lauantai 30. toukokuuta 2015

Becky Albertalli - Simon vs. the Homo Sapiens Agenda

Sixteen-year-old and not-so-openly gay Simon Spier prefers to save his drama for the school musical. But when an email falls into the wrong hands, his secret is at risk of being thrust into the spotlight. Now Simon is actually being blackmailed: if he doesn’t play wingman for class clown Martin, his sexual identity will become everyone’s business. Worse, the privacy of Blue, the pen name of the boy he’s been emailing, will be compromised.

With some messy dynamics emerging in his once tight-knit group of friends, and his email correspondence with Blue growing more flirtatious every day, Simon’s junior year has suddenly gotten all kinds of complicated. Now, change-averse Simon has to find a way to step out of his comfort zone before he’s pushed out—without alienating his friends, compromising himself, or fumbling a shot at happiness with the most confusing, adorable guy he’s never met.


Becky Albertallin esikoisromaani Simon vs. the Homo Sapiens Agenda ilmestyi vasta huhtikuussa, mutta jo nyt kirjalla on fanikunta ja kaikki rakastavat sitä oikealla ja vasemmalla. Kirjaa markkinoidaan etukannessa sanoilla "The love child of John Green and Rainbow Rowell" ja olen kuullut kirjaa suositeltavan myös Will Grayson, Will Grayson -romaanin ystäville. Koska pidän kovasti Greenistä ja Rowellista ja rakastan Will Grayson, Will Grayson -kirjaa, oli myyntipuhe siis toimiva ja vastoin taannoisen lakkoni sääntöjä päädyin ostoksille Akateemisessa kirjakaupassa. Sunnuntai-iltana aika tuntui otolliselta kirjan aloittamiseen ja maanantaina sain loppuun. Sillä voi pojat, miten ihana kirja onkaan kyseessä! Oi että. Oi että. (Kuten huomannette, tästä on nyt tulossa hypetysarvostelu.)

Simon Spierin elämä ei ollut mutkatonta aikaisemmin, mutta nyt asiat ovat menossa pahasti väärään suuntaan. Simon on sähköpostitse kirjeenvaihdossa salaperäisen Bluen kanssa ja heidän välillään kaikki tuntuu loksahtavan paikoilleen. Kumpikaan pojista ei ole vielä avoin homoseksuaalisuutensa kanssa, mutta keskustelut tuntuvat sytyttävän kummassakin rohkeuden kipinää ja halua kertoa. Sähköpostit kuitenkin päätyvät vääriin käsiin ja Simon tajuaa joutuneensa kiristyksen kohteeksi. Jos hän ei auta kiristäjäänsä, Martinia, luokan pelleä, lähestymään parasta ystäväänsä Abbya, Martin uhkaa julkaista sähköpostit. Simon on varsin sinut seksuaalisuutensa kanssa, mutta Martinin uhkaus ei ole ihan ideaalinen tapa tulla kaapista ulos. Simon ei myöskään halua satuttaa Blueta, jonka hän tietää olevan samassa koulussa kanssaan. Poikien välinen viestittely jatkuu ja Simon tajuaa ihastuneensa vakavasti poikaan, jonka todellista henkilöllisyyttä hän ei tiedä. Vielä.

Tiedättekö sen tunteen, kun kirja saa hymyilemään typerästi? Kun tanssahtelee lähikauppaan ihan vain siksi, että luki juuri ihan ylisöpön kohtauksen? Kun tekee mieli halata kirjaa ja peitellä se nukkumaan? (Okei, tiedän olevani outo.) Sillä sellainen tunne minulla oli kun luin tätä. Simon vs. the Homo Sapiens Agenda on suloinen, hervottoman hauska, ihastuttava, viihdyttävä, kaunis ja kaikin puolin ihana kirja. Se on täydellistä luettavaa, jos haluaa jotakin, jonka jälkeen hymyilee varmasti.

Kirjan juoni saattaa kuulostaa tiivistelmänä vähän hassulta. Myönnän itsekin olleeni hiukan epäileväinen ja aina kun olen selittänyt kirjan ideaa kaverille, olen saanut vastaukseksi kulmien kohotuksen. Simon vs. the Homo Sapiens Agenda on niitä kirjoja, joita ei vain täysin voi tavoittaa lyhyeen juonikuvaukseen. Kirja on niin elämänmakuinen, että tuntuu typerältä selostaa jotain alkuasetelmasta. Myös sana kiristys saattaa tuntua kummalliselta, mutta Simonin kertojanääni tekee oikeutta arjen komiikalle ja poika tajuaa itsekin tilanteensa olevansa naurettavassa tilanteessa.

Kirjan ehdottomasti paras puoli olikin minusta päähenkilö Simon. Voi että. Voisiko fiktiiviset hahmot muuttaa todellisiksi? Sillä minä tahdon Simon Spierin kaverikseni. Simon on suloinen, hauska, huumorintajuinen ja Potter-fani. (Viimeinen on tärkeä seikka.) Hän tuntuu todelliselta henkilöltä ja hänessä on jotain aivan vastustamatonta. Hän on juuri sitä tyyppiä, jonka oikeasti haluaisi ystäväkseen, hauska, rento, välittävä ja fiksu. Täytyy myös sanoa, että paitsi että pidin Simonista, huomasin myös samaistuvani Simoniin, hänen elämänasenteeseensa ja itsensä etsimiseen.

Hahmot olivat muutenkin kirjan parasta antia. Simonin perhe on mieletön, täysin kaheli ja ihastuttava. Perheeseen mahtuu paljon ristiriitoja, mutta myös paljon rakkautta ja yhteishenkeä. Simon perheineen skypettää Simonin collegessa opiskelevalle isosiskolle keskustellakseen tosi-tv-sarjan viimeisestä jaksosta, kilpailee siitä, kuka löytää nopeiten asioita Facebookista ja paljon paljon muuta. Isä heittää huonoa läppää ja äiti nostaa ison metelin lastensa jokaisesta elämäntapahtumasta. Mukana on sopivasti erimielisyyksiä ja epätäydellisyyttä, jotta perhe tuntuu todelliselta, mutta kaiken takaa aistii kuitenkin sen aidon välittämisen. Lisäksi minä rakastan kaheleita perheitä joilla on kummallisia traditioita ja hauskaa yhdessä, sillä voin ilokseni sanoa kuuluvani itse sellaiseen.

Myös Simonin ystäväpiiri hurmasi minut. Simonilla on ihania ystäviä ja kirjaan mahtuu myös välienselvittelyä ja satuttamistakin, mutta kaiken taustalla on ystävyydessäkin lämpöä. Rakastin oikeasti melkein joka ikistä hahmoa tässä kirjassa. Sivuhahmot erottuvat toisistaan heti kun saa kirjasta kiinni, kaikki tuntuvat aidoilta ja kirja yksinkertaisesti sädehtii. Niin paljon rakkautta.

Simon vs. the Homo Sapiens Agenda on myös hulvattoman hauska kirja. Nauroin kirjaa lukiessani ääneen monta kertaa, sillä mukana on niin paljon komiikkaa ja huumoria. Simon on loistava kertoja, hän tuo kaikkeen mukaan jotain hauskaa ja hänen elämänmakuiset sutkautuksensa tuovat väriä kaikkeen. Samaistuin myös vahvasti moniin tilanteisiin, hyvänä esimerkkinä seuraava:

"What's a dementor?"
I mean, I can't even. "Nora, you are no longer my sister."
"So it's some Harry Potter thing," she says.

Oi voi, olen itse käynyt vastaavan tilanteen läpi niin monta kertaa, en siskojeni kanssa, mutta vanhempieni kyllä.

Becky Albertalli onnistuu myös mielestäni todella hyvin tavoittamaan nuorten maailman ja ilmiöt. Simon ja Blue tapaavat alun perin Tumbrlin kautta ja muutenkin kirjailija tuntuu tietävän mistä puhuu ja olevan ajan hermolla. Huomaa, että kirja on aivan vasta julkaistu.

Sanoin tekstin alussa, että Simon vs. the Homo Sapiens Agenda on vaikea kirja tiivistää. Syytä löytyy varmasti siitä, että kirja ei keskitys yksipuolisesti vain perhesuhteisiin, kavereihin tai Blueen, vaan siitä löytyy niitä kaikkia. Kirjan parissa nauraa, söpöilee ja vähän surettaakin. Sitä huomaa myös lukevansa kuin dekkaria, sillä Bluen henkilöllisyyttä saa arvuutella toden teolla. Iloisena ja ylpeänä voin sanoa arvanneeni oikein. Hah.

Kirjan vahvuus onkin mielestäni sen kyky herättää niin monia tunteita, aivan laidasta laitaan. Luettuani minulla oli vain niin ihana tunne, sydän täynnä rakkautta koko maailmaa ja etenkin kirjaa kohtaan. Olenkin ollut koko loppuviikon enemmän tai vähemmän lukujumin kourissa, sillä mikään ei tunnu miltään ihanan kirjan jälkeen.

Jos nyt jotain negatiivista pitäisi keksiä, niin kirja loppui liian aikaisin. En tarkoita todellakaan sitä, että asiat olisivat jääneet kesken tai en olisi pitänyt lukemastani, mutta olisin oikeasti voinut vain jatkaa kirjan parissa. Aloinkin melkein samoin tien selata kirjasta lempikohtiani ja lukea niitä uudelleen. En vain tahtonut päästää irti.

Suosittelenkin kirjaa todella lämpimästi kaikille, jotka etsivät suloista ja hauskaa kesälukemista, jossa on kuitenkin sisältöäkin. Simon vs. the Homo Sapiens Agenda on kaikkea tuota, ihastuttava, pakahduttava, suorastaan ihastuttavan pakahduttava teos. Uusi lemppari.

Arvosana: ♣♣♣♣♣

Teos: Simon vs. the Homo Sapiens Agenda
Kirjailija: Becky Albertalli
Kustantaja: Penguin
Julkaisuvuosi: 2015
Sivuja: 303
Luettavaksi: omasta hyllystä
Haasteet: Kirjankansibingo: Punainen


4 kommenttia:

  1. Oi että, tämä kyllä vaikuttaa aika ihanalle kirjalle. Sellaiselle, jota ei kannata missään nimessä missata! :)

    VastaaPoista
  2. Heh, et oo ainoa, joka haluaa peitellä kirjat illalla nukkumaan. Mä haluaisin antaa jokaiselle rakastamalleni kirjalle hyvänyönsuukon. Se ei kyllä oo mahdollista, koska muuten joutuisin murtautumaan kirjastoon joka ilta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä kuulla, etten ole ainoa kahjo tässä maailmassa. :D

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)