keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Helsingin kirjamessut 2015

Huomenna starttaa! Helsingin kirjamessuja vietetään torstaista sunnuntaihin, eli 22-25.10. Itse käytin kirjamessuja mainiona syynä ottaa omaa lomaa koulusta, joten olen paikalla kaikkina päivinä. Mitään tarkempia suunnitelmia minulla ei vielä ole, sillä koulu ja alkanut orkesteriperiodi ovat pitäneet minut alkuviikon kiireisinä. Messuohjelmaa selailen kuitenkin viimeistään junassa huomenaamulla ja siellä nähdään!




Viimeistään messujen jälkeen ja mahdollisesti niiden aikanakin tulen päivittelemään kuulumisia ja itkemään tyhjää lompakkoa ja liian pientä kirjahyllyä. Reaaliaikaisesti tunnelmia voinee parhaiten seurata Twitteristä  ja sieltä minut saa nopeiten kiinni. Kirjabloggauksia on edelleen rästissä vino pino ja niiden pariin palailen luultavasti messujen jälkeen.

Tämä oli tällainen pikapäivitys, bloggaaja palaan pakkaamaan.

maanantai 19. lokakuuta 2015

Liebster Award -tunnustus


Sain haasteen kerta kaikkiaan kolmesta paikasta, Jenniltä Sivu sivulta -kirjablogista, Ruusalta blogista Kirjahullun päiväkirja ja Heidi P:ltä blogista Dysphoria. Lämpimät kiitokset kaikille! 

Haasteessa menetellään seuraavasti:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämiin 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin puolestaan palkitsemasi bloggaajat vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Vastaan kaikkien haastajien kysymyksiin, mutta laadin tietysti vain yhden kysymyslitanian itse. 

Jennin kysymykset vastauksineen: 

1.Jos saisit lukea enää vain yhden kirjan, mikä se olisi?

Tämä olisi ihan hirveä tilanne. Lukisin Sinuhen, koska se on ensimmäinen paksu kirja, joka tulee mieleen. Eipähän heti loppuisi.

2. Missä luet mieluiten?

Joko omassa sängyssä ennen nukkumaan menoa, tai sitten kirjastossa. Kirjaston rauhallisessa ilmapiirissä pystyn keskittymään hyvin olennaiseen eli lukemiseen eikä esim. puhelin häiritse rauhaani. 

3. Luetko mieluummin onnellisia loppuja vai sellaisia, jotka jäävät mietityttämään?

Molemmille on aikansa ja paikkansa. Onnelliset loput saavat minut hymyilemään loppupäiväksi, mutta mietityttävät tietenkin jäävät takaraivoon kolkuttelemaan. Jos olen masentuneella mielellä, onnelliset loput ovat kaikki kaikessa, mutta mietittyttävät loput ovat usein suosikkejani kunhan olen päässyt niistä yli. 

4.Kertoisitko muutaman kirjan, jota suosittelisit kaikille?

Haastava kysymys. Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva koska se on yksinkertaisesti niin loistava teos ja R.J Palacion Wonder, koska koen, että tarina koskettaisi jokaista ikään katsomatta.  

5.Mistä kirjasta haluaisit nähdä elokuvan?

Olisiko elokuva hyvä? Jos saisin nähdä loistavan elokuvaversion, niin V.E Schwabin Vicious voisi olla jännittävä tapaus. Dramatiikkaa ja toimintaa riittäisi. 

6.Minkä fantasiakirjan satumaailmaa sinun ajatuksiesi satumaa muistuttaa eniten?

Narnian maailma on varmaankin melko lähellä. 

7.Mikä on huonoin lukemasi kirja? Miksi?

Olen edelleenkin sitä mieltä, etten ole lukenut sitä kirjaa, jonka polttaisin roviolla ja jota vihaan ainaisesti. Pohjanoteerauksia kyllä löytyy, mainittakoon esimerkiksi Sally Greenin Puoliksi paha, jonka lukeminen oli niin tuskallista ja jossa ei ollut paljon muuta hyvää kuin kiinnostava kansi. 

8. Minkä kirjan päähenkilö on sinusta mielenkiintoisin?

Hetken pohdiskelun jälkeen vastaan Scarlett O'Hara Margaret Mitchellin romaanista Tuulen viemää. En voi sanoa vilpittömästi pitäväni Scarlettista, mutta hänen kanssaan ei ainakaan tule aika pitkäksi, sen verran dramaattisia ratkaisuja sankaritar tekee. Scarlett on minusta varmaan mielenkiintoinen myös siksi, että hänellä on tapana tehdä täysin päinvastaiset ratkaisut kuin itse tekisin. 

9. Luetko runoja?

Enpä oikeastaan. Vierastan niitä vähän, lähinnä hiukan pelonsekaisesti. Voisin kokeilla tuorein silmin. 

10. Suunnitteletko lukemista tarkasti?

Pistän mielelläni ylös kirjat jotka tahdon lukea, mutten esimerkiksi tee mitään tarkkoja kuukausittaisia lukulistoja. Olen fiilislukija ja liian tarkat suunnitelmat tuppaavat tappamaan kohdallani lukuinnon.

11. Mikä kirja on sykäyttänyt sinua eniten?

Varmaan Patrick Rothfussin Tuulen nimi. Muistan kun luin sen yhdeksännellä luokalla ja olin täysin lumoutunut. Olen sen jälkeen lukenut kirjan n. kaksi kertaa vuodessa ja se on edelleen yksi kaikkien aikojen lempikirjoistani.


Ruusan kysymykset vastauksineen:

1. Minkä genren kirjoja luet eniten?

Varmaan nuortenkirjallisuus tai fantasia.

2. Mikä on lempikirjasi?

En voi mainita vain yhtä, mutta rajataan kolmeen. J.K Rowlingin Harry Potter -sarja, Patrick Rothfussin Tuulen nimi ja Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva

3. Entä lempi lukupaikkasi?

Ks. edelliset kysmykset, kohta kaksi. 

4. Onko sinulla lukulista, vai valitsetko kirjat aina fiiliksen mukaan?

Tästäkin jo puhuin, mutta taidan olla eräänlainen hybridi. Minulla on lukulista, josta kuitenkin valikoin aina fiiliksen mukaan. 

5. Vaihteleeko lukemiesi kirjojen genret vuodenaikojen mukaan?

Eipä oikeastaan. Saatan vallan hyvin lukea esimerkiksi joulukirjoja kesällä ja toisin päin. 

6. Luetko e-kirjoja

En. Minulla ei ole mitään formaattia vastaan, mutta tulen teknologian kanssa usein askeleen jäljessä enkä ole jaksanut kunnolla edes kokeilla. Tykkään ostaa omat kirjat ihan fyysisinä kappaleina hyllyyn asti.

7. Mitkä kaksi kirjaa on jäänyt parhaiten mieleesi tänä vuonna? Miksi?

Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla ja Melina Marchettan The Lumatere Chronices -trilogia. Täällä Pohjantähden alla on mielettömän hieno teos, jonka luin kesällä ja jota ajattelen edelleen usein. Marchettan trilogia oli talven luettuja, mutta rakastuin täysin ja olen lukenut kaikki osat jo uudelleenkin tämän vuoden aikana. 

8. Minkä aihealueen kirjoja luet eniten?

En tiedä olenko tyhmä, mutten osaa tulkita tätä eritavalla kuin genrekysmystä...

9. Onko kirjan ulkonäöllä väliä?

Onhan sillä jonkin verran. En osta kirjoja pelkän kannen perusteella, mutta ruma kansi saattaa vaikuttaa siihen, tuleeko kirjaa luettua vai ei. 

10. Minkä kirjan maisemat haluaisit näkyvän omasta ikkunastasi?

Ihana kysymys! Varmaankin Harry Potter -kirjojen Tylypahkan, koska se tarkoittaisi, että olisin itse siellä. 

11. Luetko mieluummin sarjoja vai yksittäisiä romaaneja? 

Jokunen vuosi sitten olisin varmaankin vastannut sarjoja, mutta nyt päädyn yksittäisiin kirjoihin. Etenkin trilogiat ovat usein turhan pitkiä ja vaikka on ihanaa viettää pidemmän aikaa rakkaiden hahmojen kanssa, yksittäinen kirja on usein napakampi pakkaus ja on mukavaa kun ei joudu odottamaan vuosia kunnes tarinan saa päätökseen.



Heidi P:n kysymykset:

1. Onko joku kirja ollut joskus niin ahdistava tai pelottava, että sinun on pitänyt jättää se kesken?

Ei tule näin äkkiseltään mieleen. Vampyyripäiväkirjojen lukemisen taisin tosin lopettaa viidennen osan jälkeen kyseisestä syystä, mutta silloinkin taistelin sen viidennen osan loppuun. 

2. Luetko kirjaa mieluiten aamulla, päivällä, iltasella vai juuri ennen nukkumaan menoa?

Juuri ennen nukkumaan menoa tai aamulla. Peittojen alla lämpimässä on se juttu. 

3. Luitko teini-ikäisenä kirjoja, ja jos luit, mitkä olivat suosikkejasi?

Koen olevani vielä niin lähellä teini-ikää, että melko lailla samoja suosikkeja oli silloinkin. 

4. Valitseko koskaan kirjaa kansikuvan perusteella? Entä hylkäätkö kirjan sen takia, jos kansi on epäkiinnostava?

Tähän vastasin Ruusan kysymysten kohdassa yhdeksän.

5. Jos saisit säästää hyllystäsi vain viisi kirjaa, mitkä ne olisivat?

Voi apua... Tuulen nimi, Kaksi kaupunkia, Dorian Grayn muotokuva, Fangirl ja Teemestarin kirja. Neljä ensimmäistä, koska lempikirjojani (vain osa) ja viimeinen koska en ole sitä vielä lukenut ja kirja on mielestäni kaunis. 

6. Ostatko kirjoja mieluiten omaksesi vai lainaatko kirjastosta?

Kaksipiippuinen juttu. Jos en ole varma tulenko pitämään kirjasta, lainaan sen kirjastosta, mutta rakkaat lempikirjani tahdon omaksi. Entistä enemmän ostan nykyään omaksi, koska tykkään ajatuksesta, että minulla olisi oma pieni kirjasto. 

7. Luetko omaelämäkertoja?

Luen todella vähän elämäkertoja yleensäkään. Olen ehkä vähän jumiutunut tälle kaunokirjallisuuden puolelle.

8. Oletko koskaan haaveillut oman kirjan kirjoittamisesta? Vai oletko kenties jo kirjoittanut kirjan?
Olen, monestikin. Kirjoittelen jonkin verran itse, mutta kaikki projektit tuppaavat jäämään kesken ja etenkin kuluneena vuonna ole kirjoittanut tuskin mitään. 

9. Pystytkö lukemaan autossa (matkustajana ollessasi tietenkin)?

Pystyn. Nuorempana en pystynyt yhtään, enkä vieläkään mutkaisilla teillä, mutta moottoritiellä oikein hyvin. 

10. Montako kirjaa luet vuodessa?

Sinne 100-190 väliin se on tuntunut osuvan. Tänä vuonna jäänee aika paljon edellistä vuotta vähemmäksi. 

11. Mainitse lempirunokirjasi.
En oikeastaan lue runoja, joten en voi sanoa mitään. Auts.

Itse haastan seuraavat blogit:

Lasisipulissa
Ajatuksia kirjamaasta
Hurja Hassu Lukija
Iltatähden syttyessä

Omat kysymykseni:

1. Pitääkö kirjat mielestäsi lukea ennen elokuvaversion katsomista?
2. Luitko lapsena ja jos luit, mikä oli lempikirjasi?
3. Kaipaatko lukiessasi ehdotonta rauhaa, vai pystytkö keskittymään myös muiden ihmisten läsnäollessa ja mahdollisessa puheensorinassa?
4. Miten järjestät kirjahyllysi?
5. Kirja, joka sai sinut itkemään.
6. Jos pitäisit teekutsut, jonne saisit kutsua viisi fiktiivistä henkilöä, ketkä kutsuisit ja miksi?
7. Lempparisi tänä vuonna lukemistasi kirjoista (voi mainita muutamankin)?
8. Lukevatko perheenjäsenesi paljon tai yhtä aktiivisesti kuin sinä?
9. Kirja, josta tehty elokuvaversio oli sinusta parempi kuin alkuperäisteos.
10. Kirja, jonka tahtoisit lukea uudelleen.
11. Onko sinulla lempikirjailijoita? Jos on, mainitse muutama.

Siinä oli kysymyksiä ja vastauksia vaikka muille jakaa. Kirjaneito kiittää ja kuittaa ja painuu yöpuulle.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Libba Bray - Lair of Dreams

Lair of Dreams on toinen osa Libba Brayn The Diviners -sarjassa, joten tämä bloggaus sisältää juonipaljastuksia edellisestä osasta, The Diviners.

The longing of dreams draws the dead, and this city holds many dreams.

After a supernatural showdown with a serial killer, Evie O’Neill has outed herself as a Diviner. With her uncanny ability to read people’s secrets, she’s become a media darling, earning the title “America’s Sweetheart Seer.” Everyone’s in love with the city’s newest It Girl…everyone except the other Diviners.

Piano-playing Henry DuBois and Chinatown resident Ling Chan are two Diviners struggling to keep their powers a secret—for they can walk in dreams. And while Evie is living the high life, victims of a mysterious sleeping sickness are turning up across New York City.

As Henry searches for a lost love and Ling strives to succeed in a world that shuns her, a malevolent force infects their dreams. And at the edges of it all lurks a man in a stovepipe hat who has plans that extend farther than anyone can guess…As the sickness spreads, can the Diviners descend into the dreamworld to save the city?


Lair of Dreams oli minulle koko vuoden odotetuimpia uutuuksia. Viime joulukuussa luin sarjan avausosan, The Diviners ja olin lumoutunut. Se oli minulle yksi viime vuoden parhaista kirjoista ja odotin tätä jatko-osaa mahdottoman paljon. Julkaisupäivä siirtyi huhtikuulta elokuulle ja syksyn kirjoituksiin liittyvä kirjojen ostolakkoni viivytti myöskin lukemista, joten pääsin kirjan kimppuun vasta lokakuussa. Sitä ennen luin vielä ensimmäisen osan uudelleen virkistääkseni muistojani ja ollakseni siten valmis jatkamaan sarjan parissa.

Evie O'Neill on nyt ilmoittanut julkisesti olevansa Diviner, henkilö jolla on yliluonnollisia kykyjä. Hänestä on hetkessä tullut New Yorkin rakastetuin julkkis, jolla on oma radio-ohjelma ja jota valokuvaajat seuraavat kaikkialle. Vain muut erikoisten kykyjen haltijat katsovat häntä karsaasti ja välit Will-enoon ovat poikki. Kun Sam pyytää Evietä auttamaan äitinsä katoamiseen liittyvän mysteerin kanssa ja kaksikko päätyy muistakin syistä liikkumaan tiukasti yhdessä, on tunteiden sekasotku valmis. Evie on hylännyt Jerichon parhaan ystävänsä Mabelin vuoksi, mutta kummankin sydämessä elää vielä kaipaus. Rehentelevä huijari Sam Lloyd, joka aikoinaan ryösti Evien Penn Stationin asemalla, taitaa kuitenkin olla enemmän kuin miltä näyttää.

Henry DuBoisilla ja Ling Chanilla on yhteinen kyky. Kumpikin kykenee nukkuessaan kävelemään unien maailmassa. Henry yrittää löytää unien kautta kadonneen rakastettunsa ja Ling lupautuu auttamaan. Maailma ei kuitenkaan ole yksinomaan turvallinen, kun New Yorkissa leviää salaperäinen unisairaus. Nukkuvat eivät enää herää unestaan ja kuolevat muutaman päivän sisällä.

Mysteeri mutkistuu mutkistumistaan ja Evie, Sam, Ling, Henry, Memphis, Theta, Jericho ja Mabel ajautuvat yhä lähemmäksi toisiaan.

Oi että. Ensimmäisenä tätä teosta ajatellessa mieleeni nousee tyytyväisyys. Odotukset olivat huikean avausosan jälkeen tähtitieteellisen korkealla, enkä onneksi joutunut pettymään. Lair of Dreams on erinomainen jatko-osa, joka täytti kaikki odotukseni.

Kirjan ja koko sarjan ehdottomia vahvuuksia on Libba Brayn kyky luoda lumoava tunnelma ja tuoda lukija suoraan keskelle sitä. Lair of Dreams imaisee lukijan välittömästi 1920-luvun New Yorkiin, keskelle iloista 20-lukua ja lukija tuntee suorastaan elävänsä Brayn kuvaamassa maailmassa. The Diviners ja Lair of Dreams eivät ole erityisen nopeatempoisia, mutta lukija on silti täysin sisällä tarinassa. Bray on selvästi tehnyt myös taustatyönsä kunnolla ja kirjan historiallinen asetelma tuntuu kaikilta osin uskottavalta. Kiinnostavaa on myös se, kuinka saumattomasti Bray punoo historiallisten tosiseikkojen keskelle yliluonnollisen puolen.

Tunnelman lisäksi minulle kirjan ehdottomia vahvuuksia on värikäs henkilökaarti. Hahmoja on paljon, suurin osa ensimmäisestä osasta tuttuja, mutta myös uusia tuttavuuksia löytyy. Lair of Dreams seuraa kaikkia edellisestä osasta tuttuja hahmoja, mutta keskipisteessä ovat Henry ja Ling. Henry oli yksi suosikeistani ensimmäisessä osassa ja olinkin iloinen päästessäni tutustumaan häneen paremmin. Myös Ling, jonka tapaamme heti kirjan alussa, voitti minut puolelleen. Erityisesti nautin päästessäni seuraamaan Henryn ja Lingin välille kehittyvää lujaa ystävyyttä.

Ensimmäisessä osassa lempihahmoni oli Evie O'Neill, joka valloitti minut höpsöydellään. Evie ei ole itse seikkailun kannalta yhtä isossa osassa kuin aikaisemmin, mutta onneksi häntäkin näkee vielä paljon. Kirjassa on myös romanttinen puoli, mutta draama on edelleenkin vain yksi puoli kirjan muuten niin tapahtumarikkaassa ja tarkoin rakennetussa kuvaelmassa. Kolmiodraama-asetelma Evien, Samin ja Jerichon välillä vahvistuu ja vaikka kyseinen kuvio usein saa minut repimään hiuksiani, tässä sarjassa on onneksi toisin. Itse toivoisin Evien päätyvän yhteen Samin kanssa, mutta tässä vaiheessa on vielä vaikea ennustaa, kuinka loppujen lopuksi tulee käymään. Draama ei kuitenkaan käy hermoille, koska se ei ole kirjan ainut sisältö, eikä siitä tehdä elämän ja kuoleman kysymystä. Kukaan ei ole tunnustanut rakkauttaan vielä kenellekään ja minä vain hihhuloin itsekseni sekavien tunteiden vallassa.

Pidän paljon siitä, kuinka sarjaa on lähdetty rakentamaan. The Diviners -sarjasta on näillä näkymin tulossa neliosainen, joten viimeisiä osia ja suurimpia käänteitä saadaan vielä odotella. Sekä The Diviners, että Lair of Dreams ovat kuitenkin selkeästi myös omia teoksiaan, joissa on selvä kaari, eikä loppuratkaisua jätetä kesken. Aivan kuten ensimmäisessä osassa hoidettiin Naughty John pois pelistä, tässä toisessa osassa kamppaillaan unisairauden kanssa. Taustalla kulkee kuitenkin isompi mysteeri, josta selviää hitaasti pieniä palasia. Kaksi ensimmäistä osaa ovat selkeästi olleet vähän lämmittelyä ja maailmanrakennusta ja veikkaisin, että kolmannessa osassa tulee selviämään paljon asioita.

Lair of Dreams olikin jatko-osa, josta pidin aivan mahdottoman paljon. Jos lähtee vertaamaan sitä ja ensimmäistä osaa, The Diviners on ehkäpä tietyiltä osin hieman parempi. Esimerkiksi kirjan pahis, Naughty John, on niin karmaiseva, ettei toisella osalla ole kauheasti mahdollisuuksia yltää samaan. Silti Lair of Dreams ei missään määrin pettänyt odotuksiani, vaan nautin joka hetkestä teoksen parissa ja se oli mielestäni todella onnistunut jatko-osa.

Lair of Dreams on ainutlaatuinen sekoitus jännitystä, yliluonnollisia elementtejä, huumoria, historian havinaa ja romantiikkaa. The Diviners alkaa olla yksi lempisarjojani ja tulen varmasti palaamaan tämän toisen osan pariin viimeistään ennen kolmannen ilmestymistä.

Arvosana: ♣♣♣♣♣

Teos: Lair of  Dreams
Kirjailija: Libba Bray
Sarja: The Diviners, #2
Kustantaja: Little Brown 
Julkaisuvuosi: 2015
Sivuja: 613
Luettavaksi: omasta hyllystä

torstai 8. lokakuuta 2015

Scott Westerfeld - Leviathan

Leviathan, #1

It is the cusp of World War I. The Austro-Hungarians and Germans have their Clankers, steam-driven iron machines loaded with guns and ammunition. The British Darwinists employ genetically fabricated animals as their weaponry. Their Leviathan is a whale airship, and the most masterful beast in the British fleet.

Aleksandar Ferdinand, a Clanker, and Deryn Sharp, a Darwinist, are on opposite sides of the war. But their paths cross in the most unexpected way, taking them both aboard the Leviathan on a fantastical, around-the-world adventure….One that will change both their lives forever.
  


Scott Westerfeldin Leviathan pisti ensimmäisen kerran silmääni Tarinoiden syvyydet -blogissa yli vuosi sitten. Ajatus lukemisesta jäi mietittyttämään, ja kun Nina Mari kehui aivan lähiaikoina myös toista osaa, päätin varata sarjan ensimmäisen osan kirjastosta. Vaihtoehtohistoriallinen, villi ja vauhdikas nuortenromaani kuulosti juuri siltä, mitä syksyn kiireiden keskelle kaipasin.

Leviathan on villi sekoitus vaihtoehtohistoriaa ja steampunkia. Kirja sijoittuu Eurooppaan ensimmäisen maailmansodan kynnykselle ja Eurooppa on jakautunut kahtia. On Iso-Britannia ja Saksa liittolaisineen, niin kutsutut "Darwinistit" ja "Clankerit". Iso-Britannia eli Darwinistit ovat kehitelleet Charles Darwinin evoluutioteoriaa pidemmälle. He kykenevät yhdistelemään eri eläinten geenejä luoden kokonaan uusia lajeja, etenkin sotatarkoituksiin. Heidän huippusaavutuksensa ja Leviathan, valtava, elävä ilmalaiva. Clankerit puolestaan pohjaavat voimansa koneisiin, he rakentavat valtavia sotakoneita ja mitä mielikuvituksellisimpia kulkuneuvoja. Kun Itävalta-Unkarin kruununprinssi Franz Ferdinand murhataan Sarajevossa, Euroopan valtioiden välit kiristyvät ja tilane on räjähdyspisteessä.

Aleksandar Ferdinand, Alek, on Itävalta-Unkarin kruununprinssin poika, ja vanhempiensa kuollessa poliittisessa polttopisteessä. Franz Ferdinandin naitua säätynsä alapuolelle, Alek ei ole virallinen kruununperijä, mutta monet kokevat hänet silti uhkana. Alkaa pakomatka, jonka varrella selviää monia salaisuuksia.

Deryn Sharp on edesmenneen kuumailmapallolentäjän tytär, joka haaveilee pääsystä Englannin kuninkaallisiin ilmavoimiin. Naisilla ei kuitenkaan ole asiaa koulutukseen ja niinpä Derynistä tulee Dylan, kun  tyttö naamioituu pojaksi päästäkseen yläilmoihin. Leviathan, valtava ilmalaiva on seilaamassa kohti Turkkia, salaista diplomatiaa vaativaa tehtävää varten. Derynin ja Alekin polut yhtyvät ja tuloksena on jotakin, mitä ei olisi etukäteen voitu aavistaa.

Leviathan on uskomattoman kiehtova kirja. Historiafriikkinä olin heti kiinnostunut vaihtoehtohistoriallisesta asetelmasta ja Westerfeld sekoittaa mielenkiintoisella tavalla aitoja historiallisia tosiseikkoja ja omia lisäyksiään. Leviathan tempaa lukijansa 1900-luvun alkuun.

Erityisesti lumouduin Westerfeldin luomasta maailmasta ja darwinistisista olennoista. Leviathan onnistuu olemaan jotain todella omaperäistä ja kiehtovaa ja juuri oikealla tavalla villiä. Mukana on myös upea kuvitus, joka herättää hahmot, ja etenkin mielikuvitukselliset koneet ja olennot, eloon. Westerfeldin luomukset ovat sen verran mielikuvituksellisia ja korkealentoisia, että ilman kuvitusta niiden hahmottaminen olisi ollut vaikeaa. Kerrassaan onnistunut ratkaisu.

Kirjaa kerrotaan vuorotellen Derynin ja Alekin näkökulmasta. Itse kiinnyin nopeasti molempiin hahmoihin ja ratkaisu toimi mielestäni hienosti. En varsinaisesti kärsinyt minulle tavallisesta usean näkökulman aiheuttamasta ongelmasta, eli siitä, että yksi näkökulma tahtoo jyrätä toiset kiinnostavuudellaan. Alussa vauhtiani tahtoi tosin hidastaa se, että Derynin ja Alekin lähtökohtien ollessa varsin erilaiset, kestää aikansa, ennen kuin hahmojen polut risteävät. Heti kun niin tapahtuu, kirja muuttui vetävämmäksi, sillä pidin paljon heidän välilleen muodostuvasta ystävyydestä. Mielenkiintoisen mutkan tarinaan tuo se, ettei Alek tiedä Derynin olevan tyttö.

Leviathan on toiminnantäyteinen ja vie mukanaan. Kirja ei varsinaisesti lumonnut minua, mutta maailma ja asetelma olivat minusta mielettömän kiehtovat. Leviathan on selvästi vasta lähtölaukaus trilogialle, mutta erittäin lupaava sellainen. Odotan innolla, minne sarja vielä viekää ja toinen osa, Behemoth onkin minulla jo luettavana.

Arvosana: ♣♣♣½

Teos: Leviathan
Kirjailija: Scott Westerfeld
Kuvitus: Keith Thompson
Sarja: Leviathan, #1
Kustantaja: Simon Pulse
Julkaisuvuosi: 2009
Sivuja: 440
Luettavaksi: kirjastolaina
 

maanantai 5. lokakuuta 2015

Kerstin Gier - Lupaus

Unien kirjat, #1

Viisitoistavuotias Liv Silber muuttaa äitinsä uuden miehen vuoksi Lontooseen ja aloittaa uudessa koulussa. Pian hän alkaa nähdä oudon todentuntuisia unia, joissa hän kulkee salaperäisistä ovista ja puhuu kivipatsaan kanssa. Liv näkee unessa uuden velipuolensa Graysonin ja tämän koulukavereiden puuhailevan outoja hautausmaalla, mutta mikä kummallisinta, pian pojat puhuvat tosielämässä asioista, jotka ovat tapahtuneet vain Livin unessa...

Livin on pakko selvittää, mitä oikein on meneillään. Pian hänet vihitään salaisuuteen, jonka kanssa yhdellä jos toisella hänen uuden koulunsa oppilaalla on jotain tekemistä.

Rakkaus ei katso aikaa -sarjasta tunnetun Kerstin Gierin uusi nuortentrilogia on jännittävä ja romanttinen seikkailu unimaailmassa ja unen ja valveen rajamailla.


Yritän tässä herätellä blogia tahattomalta tauolta. Luin Lupauksen yli kuukausi sitten, mutta teen parhaani tämän bloggauksen suhteen. Pitäisi kyllä petrata arvostelujen kirjoittamisessa ja yrittää ajoittaa niitä vähän lähemmäs lukuhetkeä...

Lupaus päätyi lukulistalleni heti kun sen ilmestymisestä kuulin, sillä olen aikaisemmin lukenut Gierin ensimmäisen trilogian, Rakkaus ei katso aikaa. Kyseinen hulvaton ja hattarainen aikamatkaseikkailu oli niin viihdyttävä, että halusin ehdottomasti nähdä, mitä muuta Gierillä on annettavanaan. Lupaus valikoitui luettavaksi pahimman kirjoitusstressin keskelle, enkä olisi voinut paremmin valita. Lukaisin kirjan muistaakseni yhdessä illassa, koska en yksinkertaisesti kyennyt lopettamaan lukemista. Teos olikin ennen kaikkea hulvattoman hauska, koukuttava ja ihastuttava lukukokemus.

Rakkaus ei katso aikaa -trilogiassa keskitytään aikamatkustamiseen ja sen aiheuttamiin ongelmiin. Lupaus aloittaa Unien kirjat -trilogian, jossa nimensä mukaisesti sukelletaan unien maailmaan. Muuten kirjat ovat hyvin samantyylisiä, kummassakin on hupsu päähenkilö, lukuisia hauskoja sattumuksia, höttöistä romantiikkaa ja ratkaistavia mysteerejä.

Rakkaus ei katso aikaa oli mukavaa luettavaa, mutta täytyy sanoa, että pidin tästä uudesta trilogian avauksesta enemmän. Aikamatkustukseen liittyen on kirjoitettu kirja ja sarja jos toinenkin, mutta unien maailmassa seikkalu tuntuu uudemmalta idealta. Oli viihdyttävää seurata mysteerin aukeamista ja Livin seikkailuja unien maailmassa. Gier on rakentanut kirjan maailmasta kiinnostavan ja lukijalle aukenee kiehtovasti koko ajan jotain uutta.

Minulle kirjan antoisin puoli oli kuitenkin ehdottomasti sen huumori. Liv on uskomattoman hauska päähenkilö ja muistan lukiessani nauraneeni ääneen monen monta kertaa. Erityisesti nautin Livin ja hänen pikkusiskonsa välisestä dialogista ja varsinkin niistä hetkistä, jolloin siskokset liittoutuvat muita vastaan. Puun takaa tullut muutto uuden isäpuolen luokse ei nimittäin ole se, mitä he odottivat.

Kirjan henkilökaarti onkin ihastuttava. Hupsuja ja hauskoja tyyppejä riittää joka suunnalta ja kun mukaan lisää juurikin mainitun Gierin huumorin on viihdearvo taattu. Livin ja hänen siskonsa välisten hetkien lisäksi suosikikseni nousi päähenkilön toilailu uuden velipuolen, Graysonin, ja tämän ystävien kanssa. Aivan kuten Rakkaus ei katso aikaa -trilogian Gwendolyn, Liv on sanavalmis, topakka ja ihastuttavan hupsu sankaritar.

Kirjaan tarttuessani epäilinkin hiukan josko Lupaus kaatuisi liikaan samanlaisuuteen Gierin edellisen trilogian kanssa. Vaikka samankaltaisuuksia löytyykiin, näin ei onneksi kuitenkaan käynyt. Lupaus vei minut oikeastaan vielä paremmin mukanaan ja vaikka tästäkin kirjasta löytyy höttöinen romanssi, se ei aiheuttanut samanlaista silmien pyörittelyä kuin Gwendolynin ja Gideonin viikossa leimahtanut kuolematon rakkaus.

Mitään varsinaisesti ihmeellistä Lupauskaan ei tosin ole. Kirja on suloinen, hupsu ja hykerryttävän hauska, mutta siihen se sitten jääkin. Tällaisille kirjoille on kuitenkin aikansa ja paikkansa ja minä luin tämän oikealla hetkellä. Lupaus vei täydellisesti mukanaan ja odotan innolla tässä kuussa ilmestyvää jatko-osaa. 

Suosittelen lämpimästi kevyeksi välipalaksi, jos nautit hupsuudesta, tahdot nauraa ja Gierin edellinen trilogia oli mieleesi.

Arvosana: ♣♣♣♣ 

Teos: Lupaus
Saksankielinen alkuteos: Silber - Das erste Buch der Traume
Kirjailija: Kerstin Gier
Kääntäjä: Heli Naski
Sarja: Unien kirjat, #1
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2015 (alkuperäisteos 2013)
Sivuja: 341
Luettavaksi: kirjastolaina