keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Rainbow Rowell - Carry On

Simon Snow is the worst chosen on who's ever been chosen

That's what his roommate, Baz, says. And Baz might be evil and a vampire and a complete git, but he's probably right. 

Half the time Simon can't even make his wand work, and the other half, he sets something on fire. His mentor's avoiding him, his girlfriend broke up with him, and there's a magic-eating monster running around wearing Simon's face. Baz would be having a field day with all this, if he were here - it's their last year at the Watford School of Magicks, and Simon's infuriating nemesis didn't even bother to show up. 

Kesällä 2014 tutustuin ensimmäistä kertaa Rainbow Rowellin teoksiin. Eleanor & Park oli ihastuttava lukukokemus ja viime kesänä lukemani Attachments myös ihan mukavaa luettavaa. Suosikikseni kirjailijalta on kuitenkin noussut iki-ihana Fangirl, jonka olen lukenut ainakin kaksi kertaa kannesta kanteen ja lisäksi palasia sieltä täältä vielä useampaan kertaan. Vastailmestynyt Carry On on kuitenkin uusi potentiaalinen lempparini Rowellilta ja syksyn ihastuttavampia lukukokemuksia.

Kaikki Fangirlin lukeneet muistanevat Simon Snow -sarjan, Rowellin keksimän, Harry Potteria muistuttavan fiktiivisen kirjasarjan. Fangirlin päähenkilö Cath on sarjan intohimoinen fani ja kirjoittaa myös fanfictionia, jossa parittaa Simon Snow'ta tämän arkkiviholliselle Bazille. (Vertautuu Potter-fandomin Harry/Draco-paritukseen.) Fangirlin luettuani olisinkin mahdottoman paljon halunnut lukea Simon Snow -sarjan, jota ei valitettavasti ole olemassa. Paitsi nyt, ainakin melkein. Carry On ei ole Cathin ficci (vaikka sillä sama nimi onkin), eikä kahdeksanosainen kirjasarja, vaan se on Rainbow Rowellin versio Simonin viimeisen kouluvuoden seikkailuista.

Simon Snow on Valittu, vaikkakin mahdollisesti huonoin sellainen ikinä. Taikamaailmaa uhkaa Isidous Humdrum, olento, joka imee mukanaan kaiken taikuuden. Kuluneiden vuosien aikana taiattomat alueet, eräänlaiset tyhjät aukot ovat lisääntyneet lisääntymistään. Simon on kenties kaikkien aikojen vahvin velho ja ennustusten mukaan hän tulee tuhoamaan uhan. Simonin taikuus on kuitenkin ennalta-arvaamatonta, eikä tottele edes häntä itseään kunnolla.

Simon on aloittamassa viimeistä vuottaa Watfordin Taikakoulussa (Watford School of Magicks). Hänen huonetoverinsa ja arkkivihollisensa Tyrannus-Basilton Grimm-Pitch, Baz, ei kuitenkaan ole paikalla. Simon on aina kuvitellut, että Bazin poistuminen olisi hänelle unelmien täyttymys, mutta kaikki ei tunnu olevan kohdallaan ilman töykeää ja Simonin muutamaan otteeseen melkein tapattanutta vampyyria, jollainen Simon ainakin epäilee Bazin olevan. Kun vielä Agatha, Simonin tyttöystävä, jättää hänet ja Simon saa haamulta kummallisen viestin, on viimeisestä vuodesta tulossa vähintäänkin poikkeuksellinen.

Minä rakastin Carry Onia. Kun näin kirjan Oslon lentokentän kirjakaupassa (lentomme Venetsiasta Suomeen kulki Norjan kautta), kirjaimellisesti tempaisin sen käteeni ja säntäsin kassalle melkein heti. Aloitin kirjan välittömästi, luin sitä koko lentomatkan ajan ja sain loppuun seuraavana päivänä junamatkalla Tampereelle. 517 sivua kuluivat uskomattoman nopeasti ja olisin voinut viettää kirjan parissa vielä tuplasti kauemmin. Niin ihana se oli.

On suoraan nähtävissä, että Rowell on ottanut Simon Snow'n tarinaan inspiraatiota Harry Potterista. Tarina ei kuitenkaan tunnu missään nimessä kökkömäiseltä kopiolta, joka saisi vannoutuneen Potter-fanin polttamaan kirjan ja raivoamaan siitä, kuinka rakas sarja kopioidaan ja loataan. Rowellilla on vahva kirjoitustyyli, omat hahmot ja vaikka taikamaailma on Pottereista inspiroitunut, siinä on paljon myös aivan muuta. Ennemminkin on hauska bongata pieniä yksityiskohtia ja naurahtaa, kuinka Rowell on muuttanut asioita pienillä kikoilla. Carry On tuntuu paluulta kotiin.

Carry On on kerrottu useasta näkökulmasta. Päähenkilö Simonin lisäksi ääneen pääsevät Baz, Penelope (Simonin paras ystävä), Agatha ja satunnaisesti myös muutamat muut. Itse pidän yleensä useista näkökulmista, joskin siinä ainainen ongelma on se, että jotkut hahmot eivät kiinnosta samalla lailla kuin toiset. Vaikka useat näkökulmat toimivat hyvin, nautin selkeästi eniten Simonin ja Bazin näkökulmista, joita myös onneksi on eniten. Näkökulmahenkilöt vaihtuvat melko tiuhaan ja vaikka jokaisen luvun alussa on selkeästi kirjattu kenen näkökulmasta tarinaa sillä hetkellä kerrotaan, välillä sekoilin etenkin siinä, oliko kyseessä Baz vai Simon. Vika voi toki olla myös minussa, sillä kun koukutun johonkin kirjaan, minulla on paha tapa lukea sitä turhankin nopeasti jolloin päädyn helposti loikkimaan lauseiden yli. (Tästä voisin kertoa muutamankin tarinan, kuinka olen esimerkiksi onnistunut ohittamaan erään hahmon kuoleman ja palannut parin sivun jälkeen ihmettelemään, minne tyyppi katosi...)

Carry On on Rowellin ensimmäinen fantasiakirja. Se onkin erilailla synkempi kuin aikaisemmat häneltä lukemani teokset. Toki hänen kirjoissaan aina käsitellään vaikeitakin aiheita (etenkin Eleanor & Park on tästä hyvä esimerkki), mutta Carry On heittää ihmissuhteiden ja aikuiseksi kasvamisen sekaan vielä rutkasti lisäpanoksia. Simon on todellisten haasteiden edessä ja loppuratkaisu ei mene aivan niin kuin voisi odottaa. Carry On onnistuukin mielestäni tuomaan velhokouluiluun paljon uutta, sopivasti taikuutta, sopivasti surua ja sopivasti Rowellille tyypillistä suloisuutta ja hetkiä, jolloin tekee mieli hyppiä ja juosta ympäriinsä koska on niin onnellinen.

Simon on aivan ihana päähenkilö. Hän on hauska ja höpsö ja juuri oikeassa määrin sankarillinen, mutta kuitenkin pohjimmiltaan tavallinen poika. Simonin näkökulma on ihana ja hän olikin ehdottomia lempihenkilöitäni. Etenkin Simonin ja Bazin välinen suhde oli puhasta kultaa, sillä poikien välistä sanailua lukiessani sai nauraa, mutta välillä myös hymyillä hölmösti. Baz olikin Simonin ohella toinen lempparini, sanavalmis ja ilkeäkin, mutta älykäs ja erittäin viihdyttävä. Simonin ja Bazin väliset kohtaukset olivat suosikkejani myös siitä syystä, että Fangirlin ansiosta olin jo valmiiksi sitä mieltä, että he kuuluvat yhteen. Kirja aiheuttikin tunteikasta fanityttöilyä ja sekoilua, parhaassa mahdollisessa mielessä. Jos haluatte helpottaa elämääni, lukekaa tämä ja tulkaa sitten juttelemaan. Tahdon purkaa spoilerilliset ajatukseni.

Carry On piti otteessaan loppuun asti, enkä olisi millään malttanut päästää siitä irti. Loppuratkaisu ei ollut aivan sitä mitä odotin, mutta vähän sulateltuani pidin siitä yhtäkaikki. Rowellille tyypillisesti asioita jää myös auki ja osa lukijoille selvinneistä asioista on kirjan henkilöille yhä mysteeri.

Carry On on kokonaisuudessaan kuitenkin aivan ihana kirja. Rakastin sitä aivan ensimmäiseltä sivulta lähtien ja tulen varmasti palaamaan kirjan pariin. Teoksen voi myös lukea vaikkei Fangirlia olisikaan, sillä sitä lukuun ottamatta, että Simon Snow mainitaan useaan otteeseen Fangirlissa, kirjoilla ei ole mitään yhteyttä. Carry On sisältää juuri sopivassa suhteessa romantiikka, taikuutta, huumoria, sydämen särkeviä hetkiä ja lisäksi vielä sitä jotain. Suosittelen mahdottoman paljon, tämä oli syksyn uusia lemppareita!

Arvosana: ♣♣♣♣½

Teos: Carry On
Kirjailija: Rainbow Rowell
Kustantaja: Macmillan
Julkaisuvuosi: 2015
Sivuja: 517
Luettavaksi: omasta hyllystä
Haasteet: 2015 lukuhaaste "A book set during Christmas" (ei koko kirja, mutta merkittävä osa siitä)

14 kommenttia:

  1. Luen tän heti kun ehdin/jaksan/pystyn. Kiitti diilaamisesta.

    VastaaPoista
  2. Tämä odottaa postissa. Pakettilappu saapui jo viime viikolla, mutta en ole vielä jaksanut raahautua postiin. Ehkä tänään luentojen jälkeen... vaikka kesken on kyllä muita kirjoja.

    Minua kiinnostaa erityisesti se, kuinka Rowell on onnistunut hyppäämään fantasian genreen. Hänen muut kirjansa ovat aika lailla mainstreamia, johon esim lyhyet lauseet, luvut ja sellainen arkinen huomiointi sopii oikein hyvin. Haluan nähdä, kuinka paljon Rowell on muuttanut tyyliään, tai jos ei ole, niin olen kiinnostunut lukemaan fantasiakirjan, joka on kirjoitettu Rowellin tyylillä. Se voisi jopa toimia. Tyylien sekoitus on usein kiinnostavaa.

    Kunhan olen lukenut tämän, niin kaipa voin sitten ajautua keskusteluun Simonin ja Bazin suhteesta. Saa nähdä, mitä siitä tykkään. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oooh, toivottavasti saat tämän pian käsiisi!

      Rowell on mielestäni pitänyt oman tyylinsä ja nautin siitä valtavasti. Juurikin tietynlainen tyylien sekoittaminen toimi tässä loistavasti. Odotan innolla josko päästään vaihtamaan mielipiteitä :D

      Poista
    2. Kesti odotettua kauemmin, mutta nyt olen lukenut kirjan! Kirjoitin siitä eilen bloggauksen: http://todellavaiheessa.blogspot.fi/2016/02/rainbow-rowell-carry-on.html

      Bloggauksessani on puhunut mitään Simon ja Bazin suhteesta, sillä loppujen lopuksi se ei ollut mielestäni kirjan isoin juttu. Huomioni keskittyi tarinassa muihin seikkoihin, vaikka totta kai seurasin samalla mielenkiinnolla, miten arkkivihollisten vihaaminen muuttuu pikku hiljaa ihastukseksi. Ottaen huomioon, kuinka paljon tavaraa kirjassa oli, mielestäni heidän romanssinsa oli hoidettu oikein söpösti. Se ei ollut liian intohimoinen, ottaen huomioon sotatilanteen, jolloin hahmoilla oli varmasti muitakin asioita mielessään, mutta se silti sai tarpeeksi tilaa.

      Oli oikein mukavaa lukea fantasiakirja, jossa on olemassa muitakin seksuaalisuuksia kuin hetero. Ja vielä niin, ettei muihin seksuaalisiin suuntautumisiin suhtauduta oudosti.

      Poista
    3. Käväisinkin lukemassa bloggauksesi!

      Minustakin romanssi oli hoidettu hienosti. Omalla kohdallani se kolahti todella lujaa (taidan vain olla toivoton romantikko :D) ja Simonista ja Bazista oli vaikea päästää irti.

      Minustakin on hienoa nimenomaan se, että kyseessä on fantasiakirja, jolloin juonen keskiössä on jokin muu kuin rakkaustarina ja seksuaalisen identiteetin tutkiskelu. Eipä siinäkään ole mitään vikaa, mutta usein tuntuu, että ellei kirjan aiheena ole nimenomaan kyseiset asiat, loistavat ne täysin poissaoloaan. Carry Onissa muutkin seksuaaliset suuntautukset kuin hetero ovat olemassa ja täysin normaaleita, aivan kuin oikeassakin elämässä. Ah, Rainbow Rowell vain osaa asiansa.

      Poista
  3. Aaah! Nyt harmittaa ja vietävästi etten ole kerinnyt lukea tätä D: Työn alla on nyt E.K. Johnstonin A Thousand Nights ja vaikka olen vasta kolmannessa luvussa, tiedän tästä tulevan yksi mun kaikkien aikojen lempikirjoista. Se on se gut feeling, you know? ;)
    Viikonloppuna olisi tarkoitus lukea Tuntematon sotilas ja tehdä lukupäiväkirja äikkään, katsotaan onnistuuko, vaikka luottavaisin mielin olenki sitä alkamassa lukemaan :D
    Mutta takaisin Carry On:iin, lukkiin viime viikolla Fangirlin kolmatta kertaa ihan vaan sen takia, että tsemppaan tässä ihteäni lukemaan Carry On:in, odotukset vaan niin korkealla että pelottaa XD

    Entwined_heart

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, on aina ihana kuulla, että joku on löytänyt uuden lempikirjan. Se on nimenomaan se tunne. ;) Tsemppiä Tuntemattoman sotilaan pariin, ainakin itse päädyin lopulta nauttimaan kirjasta kovasti. Toivottavasti pääset Carry Onin pariin pian, ainakin omalla kohdallani kirja täytti kaikki odotukset!

      Poista
  4. Oi että, kiitos vinkistä! Kannattaako lukea ensin tämä vai Fangirl? :) Mulla on koko Rainbow Rowell tutustumatta vaikka tuo E&P onkin nimeltä tuttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! :) Itse luin Fangirlin ensin ja toimi ainakin kohdallani hyvin. Simon Snow'n idea tulee kivasti esille jo siinä ja on ihana kokemus päästä lukemaan kunnolla hahmoista, joihin on jo vähän tutustunut. Toisinkin päin tosin toimii varmasti. Rainbow Rowell on kyllä realistisen mutta hieman kevyemmän nuortenkirjallisuuden parhaimmistoa tällä hetkellä!

      Poista
    2. Kiitos, varaan Fangirlin kirjastoon mahd. pian! :)

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)