perjantai 12. kesäkuuta 2015

Maggie Stiefvater - Blue Lily, Lily Blue

Blue Lily, Lily Blue on kolmas osa The Raven Cycle -sarjassa, joten tämä bloggaus sisältää juonipaljastuksia edellisistä osista, The Raven Boys ja The Dream Thieves.


There is danger in dreaming. But there is even more danger in waking up.

Blue Sargent has found things. For the first time in her life, she has friends she can trust, a group to which she can belong. The Raven Boys have taken her in as one of their own. Their problems have become hers, and her problems have become theirs.

The trick with found things though, is how easily they can be lost.

Friends can betray.
Mothers can disappear.
Visions can mislead.
Certainties can unravel.

Luin Maggie Stiefvaterin, joka Suomessa tunnetaan parhaiten hänen käännetystä Väristys-sarjastaan, The Raven Cycle -sarjan kaksi ensimmäistä osaa vuosi sitten talvella ja pidin lukemastani kovasti. Etenkin sarjan toinen osa, The Dream Thieves oli mielestäni vallan loistava. Odotin siis innolla Blue Lily, Lily Bluen lukemista, mutta kirja ilmestyi syksyllä ja sain sen näppeihini vasta nyt kesällä. Paljon olin siis ehtinyt unohtaa, joten ennen lukemista katselin YouTubesta muutaman book talkin aiheesta ja lukaisin netistä juonitiivistelmät. Vähän hajanainen kuva minulla ehkä edelleen on, mutta jotenkin olen asioista perillä.

On kulunut kuukausi siitä, kun Bluen äiti katosi jättäen jälkeensä vain lyhyen muistilappusen. Nyt Blue ja pojat koettavatkin löytää myös Mauran, kun Glendowerin etsintä tiivistyy. Bluen ja Ganseyn välillä kytevät tunteet voimistuvat, mutta tilanne on mahdoton. Gansey ei edelleenkään ole kuullut kuolevansa huhtikuuhun mennessä ja myös Bluelle lausuttu ennustus pitää heidät erossa. Bluen ja poikien välinen ystävyys syvenee ja porukka alkaa olla yhä lähempänä tavoitettaan... Vaara ei kuitenkaan ole kadonnut ja heidän on oltava varuillaan. Gansey haluaa heräättää Glendowerin, mutta samalla saattaa havahtua jotain muutakin, jotain, jonka olisi parempi pysyä unessa.

Blue Lily, Lily Blue jatkaa sarjaa samoissa tunnelmissa kuin aikaisemmatkin osat. Kirja on hidastempoinen, tai ainakaan Stifvaterin kirjoitustyyli ei ole niitä, jotka vain imaisevat heti mukaansa ja jota lukee tavatonta vauhtia. Tunnelma on synkkä, taianomainen ja omituinen. The Raven Cycle on vaikeasti kategorisoitava sarja, eikä se etene stereotypisen kaavan mukaan. Tykkään.

Blue Lily, Lily Blue on sarjan toiseksi viimeinen osa ja se osa, jossa minä viimein toden teolla kiinnyn hahmoihin. Bluesta olen aina pitänyt ja pidän edelleenkin. Hänessä on ihanasti luonnetta, eikä hän pelkää kulkea omaa polkuaan. Gansey taas on ollut lempparini jo ensimmäisestä kirjasta alkaen ja sillä tiellä mennään edelleen. Ronanista pidän koko ajan enemmän ja Adam, joka oli edellisessä kirjassa todella raivostuttava, on huomattavasti mukavampi tästä.

Tämä kirja sai kuitenkin minut todella hukkumaan tunteisiin, mitä hahmojen välisiin suhteisiin tulee. Blue ja Gansey olisivat mielestäni niin ihana pari, mutta heidän väliinsä on kasattu tuhat estettä, joista suurimpina Bluesta lausuttu ennustus, jonka mukaan tytön tosirakkaus kuolee, jos hän suutelee tätä. Asiaa ei auta se, että Ganseyn nimi on huhtikuuhun mennessä kuolevien listalla Bluen selvännäkijäsukulaisten listalla. Blue ja Gansey eivät myöskään halua sotkea ryhmädynamiikkaa ja Glendowerin etsintää. Kärvistelyä ja tuskaa on siis luvassa.

Edellisessä kirjassa annettiin myös vinkkiä siitä, että Adamin ja Ronanin välille olisi kehkeytymässä jotakin ja samalla radalla jatketaan tässäkin osassa. Enkä minä voisi toivoa mitään enemmän... Mitään ratkaisevaa ei Blue Lily, Lily Blue kuitenkaan tällä saralla tarjoa.

Glendowerin etsinnässä ja herättämisessä sen sijaan otetaan isoja askelia. Kirjan puolessa välissä on eräs käänne, jota en todellakaan odottanut ja muutenkin Blue Lily, Lily Blue piti minut koko ajan varpaillani ja haukoin useaan otteeseen henkeäni.

Haluan myös nostaa esille tämän kirjasarjan omaperäisyyden. Sarjaa markkinoidaan jälleen yhtenä kielletty rakkaus -variaationa, eikä sillä juonikuvausten perusteella tunnu usein olevan muuta pointtia kuin toivottomassa rakkaudessa rypeminen. Niin ei kuitenkaan todellakaan ole asia, vaan romanssi on ennemminkin sivujuoni Glendowerin etsinnän kanssa. Myös idea siitä, että kaveriporukka etsii kaupungin laidalta siellä lumottua untaan nukkuvaa muinaista walesilaista kunigasta, on todella uniikki. Etenkin kun mihinkään ei liity mitään ennustusta. Sarja etenee unenomaisessa tunnelmassa, eikä juonta pysty tunkemaan perinteiseen kaavioon.

Edellä mainituista syistä johtuen olenkin nauttinut matkastani The Raven Cycle -sarjan kanssa tavattomasti. Viimeinen osa, The Raven King on merkattu ilmestyväksi helmikuussa 2016, joten sitä sitten odotellaan. Suosittelen sarjaa lämpimästi kaikille, jotka nauttivat synkähköstä ja kaavojen ulkopuolella liikkuvasta nuortenfantasiasta.

Arvosana: ♣♣♣♣

Teos: Blue Lily, Lily Blue
Kirjailija: Maggie Stiefvater
Sarja: The Raven Cycle, #3
Kustantaja: Scholastic
Julkaisuvuosi: 2014
Sivuja: 389
Luettavaksi: kirjastolaina
Haasteet: Kirjankansibingo: Kasvi



4 kommenttia:

  1. Sori kun tää ei liity mitenkään tähän kirjaan, mut jos kirjoittaisin muualle nii et varmaan koskaan lukis sitä, joten siis, asiani oli, että mun mielestä olisi kiva nähdä sun tekevän arvostelu Brandon Mullin Myyttihovi -kirjasta/kirjasarjasta c: Et ole kai edes lukenut niitä?
    Mutta siis, tämmönen ehdotus vain :D Ei ole pakko >///<

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina saa kommentoida mihin huvittaa. ;) Myyttihoveja en tosiaan ole lukenut, sarjasta olen kyllä kuullut. Pistän kirjavinkkisi korvan taakse, ne ovat aina tervetulleita!

      Poista
  2. Luin sarjan ensimmäisen osan noin vuosi sitten, mutten koskaan päässyt toisessa osassa kovin pitkälle. Näin kyllä toisen osan kirjastossa ihan vasta, mutta päätin olla lainaamatta, koska on niin paljon muutakin luettavaa.

    Olet kyllä oikeassa, että kirja(sarja)a markkinoidaan ihan erilaisena minkälainen se oikeasti on. Mielenkiintoinen ilmiö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sarjan kirjat ovat kyllä sellaisia, että menee aina monta kymmentä sivua, ennen kuin pääsee sisälle kirjaan. The Dream Thieves on ollut minun suosikkini ilmestyneistä osista, joten jos joskus lukeminen uhkaa loppua (eipä kyllä ole kovin todennäköistä), suosittelen antamaan uuden mahdollisuuden.

      Kaipa sarjaa vain koetetaan ahtaa johonkin kliseiseen nuortenkirjallisuuden kielletty rakkaus ja fantasia -lokeroon? Ei vain oikein tunnu kunnolla istuvan, sen verran uniikki tapaus kyseessä.

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)