maanantai 4. toukokuuta 2015

Charles Dickens - Oliver Twist

Charles Dickens (1812-1870) oli tulisieluinen pienten ihmisten puolestapuhuja. Hän tunsi omakohtaisesti kurjuudessa ja ahdingossa elävän Lontoon, ja varsinkin köyhien lasten kohtalo oli lähellä kirjailijan sydäntä. Lapsen sielunelämän kuvaajana Dickens suorastaan hämmästyttää uudenaikaisuudellaan. 

Köyhälistökuvauksissaankin Dickens halusi ennen kaikkea huvittaa lukijoita. Kodittoman orpopojan Oliver Twistin seikkailut tylyssä kaupunkiympäristössä sykähdyttävät yhä hyväntuulisuudellaan, huumorillaan ja optimismillaan. 

Vuosi sitten toukokuussa nappasin kirjaston hyllystä Charles Dickensin Kaksi kaupunkia. Olin hieman peloissani, sillä ajattelin Dickensin olevan jotain kauhean vaikeaa ja tylsää, mutta päättäväinen, sillä Dickens oli osa Kirjallisen sivistyksen projektiani. Pelko oli kuitenkin turha, sillä päädyin rakastamaan kirjaa koko sydämestäni. Hankalia hetkiä Dickensin kanssa olen kyllä sittemmin kokenut, mutta edelleenkin nautin herran kirjoista valtavasti. Nyt on vuosi kulunut ja Oliver Twistin myötä olen lukenut kaikki listojeni Dickensit. Kaikkia herran kirjoja tietenkään en ja olenkin varma, että tulen vielä palaamaan kirjailijan pariin. Mutta nyt on taas yksi lehti käännetty.

Ostin Oliver Twistin viime syksynä divarista ja tarkoituksenani on ollut lukea kirja siitä saakka. Tuumasta toimeen tartuin maaliskuun lopulla, kun tästä pidettiin äidinkielen kurssilla kirjaesitelmä. Tavoitteenani oli lukea kirja ennen esitelmää, sillä kuten arvelinkin, esitelmä oli varsin perusteellinen spoilaus kirjasta. Mutta toisin kävi, sillä jätin aloittamisen viime tinkaan ja esitelmää edeltävä viikonloppu oli se, jolloin päädyin katsomaan kolme tuotantokautta Sherlockia. Sinne siis jäi lukeminen ja maanantaina istuin kirjaimellisesti eturivissä sormet korvissa ja koetin olla muistamatta kaikkea mitä minulle kerrottin. Jokainen "Ja sitten henkilö X murhaa henkilö Y:n" tuntui tikarilta sydämeen. Minut spoilattiin ja lukeminen jäi.

Alkuviikosta koin kuitenkin päässeeni hiukan yli spoilauksesta ja ehkä unohtaneeni jotakin. (Samoin kuin kirjasta lukemani reilut kolmekymmentä sivua...) Ja niinhän se oli. Jotain muistin edelleen, mutta olin alun perinkin onnistunut välttämään sen, mitä aivan lopussa tapahtui, eikä pieni tietoisuus haitannut merkittävästi. En suosittele spoilaantumista, mutta ei se katastrofi ollut. Lisäksi Oliver Twist on hiukan ennalta-arvattava, joten on hiukan vaikea eritellä mitä muistin ja mitä arvailin matkan varrella.

Oliver Twist kertoo nimensä mukaisesti Oliver Twististä, pienestä orpopojasta, joka kohtaa nuoren elämänsä aikana jos jonkinlaisia koettelemuksia. Poikaa kohdellaan köyhäintalossa huonosti ja matka johdattaa pikkuista niin hyvien kuin pahojenkin ihmisten tielle. Kaiken keskiössä on kuitenkin Dickensin lämpimällä huumorilla sävyttämä kertomus köyhien oloista viktoriaanisessa Lontoossa.

Lähes kaikki lukukokemukseni Dickensin parissa ovat edenneet samalla kaavalla. (Paitsi ehkä Kaksi kaupunkia, sillä sitä rakastin melkein koko ajan.) Aluksi olen innoissani, sitten muutaman kymmenen sivun jälkeen kaikki tuntuu junnaavan paikoillaan ja lukemiseen tulee yleensä tauko. Sitten tartun kirjaan uudestaan, luen sisulla eteenpäin, lopulta pääsen kirjaan sisään ja lopussa tirautan pari kyyneltä kun olen kiintynyt kaikkeen niin kovasti. Samalla lailla eteni myös Oliver Twist.

Rakastuin kirjassa itse nimikkopäähenkilöön, vaikkakin pikku-Oliver on pienemmässä osassa kuin takakannen ja kirjan nimen perusteella päättelisi. Dickens kuvaa pientä Oliveria hellästi ja kauniisti ja ainakin minun sydämeni suli täydellisesti. Maailma ei usein kohtele Oliveria ystävällisesti ja monesti minun olisi tehnyt mieleni rutistaa pikkuinen halaukseen ja syöttää tälle pullaa.

Oliverin ohella kirjassa on Dickensin tapaan värikäs ja suuri hahmokaarti, joka on jopa ennemmän keskiössä kuin nimikkohahmo itse. Mukana on niin kilttejä ja ihania ihmisiä, kuin rosvojakin. On selkeä viktoriaaninen pahis ja enkelimäinen naishahmo. Dickens on oivallinen tyypiteltyjen hahmojen väsääjä ja mainitsemieni kahden ääripään välille mahtuu monta tragikoomista hahmoa, joille ei voi kuin nauraa. Ehdottomasti kiinnostavin hahmo oli mielestäni kuitenkin Nancy, rosvojoukkiossa mukana oleva nuori nainen, joka on syvästi onneton, mutta ei läpeensä paha. Verrattuna Dickensin hyviskaartiin kuuluviin enkelimäisen hyviin, ihaniin (ja kuolettavan tylsiin) naishahmoihin Nancy on ihastuttavan ristiriitainen ja kiinnostava.

Monesti Dickensistä puhuttaessa nostetaan esiin hänen huumorinsa. Ehkäpä koska lempparini häneltä on Kaksi kaupunkia, josta monien mukaan tuo tyypillinen piirre puuttuu, en ollut koskaan kiinnittänyt asiaan erityisempää huomiota. Oliver Twistiä lukiessani tajusin kuitenkin todella mistä on kyse.

Oliver Twistin miljöö on useasti synkkä ja köyhien pikkulasten olot särkevät lukijan sydämen. Dickens kuvaa kuitenkin kaikkea huumorin ja ironian kautta ja ainakin minä naurahtelin useaan otteeseen. Esimerkkinä Oliverin ollessa kirjan alussa hautausurakoitsijan oppipoikana:

"Kun kuukauden koeaika oli ohitse, Oliver otettiin virallisesti oppiin. Silloin elettiin juuri oikein mukavaa, tautista aikaa. Liikekielellä sanottuna kirstujen kysyntä oli suuri ja muutamassa viikossa Oliver sai paljon kokemusta alallaan."

Hekottelin ylläolevalle kappaleelle monta minuuttia.

Toisaalta Dickens on juuri minuun iskevällä tyylillä hivenen yliteatraalinen ja kuvaa loistavasti myös traagisempia kohtaloita. Etenkin kirjan viimeiset luvut painuivat kolkolla ja todella mieleenpainuvalla ihmismielen kuvauksella lähtemättömästi mieleen.

Juoni Oliver Twistissä, kuten sanottua on melko ennalta-arvattava ja Dickensin tyyliin välillä hiukan jaaritteleva ja hidastempoinen. Dickensiksi sanoisin Oliver Twistin olevan kuitenkin nopeatempoinen, sillä mukana oli melko vähän sellaisia luettaessa turhilta tuntuvia tappavan tylsiä lukuja, joilla on merkitystä vasta tarinan lopussa. Tämä kaikki kuitenkin kuuluu jatkokertomuksen, jollaisiksi Dickensin romaanit alun perin on kirjoitettu, luonteeseen.

Pidän myös aina suunnattomasti Dickensin viimeisistä luvuista. On jotenkin todella tyydyttävää kun tiiliskivi lähestyy loppuuan, kaikki käy äkkiä järkeen ja henkilöiden kohtalot ratkeavat. Dickens kertoo lopussa aina selvästi mitä kenellekin tapahtuu ja suljettujen loppujen ystävänä nautin hänen lopuistaan ehkäpä juuri siksi niin kovasti. Oliver Twistin lopussa tirautinkikin muutaman kyyneleen, osittain liikutuksesta, osittain siksi, että tarina päättyi ja osaksi Dickensin kauniista kielestä.

Kaiken kaikkiaan Dickens on ehdottomasti kuluneen vuoden parhaimpia ja mieleenpainuvimpia kirjailijatuttavuuksia. Hänen romaaneissaan on jotakin, josta nautin aina suunnattomasti, vaikka tuskaisiakin hetkiä on. Oliver Twist saattaa olla viimeinen Dickens listoiltani, mutta tuskinpa viimeinen, jonka tulen lukemaan.

Arvosana: ♣♣♣♣

Teos: Oliver Twist
Alkuperäisteos: Oliver Twist
Kirjailija: Charles Dickens
Kääntäjä: Maini Palosuo
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2009 (alkuperäisteos 1838, ensimmäinen suomennos 1896)
Sivuja: 367
Luettavaksi: omasta hyllystä
Haasteet: 2015 lukuhaaste, "A book you own but have never read", Kirjallisen sivistyksen projekti

10 kommenttia:

  1. Oliver Twist kuuluu sarjaan kirjoja, joita pitäisi lukea ollakseen sivistynyt. Itse en ole kyseiseen opukseen vielä tarttunut, mutta ehkä kesän aikana tulee aukko tällekin. Bloggasit jokin aika sitten Sarah Maasin Throne of Glasseista ja ne ovat viime aikoina koukuttaneet mua aika pahasti. Kiitos siis vinkistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi mahtavaa kuulla, että olet nauttinut Throne of Glass -sarjasta! Jee minulla on aina mielettömän tyytyväinen olo kun joku kirjasuositus menee nappiin :D Oliver Twist kannattaa kyllä lukea, yleissivistys on aina kiva juttu ja ainakin minä pidän Dickensistä myös ihan oikeasti. :)

      Poista
  2. Enpä ole tätä vielä lukenut, mutta pitäisi. Joskus. :) Olen pelännyt, että tarina on kammottavan hidastempoinen (lue: tylsä), mutta postauksesi myötä alkoi tuntua siltä, että ehkä uskallan Oliverin edesottamuksiin jossain vaiheessa perehtyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dickens on hidastempoinen, sitä en kyllä lähde kiistämään :D Minusta hänen romaaneistaan nauttii kuitenkin valtavasti kun on oikeassa mielentilassa. Suosittelen siis kokeilemaan, Oliver Twist on kuitenkin Dickensiksi suhteellisen menevää tavaraa, joten ei varmastikaan huono paikka aloittaa. :)

      Poista
  3. Täytyy myöntää, etten ole lukenut mitään Dickensiä. Oliver Twist -leffasta olen nähnyt pienen pätkän joskus (olisinko ollut 9-vee), ja se oli niin pelottavan tuntuinen silloin, etten ole uskaltanut jotenkin tarttua kirjaan myöhemminkään, vaikka olen siitä yhdeksänvuotiaasta jo kasvanut eikä tarina olisi varmasti enää pelottava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, voin hyvin kuvitella, että pienenä minäkin olisin tätä pelännyt. Oliver Twist on kuitenkin huumorilla ja lämmöllä kerrottu tarina, vaikka siinä synkkäkin puoli on. Suosittelen ehdottomasti! :)

      Poista
  4. Äää... Spoilaamista, itse inhoan sitä! Mielenkiintoiselta tämä kirja vaikuttaa voisin ehkä lukea joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, spoilaantuminen on raivostuttavaa... Suosittelen lämpimästi kokeilemaan Oliver Twistiä! :)

      Poista
  5. Voi, mitä ihania klassikoita oletkaan lukenut viime aikoina! Dickens on ehdottomia lempikirjailijoitani, mutta Oliver Twist on vielä lukematta, mutta itse asiassa olen aloittanut sitä vähän tänä keväänä ja tuolla kirjapinojen alimmaisena se tälläkin hetkellä odottaa lukijaansa. (Siis se on ihan muiden projektien takia jäänyt taka-alalle, alku vaikutti todella lupaavalta!)

    Itse olen aina tykännyt ihan hirveästi juuri Dickensin huumorista, mutta se ei toki ole ainoa asia, jota Dickensissä arvostan. Kaksi kaupunkia teki minuun todella suuren vaikutuksen, vaikka siinä huumori loistaa poissaolollaan. Lopussa vuodatin niin suuren saavillisen kyyneleitä, etten vastaavaa ollut kokenut aiemmin minkään kirjan kohdalla.

    Minua huvitti tuo sinun kuvauksesi siitä tunteiden kaavasta, jonka Dickensit sinussa herättävät. Tunnistan siitä jollain tavalla myös itseni. Usein mielenkiintoisen alun jälkeen seuraa kiinnostuksessa pieni taantumavaihe, jonka kuitenkin sinnikkäästi ylitän, sillä tiedän, että sinnikkyys palkitaan. Ja lopussa tulee aina takuuvarmasti kyyneleet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dickens on kyllä ihana kirjailija, hauska kuulla, että täältä löytyy muitakin hänestä pitäviä! Kaksi kaupunkia todella on melkoinen parkukirja, minäkin muistan kyynelehtineeni kuin vesiputous... Toivottavasti pääset pian käsiksi Oliver Twistiin! :)

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)