sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla (I-III)

Tämä bloggaus käsittelee Linnan romaanitrilogian kaikkia osia ja puhun kirjasta kokonaisuutena ja yleisellä tasolla. Bloggauksen voi siis lukea vaikkei trilogiaa olisikaan, vältän isot juonipaljastukset. 

Väinö Linnan suurteos Täällä Pohjantähden alla on piirtynyt suomalaisten muistiin lähihistorian näkemyksellisenä kuvauksena. Sen sivuilla syrjäinen hämäläiskylä elää alkuvoimaista, maanläheistä elämäänsä kansamme suurina murroskausina. 

Trilogian ajallisina rajakohtina ovat helmikuun manifestia edeltänyt vuosikymmen, josta edetään torppariperheiden tragedian kautta kansalaissotaan ja Suomen itsenäisyyden vuosikymmeniin aina 1950-luvulle saakka. Varttuneempi lukijapolvi tuntee katselevansa silmästä silmään omiakin kokemuksiaan, nuoremmille avautuu ennen tuntemattomia näkymiä kansakunnan kulkemalta tieltä. 

Väinö Linnan suuri kotimainen klassikko, Täällä Pohjantähden alla -trilogia on ollut lukulistallani niin kauan kuin muistan. Ostin trilogian yhteisniteen viime syksynä kirjaston poistomyynnistä ja aloitin kirjan joululomalla, mutten päässyt ensimmäistä lukua pidemmälle. Talvella kouluun lukemani Tuntematon sotilas herätti entisestään kiinnostustani (eikä vähiten siitä syystä, että tiesin kirjassa esiintyvän lempihenkilöni Vilho Koskelan) ja some-paastoiselle juhannuksen mökkireissulle valikoitui Täällä Pohjantähden alla viimein lukemiseksi. Luin kaksi ensimmäistä osaa viikonlopun aikana ja alkuviikosta sain kaupungissa koko trilogian loppuun. Nyt olen virallisesti sivistyneempi suomalainen ja mikä vielä parempaa - luin aivan peijoonin loistavan trilogian.

Täällä Pohjantähden alla kattaa noin 70 vuotta kestävän aikavälin 1800-luvun lopusta aina 1950-luvulle saakka. Trilogiassa seurataan Pentinkulman kylän ja etenkin Koskelan perheen elämää lukuisten mullistuksien läpi. Tutuksi tulevat tavallinen arki, poliittiset mullistukset, kansalaissota ja siitä selviäminen, itsenäisyyden alkuvuodet, II maailmansota - yleisesti koko Suomen lähihistoria. Täällä Pohjantähden alla on kuitenkin ennen kaikkea kertomus elämästä kyseisinä vuosina ja mukaan mahtuu niin rakkautta ja surua, kuin syntymää ja kuolemaakin.

Täällä Pohjantähden alla mainitaan aina teokseksi, joka jokaisen suomalaisen tulisi lukea. Tiedän siis veisaavani vanhaa virttä kun sanon saman asian, mutta vasta kirjan lukeneena todella ymmärrän, mistä suositus kumpuaa. Täällä Pohjantähden alla onnistuu siinä, missä historiankirjat välttämättä eivät, se herättää lähihistorian henkiin nuoremmallekin ja tuo mullistukset lähelle. Kirjan kautta saa aivan erilaisen kosketuspinnan tapahtumiin, jotka ovat muokanneet meidän elämämme sellaiseksi, kuin se nykypäivänä on. Samalla trilogia on upea teos aina henkilöhahmoista kieleen saakka.

Minulle kirjasta jäi ehkäpä päälimmäisenä mieleen sen koukuttavuus, samaistuttavuus ja se, kuinka tunteellinen lukukokemuksesta muodostui. Olen iloinen, että tulin ostaneeksi juuri yhteisniteen ja lukeneeksi kirjan putkeen, sillä siten trilogiasta tuli minulle tiivis kokonaisuus, josta oli vaikea päästää irti. On ainutlaatuista päästä seuraamaan samojen hahmojen taivalta monien vuosien halki ja viimeisen sivun käännyttyä oloni oli todella ontto. En voinutkaan enää seurata Koskelan perheen elämää!

Kirja alkaakin viedä mukanaan ensimmäisten lukujen jälkeen ja on välillä todella koukuttavakin. Ei ehkä siksi, että olisi pakko saada tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu, vaan siksi, että sitä tempautuu täysillä mukaan kirjan tapahtumiin. Samaistuin todella vahvasti Koskelan perheen vaiheisiin ja koin kirjan parissa koko tunneskaalan. Naurahtelin ääneen, olin uskomattoman vihainen ja vuodatin ison saavillisen kyyneliä. Erityisesti kansalaissodan ja toisen maailmansodan aikaiset tapahtumat saivat kyyneleet virtaamaan, mutta myös viimeisen luvun itkeskelin enemmän tai vähemmän alusta loppuun. En siksi, että se olisi ollut erityisen surullinen, vaan siksi, että matka oli viimein päättymässä.

Toki Täällä Pohjantähden alla on melko hidastempoinen romaani. Etenkin ensimmäinen osa koostuu aivan tavallisesta elämästä, rakennetaan Koskelan torppa, puuhataan työväenyhdistystä ja loppuosa on Akselin ja Elinan rakkaustarina. Toinen osa on synkempi, torpparit ja työläiset vaativat useaan otteeseen oikeuksiaan ja lopulta, kuten kaikki tietävät, tuloksena on kansalaissota. Kolmas osa kuvaa elämää kansalaissodan jälkeen, jälleenrakennusta ja sitä, kuinka toinen maailmansota lopulta yhdistää kahtiajakautuneen kansan, mutta myös repii menetysten myötä ammottavan haavan.

En pitänyt erityisen tylsinä osuuksina niitä, joissa kuvattiin Koskelan arkea, oikeastaan päinvastoin, ne olivat ehdottomia suosikkiosuuksani. Pitkästyttävimpiä kohtia kohdallani olivat Suomen sisäpolitiikan puinti ja työväenyhdistyksen vaiheet. Erityisen pitkästynyt en kuitenkaan koskaan ollut, sillä Täällä Pohjantähden alla ei tietoisesti ole koko ajan jännittävä tai hurjan nopeatempoinen. Se on realistinen kuvaus elämästä.

Pidin paljon siitä, kuinka kirjassa kuvataan juuri torppariperheen elämää ja Koskelan torpan rakennus, valmistuminen, itsenäistyminen ja laajentuminen onkin kirjan punaisia lankoja. Minulle Täällä Pohjantähden alla oli myös sukuhistoriaa, sillä isänpuolen sukuni on lähtöisin samoilta seuduilta kuin romaanissa ja oli aikoinaan torppareita. (Sukulaisiani on aikoinaan käynyt myös töissä romaanissa mainittavassa kartanossa.)  Ehkäpä juuri siksi minulla todella pisti vihaksi aina kun Koskelan torpan oikeuksia pienennettiin ja olin useaan otteeseen kiehumispisteessä.

Nautin myös paljon Linnan kielestä. Linna käyttää murteellisuutta hienosti hyväkseen ja jokaisesta hahmosta maalautuu selkeä kuva jo sen perusteella, miten he puhuvat. Täytyy myös sanoa, että Linna osaa todella lopettaa romaaninsa. Tuntemattoman sotilaan viimeinen lause on paljon siteerattu ja kuuluisa, eikä Täällä Pohjantähden alla jää tunnelmassa kakkoseksi missään osassa. Jokaisen osan viimeinen sivu maalaa lukijalle kirkkaan tunnelmakuvan ja minä olin suorastaan lumoutunut.

Täällä Pohjantähden alla onkin ehdottomasti tämän vuoden luettujen aatelia ja ainutlaatuinen lukukokemus ihan koko elämän ajalta. Se on kaunis, koskettava, samaistuttava, mieleenpainuva ja ennen kaikkea elämänmakuinen ja aito. Ainutlaatuinen teos, jota suosittelen ihan jokaiselle. Ei kannata turhaan pelätä, vaikka Täällä Pohjantähden alla on ajoittain hidastempoinen, romaani on kuitenkin helposti lähestyttävä. Minun teki mieleni viimeisen sivun käännettyäni aloittaa välittömästi alusta ja olen varma, että tulen palaamaan teoksen pariin vielä monta kertaa.

Yksinkertaisesti upea kirja.

Arvosana: ♣♣♣♣♣

Teos: Täällä Pohjantähden alla 1-3
Kirjailija: Väinö Linna 
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2009 (ensimmäiset painokset osista 1959, 1960 ja 1962)
Sivuja: 1046
Luettavaksi: omasta hyllystä
Haasteet: Kirjallisen sivistyksen projekti, 2015 lukuhaaste: "A book you started but never finished", Kirjankansibingo: Sininen
Muuta: Kuvasta kiitokset siskolleni



16 kommenttia:

  1. Nyt on kulunut jokusia vuosia, kun minä luin kesämökillä ensimmäistä kertaa Täällä Pohjantähden alla yhteisniteen. Muistan, että se herätti minussa hyvin samanlaisia tunteita kuin sinussa. Muistan myös miettineeni, miksi Linna vei Akselilta lopussa kaiken... Ehkä hän halusi korostaa, että entisenkin torpparin osa on aina karu, eikä herranelkeiden sovi tarttua renkiin. Ehkä Linna halusi välttää kirjoittamasta romaanille perinteistä onnelista ja siten epäuskottavampaa (?) loppua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Akselilla ei tosiaan ollut se paras tuuri elämässä, aika karua oli. Minä kuitenkin koin, että Akselin elämässä oli onnellisia hetkiä rankkojen aikojen ohella ja lopultahan elämä kuitenkin jatkui Akselin jälkeenkin. Minä en oikein osaa ajatella teoksen loppua varsinaisena loppuna ollenkaan, sillä jotenkin henkilöt jäivät vielä elämään kirjan ulkopuolella ja minun ajatuksissani Linna nyt vain sattui lopettamaan kirjoittamisen siihen. :D

      Poista
  2. Kommenttini on lyhyt ja ytimekäs ja se sisältää selkeän sanoman: pitäisi lukea tämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaukseni on niin ikään lyhyt ja ytimekäs ja sisältää selkeän kehoituksen: niin pitäisi.

      Poista
  3. Hieno, hieno teos, joka kertoo paljon meistä suomalaisista. Upeaa, että luit ja pidit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Minäkin olen niin iloinen, että kirja osoittautui kaiken sen suitsutuksen arvoiseksi.

      Poista
  4. Ah, jälleen yksi kirja, joka on mentaalisella "lue joskus" -listallani. Olisi hienoa omistaa myös komea painos omassa kirjahyllyssäni.

    Olen kuitenkin hieman kahden vaiheilla. Tuntemattomasta sotilaasta en pitänyt, joten hieman epäilyttää. Murteellisuudenkin olen usein kokenut vaikeaksi, varsinkin kun olen kotoisin Oulusta, joten eteläisemmät murteet tuntuvat vaikeilta. Täällä pohjantähden alla vaikuttaa silti kirjalta, josta pitäisi paljon enemmän kuin Tuntemattomasta. Suuri sukuromaani, mielenkiintoiset historian vaiheet jne. Ehdottomasti siis lukulistalleni. Tai ainakin "lue alkua ja katso, nappaako" -listalleni. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidin tästä enemmän kuin Tuntemattomasta sotilaasta, vaikka pidin kyllä siitäkin valtavasti. Murteiden osalta TPa ei ole yhtä haastava kuin Tuntematon, ero on enemmänkin puhe- ja kirjakielen välinen eikä siis vaadi yhtä paljon keskittymistä kuin Tuntematon. Suosittelen siis kokeilemaan, tämä on kuten sanoit, suuri sukuromaani, eikä samanlainen sotakuvaus kuin Tuntematon sotilas. Rankkoja vaiheita ja tapahtumia tässäkin, mutta paljon toiveikkaampi kokonaisuus, eikä yhtä raskas kuin Tuntematon.

      Poista
    2. Olen menossa divarikierrokselle kavereiden kanssa piakoin ja pohdin, että voisin kirjoittaa tämän kirjan listaan niistä kirjoista, joita koitan etsiä. Olisi kiva tukea vähän jotain divaria ja kenties löytää joka jännä painos ko. kirjasta.

      Poista
  5. Tämä meni lukulistalleni mutta pituutensa vuoksi se meni osioon tulevaisuudessa. Käsitin, että tuntematon luetaan jossainvaiheessa lukiossa? Olen menossa syksyllä lukioon ja mietin, että kerran tuntematon luetaan siellä tuon trilogian voisi lukea pian senjälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Tuntematon sotilas luetaan käsittääkseni kaikissa lukioissa jossain vaiheessa. Ei ole väliä lukeeko TPA:n ennen vai jälkeen sen, mutta molempia suosittelen todella lämpimästi. Hienoja teoksia ja kertovat paljon meistä suomalaisista.

      Poista
  6. Huikean hyvä teksti tästä kirjasta! Kyllä oli hieno kokemus tämä, paikoittaisesta hidastempoisuudestaan huolimatta ja sen vuoksi. Minäkin pidin eniten torpan vaiheita käsittelevistä kohdista, pellon raivauksista ja kyntötöistä, poliittiset puheet taas tuntuivat takkuisilta jos kirjaa luki vähän väsyneenä. Minä löysin oman trilogiakappaleeni kirjaston vaihtohyllystä, se on vanhempaa painosta eikä kanneltaan lainkaan niin hieno kuin tämä uudempi (mielestäni), mutta jostain syystä se oli kirjan vaihtariksi tuoneelta jäänyt lukematta ja sain kunnian tehdä selkämykseen ensimmäiset urat. :D

    Kiitos myös lukemisen kommentoinnista GoodReadsissa, se kannusti minua kun tätä lähdin lukemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos! Torpan vaiheet olivat minullekin mieluista luettavaa ja ylipäänsä se tunnelma tavallisessa, onnellisessa arjessa. Oli kyllä hieno löytö, joku on vienyt hienon kirjan pois, kun pääsit oikein ensimmäisenä lukemaankin. :D

      Eipäs kestä, hauska jos sekoilustani siellä oli tsemmpausta! :D

      Poista
  7. Hieno teksti upeasta kirjasta, siispä sanon vain:
    Word.

    VastaaPoista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)