torstai 18. kesäkuuta 2015

Kiera Cass - The Heir

The Heir on neljäs osa The Selection -sarjassa, joten tämä bloggaus sisältää juonipaljastuksia edellisistä osista, The Selection, The Elite ja The One.

Princess Eadlyn has grown up hearing endless stories about how her mother and father met. Twenty years ago, America Singer entered the Selection and won the heart of Prince Maxon - and they lived happily ever after. 

Eadlyn doesn't expect her own story to end in romance - she has no interest in repeating the fairy tale. But a princess's life is never entirely her own - and Eadlyn cannot escape her very own Selection, and on particular entry who may just capture her heart...

Totta puhuen minä vähän ihmettelen miksi edes luin tämän. Kiera Cassin The Selection -sarjan piti olla alun perin trilogia ja The One päättää American ja Maxonin tarinan. En voi sanoa nauttineeni joka hetkestä kolmen alkuperäisen kirjan kanssa, mutta jotain koukuttavaa tässä typerässä sarjassa on. Siispä, kun sain ilmoituksen, että varaamani The Heir oli saapunut noudettavaksi kirjastosta, oli minun luettava se heti.

The Heir sijoittuu aikaan parikymmentä vuotta The Onen päättymisen jälkeen. America ja Maxon elelevät onnellisina avioliittoaan ja ovat saaneet neljä lasta, kaksoset Eadlyn ja Ahren ja nuoremmat pojat Kaden ja Osten. Kastijärjestelmä on lakkautettu ja kaiken pitäisi olla kunnossa. Kirja kerrotaan Eadlynin, Maxonin ja American esikoisen ja kruununperillisen näkökulmasta. Eadlyn tekee kaikkensa tullaksen hyväksi kuningattareksi, mutta joutuu elämänsä haastavimman ajan eteen kun kansa alkaa kapinoida monarkiaa vastaan ja kuningaspari näkee vain yhden ratkaisuvaihtoehdon. Kansan suosion voittamiseksi on pantava toimeen uusi Selection, ensimmäinen laatuaan sellaisena, että puolisoa etsii prinssin sijasta prinsessa. Eadlyn ei ajatuksesta erityisemmin innostu, mutta suostuu tietyin ehdoin. Hänellä ei ole aikomustakaan löytää rakkautta kilpailusta, mutta voi olla, että tilanne kääntyy vielä toisenlaiseksi...

The Heir oli samaa kauraa kuin sarjan muutkin kirjat. Viihdyttävä, mutta tavattoman ärsyttävä ja tyhjänpäiväinen. Sarjaan on tulossa vielä viides osa, joka päättää Eadlynin tarinan.

Kirjan ehdottomasti kiinnostavinta antia oli the Selection käänteisillä sukupuolirooleilla ja toisesta näkökulmasta. Meininki on melkolailla samaa kuin edellisissä osissa, mutta oli ehdottoman kiinnostavaa päästä näkemään kilpailu järjestäjien näkökulmasta kilpailijoiden sijasta. Kirja pysyy myös koko ajan kiinnostavana. Sen sijaan ärsyynnyin ajatukseen, että the Selection järjestetään jälleen. Tavallaan ymmärrän miksi, pohjustus oli ihan mukiinmenevä, mutta minun on vain vaikea uskoa, että America ja Maxon oikeasti pistävät lapsensa käymään saman ruljanssin läpi kuin itse aikoinaan. Sitä draaman ja tuskan ja kyyneleiden määrää, mitä kaksikko kilpailun aikana kärsi, ja silti se on heistä edelleen jokin mahtava tapa löytää kumppani? Anna mun kaikki kestää.

Kiera Cassilla on myös taito luoda äärettömän ärsyttäviä päähenkilöitä. Eadlyn on hemmoteltu kakara, jolla ei ole pätkän vertaa ihmissuhdetaitoja. En tiedä mikä kasvatuksessa on mennyt vikaan, mutta Illéan tuleva kuningatar ei tiedä mitään diplomaattisesta keskustelusta, tai edes sivistyneestä mielepiteiden vaihdosta. Hän on uskomattoman törkeä, eikä osaa edetä asioissa hienovaraisesti. (Hienovaraisuuden puuttuminen on selkeästi perintöä Americalta...) Tietenkin sankarittaremme on myös jumalaisen kaunis ja sitä toitotetaan joka sivulla. Argh. Ainoa asia mistä annan pojot Eadlynille, on hänen kykynsä käyttää korkokenkiä koko ajan. Totuuden nimissä täytyy myös myöntää, että prinsessa kehittyy kirjan loppua kohti vähän parempaan suuntaan.

The Heir oli kuitenkin mieletön lukukokemus yhdestä syystä johtuen. Linnaan astelee jos jonkinsorttista kilpakosijaa tavoittelemaan Eadlynin kättä ja yksi näistä on suomalaissyntyinen poika nimeltään sir Henri Jaakoppi. Kyllä, luitte oikein, Henri Jaakoppi. Myönnän alkaneeni hytkyä naurusta kyyneleet silmissä, julkisella paikalla kun Jaakoppi pomppasi yhtäkkiä esiin. Kiera Cass on selvästi etsinyt Googlen syövereistä eksoottisia suomalaisia nimiä ja päätynyt tähän. Kiitos nauruista.

Kirjassa saakin naureskella jos jonkinlaiselle Suomi-eksotiikalle. Oikeastaan Henri on kotoisin Swendwayksi kutsutusta maasta, eli ilmeisesti dystopinen kauhukuva on toteutunut ja Suomesta on tullut osa Ruotsia. Kiitos tästä.

Repeilin Henrille pahasti, vaikka kyseessä ihan sympaattinen hahmo onkin. Hän ei puhu kuin muutaman sanan englantia, vaikka on asunut maassa muutaman vuoden. Ilmeisesti sankarimme on muuttanut keskelle jotain Suomi-kommuunia, sillä herran jestas, kyllä sitä nyt kielen vuoden aikana käyttäessä oppii, vaikkei ennestään osaisi. Toisekseen herää kysymys, miten Kiera Cass on romuttanut Suomen koulutusjärjestelmän. Eikö Swendwayn kouluissa opeteta muuta kuin korvapuusti jeejee? Kiitos siitäkin.

Henri on jatkuvasti iloinen ja muiskauttelee Eadlynille poskisuudelmia ranskalaiseen tapaan. Ainakaan Cass ei siis ole käynyt lukemassa stereotypisia suomalaisuuskuvauksia. Hilpeyttä herättivät myös mukaan heitellyt suomenkieliset fraasit, jotka olivat menestykseltään vähän vaihtelevia. "Hyvää iltaa" oli oikein, mutta sen sijaan "Miten saat tuntemaan toisensa" herätti lähinnä hämmennystä ja epäilystä tulkin kunnollisesta suomen kielen taidosta. Ainakin minulla oli rattoisaa.

Samaa tavaraa tämä on kuin muutkin osat. Turhaa draamaa, pahvisia hahmoja ja ärsytystä. Viihdearvo ja koukuttavuus kohdallaan. Pisteet myös lopun raivostuttavasta, epäuskottavasta ja perin pohjin kliseisestä käänteestä. Lienee olevan selvä juttu, että myös viimeinen osa on luettava, sillä tahdon lisää Jaakoppia, enkä ole varma kenen kanssa Eadlyn päätyy yhteen.

Arvosana: ♣♣

Teos: The Heir
Kirjailija: Kiera Cass
Sarja: The Selection, #4
Kustantaja: Harper Collins
Julkaisuvuosi: 2015
Sivuja: 342
Luettavaksi: kirjastolaina

10 kommenttia:

  1. Henri Jaakoppi, ei herranjumala :D
    Pitänee sitten varmaan lukaista tämä sarja ja varsinkin tämä osa Jaakopin takia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta :D Jos kaipaat aivojen nollaajaa, tämä sarja on siihen oiva ja Jaakoppi takaa naurut.

      Poista
  2. En kestä, Jaakoppi :D Vaikuttaa mielenkiintoiselta henkilöltö näin suomalaisen näkökulmasta :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä rakas ystävämme todellakin on :D Olen varma, että suomalaisena tämä kirja oli sata kertaa nautinnollisempi kuin muuten...

      Poista
  3. Tämä kiinnosti minua saman tien kun olin trilogian lukenut ja Jaakopin takia on varmaan pakko etsiä tämä käsiini - kuulosti sen verran hupaisalta. :D

    VastaaPoista
  4. Trilogiaa en ole lukenut, mutta Henri Jaakopin takia kyllä pakko lukea edes tämä kirja. :'D Naurut kyllä sain postausta lukiessa, mutta nyt en tiedä pitäisikö vielä perään itkeä. Mistä ihmeestä voi tulla "Miten saat tuntemaan toisensa"?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "How are we supposed to get to know each other?" eli ihan ilmiselvästi "Miten saat tuntemaan toisensa?" :D Google-kääntäjästä tempaistulta kuulostaa... Jos hyvät naurut haluaa niin Jaakoppi-kirja ei ole huono veto. ;)

      Poista
  5. Olet kirjoittanut hyvän arvostelun.:-) Itse vaan satun pitämään sarjasta xD Tämä on mukava aivojen nollaaja ja vaikka itsellä on iskenyt ärsytyksen hetket niin aina on pitänyt lukea kaikki osat. Pidin tämän kirjanmies hahmoista, ja varsinkin Erikistä :3 ongelmani tuntuikin olevan Eadlyn, joka oli hemmoteltu ja valitti koko ajan, eikä tuntunut näkevän muuta kuin oman erinomaisuutensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Tässä sarjassa on jotain mahdottoman koukuttavaa ja aion varmaan lukea myös viimeisen osan.

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)