keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Syyskuun kooste

Kaipa se sitten on lokakuu huomenna. Voi minne syyskuu katosikaan!

Syyskuu oli vähän sumuinen kuukausi. Puoli kuukautta meni syksyn ylioppilaskirjoitusten vuoksi jännittäessä ja nyt ruljanssi, eli minun kohdallani psykologia on onneksi ohi. Alustavat tulokset tulivat eilen enkä voisi olla iloisempi. Nyt pidetään sormia ristissä, että kaiken psykologisen tietouteni imaissut paperinivaska päätyy mukavan sensorin käsiin, joka ei laske pisteitä ja voisin jopa saada sen laudaturin.

Loppukuu kului sitten kirjoja tilaillessa, Supernaturalin ysikautta katsoessa (oi voi sydän parkaani) ja uuden jakson kouluhommien kanssa painiessa. Huolimatta kirjoituksista vuoden ensimmäinen jakso oli kohdallani aika löysä ja nyt on pitänyt totutella taas kunnolla läksyjen tekoon, niitä kun tuntuu tulevan kaikkialta... Heti kun ensimmäisistä ylppäreistä päästiin niin aletaan valmistautua seuraaviin.

Blogin kannalta syyskuu oli taas hiljainen kuukausi. Vasta elokuussa elvytin tuskissaan kituneen blogiparan ja vaikuttaa siltä, että lokakuussa saan tehdä saman operaation uudelleen. Luettuja kirjojakaan ei syyskuussa montaa kertynyt:


J.D. Robb: Maineikas kuollessaan (Eve Dallas, #2)
J.D. Robb: Kuoleman ikuistama (Eve Dallas, #3)
J.D. Robb: Kuoleman hurmio (Eve Dallas, #4)
Scott Westerfeld: Leviathan (Leviathan, #1)
Colleen Hoover: Ugly Love (bloggaus tulossa?)
Mallory Ortberg: Texts from Jane Eyre (bloggaus tulossa?)

Yhteensä: 6 kirjaa / 2208 sivua

Kuukauteni alkoi J.D. Robbin Eve Dallas -dekkareiden parissa, sillä ne olivat juuri sopivaa aivot narikkaan -lukemista pahimman yo-stressin keskelle. Scott Westerfeldin Leviathan voitti minut puolelleen omaperäisellä asetelmallaan ja upeilla kuvituksillaan ja sarjan toinen osa, Behemoth, onkin jo työn alla. Colleen Hooverin Ugly Love oli täydellistä hömppää, mutta addiktoivaa sellaista. Melkein myöhästyin koulusta ja oli ihanaa lukea pitkästä aikaa kirjaa, jonka vuoksi yöunet jäivät vähiin. Texts from Jane Eyre taasen oli yksinkertaisesti hulvattoman hauska teos. Kaiken kaikkiaan lukukuukausi oli siis ihan mukava, vaikkei mitään erityisen upeaa vastaan tullutkaan.


Syyskuun alun olin urheasti ostamatta kirjan kirjaa (lukuun ottamatta kirjaston poistomyyntiä), sillä se oli osa hirvittävää opiskelustrategiaani, joka vaikuttaa tuskaisuudestaan huolimatta toimineen. Poistomyyntiä en kuitenkaan voinut vastustaa ja mukaan tarttuivat Rick Riordanin Percy Jackson -sarjan osat kolme ja neljä, Titaanien kirous ja Labyrinttitaistelu. Hintaa kertyi yhteensä kaksi euroa, mutta kunto oli sen mukainen, kirjat pysyvät juuri ja juuri kasassa. 

Loput ostoksista ovat Adlibriksesta tilattuja, heti samana päivänä kun psykan kirjoitukset katosivat menneisyyteen. Libba Brayn The Diviners oli lemppareitani viime vuoden luetuista ja tilasin sen omakseni yhdessä syksyllä ilmestyneen jatko-osan, Lair of Dreams, kanssa. Muut mukaan tarttuneet kirjat olivat niin ikään Libba Brayn Beauty Queens, Colleen Hooverin Ugly Love ja Mallory Ortbergin Texts from Jane Eyre. 

Se syyskuusta, suunnataan katse lokakuulle, jolloin onkin odotettavissa vaikka mitä jännää!

Ensi viikon lopulla alkaa kauan kaivattu syysloma jonka alussa suuntaan Venetsiaan. Pikku hiljaa matka alkaa tuntua todelliselta, tätä on kyllä odotettu kuukausikaupalla. Siitä heti seuraavalla viikolla ovat Helsingin kirjamessut, jonne olen suuntaamassa kaikiksi neljäksi päiväksi. Mahdollisuudet törmätä minuun ihan oikeasa elämässä ovat siis kenties varsin todennäköiset. Kuinka moni teistä suunnittelee saapuvansa paikalle? Muuten luvassa on toivottavasti lokoisaa eloa ja orkesteriperiodi.



Lukemisen puolesta kuvan teokset ovat lähitulevaisuuteen kaavailtuja. Seitsemän veljestä on luettava kouluun, joten se ainakin on varma nakki lokakuulle. Behemoth ja The Diviners ovat parhaillaan kesken ja Rob McCool ja Krimin jalokivi on ollut lukulistallani hävettävän pitkään. 

Tällaista tänään, toivottavasti lokakuussa blogi elpyisi ja vanhat ja hyvät ajat palaisivat. 

Tunnelmia syyskuulta, suunnitelmia lokakuulle?

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Harper Lee - Kaikki taivaan linnut

Alabama 1950-luvulla. Juna halkoo peltojen täplitämää maalaismaisemaa. Kaksikymmentävuotias Jean Louise Finch, lempinimeltään Scout, matkustaa junassa vanhaan kotikaupunkiinsa Maycombiin. Muistot nousevat pintaan: Atticus-isän viisaat sanat, loputtomilta tuntuvat kuumat kesäpäivät kaupungissa, lapsen horjumaton varmuus siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Lapsuutensa maisemiin palaava Scout joutuu pohtimaan niin henkilökohtaisia kuin poliittisiakin kysymyksiä, joita yhteiskunta, suhde omaan isään ja alabamalaiseen pikkukaupunkiin herättävät. 

Kaikki taivaan linnut vangitsee vakuuttavasti nuoren naisen mielenliikkeet sekä 1950-luvun Amerikan etelävaltioiden ajankuvan. Romaani on koskettava ja hauska kasvukertomus, joka täydentää ja jatkaa Harper Leen rakastetun klassikkoromaanin Kuin surmaisi satakielen tarinaa. Leen esikoisromaanista tuli heti ilmestyessään vuonna 1960 kriitikoiden ja lukijoiden suosikki. Harper Leeltä odotettiin turhaan toista kirjaa yli 50 vuotta, kunnes kirjailijan arkistoista löytyi julkaisematon romaanikäsikirjoitus Kaikki taivaan linnut.

Kesäkuussa luin viimein Harper Leen klassikoksi nousseen esikoisromaanin, Kuin surmaisi satakielen. Olin vähän aikaisemmin havahtunut kirjallisuusmaailmaa kohauttaneeseen uutiseen, jonka mukaan rakastetulle romaanille ilmestyisi loppukesästä jatko-osa, Kaikki taivaan linnut. Uutisesta innostuneena päätin tarttua Leen klassikkoon enkä katunut. Kuin surmaisi satakielen oli kaunis, nappaava ja tunnelmaltaan vangitseva teos ja odotin innolla mitä jatko-osa toisi tullessaan. Lähdin kirjan pariin suurin odotuksin ja valitettavasti jouduin pettymään.

On selvästi nähtävissä, että Kaikki taivaan linnut on kirjoitettu ennen kuin Kuin surmaisi satakielen. Tämä on tavallaan kirjan ensimmäinen versio, josta Lee on ottanut parhaimmat ainekset ja muokannut niistä esikoisromaaninsa. Ei Kaikki taivaan linnut nyt hirvittävän huono teos ole, mutta ei mielestäni erityisen hyväkään. Tuntuu vähän turhalta, että tämä on edes julkaistu. (Tietenkin tämä takuulla myy ja siksi ymmärrän miksi.)

Vaikka kirja on kirjoitettu ennen kuin Leen esikoisromaani, sijoittuu se myöhempään aikaan ja näyttää Maycombin pikkukaupungin aikuisen Scoutin silmin. Aihepiiriltään ja teemoiltaan Kaikki taivaan linnut on myöskin samaa sarjaa kuin Kuin surmaisi satakielen. Aikuinen Scout ei kuitenkaan ollut yhtä lumoava päähenkilö kuin nuorempi versionsa ja kirja tuntui paljon masentavammalta kuin edeltäjänsä. Tietenkin myös Kuin surmaisi satakielen käsittelee rankkoja aiheita, mutta toisin kuin kyseisessä romaanissa, tässä tuntuu olevan melankolisempi ja masentavampi pohjavire, mistä en nauttinut.

Kaikki taivaan linnut ei tarjonnut ollenkan samanlaista lumovoimaa kuin edeltäjänsä. Kuin surmaisi satakielen vei mukanaan tunnelmallaan ja kirjasta oli vaikea päästää irti. Kaikki taivaan linnut ei temmannut mukanaan ollenkaan samalla lailla ja sadan sivun kieppeillä ehdin jo miettiä saisinko tätä ikinä loppuun. Eräpäivän lähestyessä päätin kuitenkin lukaista teoksen loppuun ja onneksi se loppua kohti vei paremmin mukanaan.

Ei kirja kuitenkaan, kuten sanottua huonoin lukemani ole. Nautin paljon Scoutin, tai Jean Louisen, kuten häntä nykyään kutsutaan, lapsuusmuisteloista. Niissä oli samaa taikaa kuin Leen esikoisromaanissa ja kirjailija on selvästi tiennyt mitä on ollut tekemässä ottaessan tästä aineksia esikoistaan varten. Pettymykseni oli kuitenkin sen verran suuri, etten kokonaisuutena kirjasta kauheasti välittänyt. Kuin surmaisi satakielen on minusta hieno teos, mutta Kaikki taivaan linnut jää pahasti sen varjoon.

Arvosana: ♣♣

Teos: Kaikki taivaan linnut
Alkuperäisteos: Go Set a Watchman
Kirjailija: Harper Lee
Kääntäjä: Kristiina Drews
Sarja: Kuin surmaisi satakielen, #2
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2015 (alkuperäisteos 2015)
Sivuja: 285
Luettavaksi: kirjastolaina
 

tiistai 8. syyskuuta 2015

Gabrielle Zevin - Tuulisen saaren kirjakauppias

A. J. Fikry on melkein nelikymmenvuotias, eikä elämässä ole käynyt niin kuin piti. Hänen vaimonsa on kuollut kolarissa, yhdessä perustetulla kirjakaupalla menee huonommin kuin koskaan, ja hänen aarteensa, harvinainen E. A. Poen ensimmäisen teoksen hyväkuntoinen laitos, on varastettu. Kirjatkaan eivät enää tuota iloa. Sitten kaupan takahuoneesta löytyy outo, elävä paketti. Odottamaton tapaus muuttaa hänen elämänsä, antaa hänelle mahdollisuuden aloittaa kaikki alusta.

Muutoksen myötä ihmiset palaavat Fikryn elämään. Ystävät, sukulaiset ja liiketuttavat; kyläläiset, lukijat ja kirjailijat. Kirjat ja tarinat avautuvat taas Fikrylle, ja niiden avulla hän alkaa kirjoittaa tyttärelleen kirjettä, jossa hän hahmottelee elämän tarkoitusta.

Tuulisen saaren kirjakauppias on unohtumaton kertomus muutoksista ja uusista mahdollisuuksista, siitä, miksi luetaan ja miksi rakastetaan.


Tuulisen saaren kirjakauppiaaseen tartuin elokuun lopulla (olen niin jäljessä kaikkien arvostelujen kanssa...) kun Susi (Sanokaa vain Sudeksi) suositteli sitä minulle ja kirjan viehättävä nimi ja takakansi saivat minut kiinnostuneiksi. Myöhemmin tajusin myös kuulleeni kirjasta sen alkukielisellä nimellä (The Storied Life of A.J Fikry), mutten vain osannut yhdistää sitä suomennokseen.

Tuulisen saaren kirjakauppias sijoittuu syrjäiselle saarelle, jossa A.J Fikry, vasta leskeksi jäänyt keski-ikää lähenevä mies pitää kirjakauppaa. Hänellä ei mene hyvin ja kirjakauppabisneskin on jäätymässä. Mutta kun joku jätää kaksivuotian tytön kirjakauppaan, saa A.J:n elämä sysäyksen parempaan suuntaan.

Tuulisen saaren kirjakauppias on ennen kaikkea ihastuttava kirja josta tulee hyvä mieli. Se on nopealukuinen ja vie mukanaan ja viimeisen sivun käännettyäni minulla oli onnellinen ja lämmin olo.

Tämä romaani on kuin tehty kirjojen ystäville. Kirjakauppa on ihastuttava miljöö ja Tuulisen saaren kirjakauppias sisältää lukuisia keskusteluja kirjallisuudesta ja kirjoista. Lukiessani minusta tuntui siltä kuin olisin löytänyt uuden ystävän.

Hahmoihin kiintyy nopeasti ja kirjassa pääsee kurkistamaan monen saarelaisen elämään. Monella on loppujen lopuksi ollut osansa sopassa, jonka seurauksena pieni tyttö päätyy istumaan kirjakaupan hyllyjen väliin. Lukija saa seurata hahmojen välisten suhteiden kehittymistä ja kirja tarjoaa samaistuttavia, mutta sympaattisia hahmoja.

Tuulisen saaren kirjakauppias muodostui loppujen lopuksi melko tunteelliseksi lukukokemukseksi. Kirjan aikana saa nauraa ja myhäillä, mutta myös tirauttaa pienet itkut. Se on pieni ja melkoisen kepeä, mutta sillä on sanottavaa rakkaudesta toisiin ihmisiin ja kirjoihin.

Minulle Tuulisen saaren kirjakauppias olikin ihana lukukokemus ja tahtoisin kirjan myös omaan hyllyyni. Kirja ei ehkä jää pyörimään mieleen pitkäksi aikaa, mutta lukeminen on ihanaa ja sitä ajatellessani minulle tulee yhä vieläkin mahdottoman hyvä mieli. Täydellistä välipalalukemista kirjojen ystäville.

Arvosana: ♣♣♣♣

Teos: Tuulisen saaren kirjakauppias
Alkuperäisteos: The Storied Life of A.J Fikry
Kirjailija: Gabrielle Zevin
Kääntäjä: Tero Valkonen
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2014 (alkuperäisteos 2014)
Sivuja: 239
Luettavaksi: kirjastolaina

lauantai 5. syyskuuta 2015

George Orwell - Eläinten vallankumous

George Orwell (1903-1950), englantilainen kirjailija, lehtimies ja kriitikko, asetti taiteelle ja kirjallisuudelle johdonmukaisesti sosiaalisen mittapuun. Eläinten vallankumouksen perustana on Orwellin henkilökohtainen, ideologinen pettymys. Sen hän kirjassaan heijastaa eläimiin, välittää kepeässä ilkamoivassa sadun hengessä vakavuudessaan karmaisevia ajatuksia ja näkemyksiä siitä, mihin vallan väärinkäyttö maailmassa johtaa. Vallankumous, joka toteutetaan eräällä englantilaisella maatilalla, alkaa ihanteellisen tasa-arvoisuuden merkeissä. Mutta muita älykkäämpinä siat osoittautuvat myös muita tasa-arvoisemmiksi. Ne ottavat vallan käsiinsä ja samastuvat ennen pitkää täydellisesti entiseen sortajaan ja veriviholliseen, ihmiseen.

Orwellin Eläinten vallankumous on ollut lukulistallani pienen ikuisuuden. Viime vuoden syyslomalla luin toisen kirjailijan kuuluisimmista teoksista, Vuonna 1984. Vaikken Orwelliin täysin rakastunutkaan, oli kyseinen teos kuitenkin todella vaikuttava ja kiinnostukseni kirjailijan muutakin tuotantoa kohtaan heräsi.

Lainasin Eläinten vallankumouksen kirjastostakin aikoja sitten (se taisi olla minulla lainassa jotakuinkin koko kesän), mutta vauhtia lukemiseen löytyi vasta kun tajusin eräpäivän olevan ihan muutaman päivän päässä ja teoksessa oli varauksia. Minähän päätin, etten kirjaa lukemattomana palauta, vaan lukaisin tämän yhdessä iltapäivässä. Samalla kun sivistin itseäni välttelin kätevästi psykologian lukemista.

Eläinten vallankumous sijoittuu englantilaiselle maatilalle, jossa eläimet kirjan nimen mukaisesti tekevät vallankumouksen ja ottavat maatilan haltuunsa. Aluksi elämä eläiten johtamalla Eläintilalla (Animal Farm) on ihanteellista ja kaikki toimii paremmin kuin ihmisten aikoina. Siat osoittautuvat kuitenkin muita eläimiä älykkäämmiksi ja valta näyttää siirtyneen vain sortajalta toiselle.

Aivan kuten Vuonna 1984, myös Eläinten vallankumous on poliittisesti kantaa ottava ja vaikuttava teos. Orwell herättää lukijan miellyttävistä päiväunista ja pistää pohtimaan elämän todellista menoa.

Eläinten vallankumous on mielestäni todella nokkela teos. Se on lyhyt ja pistävä sanoma on puettu sadunomaisen satiirin muotoon, eikä siten tunnu liian raskaalta. Kirjan lukaiseekin oikein mukavasti siinä yhdessä iltapäivässä ja jos joku etsii nopealukuista, mutta ajatuksia herättävää klassikkoa, Eläinten vallankumous on varmasti hyvä valinta.

Kirjaa lukiessa pääsee aitiopaikalta seuraamaan, kuinka nopeasti tasa-arvoinen yhteiskunta kääntyy toiseen suuntaan. Eläintila toimii aluksi lähes täydellisessä tasa-arvossa, mutta pikku hiljaa valta kasantuu yhdelle lajille ja tuloksena on jotain aivan muuta. "Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset." On järkyttävää, kuinka helposti toisille uskotellaan, että asiat ovat aina olleet siten kun ne nyt ovat ja totuutta muunnellaan.

Orwell ei olekaan kirjailijana siitä pirteimmästä päästä. Vuonna 1984 on vähintäänkin masentava ja vaikkei Eläinten vallankumous ole aivan sillä tasolla, ei kirja mikään iloinenkaan ole. Orwellia ei siis kannata lukea jos on piristysruisken tarpeessa, sillä hänen teoksensa, vaikka hienoja ovatkin, romuttavat aina hiukan uskoani ihmiskuntaan ja tulevaisuuteen.

Kahdesta lukemastani kirjailijan teokesta Eläinten vallankumous taitaa olla suosikkini. Se ei, kuten sanottua, vaivuta lukijaa aivan samanlaiseen epätoivon alhoon kuin Vuonna 1984, mutta on hienosti kirjoitettu ja ehdottoman vaikuttava teos. Suosittelen tutustumaan ihan jo yleissivistyksenkin kannalta, mutta muutenkin. Kirja, joka ei heti lähde ajatuksista.

Arvosana: ♣♣♣♣ 

Teos: Eläinten vallankumous
Alkuperäisteos: Animal Farm
Kirjailija: George Orwell
Kääntäjä: Panu Pekkanen
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 1969 (alkuperäisteos 1945)
Sivuja: 126
Luettavaksi: kirjastolaina
Haasteet: Kirjallisen sivistyksen projekti 
 

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Lewis Carroll - Alicen seikkailut ihmemaassa

Ajaton, lumoava klassikko

Tarina tytöstä joka hyppäsi valkoisen kanin perässä kaninkoloon – tunnetuin seurauksin – sai alkunsa kun pieni Alice Liddell kerjäsi matemaatikko Charles Lutwidge Dodgsonilta satua kesäisellä souturetkellä. Vuonna 1865 satu oli kiteytynyt kirjaksi ja aloitti yhä jatkuvan seikkailunsa maailmalla.

Alicen seikkailut ihmemaassa on sekä lapsiin että aikuisiin vetoavan kirjan perikuva. Dodgson, kirjailijanimeltään Lewis Carroll, halusi tarjota viatonta hupia takkatulen ääressä kuunteleville lapsosille; tämän vuosituhannen lukija nauttii kuin jälkiviisas ainakin myös herkullisen ilkeästä näkökulmasta viktoriaaniseen kiltteyteen.


Alicen seikkailut ihmemaassa, pikkuinen klassikko, minun on pitänyt lukea jo iät ja ajat. Kesällä hankin kirjan omaan hyllyyn söpönä pokkaripainoksena ja teos päätyi myös elokuisen lukumaratonin kirjapinoon. Lukumaratonilla en tämän pariin ehtinyt, mutta muutama viikko sitten tartuin kirjaan sen lyhyyden houkuttelemana. Eikä lukemisessa kauaa mennyt, Alicen seikkailut ihmemaassa on lyhyt ja sen lukaisee nopeasti. 

Kirjan idean ja juonen pääkohdat tietää jokainen. Alice (joissakin painoksissa ja Disney-elokuvassa Liisa) seuraa valkoista kania kaninkoloon ja päätyy Ihmemaahan, täysin mielipuoliseen satumaailmaan. Alice harhailee ympäri Ihmemaata ja kohtaa oudon otuksen toisensa jälkeen, tunnetuimpina varmasti valkoisen kanin lisäksi Irvikissa, Hullu hatuntekijä ja Herttakuningatar. Loppujen lopuksi kasassa on melkoinen soppa. 

Alicen seikkailut ihmemaassa alkaa erittäin lupaavasti. Kirjan idean tietenkin tiesin ja viehätyin Carrollin kirjoitustyylistä heti ensisivuilta lähtien. Vaikka odotukseni olivat hiukan ristiriitaiset, lähdin lukemaan kirjaa hyvillä mielin. Ensimmäisen puolikkaan lukaisinkin tuskattomasti ja kirjasta nauttien. 

Mitä pidemmälle luin, sitä enemmän minua kuitenkin alkoi ärsyttää. Alicen seikkailut ihmemaassa on mielipuolinen kirja, eikä missään ole oikein päätä eikä häntää. Siihenhän kirjan viehätys ja idea toki pohjautuu, mutta henkilökohtaisesti jatkuva sekoilu alkoi etupäässä ärsyttää. Juonikin tuntuu alun jälkeen jäävän tasapaksuksi, kun Alice tapaa oudon otuksen toisensa jälkeen. 

Viimeiset sivut olivat kuitenkin taas ihastuttavat ja loppujen lopuksi minulle jäi teoksesta hyvä maku suuhun. Pidin paljon siitä, miten kirja kuvaa lapsuuden iloista kesäpäivää, viattomuutta ja hulluutta. Vaikkei Alicen seikkailut ihmemaassa minua lumonnutkaan ja epäilen, etten tule jatko-osaan (Alicen seikkailut peilimaassa) tarttumaan, oli kirja silti mukava kokemus. Kevyttä klassikkoa etsivälle hyvä valinta.

Arvosana: ♣♣♣

Teos: Alicen seikkailut ihmemaassa 
Alkuperäisteos: Alice's Adventures in Wonderland 
Kirjailija: Lewis Carroll
Kääntäjä: Alice Martin
Kuvittanut: John Tenniel
Kustantaja: WSOY / BON
Julkaisuvuosi: 2013 (Alkuperäisteos 1865. Liisa ihmemaassa, suom. Anni Swan 1906. Ensimmäinen Alice Martinin suomennos 1995.)
Sivuja:  133
Luettavaksi: omasta hyllystä 
Haasteet: Kirjallisen sivistyksen projekti