, mutta oli hauskaa palata aivan alkuun ja nähdä kaikki taas tuorein silmin. Mukavasti myös näki, kuinka osaa tulevista tapahtumista pedattiin jo ensimmäisessä osassa.

Historiasta kiinnostuneena minua kiehtoo aina Riordanin kirjoissa se, kuinka upeasti hän on tuonut antiikin mytologian nykypäivään. Faktat ovat kohdallaan, mutta ne on modernisoitu mahtavalla tavalla. Olympos-vuori on Empire Stage Buildingin huipulla, sodanjumala Ares on ilkeännäköinen prätkäkundi, Poseidon näyttää rantapummilta ja lentävien sandaalien sijasta on lentävät tennarit. Silkkaa neroutta.

Puoliveristen leiri on myöskin ihastuttava miljöö, johon rakastun kerta toisensa jälkeen. Itse tuskin selviäisin leirillä kovinkaan hyvin, mutta minusta on ihana lukea miekkamittelöistä, jousiammunnasta ja muista aktiviteeteista. Puhumattakaan herra D:stä, leirin varsin omalaatuisesta johtajasta.

Kaiken kaikkiaan Salamavaras oli edelleenkin ihanaa luettavaa ja lumosi minut täysin. Olisin varmasti jo aloittanut toisen osan, mutta pääsiäispyhät ovat estäneet kirjasossa vierailun, joten ei auta kuin odottaa. Jatkaa kuitenkin aion, siitä ei ole mitään epäilystä.

Arvosana: ♣♣♣♣

Teos: Salamavaras
Alkuperäisteos: The Lightning Thief
Kirjailija: Rick Riordan
Kääntäjä: Ilkka Rekiaro
Sarja: Percy Jackson, #1
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2010 (alkuperäisteos 2005, ensimmäinen suomenkielinen painos 2008)
Sivuja: 362
Luettavaksi: omasta hyllystä

8 kommenttia:

  1. Percy on joo kyllä aika täydellinen. Hauska, söpö, komea, sankari. Eikä nyt silleen niin tyhmäkään, vaikka vähän onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah jep :D Vähän leväaivo, mutta täysjärkinen kuitenkin.

      Poista
  2. Percy Jacksonit on minunkin yksi lempisarjani :) Olympoksen sankarit eivät jostain syystä niin paljon kolauta... En ole edes ajatellut tuota sandaali -> lenkkari-muunnosta, eli onnistunut muutos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että sinäkin tykkäät sarjasta! :) Minusta Olympoksen sankarit on tavallaan parempia ja tavallaan huonompia. Tykkään siitä kun henkilöt ovat vähän vanhempia, mutta yksinomaan Percyn näkökulmaa on ikävä.

      Poista
  3. Mutta siis itsekkin tykkään paljon Jacksoneista ja aika lailla koko Riordanin tuotannosta:) Leffat eivät kyllä kolahda yhtään:/ Sun kirjoittamisesi on muuten tosi luontevaa ja mukavaa lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos! :) Leffat eivät tosiaankaan ole kirjojen tasolla, itse en kakkosta ole tainnut edes katsoa.

      Poista
  4. Tämä on tosiaan hyvä kirja. Luin ensimmäisen kerran joskus kakkosella ja näin painajaisia
    Kronoksesta! :D
    Koko sarja on tosi hyvä, ja mukavan tuore idea tuo Puoliveristen leiri, sillä nykyään
    suurin osa fantasiakirjoista noudattaa sitä samaa "päähenkilö on valittu, hän lähtee vaaralliselle
    matkalle tuhoamaan pahaa" kaavaa (ei sinäänsä että kaikki tuosta aiheesta kertovat kirjat olisivat huonoja–Taru Sormusten Herrastahan tuo kaava lähti) ja vaikka tässäkin kirjassa on
    jonkinmoinen seikkailumatka, se on taattua Riordanin tyyliä, huumoria ja omaperäisiä
    ideoita. Tässähän ei matkatakkaan pimeyden valtakuntaan.
    En ole vielä ehtinyt lukea Olympoksen sankarit–sarjaa muuta kuin The House of Hades–kirjan
    englanniksi eikä sekään pettänyt.
    Riordan on kohoamassa kivenkovaa lempikirjailijoideni listalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riordan on kyllä mahtava kirjailija, hauskaa, että sinäkin olet nauttinut sarjasta! :)

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)