sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Colleen McCullough - Troijan laulu

Troijan laulussa antiikin Kreikan kiehtovat tarut heräävät henkiin. Väkevä rakkaus, kestävä viha, kosto, petos, uhrautuminen ja kunnia kuljettavat ihmisiä tilanteesta toiseen. Colleen McCullough kertoo Troijan sodan ja kaupungin kymmenvuotisen piirityksen eri henkilöiden silmin nähtynä ja puhaltaa uutta tuulta antiikin myyttisiin tarinoihin. 

Kreikan kaunis prinsessa Helena jättää aviomiehensä Menelaoksen Troijan prinssi Pariksen takia ja saa aikaan pitkittyvän sotaretken. Mukana kertomassa omaa tarinaansa ovat urhea Akhilleus, älykäs Odysseus, kuninkaitten kuningas Agamemnon, hänen kunnianhimoinen Klytaimnestra-vaimonsa ja monia muita. Myös ihmeellinen Troijan hevonen nousee lukijoiden silmien eteen. Jumalillakin on oma osuutensa tapahtumien kulussa: ihmiset seikkailevat alati heitä korkeampien, arvaamattomien voimien kanssa omassa ristiriitaisessa maailmassaan.


Blogatessani viimeisestä Percy Jacksonista, mainitsin olleeni pienen antiikkihuuman vallassa. Colleen McCulloughin Troijan laulu on ollut jo jonkin aikaa lukulistalla, koska Tarinoiden syvyydet  -blogin Nina Mari on maininnut kirjan yhdeksi kaikkien aikojen suosikeistaan ja aiheeltaan kirja tuntui vähintäänkin kiinnostavalta. Niinpä Akhilleen laulun jälkimainingeissa päätinkin heti tarttua toisenlaiseen näkökulmaan Troijan sodasta Troijan laulun tarjoamana.

Näin jälkeenpäin ajatellen, kirjaan tarttuminen heti Akhilleen laulun jälkeen ei ollut ehkä se kaikista paras idea. Troijan laulu ja Akhilleen laulu nimittäin kertovat samoista tapahtumista ja samoista henkilöistä, mutta kirjoitustyyli ja näkökulma on kummassakin täysin erilainen. Kirjoja ei voikaan verrata siinä mielessä, että asettaisi ne paremmuusjärjestykseen, mutta koska Akhilleen laulu oli minulla niin tuoreessa muistissa, se koitui vähän Troijan laulun kohtaloksi. Koska luin Akhilleen laulun ensin, vertasin kaikkea siihen, etenkin sitä, miten McCullough kuvaa Akhilleen ja Patrokleen välistä suhdetta. Akhilleen laulu iski myös syvemmin tunteisiin kuin Troijan laulu ja vaikka en ensimmäistä pidä varsinaisesti parempana kuin toista, on silti sanottava, että näistä kahdesta Akhilleen laulu on oma suosikkini.

Siinä missä Akhilleen laulu keskittyy kuvaamaan Troijan sotaa lähinnä Akhilleen ja Patrokleen rakkaustarinan miljöönä, keskittyy Troijan laulu kuvaamaan sotaa ja sen syitä monipuolisemmin ja seikkaperäisemmin. Kirja alkaa Troijan muurien rakentamisesta ja selostaa sen jälkeen tapahtumat, jotka johtavat siihen, että Troijan ja Kreikan välit kiristyvät - lopulta tuhoisin seurauksin. Herakleen tultua petetyksi Troijassa ja lähdettyä sieltä jättäen ruumiita taakseen, on Troijan kuningas Priamos raivoissaan ja päättää sulkea Hellespontosin salmen kreikkalaisilta. Salmen sulkeminen johtaa taloudellisiin vaikeuksiin Kreikan kaupunkivaltioissa ja saa kuninkaat etsimään syitä hyökätä Troijan kimppuun. Vuosien jälkeen sellainen ilmaantuukin, kaikkien Troijan tarua tuntevien tietämässä muodossa, kun Troijan prinssi Paris ja Spartan kuningas Menelaoksen vaimo Helena karkaavat yhdessä. Alkaa kymmenvuotinen sotaretki Troijaan ja lopulta tuo Vähä-Aasian mahtavin dynastia tuhoutuu.

Troijan laulu kuvaa sotaretken tapahtumat monin vivahtein ja seikkaperäisesti. Näkökulmahenkilöitä on todella monta, aina Akhilleesta Odysseukseen ja kuninkaitten kuningas Agamemnoniin. Minä pidin paljon tästä ratkaisusta ja monet henkilöt luovat kirjaan entistäkin monipuolisemman vaikutelman. Välillä kärsin samasta taudista kuin aina monesta näkökulmasta kirjoitettujen kirjojen kanssa, näkökulmista on aina jokunen, joista todella pitää ja joku jonka nähdessään tekee mieli nakata kirja pois. Kokonaisuutena kuitenkin loistava ja toimiva ratkaisu.

Lempihenkilöni Troijan laulussa oli ehdottomasti Odysseus. Minulla on heikko kohta älykkäille henkilöille ja Odysseus todellakin on sellainen. Hänessä on sopivasti roistoa ja ihanasti älyä ja melkein kaikki sodan voittoon ratkaisevasti vaikuttavat päätökset ovat lähtöisin Odysseukselta. Kirja loppuu Troijan kukistumiseen, eikä siis kerro enää kaikkien tuntemista Odysseuksen harharetkistä ympäri Välimerta, mutta mielelläni olisin perehtynyt myös niihin.

Toinen suosikkini, tai ainakin henkilö, jonka näkökulmasta nautin, oli Helena. Hän ei missään nimessä ole pidettävä hahmo, vaan on päinvastoin tavattoman itsekeskeinen ja muista piittaamaton. Helenan näkökulmat olivat kuitenkin mielestäni tavattoman mielenkiintoista luettavaa, sillä oli hauskaa, vaikkakin välillä hermoja raastavaa päästä hahmon pään sisään ja seurata hänen ajatuksenjuoksuaan.

Henkilö, josta ehkä vähiten perustin, oli Akhilleus. Syynä luultavasti on se, että McCulloughin Akhilleus eroaa Akhilleen laulun Akhilleesta ja koska edellä mainittu oli vielä vahvasti mielessä, en aivan täysin ollut valmis antamaan tilaa uudelle näkökulmalle.

Troijan laulun ja Akhilleen laulun vertailu oli kuitenkin kaikista ristiriitaisista tunteista huolimatta ehdottoman mielenkiintoista. Oli jännittävää nähdä, mitä kaksi eri kirjailijaa on samoista hahmoista ja tapahtumista saanut irti ja kuinka erilaisia vivahteita tapahtumat saavat. Eroavaisuuksia löytyy, mutta isommat juonenkäänteet ovat toki samat. Tällä kertaa päädyin suosimaan kahdesta versiosta Akhilleen laulua, mutta jos olisin lukenut kirjat toisessa järjestyksessä, olisi voinut käydä toisin.

Akhilleen laulu on kuvaus ihmisyydestä ja Akhilleen ja Patrokleen rakkaustarinasta. Troijan laulu taas on kokonaisvaltaisempi katsaus Troijan sotaan, eikä näkökulmaltaan yhtä yksipuolinen, kuin Akhilleen laulu. Jos siis haluan joskus tarkemmin muistella Troijan sodan kulkua romaanimuodossa, tartun ehdottomasti tähän.

Troijan laulu on laadukas kirja ja avaa ansiokkaasti Troijan sotaan liittyvien tapahtumien vyyhtiä. Antiikista kiinnostuneille suosittelen lämpimästi, ehdottomasti kokemisen arvoinen kirja. Imaisee lukijan mukaansa ja maalaa myyttisen historian kiehtovasti ja elävästi näkyviin.

Arvosana: ♣♣♣

Teos: Troijan laulu
Alkuperäisteos: The Song of Troy
Kirjailija: Colleen McCullough
Kääntäjä: Kaarina Sonck
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2000 (alkuperäisteos 1998)
Sivuja: 535
Luettavaksi: kirjastolaina
Haasteet: Kirjankansibingo: Eläin


2 kommenttia:

  1. Jos Odysseus kiinnostaa ja alkuperäinen kirja pelottaa, kannattaa lukea Arto Kivimäen Odysseia lapsille. Sama tarina mutta selkokielisemmin kerrottuna ja kuvitettuna. Lisäksi mukana on jotain taustatietoa yms. Suosittelen!

    VastaaPoista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)