keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Emmi Itäranta - Teemestarin kirja

Maailmasta on loppumassa vesi.
 
Suunnattoman katastrofin – ehkä ilmastonmuutoksen, ehkä jonkin muun – läpikäynyt ihmiskunta sinnittelee veden vähyyden ja sen säännöstelyä hallitsevan diktatuurin vallan alla. Vain kaatopaikoille hautautunut teknologia ja teemestarien sukupolvien ajan pitämät päiväkirjat muistuttavat entisistä ajoista.

Noria on teemestarien sukua, ja pian on hänen vuoronsa ottaa vastaan täysivaltaisen teemestarin arvo – ja hänen edeltäjiensä tarkkaan varjelema salaisuus. Aikana, jona veden kätkeminen on rikoksista pahin, sotilasvallan katseet kiinnittyvät väistämättä teemestarin taloon...

Teemestarin kirja on vavahduttava kuvaus maailmasta, jonka alkusoittoa kuuntelemme jo tänä päivänä.


Nyt se on luettu! En halua edes ajatella kuinka kauan Teemestarin kirja on roikkunut lukulistallani. Ostin kirjan joskus Hulluilta päiviltä, ja kirjamessuillta nappasin mukaani myös Itärannan syksyllä ilmestyneen romaanin. En silti tiedä kauanko Teemestarin kirja olisi vielä päätynyt lojumaan lukemattomana hyllyssä, ellei se olisi ollut äidinkielen kurssini kirjalistalla. (Oli muuten erinomainen kirjalista kaikin puolin.) Riemusta hihkuen ilmoitin lukevani Teemestarin kirjan, eikä lukemisessa kauaa mennytkään. 

Odotukseni olivat ennen lukemista korkealla, sillä olin kuullut kirjasta todella paljon hyvää. Se ehkä vähän koitui teoksen kohtaloksi, sillä epäilen, josko mikään olisi voinut nousta tähtitieteellisen korkeiden odotusteni tasalle. Mutta vaikka Teemestarin kirja ei ollut minulle mullistava lukukokemus, pidin kirjasta silti paljon. 

Teoksen vahvimmaksi puoleksi nousee mielestäni kiinnostava dystopinen asetelma ja vangitseva tunnelma. Maailma on käynyt läpi ekologisen katastrofin, eikä kirjassa esitelty tulevaisuuden maailma tunnu ollenkaan kaukaa haetulta. Juuri siksi Teemestarin kirja värisyttää ja saa ajattelemaan. Lukija pidetään koko ajan kiinnostuneena, sillä meidän maailmamme ja kirjan maailman välillä tapahtuneita asioita ei kunnolla tunneta. Lukija tietää vain sen, minkä päähenkilö, ja vaikka Noria kirjan aikana jonkin verran asioita selvittääkin, jää paljon myös hämärän peittoon. 

Itärannan kieli, ja sen luoma tunnelma elävät kirjassa vahvoina. Teemestarin kirja on melko lyhyt teos ja etenee hitaan soljuvasti ilman sen kummempia pamauksia. Vaikka kirjan lukemisesta on nyt jo yli kuukausi vierähtänytkin, en ole vieläkään oikein päässyt sopuun itseni kanssa, olisinko toivonut kirjaan etenkin loppua kohti vähän lisää panoksia. Toisaalta kokonaisuus jää aika yksinkertaiseksi, mutta toisaalta sen vahvuuden juuri siinä. Teemestarin kirja on lumoavan melankolinen ja tunnelma pysyy tasaisen vahvana koko teoksen ajan. 

Jotain lisää jäin kuitenkin kaipaamaan. Kirjan vahvimmaksi osuudeksi nousi mielestäni alku. Ensimmäiset viisikymmentä (tai jotain sinnepäin) sivua ovat mielestäni kertakaikkisen upeaa luettavaa, ja muistan lukeneeni niitä hyppytunnilla täysin lumoutuneena. Loppua kohden alun jännite tuntuu jotenkin löystyvän. Itse loppuratkaisusta pidin kuitenkin paljon.

Teemestarin kirja oli nopealukuinen, kiinnostava, tunnelmallinen ja vei mukanaan. Aion ehdottomasti tutustua myös Itärannan toiseen romaaniin (Kudottujen kujien kaupunki), ja toivottavasti melko pian.

Arvosana: ♣♣♣♣

Teos: Teemestarin kirja
Kirjailija: Emmi Itäranta
Kustantaja: Teos
Julkaisuvuosi: 2012
Sivuja: 266
Luettavaksi: omasta hyllystä
Kuva: Siskoni Maija (Jään kunnes tuuli kääntyy)
  

10 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Välitän kiitokset hovivalokuvaajalleni (siskoni Maija).

      Poista
  2. Hyvin summattu, juuri samanlaisia ajatuksia minullakin oli kun luin tätä :) Jännä nähdä, millaisia teoksia Itäranta kirjoittaa tulevaisuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Kudottujen kujien kaupunki houkuttelisi tuossa ihan vieressä...

      Poista
  3. jaah pitäskö lukea olen miettiny kauan

    VastaaPoista
  4. Minulle on käynyt monen kirjan kanssa se, että korkeat odotukset latistavat kirjaa. Minulle tämä on edelleen yksi parhaita koskaan lukemiani kotimaisia. Pidin myös Itärannan uusimmasta, jossa aihe on erilainen kuin tässä. Ehkä pidätkin siitä enemmän? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aiheen puolesta Kudottujen kujien kaupunki kiinnostaa minua itse asiassa enemmän kuin Teemestarin kirja, joten toivon asian olevan noin. Tavoitteena olisi lukea se mahdollisimman pian. :)

      Poista
  5. Hieno, vangitseva, syvästi itseäni puhutteleva romaani, jota en olisi lukenut ilman blogiasi. Kiitos siitä! Voimakkaimpia lukukokemuksia pitkään aikaan.

    VastaaPoista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)