sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Patrick Ness - The Rest of Us Just Live Here

What if you aren’t the Chosen One?
The one who’s supposed to fight the zombies, or the soul-eating ghosts, or whatever the heck this new thing is, with the blue lights and the death?

What if you’re like Mikey? Who just wants to graduate and go to prom and maybe finally work up the courage to ask Henna out before someone goes and blows up the high school. Again.

Because sometimes there are problems bigger than this week’s end of the world, and sometimes you just have to find the extraordinary in your ordinary life.

Even if your best friend is worshipped by mountain lions.


Kesällä 2014 luin Patrick Nessin Chaos Walking -trilogian ja rakastuin. Ness vaikutti tutustumisen arvoiselta kirjailijalta muunkin tuotantonsa osalta, ja noin vuosi sitten luin hänen teoksensa A Monster Calls. (Suomennos ilmestyy ensi vuonna ja myös elokuvaversio saa ensi-iltansa syksyllä!) The Rest of Us Just Live Here on Nessin uusin romaani, ja kirjan idea kuulosti niin kiinnostavalta, että olisin varmaan tarttunut siihen, vaikkei kirjailija olisi ollut ennestään tuttu.

Kaikki tietävät nuortenkirjojen päähenkilöt, Valitut, joille sattuu ja tapahtuu. He, jotka rakastuvat vampyyreihin, pelastavat maailman ja kokevat usein traagisen kohtalon. The Rest of Us Just Live Here ottaa päähenkilöiksi muut, ne joilla ei ole mitään tekemistä maailman pelastamisen kanssa. Kirja kertoo tavallisista nuorista, jotka yrittävät vain elää tavallista elämäänsä ja valmistua lukiosta kaiken keskellä.

Idea on mielestäni aivan loistava ja toteutettu hienosti. The Rest of Us Just Live Here parodioi hauskasti nuortenkirjallisuuden kliseitä, ja koska olen itse lukenut melkoisen monta tähtiin kirjoitettua rakkaustarinaa, oli minulla usein naurussa pitelemistä. Kirja sijoittuu tietyillä spefi-elementeillä varustettuun maailmaan, jossa nuortenkirjallisuuden muoti-ilmiöt näkyvät suoraan katukuvassa. Mikey ystävineen kutsuu Valittuja nimellä Indie Kids ja jokainen luku alkaa pienellä katkelmalla, jossa kerrotaan mitä kammottavuuksia he joutuvat kohtaamaan. Itse luku käsittelee sitten Mikeyn tavallista elämää, johon toki mahtuu monenlaista ongelmaa, mutta yksikään ei sentään ole maailman tuhoutuminen.

The Rest of Us Just Live Here  vei mukanaan ensimmäisestä luvusta lähtien. Olen koko syksyn kärsinyt pienestä lukujumista, mutta kirja suorastaan loihti sen pois. The Rest of Us Just Live Here kosketti, nauratti ja koukutti. Heti sen luettuani jatkoin Patrick Nessin parissa More Than This -teoksen kanssa. Nessistä on tullut yksi lempikirjailijoistani ja tulen varmasti lukemaan myös teokset, joita hän tulevaisuudessa julkaisee.

Arvosana: ♣♣♣♣

Teos: The Rest of Us Just Live Here
Kirjailija: Patrick Ness
Kustantaja: Walker Books
Julkaisuvuosi: 2015 
Sivuja: 343 
Luettavaksi: omasta hyllystä  
Kuva: Siskoni Maija (Jään kunnes tuuli kääntyy) 

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Emmi Itäranta - Teemestarin kirja

Maailmasta on loppumassa vesi.
 
Suunnattoman katastrofin – ehkä ilmastonmuutoksen, ehkä jonkin muun – läpikäynyt ihmiskunta sinnittelee veden vähyyden ja sen säännöstelyä hallitsevan diktatuurin vallan alla. Vain kaatopaikoille hautautunut teknologia ja teemestarien sukupolvien ajan pitämät päiväkirjat muistuttavat entisistä ajoista.

Noria on teemestarien sukua, ja pian on hänen vuoronsa ottaa vastaan täysivaltaisen teemestarin arvo – ja hänen edeltäjiensä tarkkaan varjelema salaisuus. Aikana, jona veden kätkeminen on rikoksista pahin, sotilasvallan katseet kiinnittyvät väistämättä teemestarin taloon...

Teemestarin kirja on vavahduttava kuvaus maailmasta, jonka alkusoittoa kuuntelemme jo tänä päivänä.


Nyt se on luettu! En halua edes ajatella kuinka kauan Teemestarin kirja on roikkunut lukulistallani. Ostin kirjan joskus Hulluilta päiviltä, ja kirjamessuillta nappasin mukaani myös Itärannan syksyllä ilmestyneen romaanin. En silti tiedä kauanko Teemestarin kirja olisi vielä päätynyt lojumaan lukemattomana hyllyssä, ellei se olisi ollut äidinkielen kurssini kirjalistalla. (Oli muuten erinomainen kirjalista kaikin puolin.) Riemusta hihkuen ilmoitin lukevani Teemestarin kirjan, eikä lukemisessa kauaa mennytkään. 

Odotukseni olivat ennen lukemista korkealla, sillä olin kuullut kirjasta todella paljon hyvää. Se ehkä vähän koitui teoksen kohtaloksi, sillä epäilen, josko mikään olisi voinut nousta tähtitieteellisen korkeiden odotusteni tasalle. Mutta vaikka Teemestarin kirja ei ollut minulle mullistava lukukokemus, pidin kirjasta silti paljon. 

Teoksen vahvimmaksi puoleksi nousee mielestäni kiinnostava dystopinen asetelma ja vangitseva tunnelma. Maailma on käynyt läpi ekologisen katastrofin, eikä kirjassa esitelty tulevaisuuden maailma tunnu ollenkaan kaukaa haetulta. Juuri siksi Teemestarin kirja värisyttää ja saa ajattelemaan. Lukija pidetään koko ajan kiinnostuneena, sillä meidän maailmamme ja kirjan maailman välillä tapahtuneita asioita ei kunnolla tunneta. Lukija tietää vain sen, minkä päähenkilö, ja vaikka Noria kirjan aikana jonkin verran asioita selvittääkin, jää paljon myös hämärän peittoon. 

Itärannan kieli, ja sen luoma tunnelma elävät kirjassa vahvoina. Teemestarin kirja on melko lyhyt teos ja etenee hitaan soljuvasti ilman sen kummempia pamauksia. Vaikka kirjan lukemisesta on nyt jo yli kuukausi vierähtänytkin, en ole vieläkään oikein päässyt sopuun itseni kanssa, olisinko toivonut kirjaan etenkin loppua kohti vähän lisää panoksia. Toisaalta kokonaisuus jää aika yksinkertaiseksi, mutta toisaalta sen vahvuuden juuri siinä. Teemestarin kirja on lumoavan melankolinen ja tunnelma pysyy tasaisen vahvana koko teoksen ajan. 

Jotain lisää jäin kuitenkin kaipaamaan. Kirjan vahvimmaksi osuudeksi nousi mielestäni alku. Ensimmäiset viisikymmentä (tai jotain sinnepäin) sivua ovat mielestäni kertakaikkisen upeaa luettavaa, ja muistan lukeneeni niitä hyppytunnilla täysin lumoutuneena. Loppua kohden alun jännite tuntuu jotenkin löystyvän. Itse loppuratkaisusta pidin kuitenkin paljon.

Teemestarin kirja oli nopealukuinen, kiinnostava, tunnelmallinen ja vei mukanaan. Aion ehdottomasti tutustua myös Itärannan toiseen romaaniin (Kudottujen kujien kaupunki), ja toivottavasti melko pian.

Arvosana: ♣♣♣♣

Teos: Teemestarin kirja
Kirjailija: Emmi Itäranta
Kustantaja: Teos
Julkaisuvuosi: 2012
Sivuja: 266
Luettavaksi: omasta hyllystä
Kuva: Siskoni Maija (Jään kunnes tuuli kääntyy)
  

tiistai 22. joulukuuta 2015

Kerstin Gier - Vala

Vala on toinen osa Unien kirjat -trilogiassa, joten tämä bloggaus saattaa sisältää juonipaljastuksia ensimmäisestä osasta, Lupaus.

Salaperäinen Secrecy näyttää tietävän kaikki Livin salaisuudet. Mistä hän on ne kuullut, ja kuka Secrecy itse on? Miksi Livin sisko Mia on yhtäkkiä alkanut kävellä unissaan? Ja mikä on tuo kummallinen tumma hahmo, joka hiipii Livin unimaailman loputtomilla käytävillä? Liv kuulee huhuja vanhasta kirouksesta, mutta onneksi hän ei usko yliluonnolliseen hölynpölyyn. Paitsi tietenkin uniseikkailuihin, mutta nehän ovatkin ihan oma lukunsa ja kaiken lisäksi kovin hyödyllisiä. Öisin saa selville vaikka mitä... 

Alkusyksystä luin Kerstin Gierin Unien kirjat -trilogian avausosan, Lupaus. Teos vei täydellisesti mukanaan, ja jäin innoissani odottamaan lokakuussa ilmestyvää toista osaa. Tartuin kirjaan heti kun sen käsiini sain (olen edelleen niin jäljessä bloggausten kanssa), ja vaikka Vala vei ensimmäisen osan tapaan mukanaan, ei se noussut Lupauksen tasolle. 

Trilogiat ovat vaikeita tapauksia. Jos ensimmäinen osa on hyvä, ovat seuraavat haastavia, ja toiset osat ovat usein inhokkejani. (Trilogian päättäminen on toki asia erikseen, koska sekään ei ole helppoa.) Toiset osat ovat usein niitä turhan draamailun ja teiniangstin osia, joissa kärpäsestä tehdään härkänen ja pääpari soutaa ja huopaa väärien valintojen ja toisilleen valehtelun keskellä. Ja jos jokin saa minut ärsyyntymään, niin turha, helposti vältettävissä ollut draamailu. Vala ei ole missään nimessä pahin mahdollinen esimerkki, mutta sen verran ihmissuhdedraamaan keskittyvä, että ärsyynnyin.

Kirjan huumorikaan ei ollut mielestäni aivan samalla tasolla kuin ensimmäisen. Naurahtelin toki myös tämän kirjan parissa, mutta en yhtä paljon kuin Lupauksen seurassa. Valalla on ehdottomasti hetkensä (Mr. Snuggles!), mutta kokonaisuus ei ole yhtä kupliva ja höpsö kuin ensimmäisessä osassa.

Juoni veti kuitenkin mukanaan, ja kirja tuli luettua helposti yhdessä päivässä. Pidän myös valtavasti kirjan unimaailmakonseptista, joka tuntuu tuoreelta idealta. Romanssikin pysyy tässä uskottavana ja söpönä, eikä kärsi samanlaisista epäuskottavuusongelmista kuin Gierin ensimmäisessä trilogiassa (Rakkaus ei katso aikaa). Unien kirjat on helppoa ja rentouttavaa välipalalukemista, ja trilogian päätösosa on ehdottomasti lukulistalla.

Vala ei ole ensimmäisen osan tasoinen, mutta mukavaa luettavaa silti. Erityismaininta Benedict Cumberbatchille.

Arvosana: ♣♣♣ 

Teos: Vala 
Alkuperäisteos: Silber - Das zweite Buch der Träume 
Kirjailija: Kerstin Gier 
Kääntänyt saksan kielestä: Heli Naski
Sarja: Unien kirjat, #2
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2015 (alkuperäisteos 2014)
Sivuja: 343
Luettavaksi: kirjastolaina 
Kuva: Siskoni Maija (Jään kunnes tuuli kääntyy)

tiistai 15. joulukuuta 2015

Lukujumista ja blogihiljaisuudesta

Blogi on ollut parin viime kuukauden aikana hiljainen. Kaukaisia ovat ne ajat, kun luin yli kymmenen kirjaa kuukaudessa ja bloggasin jokaisesta. On aika hyväksyä se tosiasia, että sinne en ole palaamassa ainakaan jos elämä jatkuu nykyiseen tyyliinsä.

Blogi on jumittunut samaan kuoppaan kuin lukeminenkin. Jonkinasteinen lukujumi tuntuu olevan koko ajan päällä, ja sen myötä bloggausjumikin. Satunnaiset kirjat vievät aina mukanaan, mutta en tunne enää samanlaista hinkua tarttua aina vain uuteen kirjaan kuin esimerkiksi vuosi sitten.

Mutta ehkei tarvitsekaan. Lukeminen on minulle rakas harrastus, ja kirjoilla on aina paikka sydämessäni, mutta ehkä nyt on aika ottaa rauhallisesti. En halua stressata asiasta, josta nautin, sillä stressinaiheita löytyy muutenkin.

Vaikka lukemattomien kirjojen määrä hyllyssäni kasvaa koko ajan, en halua ahdistua. Kesällä keksin itselleni moton; Ihmisellä ei koskaan voi olla liikaa kirjoja. On vain liian pieniä kirjahyllyjä. Sen yritän muistaa, ja satunnaisia ahdistuskohtauksia ("Voi apua totakaan en ole vielä lukenut ja ostan koko ajan vaan lisää!") lukuunottamatta olen niin tehnytkin. Tykkään isoista kirjahyllyistä, ja onhan se nyt selvä, ettei kaikkia kannata heti lukea. Muuten voi käydä niin köpelösti, ettei joku päivä löydäkään luettavaa, vaikka haluaisi.

En siis ole peloissani numeroiden pienenemisestä. Numerot ovat vain numeroita, ja yksi hyvä kirja on parempi kuin kymmenen huonoa. Inhoan vain sitä tunnetta, kun ei tee mieli lukea yhtään mitään. Netflix on sata kertaa helpompi ratkaisu kuin kirja, ja liian usein kuluneina viikkoina olen valinnut sen. Tv-sarjojen katsomisessa ei ole mitään pahaa, mutta haluan tehdä muutakin. Doctor Who tuntuu vain niin paljon rentouttavammalta, kun palaa väsyneenä kotiin. Pitäisi oppia löytämään tasapaino, ja sekä lukea, että katsoa sarjoja sopivissa määrin, mutta se ei ole helppoa. Ei varsinkaan, jos on kaltaiseni helposti addiktoituva luonne.

Tämän bloggauksen tarkoitus olikin paitsi herättellä hieman uinuvaa blogia, ja etenkin sen kirjoittajaa. Saada takaisin tuntumaa kirjoittamiseen, sillä jos on olemassa bloggauslihas, omani on pahasti juntturassa.


Kärsiikö joku muu samankaltaisista ongelmista? Vertaistukea kaivataan!

Kuva siskoni Maijan (Jään kunnes tuuli kääntyy) ottama.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Jouluisia haasteita

Haastetta pukkaa kahdesta suunnasta ja molemmat ovat jouluisia. Heidi Elo blogista Haaveena kirjailijan ura haastoi minut vastaamaan jouluisiin kysymyksiin Liebster Award -tunnustuksen myötä, ja Kata blogista Tyttö ja liian suuri kasa kirjoja puolestaan pisti minulle Älyttömät joululahjat -haasteen. Kiitos kumpaisellekin.

Liebster Award -haasteen olen tehnyt jo aiemmin, joten oikaisen säännöissä jonkin verran. 



Säännöt:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto (yllä oleva kuva) esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämiin 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.


Koska olen jo kerran laittanut haasteen eteenpäin, tyydyn tällä kertaa vain vastailemaan jouluaiheisiin kysymyksiin.

1. Onko sinulla tänä vuonna joulukalenteria?

On, yllättäen kaksikin. Marraskuun viimeisenä päivänä en omistanut vielä yhtäkään, mutta masentava ja väsynyt maanantai kääntyi ihan toisenlaiseksi. Ihana kaverini yllätti minut itse tekemällään, ihan mielettömän upealla joulukalenterilla, joka oli samalla joululahjani. Samana iltapäivänä siskoni taas osti minulle alesta Fazerin kalenterin. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka olen saanut ympärilleni näin upeita ihmisiä.

2. Mitä odotat eniten joulussa?


Sitä tunnetta, kun saa vain olla ja tunnelmoida, juoda glögiä ja syventyä hyvän kirjan pariin.

3. Millainen on normaali jouluaattopäiväsi?

Heräilemme, keitämme riisipuuroa ja avaamme usein perheen ja kavereiden lahjoja jo aamulla. Joulurauhan julistus kuunnellaan radiosta tai katsotaan suorana lähetyksenä, ja samalla aletaan jo valmistella isompia syöminkejä. Koko loppupäivä pyörii suurimmaksi osaksi ruoan ympärillä, ja illalla avataan vielä lisää lahjoja. Valvomme yleensä myöhään, kukin usein omien lahjojensa pariin syventyen.

4. Onko kaikki lahjat jo ostettu?


Kuulun niihin ihmisiin, jotka usein ostavat kaikki lahjat viimeisellä viikolla. Tänä vuonna olen siis ajoissa, koska osa lahjoista on jo hankittu ja loppuihin on suunnitelma jo valmiina. 

5. Oletko jouluihminen?


Ehdottomasti.

6. Mitä inhoat/vihaat joulussa?


Kauppojen turhaa joulukrääsää. Joululauluista en voi sietää Petteri Punakuonoa tai Joulumaata.

7. Mitä toivoit pukilta lahjaksi tänä vuonna?


Hmmm... En ole tehnyt mitään listaa, koska olen kauhean huono keksimään lahjatoiveita. Äidiltä taisin pyytää pientä mustaa laukkua, koska sellaiselle olisi oikeasti käyttöä. Jokusen kirjatoiveen olen myös heittänyt. 

8. Mikä jouluruoka on suosikkisi?

Varmaankin rosolli ja kalat. (Plus joulutortut ja glögi.)

9. Lähetätkö tänä vuonna joulukortteja?

Olisi suunnitelmissa lähettää kauempana asuville kavereille, mutta saa nähdä, saanko aikaiseksi.

10. Onko sinulla lempijoululaulua?


Inhokkini mainitsinkin jo, joten kiva miettiä mukaviakin. Rajattoman molemmat joululevyt varmaankin, lempilaulua on mahdoton valita.

11. Oletko koristellut tai leiponut joulua varten?

En... Kalenterit sain muilta ja jouluvalotkin huoneeseeni toi äiti. Kun ei ole oikein ollut lunta, en ole päässyt oikein joulutunnelmaan. (Nyt sitä tosin parhaillaan satelee! Jee!)


Älyttömät joululahjat -haasteessa tarkoituksena on listata kolmesta viiteen älytöntä joululahjatoivetta, jotka eivät koskaan tule toteutumaan, ja laittaa haaste eteenpäin kolmelle muulle blogille.


1) Ensimmäisenä tahtoisin talon Venetsiasta. Ei siitä sen enempää.


2) Motivaatiojuoman resepti. Tulen tarvitsemaan sellaista kevään koitoksiin.

3) Erillisen kirjastohuoneen täynnä kirjoja ja kirjastotikkaat. Erityisesti ne kirjastotikkaat.

Haastan mukaan seuraavat bloggaajat: Kirsi (Cats, books & Me), Anu (Kirjaston kummitus) ja Stovryer (Storytime is over).

Tällaista tänään, iloista joulunodotusta! 

torstai 3. joulukuuta 2015

Marraskuun kooste

Joulukuu on alkanut, ja vuosi 2015 lähestyy loppuaan. Aivan hullua! Marraskuu oli vähän sekava, kiireinen ja harmaa kuukausi. En lukenut erityisen paljon, ja koulumotivaatio tuntui välillä laskevan pakkasen puolelle.

Koulun puolesta marraskuussa alkoi toiseksi viimeinen jaksoni lukiossa ikinä. Lukujärjestys on melkoisen lepsu, mutta jotenkin hommaa tuntuu silti riittävän aivan liikaa. Abikursseilla on aivan kauhea vauhti päällä, ja työtä riittää jo siinä, että pysyttelee kurssin tahdissa. Olen tehnyt läksyjä liian vähän, mutta jotain kuitenkin. Sain myös esimakua kevään koitoksista äidinkielen preliminäärin kautta, ja tuntuu siltä, että kuolen vielä siihen salissa istumiseen. (Vaikkakin itsetunto äidinkielen suhteen on parantunut. Enköhän minä niistä kirjoituksista kunnolla selviä, jos pysyn tällä tasolla.) Syksyn yo-tulokset tulivat ja psykan alustava L tippui E:hen. Laudatur jäi yhden raivostuttavan pisteen päähän, ja en toki ole hitusen katkera sille sensorille, joka laski meikäläisen pisteitä. No, se on mennyttä se ja E on mahtava tulos, ja jos olisin elokuussa kuullut saavani sen, olisin varmaan itkenyt onnesta.

Kulttuurin puolesta kuukausi sen sijaan oli mainio. Tuli käytyä katsomassa niin muutama kavereiden näyttämötyön kurssien näytelmä, enkun opelta saaduilla ilmaislipuilla Tampereen työväen teatterilla Suomalainen "Pressiklubi" ja Tamperetalolla Lumikki ja seitsemän kääpiötä -baletti. Tv-sarjoja on jälleen tullut tuijotettua liikaakin, eikä asiaa tule auttamaan se, että hankimme siskoni kanssa Netflixin... Toistaiseksi olen pysynyt sarjojen määrän suhteen kyllä kohtuudessa.

Marraskuun luetut:

Jenna Kostet: Marrasyöt
Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Patrick Ness: The Rest of Us Just Live Here
Patrick Ness: More Than This
Kerstin Gier: Vala (Unien kirjat, #2)

Yhteensä: 5 kirjaa / 1654 sivua

Kuten näkyy, olen taas jäljessä bloggausten suhteen... Nyt olen melkein kirinyt kiinni lokakuun rästit, joten ehkäpä joskus pääsen näidenkin pariin. Vähän myös surettaa, kun vertailen luettujen määrää vuoden takaiseen marraskuuhun. Täytyy kai vain hyväksyä, etten enää ehdi lukea niin paljon kuin ennen.

Marraskuu alkoi lokakuun kirjamessujen jälkeisissä tunnelmissa Jenna Kostetin Marrasyöt-teoksella, josta pidin kovasti. Äidinkielen kurssin kirjalista yllätti kokonaisuudessaankin positiivisesti (olisin voinut lukea minkä vaan), mutta sen ansiosta sain viimeinkin hyvän syyn tarttua Teemestarin kirjaan, joka on ollut lukulistallani ikuisuuden. Siitä vielä lisää myöhemmin, mutta ehkäpä hieman liian korkeista odotuksistani huolimatta nautin lukemastani paljon. Itärannan jälkeen vaivuin kuitenkin jonkinlaiseen lukujumiin yli viikoksi, kunnes Patrick Ness sai pyörät jälleen pyörimään. The Rest of Us Just Live Here oli vetävä teos upealla idealla ja More Than This todella mielenkiintoinen, joskaan ei suosikkini Nessin teoksista. Marraskuun viimeisenä päivänä lukaisin vielä Gierin Unien kirjat -trilogian toisen osan, Vala. Se ei yltänyt aivan ensimmäisen osan tasolle, mutta nopeaa ja hupaisaa luettavaa yhtä kaikki.

Marraskuussa järjestin siskon kanssa kirjahyllyni uudelleen (ei valitettavasti ole kuvaa, koska tuntuu, etten koskaan ole kotona valoisaan aikaan), ja uusi järjestys on kerrassaan mielettömän toimiva. Sitä olen fiilistellyt monena iltana, etenkin kun äiti toi vielä huoneeseeni jouluvaloja.

Järjestelyvaiheesta napattu otos. Niitä on paljon. 




Joulukuu on nyt jo alkanut ja lomaa kohti mennään. Koeviikko alkaa ensi viikolla, mutta omalla kohdallani siitä ei ole tulossa paha. (Kaksi perättäistä vapaapäivää!) Ihan muutamassa viikossa saakin paeta viimeiselle lomalle, ja viimeiseen turvasatamaan, ennen kuin valmistautuminen tai valmistautumisen vältteleminen kevään yo-kirjoituksiin alkaa. Nautitaan näistä päivistä ja toivotaan, että tulisi valkea joulu.

Ihanaa joulunodotusta! Mikä oli lempparisi marraskuussa lukemistasi kirjoista?