lauantai 1. elokuuta 2015

L.M. Montgomery - Rilla of Ingleside

Rilla of Ingleside eli suomennettuna Kotikunnaan Rilla on kahdeksas ja viimeinen osa Anna-sarjassa, joten tämä bloggaus sisältää juonipaljastuksia edellisistä osista. Sarjan ensimmäinen osa on Annan nuoruusvuodet.

"Was she - could she be - the same Rilla Blythe who had danced  at Four Winds Light six days ago -only six days ago? It seemed to Rilla, that she had lived as much in those six days as in all her previous life - and if it be true we should count time by heart-throbs she had. That evening, with its hopes and fears and triumphs and humiliations, seemed like ancient history now. Could she really ever have cried just because she had been forgotten and had to walk home with Mary Vance? Ah, thought Rilla sadly, how trivial and absurd such a cause of tears now appeared to her. She could cry now with a right good will - but she would not - she must not. What was it mother had said, looking, with her white lips and stricken eyes, as Rilla had never seen her mother look before, 'When our women fail in courage, shall our men be fearless still?'"
-L.M. Montgomery: Rilla of Ingleside

Itkettää ehkä hiukan. Anna-sarja on jälleen kerran luettu ja ennen kaikkea se Kotikunnaan Rilla. Rilla, joka on ehkä suosikkini kaikista sarjan osista ja minulle niin tärkeä kirja. Kirja jonka parissa saan nykyään aina itkukohtauksen ja jota ajatellessakin kyyneleet kihoavat silmiin.

Kotikunnaan Rilla päättää Anna-sarjan ja kuten nimestä jo voi päätellä, kirja ei keskity enää Annan elämään. Keskiössä on Rilla, Annan ja Gilbertin kuopus, joka varttuu tytöstä naiseksi ensimmäisen maailmansodan kuluessa. Kirjan alussa Rilla on turhamainen ja kevytkenkäinen hupakko, joka haaveilee tanssiaista ja kosijoista. Kun sota syttyy ja Kanadan pojat Prinssi Edvardin saarelta saakka lähtevät Ranskan taisteluhautoihin, ei mikään ole enää ennallaan. Rintamalle lähtevät niin veljet, lapsuudenystävät kuin lopulta rakastettukin, eivätkä kaikki koskaan palaa. Kun sota on viimein ohi, Rilla on kasvanut naiseksi.

Olen lukenut Kotikunnan Rillan aikaisemmin monen monta kertaan, mutta tällä kertaa tartuin teokseen alkuperäiskielellä. Päälimmäisenä syynä oli se, että halusin viimeinkin oikaista lapsuuden traumaattisen hetken, kun tajusin suomennoksen kansilehdellä lukevan "lyhennetty suomennos". Pieni Kirjaneito ajatteli välittömästi sydämettömän suomentajan päättäneen vain yhtäkkiä että enpäs enää jaksa ja jättäneen kirjan kesken. Rillan loppu kun ei ole se kaikista suljetuin. Myöhemmin olen kyllä tajunnut, ettei se lyhentäminen varmaankaan ole ihan noin tapahtunut, mutta jotain on kuitenkin selvästi jätetty pois. Ja minä halusin lukea Rillasta sen jokaisen sanan.

No, mitä sitten oli karsittu? En lukenut suomennosta ja alkukielistä teosta rinnakkain, mutta suomennoksen takuulla yli viisi kerta lukeneena koen silti voivani aika hyvin osoittaa eroavaisuudet. Tein nimittäin pientä vertailua jälkikäteen ja melkoisen hyvin olin mututuntumalta pystynyt sanomaan milloin en ollut jotain lausetta lukenut.

Mitään juonen kannalta olennaista ei ole karsittu, mutta karsittu on kuitenkin. Välistä on leikattu lauseita ja kappaleita ja yksi kokonainen lukukin. Suomennos on ehjä kokonaisuus, mutta luulenpa tästä eteenpäin pitäytyväni alkukielisessä versiossa. Minä tahdon lukea kaiken. Suosittelen siis sarjan faneja ehdottomasti tarttumaan alkuperäiseenkin versioon, vinkkinä voin sanoa, että esimerkiksi Parta-Kuun hahmo aukenee paremmin saksimattomassa versiossa.

Kotikunnaan Rillassa minuun on aina eniten vedonnut kirjan kauneus ja koskettavuus. Vaikka kirja on Montgomeryn tapaan myös hauska ja kotirintamalle mahtuu ennen kaikkea tavallista arkea, kirjailijalla on silti paljon sanottavaa sodasta, aateiden puolustamisesta ja vapaudesta. Kirjan tärkein ajatus tulee mielestäni esille eräässä Rillan veljen rintamalta kirjoittamassa kirjeessä:

"And you will tell your children of the Idea we fought and died for - teach them it must be lived for as well as died for, else the price paid for it will have been given for nought."

Kaunis ja tärkeä ajatus, sota on mieletön ja kauhea asia, jossa nuoret miehet menettävät henkensä. Kalliisti maksettu hinta menettää merkityksensä, jos sen vuoksi ei myös eletä, jos sen jälkeen ei naureta ja iloita surun ohella. Tähän kiteytyy mielestäni Kotikunnaan Rillan ydin.

Menin juuri etsimään suomennoksesta tätä lausetta englanninkielisen selvennykseksi, mutta sitä ei ole. Vahvistaa entisestään vakaumustani pysytellä alkukielisessä versiossa.

Kirjaa lukiessani minut valtasi useaan otteeseen halu alleviivata lauseita ja tehdä merkintöjä. Edellä mainitun kohdalla niin teinkin ja kun kirjaan seuraavan kerran tartun, aion lueskella kynä kädessä. Oma kappaleeni on ostettu kirjaston poistomyynnistä eurolla, se on jo valmiiksi mukavan nuhjuinen, eikä sydämeni siis kärsi.

Kuten arvelinkin, itkin lukiessani saavillisen kyyneliä. Kaikki kirjan lukeneet tietänevät kohdan ja tapahtuman, jonka vuoksi eniten kyyneleitä vuodatetaan, mutta itse itkeskelin koko kirjan ajan sanojen kauneudelle ja jokaiselle koskettavalle hetkelle. Myös eräs tietty jälleennäkeminen rautatieasemalla saa minut aina nyyhkyttämään onnesta, unohtamatta tietenkään aivan viimeisiä sivuja.

Kotikunnaan Rilla on minulle uskomattoman rakas ja tärkeä kirja. Kaikkien aikojen suosikkikirjojani. Tiedän tulevani palaamaan teoksen pariin vielä monta kertaa.

Arvosana: ♣♣♣♣♣

Teos: Rilla of Ingleside 
Kirjailija: L.M. Montgomery
Sarja: Anna, #8
Kustantaja: Bantam Books
Julkaisuvuosi: 1921
Sivuja: 277
Luettavaksi: omasta hyllystä
Muuta: suomennos nimellä Kotikunnaan Rilla 1962
Haasteet: Kirjankansibingo: Pariskunta




12 kommenttia:

  1. Pitäisi lukea englanniksi. Rakas Rilla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Ja rakas Rilla nimenomaan <3

      Poista
  2. Minä ajattelin lukea tämän alkukielisen ja suomennetun version rinnakkain, mutta ensin täytyy saada pari edeltävää teosta luettua. Minuakin Rilla itkettää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, varmastikin antoisa lukukokemus tulossa! Rilla on kyllä vaan niin ihana :')

      Poista
  3. Ostin tämän kesäloman kirpparikierroksella tietämättä kuinka pitkä tämä Anna-sarja onkaan. Nyt minulla on siis tämän lisäksi hyvältä ystävältäni saama Annan nuoruusvuodet ja Anna ystävämme. Löysin myös Runotyttö-kokoelman, niin pääsen lukemaan niitäkin lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoja löytöjä! Antoisia lukuhetkiä ihanan Montgomeryn parissa! :)

      Poista
  4. Itse muistelisin, että en kovinkaan paljoa tästä kirjasta pitänyt :o Tuo kansikuva kyllä on niin ihana <3

    Hmm... täytyy lukea uudestaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, eivät minun mielipiteeni ole absoluuttisia totuuksia :D Suosittelen kyllä antamaan Rillalle uuden mahdollisuuden, mutta ei tämäkään kirja varmasti vain ole kaikille. Mutta kansikuva on todellakin ihana! <3

      Poista
  5. Jotenkin pöyristyttää tuo lyhentäminen. Sitä vain miettii, että mikä antaa suomentajalle sen oikeuden? Mikä on syy sille, että on lähdetty sensuroimaan alkuperäistä tekstiä, muuttamaan tekijän tekemää tarinaa, siltikin vaikkei ehkä mitään tärkeää tai tähdellistä olekaan jätetty pois. Se on vain väärin :( tekijää kohtaan ja lukijaa kohtaan.

    Hyvä tietää, taidan tarttua näihin kirjoihin alkuperäiskielellä heti alkujaan, kun en ole vielä koskaan sarjaa lukenut.

    -Lilli-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen monesti miettinyt syitä lyhentämisen taustalla, se kun tuntuu vanhojen tyttökirjojen parissa olevan jos ek nyt yleistä niin ainakaan ei välttämättä kovin harvinaistakaan. En lähtisi syyttämään välttämättä suomentajaa, ehkä tämä vain oli jonkinlainen yleinen tapa menneillä vuosikymmenillä. Sitä en kyllä kiistä etteikö olisi typerää ja väärin :D

      Tämä on ihana sarja joka tapauksessa millä kielellä vain, joten suosittelen tarttumaan! :)

      Poista
  6. Muutaman alkupään Annan olen lukenut alkuperäiskielellä ja pääsin niihin sisään jostain uudesta näkökulmasta. Tapahtumapaikkoja ja hahmoja saattoi kuvitella uudestaan ilman lapsuudesta tuttuja sanavalintoja jne. (Tai sitten ei, aika tiukassa ne ovat, mutta ainakin tuntui siltä :D) Vielä täytyisi lukea loputkin, Rilla on yksi lemppareistani, joten sitä odotan erityisesti ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi varmaan lukea alkupäänkin Annoja englanniksi juurkin tuosta syystä jonka mainitsit! Vaikka tyttökirjojen ihanimpiin puoliin kohdallani lukeutuu juuri se tuttuus, voisivat uudet (tai oikeastaan vanhat) sanavalinnat tosiaan tuoda kokemukseen jotain uutta. Toivottavasti nautit ajastasi Rillan parissa! <3

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)